Laukkatyöskentelyn vuoro

10.6.2013 Primus Talli
Maiju - r. Roope

Liekö seuraavan viikonlopun kisat vaikuttaneet hevosjakoon, mutta minulle oli vaihdettu Roope. Kun kuulin, että harjoittelisimme mm. vastalaukkoja, en pistänyt hevosen vaihtumista lainkaan pahakseni. Samalla sain kuitenkin pienen haasteen, sillä talven Roope-tunneilla juuri laukka oli osoittautunut meidän vaikeimmaksi askellajiksemme.

Muistin Piritan ohjeen siitä, että Roope pitää saada heti alussa kävelemään itsekseen. Aloin kuitenkin ahdistella sitä hieman liian hätäiseksi ja pitkäksi, jolloin Maiju pyysi hidastamaan ja kokoamaan. Teimme heti alkuveryttelyssä avotaivutuksia maneesin pitkillä sivuilla valmistelevana harjoituksena varsinaiseen tehtävään eli vastalaukkoihin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin voltit.

Kevyen ravin jälkeen laukattiin pääty-ympyröillä, ja siinä tein ihan tosissani töitä saadakseni Roopen laukkaamaan itsekseen. Maiju käytti hyvää mielikuvaa siitä, että ikään kuin vain lähettäisin Roopen eteenpäin nopealla pohkeella. Ratsastin suurinpiirtein koko laukan ajan puoli kierrosta kootummin ja puoli kierrosta keskilaukkaa, ja muutoksen piti olla selvä ja Roopen suorastaan lennähtää eteenpäin.

Tälläkään tunnilla emme saaneet hengähdystaukoa, vaan jatkoimme avotaivutuksia ravissa suoraan laukasta. Suuntaa vaihdettaessa tehtiin diagonaalilla lisäykset. Kello oli jo yli puoli, kun annoimme ensimmäisen kerran pitkät ohjat. Roopen olin saanut juuri oikein mukavaksi, joten siitä oli sitten hyvä jatkaa laukkatehtävään.

Sen aloitimme tekemällä pitkälle sivulle (olimme jälleen maneesissa ja uraa lyhennetty 20 m) loivan vastalaukkakaarteen. Maiju näytti, miten piti ensin tehdä päätyyn laukkaympyrä laukan muokkaamiseksi, ja ratsastaa sitten ensin kulmasta oikeastaan suoraan diagonaalia pitkin, suoristaa ja ratsataa suoraan merkkinä olleen tötsän ohi, ja sitten taas suoraan pitkälle sivulle. Tehtävä rakennettiin ikään kuin kolmesta eri palasesta. Asetuksen piti säilyä koko ajan sisään oikealle, ulkopohkeella piti aktivoida laukkaa ja pitkän sivun molemmissa päissä piti päästä syvälle kulmaan ilman vaihtoa.

Ensimmäisellä kerralla Roope hieman kiihdytti, toisella sain sen jo paremmin aisoihin. Kun Maiju tiukensi kaarretta, sainkin jo enemmän aktivoida kuin pidättää, mutta toisaalta se myös kokosi Roopea paremmin. Vastalaukkakaarteen jälkeen ehti tehdä päädyssä laukkaympyrän, joten tehtävässä ehti työstää hyvin myös myötälaukkaa. Roopesta tulikin oikein kiva nyt myös laukassa.

Viimeiseksi saimme tehdä kokonaisen kolmikaarisen kiemurauran laukassa siten, että keskimmäinen kaarre tehtiin kokonaan vastalaukkaa. Hyvän pohjatyön ansiosta se onnistui ensimmäisellä kerralla, ja loppuravissa ruuna venyttelikin oikein nautinnollisesti eteen ja alas. Maiju sanoi palautetta antaessaan, että sain tehdä vähän töitä, mutta lopulta Roope tuli oikein hyväksi. Palkitseva hevonen siis!