perjantai 5. huhtikuuta 2013

Huolestunut Elle

4.4.2013 Primus Talli
Pirita - t. Elle

Mikäli lie etiäinen, mutta koko päivän oli sellainen olo, että noinkohan pääsen heti Primuksen uuden tulokkaan selkään. Ja kas kummaa, siellähän se listassa luki: Elle. Charel on Johanna Mikkolan entinen esteratsu, joka on viimeiset pari vuotta ollut jonkun junioriratsastajan käytössä. Tästä eteenpäin se ilahduttaa ratsastajia Primuksella.

Karsinasta kuikuili naisellisen näköinen uteliaan oloinen tamma. Se nautti suuresti sään rapsuttelusta ja venytti nautinnollisesti kaulaansa. Hoidettaessa ja kuntoonlaitettaessa Elle käyttäytyi todella esimerkillisesti. Maneesiin se lähti muiden perässä innolla, mutta ovea se hieman jännitti tehden ensin pienen hätäperuutuksen. Selkään pääsi kommelluksitta.

Pirita käski aloittaa aika rennolla tuntumalla. Elle oli ollut edellisenä päivänä ensimmäisellä tunnilla, ja se oli kuulemma vaikuttanut hieman huolestuneelta. Se ei ollut yrittänyt tehdä mitään, mutta ihan selvästi aina välillä ihmetellyt, että kukas tyyppi täällä selässä nyt yhtäkkiä onkaan. Kun tamma oli vakuuttunut siitä, että ratsastaja sen selässä on ihan hyvä tyyppi, oli se rentoutunut.

Niinpä keskityin alussa vaan olemaan kiltti, vaikka toki vaadin asetusta ja taivutusta käyntivolteilla, joita teimme heti pitkien sivujen molempiin päihin. Vasemmassa kierroksessa Elle puski todella voimakkaasti sisäpohjetta vastaan, ja maneesin oven kohdalla yritti aika hupaisasti kävellä aina niin kaukana ovesta kuin suinkin mahdollista. Kulmiin se meni helposti, suorastaan hämmästyttävän helposti, koko tunnin ajan.

Pikku hiljaa aloimme päästä samalle aaltopituudelle etenkin ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa. Ellellä piti pitää todella kevyt tuntuma sisäohjasta ja suoristaa ulkoa, kääntäminen tapahtui lähes pelkästään ulkopohkeella. Näin se rentoutui silminnähden ja myötäsi pyöreälle kaulalle. Vaikka tamma aina välillä vähän kuikuili, Pirita arveli sen johtuvaan vain siitä pienestä huolestuneisuudesta, ei niinkään mistään mitä minä selässä tein.

Käyntipätkän jälkeen teimme käynti-ravi-käynti-siirtymisiä pitkillä sivuilla. Ensimmäisessä kirjaimessa siirryttiin raviin ja viimeisessä takaisin käyntiin, lyhyet sivut keskikäyntiä. Pirita vaati kaikki siirtymiset täysin suoralla hevosella sekä huolelliset kulmaanratsastukset. Minä keventelin ensin, mutta aloin aika pian istua alas, kun Elle tuli koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Tässäkin avainsana oli höyhenenkevyt sisäohja ja aavistuksenomaiset puolipidätteet ulkoa, kaikki muu tehtiin jaloilla ja istunnalla.

Lopuksi siirtymiset vaihdettiin ravi-laukka-ravi-siirtymisiksi. Itse siirtymissä ei ollut Ellen kanssa ongelmia, kun muisti käyttää vatsalihaksia. Niitä tarvittiin myös aina välillä tekemilläni volteilla, kun tamma meinasi hieman kiihdyttää innostuttuaan tehtävästä. Se pysyi kuitenkin aivan käsissä, eikä ulospäin varmaan edes näyttänyt yhtään liian vauhdikkalta.

Elle oli lopussa tosi hieno, niin Piritakin sanoi. Se myös tuntui tosi hienolta! Ohjaa pystyi päästämään pitkäksi, ja silti Elle pysyi mukavasti pyöreänä, suunnasta viis. Lopuksi sen kokemus kilpakentiltä kävi selvästi ilmi, kun kierrettiin talli kevätilmaa haistelleen. Siitä tallin uusin asukas ei ollut moksiskaan. Kaiken kaikkiaan Elle oli oikein ihana uusi tuttavus, ja huolestuneisuuskin varmasti ajan myötä häviää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti