Pirita - r. Wille
Elle oli menossa seuraavan päivän koulurataharjoituksiin sellaisen kuskin kanssa, joka ei ollut aiemmin tammalla ratsastanut. Pirita oli katsonut reiluksi antaa Ellen tälle ratsastajalle, joten minulla oli sitten ratsu vaihtunut Willeen. Varsinaisesti en tästä valittanut, vaan nakkasin taas turvaliivin narikkaan ja pyysin Piritaa korjaamaan istuntaani.
Meidänkin ryhmästämme oli taas pari innokasta menossa kisoihin, joten tunnin tehtäviin sisällytettiin pätkiä heB:0-radasta. Suuntaa vaihdettiin oikeastaan läpi koko tunnin keskihalkaisijan kautta, jolloin edellistunnin tapaan tuli tarkastettua hevosten suoruus ja toisaalta taas hyvä kulmiin ratsastus.
Muistin nyt jo heti alkutunnista, että Willen kanssa ei saa tyytyä siihen, mitä se itse tarjoaa. Pyrin ratsastamaan sen reippaasti eteen kaikissa askellajeissa ja Piritan ohjeen mukaisesti matalaan muotoon. Yleisestikin ottaen hevosten piti liikkua vaivattomasti. Jos tuli tunne, että pitää koko ajan pyytää, oli jo hakoteillä. Jatkuvan pyytämisen sijasta Pirita kehoitti käyttämään kerran selvää merkkiä, kuten raippaa tai kannusta. Se on hevoselle paljon miellyttävämpää, kuin jatkuva junnaaminen.
Viimeksi teimme avotaivutuksia, ja nyt oli sitten sulkutaivutusten vuoro samalla kaavalla. Keskihalkaisijalta käännyttiin siis vuoron perään molempiin suuntiin ja pitkillä sivuilla tultiin sulkutaivutusta käynnissä. Willellähän ei tässä ollut juuri haasteita, mitä nyt vaikeampaan vasempaan kierrokseen sain koittaa itseäni rentouttamalla saada Willeäkin hieman matalammaksi. Jostain syystä ruuna kävelikin nyt hyvin läpi koko tehtävän, joten sain taas nautiskella siitä oikeasta tunteesta ja keskittyä enemmän itseeni.
Lopputunnista tulimme vielä ravissa keskihalkaisijalle pysähdykseen, ikään kuin radan alku- tai lopputervehdykseen. Minä tein vatsalihastreeniä ja istuin lähes koko ravityöskentelyn alas, kun kerran hevonen ei siitä jännittynyt. Ei tarvitse kuin muistella sitä Hassen ravia, niin Wille alkaa tuntua suorastaan miellyttävältä...
Laukkoja nostimme molempiin suuntiin tietyistä pisteistä, ja Pirita vahti haukan lailla, ettei nosto venähtänyt tai tullut liian ajoissa. Wille vähän jo innostui laukoista ja lopun kevyessä ravissa sitä sai suorastaan jarrutella.
Piritan loppupalute oli ytimekäs: "Se meni hienosti." Itsellänikin oli sellainen rento ja tyytyväinen fiilis läpi koko tunnin, kun Willen kanssa minkään asian kanssa ei tarvitse taistella. Oikeastaan suurin huoleni oli kyljistä irtoavat kyynärpäät (kiitos turvaliivin). Vasen kätenikään ei nyt vaeltanut, paitsi kerran alun laukassa ympyrällä vasempaan...
Meidänkin ryhmästämme oli taas pari innokasta menossa kisoihin, joten tunnin tehtäviin sisällytettiin pätkiä heB:0-radasta. Suuntaa vaihdettiin oikeastaan läpi koko tunnin keskihalkaisijan kautta, jolloin edellistunnin tapaan tuli tarkastettua hevosten suoruus ja toisaalta taas hyvä kulmiin ratsastus.
Muistin nyt jo heti alkutunnista, että Willen kanssa ei saa tyytyä siihen, mitä se itse tarjoaa. Pyrin ratsastamaan sen reippaasti eteen kaikissa askellajeissa ja Piritan ohjeen mukaisesti matalaan muotoon. Yleisestikin ottaen hevosten piti liikkua vaivattomasti. Jos tuli tunne, että pitää koko ajan pyytää, oli jo hakoteillä. Jatkuvan pyytämisen sijasta Pirita kehoitti käyttämään kerran selvää merkkiä, kuten raippaa tai kannusta. Se on hevoselle paljon miellyttävämpää, kuin jatkuva junnaaminen.
Viimeksi teimme avotaivutuksia, ja nyt oli sitten sulkutaivutusten vuoro samalla kaavalla. Keskihalkaisijalta käännyttiin siis vuoron perään molempiin suuntiin ja pitkillä sivuilla tultiin sulkutaivutusta käynnissä. Willellähän ei tässä ollut juuri haasteita, mitä nyt vaikeampaan vasempaan kierrokseen sain koittaa itseäni rentouttamalla saada Willeäkin hieman matalammaksi. Jostain syystä ruuna kävelikin nyt hyvin läpi koko tehtävän, joten sain taas nautiskella siitä oikeasta tunteesta ja keskittyä enemmän itseeni.
Lopputunnista tulimme vielä ravissa keskihalkaisijalle pysähdykseen, ikään kuin radan alku- tai lopputervehdykseen. Minä tein vatsalihastreeniä ja istuin lähes koko ravityöskentelyn alas, kun kerran hevonen ei siitä jännittynyt. Ei tarvitse kuin muistella sitä Hassen ravia, niin Wille alkaa tuntua suorastaan miellyttävältä...
Laukkoja nostimme molempiin suuntiin tietyistä pisteistä, ja Pirita vahti haukan lailla, ettei nosto venähtänyt tai tullut liian ajoissa. Wille vähän jo innostui laukoista ja lopun kevyessä ravissa sitä sai suorastaan jarrutella.
Piritan loppupalute oli ytimekäs: "Se meni hienosti." Itsellänikin oli sellainen rento ja tyytyväinen fiilis läpi koko tunnin, kun Willen kanssa minkään asian kanssa ei tarvitse taistella. Oikeastaan suurin huoleni oli kyljistä irtoavat kyynärpäät (kiitos turvaliivin). Vasen kätenikään ei nyt vaeltanut, paitsi kerran alun laukassa ympyrällä vasempaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti