Viimeiset 15 minuuttia

15.4.2013 Primus Talli
Maiju - r. Kalle

Jatkoin Kallella nyt jo vähän paremmalla mielellä. Edellinen kerta ei ollutkaan ollut katastrofi, mutta parannettavaa vielä oli ja paljon. Kallekin oli perjantaina hevosesittelyssä, ja sillä ratsastaneen Marjon mukaan raippa toimii eteenpäin ajavana apuna paremmin kuin kannukset. Hän lisäksi sanoi, että Kallen kanssa ei saa luovuttaa: jos se ei ala liikkua ensimmäisestä käskystä, ei saa luovuttaa ja tyytyä siihen mitä hevonen itse tarjoaa.

Tunnilla meitä ei ollut kuin neljä, ja aloitimmekin heti käynnissä pohkeenväistöllä keskihalkaisijalta suoristaen viisi metriä ennen uraa kohti lyhyttä sivua. Perjantaina Marjo ja Kikka hyvin demosivat, miten Kallelle väistöt ovat helppoja: mitä jyrkempi sen paremmaksi käynti tulee. Näissä ei tosiaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin saada Kalle ensin kulkemaan suoraan keskihalkaisijalla, niin paljon se alkoi ennakoida väistöjä.

Alkuravi tehtiin osin suurella keskiympyrällä, jossa minä sain keskittyä Kallen kanssa eteenpäinpyrkimykseen. Muut vaihtelivat kevyen ravin ja harjoitusravin välillä, mutta minä tein siirtymisiä muutamaksi askeleeksi laukkaan. Niiden tarkoituksena oli herätellä ruunaa kuuntelemaan ratsastajan apuja. Laukan jälkeen ravi on aina myös parhaimmillaan. Nostoissa sorruin useasti heittämään ohjat pois, jolloin ennestään pitkä Kalle venähti entistä pidemmäksi, eikä ainakaan nostanut terävää laukkaa. Tämä hitaalla hevosella ohjien tiukalla tuntumalla pitäminen on yksi niistä virheistä, jotka jo tiedostan, mutta joita en aina tosipaikan tullen osaakaan korjata. Sitten kun osaan, saan avutkin paljon paremmin läpi ja tässä se laukkakin alkoi nousta terävämmin. Tarvitseehan se hevonen tuen, jota vasten sitä vauhtia ratsastan!

Alkuveryttelyn jälkeen oli jo aivan sippi. Maijukin nauroi, että nyt se Kalle alkaa liikkua, ja Sannakin jo punoittaa! Tällä(kään) tunnilla Maiju ei päästänyt meitä helpolla, vaan teimme välikäynnin jälkeen kaikennäköisiä kuvioita todella monipuolisesti, rataharjoituksia silmälläpitäen. Samaa pohkeenväistökuviota tulimme monta kertaa myös ravissa. Diagonaalilla teimme lisäyksiä ja toisaalta myös kolmen askeleen käyntisiirtymisiä. Laukan nostimme yksitellen käynnistä lyhyen sivun keskeltä, josta jatkoimme kymmenen metrin laukkavoltille pitkän sivun keskelle ja edelleen laukassa lyhyelle sivulle asti.

Monipuoliset tehtävät pitivät paitsi ratsastajat myös hevoset hereillä, kun yhteen tehtävään ei jääty junnaamaan pitkäksi aikaa. Tuli taas mieleen se kerta, kun perjantaina kerran Piritan kanssa teimme erilaisia tehtäviä ja ratsastusradan teitä koko tunnin ajan. Menin silloin ihanalla Mirjalla, joka nautti tunnista suunnattomasti. Kallestakin huomasi, että mitä pidemmälle tunti meni, sitä paremmin se alkoi liikkua. Viimeiseen varttiin olen tyytyväinen, sillä Kalle teki laukkavolttitehtävän hienosti: nosti napakasti laukan (muistin pitää sen tuntuman!), rullasi läpi voltin ja vielä ravisiirtymiseen asti. Ensimmäisestä voltista tuli jopa hieman liian pieni. Laukan jälkeinen loppuravi oli kovin letkeää, ja Maiju jopa sanoi, etten halua yhtään sen lujempaa tempoa. Halusin sen sijaan venytellä selkää, minkä Kalle mielellään tekikin.

Parempaan siis mentiin, mutta en vieläkään täysin osannut ratsastaa Kallea liikkumaan itsestään. Viimeisten 15 minuutin tunne on kuitenkin hyvä pitää mielessä, sillä Kalle on oikeasti aika hieno hevonen. Kikkakin sanoi hevosesittelyssä, että kyllä hän sen edelleen ostaisi!