Kameli-Kalevi

8.4.2013 Primus Talli

Maiju - r. Kalle

Harvoin tulee jo hevoslistaa lukiessa niin voipunut olo kuin maanantaina. Maiju oli sekoittanut hevospakan lähes kokonaan, ja minulle oli merkitty Kalle. Sehän on mitä upein ja osaavin ruuna, mutta voi mahdoton miten vaikea sitä on saada liikkumaan rehellisesti eteen! Lisäksi kun on kerran heittänyt sitä yrittäessään voltin ja venäyttänyt nivelsiteet, niin ihan ensimmäinen ajatus ei ollut hirveä innostus. 

Mutta virittelin kannukset kenkiin ja astelin maneesiin katsomaan, kuinka Kalle edellisellä tunnilla vertyi. Sen ratsastaja on mennyt Kallella paljon, ja hän sanoi tunnin päätteeksi, ettei nyt ollut saanut esiin ihan sitä kaikkein parasta Kallea. Minä koitin pitää kirkkaana mielessäni alatallin tiskipöydällä olevan upean kuvan Kikasta ja ryhdikkäästä Kallesta kouluradalla: sitä kohti!

Eikä se Kalle sitten ollutkaan niin kauhea mitä odotin. En ehkä taaskaan ihan täysillä vielä uskaltanut ratsastaa, kun tämä oli taas pitkästä aikaa ensimmäinen kerta ruunan selässä. Koitin läpi tunnin tuupata Kallea töihin ja pois sen omalta mukavuusalueelta eli siitä pyöreästä pitkästä muodosta. Kalle koitti tietenkin protestoida sekä eteenpäinmenoa kokoamista lähinnä viskelemällä päätään, mutta mielestäni sain aikaiseksi ihan kivoja pätkiä etenkin ravissa ja laukassa.

Käyntihän on Kallen vaikein askellaji, koska siitä tulee heti kamelin passikäyntiä kun kerää ohjat käteen. Iso ruuna vaan huojatelee puolelta toiselle. Jos se on kunnolla koottu, käynti paranee kun jokaisen jalan joutuu asettelemaan erikseen, mutta ensin Kalle pitäisi tietenkin saada liikkumaan.

Alkuveryttely tehtiin ympyröillä niitä suurentaen ja pienentäen sekä käynnissä että ravissa. Vasempaan kierrokseen Kalle protestoi  hyvin voimakkaasti poikittamalla, kun vaadin sitä ravaamaan pienelle ympyrälle. Ilmeisesti sen vasemman takajalan ottaminen rungon alle alkoi jo vaatia töitä...
Laukassa Kalle tietenkin kivoimmillaan, siinä sen saa liikkeelle ja pystyy parhaiten kokoamaan.

Kisojen lähestyessä teimme kuvioita A-merkin kouluradasta. Aloitimme vastalaukannostoilla pitkän sivun alusta. Vastalaukkaa jatkettiin pitkän sivun loppuun, jossa siirryttiin raviin ja tehtiin lyhyelle sivulle voltti. Sitten taas käyntiin, käynnissä huolellinen kulma ja valmistelut uuteen nostoon. Kallen kanssa tämä sujui lopulta yllättävän hyvin, vaikka oikeaan kierrokseen meinasi tulla muutamaan otteeseen myötälaukka. Se johtui tutusta tavastani heittää ohjat pois, jolloin hevonen pääsi pitkäksi nostamaan juuri sen laukan kuin itse halusi. Kun Maijun ohjeen mukaan otin Kallen paremmin pakettiin, nousi laukka hyvin ja sitä pystyi myös kokoamaan tehtävän aikana. Sitä kautta sitten siirtyminenkin ja kulman ratsastaminen helpottui. Minua Maiju kehoitti myös ratsastamaan Kallea reippaasti eteen heti ensimmäisestä raviaskeleesta ja näin hyödyntää laukasta saatu energia voltilla, koska muutoin ruuna jää hitaaksi koko lopputehtävän ajaksi.

Laukkojen jälkeen tulimme vielä muutaman kerran käyntipohkeenväistöä keskihalkaisijalta kohti molempia pitkiä sivuja, ja suoristimme kouluohjelman mukaisesti kohti lyhyttä sivua noin viiden metrin väistön jälkeen. Tunnillamme olleella Mikillä alkoi tässä vaiheessa vähän keittää, joten emme sitten tehneet tätä ravissa lainkaan. Käyntiväistöjen välissä otin kuitenkin aina hieman ravia, koska pelkästään jo siirtymiset pitävät Kallen paremmin hereillä kuin jatkua käynnin junnaaminen. Siinä sain muotoa myös mukavasti nostettua, ja väistöt Kalle teki oikein hienosti.

Lopulta meillä ei ollut Kallen kanssa mitään suurempia ongelmia tunnin aikana. Itselle ei vaan jää koskaan kovin hyvä olo siitä, jos hevosta joutuu koko tunnin jatkuvasti patistamaan eteenpäin. Ehkä ei olisi edes tarvinnut, mutta joudun Kallen kanssa helposti samanlaiseen tilaan kuin Myssylläkin: tuntuu siltä, kuin koko ajan pitäisi mennä reippaammin ja reippaammin...