2.12.2013 Primus Talli
Maiju - r. Lasse
Odotin Lulua, sainkin Lassen, jota kutsuin välillä Mikiksi. Tunti jäi vähän keskikertaiseksi ja oli sellaista hakemista. Pirita kuitenkin joskus kehoitti, että kannattaa aina löytää jotain positiivista ja keskittyä siihen. Tunnin ehdottomasti paras asia oli se, että pysyin taas itse tyynenä ja riittävän päättäväisenä.
Lasse on kyllä makea. Sillä on upeat joustavat liikkeet, ja se on varmasti hienoin ja pisimmälle koulutettu hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut. Mutta se ei ole helppo. Erityisesti sen taipumus painua kuolaiman alle on haastava. Käteni nousevat väkisinkin, vaikka niiden pitiäsi seurata hevosen päätä ihan samoin kuin silloin, kun pää nousee. Jalat toimivat paremmin ja se, että tarjoaa hevoselle jotain tekemistä. Maiju arveli, että ruunalla on aina aiemmin ollut miesratsastaja, joka on vaan käärinyt jalkansa hevosen ympärille ja ohjaillut sitä turvallisesti. Niinpä Lasselle pitää edelleenkin kertoa koko ajan, että ratsastaja hoitaa homman. Lassen ei tarvitse kuin seurailla ja tehdä niin kuin käsketään. Jos sen unohtaa hetkeksikin yksin, se alkaa keksiä omia kuvioitaan, eli lähinnä tuijottaa maneesin kellopäätyä. Sinnehän ei voi mennä yksin käynnissä, mutta ilmeisesti ravissa ja laukassa pääsee sapelihammastiikereitä karkuun...
Sain ohjeeksi tarkkailla Lassen korvia: ainakin toisen pitää olla kääntyneenä taaksepäin. Silloin ruuna ei ehdi miettiä omiaan, vaan keskittyy ratsastajaan. Jos siis korvat olivat hörössä, tein puolipidätteitä, napautin kevyesti pohkeilla (auttaa myös kuolaimen alle painumiseen), tein avoa, väistöä... Jos se alkoi tuijotella käynnissä, piti ratsu paukuttaa heti raviin. Siten päästiin eroon pelottavista paikoista. Ja nämä pari hetkeä olivat siis niitä, kun en alkanutkaan panikoida, vaan ratsastin päättäväisesti Lassen pois tilanteesta.
Vaikka Lasse ajoittain oli vähän turhan paljon kuolaimen takana, se ei kuitenkan painanut missään vaiheessa kädelle. Kun malttoi päästää vähän pidempää ohjaa ja työntä kättä eteen, niska nousi korkeammalle. Alkuveryttely oli tosiaan vähän tutustumista, mutta takaosakäännökset Lasse teki tietenkin ihan hyvin. Aloitettin ensin tekemällä vain kulmiin 90 asteen käännökset ja sitten lopulta kokonaiset 180 asteen käännökset molempiin suuntiin. Näitä hinkkasin tietenkin juuri siinä kellopäädyssä, mutta onneksi tehtävässä oli tarpeeksi myös Lasselle.
Lasse tuntui nyt jotenkin tasaisemmalta molempiin suuntiin, kun vertaan loppukesän rästituntiin. Silloin vasen kierros oli erityisen hankala. Toisaalta nyt ei tehty kuvioita juuri muuta kuin käynnissä, eli välttämättä puoliero ei tullut esiinkään niin selvästi. Upea hevonen Lasse kyllä on, ja näistä pienistä haasteista huolimatta jatkan oikein mielelläni sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti