Maiju - r. Leo
Polvet löivät hevoslistaa lukiessani loukkua, ja ajattelin Maijun seonneen lopullisesti, kun oli jakanut minulle estetunnille Leon. Tuosta suuresta ja höyhenenherkästä hevosesta minulla oli tasan yksi ja ei niin onnistunut kokemus ennestään, enkä mitenkään kuvitellut pärjääväni sen kanssa estetunnilla. Mutta Maiju oli tietenkin taas oikeassa, sillä Leo osoittautui hämmästyttävän hyväksi turvaratsuksi tällaiselle estekammoiselle tädille.
Sain Leon tunnilta, joten vaihdoin sille vaan estesatulan. Sitten olimmekin jo tutun harjoituksen parissa. Ensin haettiin sitä vähän kevyempää pyllistävää asentoa kevyessä ravissa, sitten oltiin kaksi askelta ylhäällä ja istuttiin vain yksi alas, ja lopulta ravattiin kevyessä istunnassa kierrostolkulla. Laukassa saimme hieman testata kaasua ja jarrua, eli pitkillä sivuilla oltiin selvästi kevyessä istunnassa ja päästettiin hevoset venyttämään askelta, kun taas päädyissä istuttiin lähemmäs hevosta ja hidastettiin. Leon laukka oli isoa, mutta pehmeää ja hallinnassa.
Ensimmäiseksi tehtäväksi Maiju rakensi pelkät ravipuomit pitkälle sivulle. Tulimme päädyn reipasta etenevää ravia, mutta pyysimme hevosta ennen puomeja odottamaan selvästi. Sitten puomeilla myötäsimme selvästi ja annoimme hevosen hoitaa puomit. Kun tämä sujui, Maiju laittoi linjalle pienen ristikon. Se tultiin aivan samalla tavalla ravilähestymisellä, ja ristikon jälkeen jatkettiin luonnollisesti laukassa. Lyhyen sivun lopussa pysäytettiin hevoset, jotta ne oppivat odottamaan eivätkä ryntää esteen jälkeen.
Seuraavalla kerralla ristikon jälkeen jatkettiinkin laukaa myös seuraava pitkä sivu. Matkalla piti katsoa tie diagonaalilla olevalle pienelle pystylle, joka tultiin sitten seuraavaksi ristikon jälkeen. Leo pysyi tehtävissä hyvin käsissä, vaikka olikin aina kovin innolla lähdössä liikkeelle. Sen suuri laukka hieman hämäsi, ja annoin sen laukata jopa vähän turhan hitaasti ja löysästi. Sen seurauksena Leo teki pystylle vähän hassuja hyppyjä, mutta onneksi onnistuin olemaan häiritsemättä sitä ja mukana hypyissä. Ja olivathan ne esteet toki niin pieniä että mitään kovin isoja loikkia iso Leo ei joutunut tekemään.
Vaikka estehyppely on niin kovin jännittävää, niin lopulta se on aina kuitenkin aika kivaa. Meillä on ihan superryhmä, jossa on muitakin kaltaisiani arkajalkoja esteillä. Kokeneemmat näyttävät siis mallia, ja me muut tulemme sitten ihanan kannustavan Maijun saattelemina perässä. Seuraavan eli jouluaatonaaton tunnin olenkin tehnyt sisään jo aikaisin syksyllä, mutta luultaasti nämä hommat jatkuvat vielä juuri ennen vuodenvaihdetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti