Laukkatyöskentelyä

21.2.2013 Primus Talli
Pirita - r. Roope

Sain jatkaa Roopella. Ehdin jo salaa toivoa, että tekisimme jotain ravipainotteista työskentelyä. Ohjelmassa oli kuitenkin vastalaukkoja ja nimenomaan silmällä pitäen laukanvaihtoja.

Nyt osasin herättää Roopen ihan itse jo heti käynnissä. Käyntiveryttely jäi kuitenkin aika lyhyeksi, sillä kokoonnuimme lähes heti kaikki viisi keskiympyrälle keventämään. Roope lähti liikeelle niin kankeasti, että Pirita ja Maiju hetken arvioivat sen liikkeen puhtautta. Ruuna kuitenkin vertyi nopeasti, ja sain alkaa ratsastaa sitä ihan normaalisti.

Ympyrällä huolehdimme ensin reitistä ja asetuksesta. Sitten ympyrää pienennettiin niin, että hevoset olivat melkein turpa toistensa hännässä. Ympyrää suurennettaessa koitin hieman väistättää Roopea ulos saadakseni sisäpohkeen läpi. Suuntaa vaihdettaessa ympyrä leikkaa -tiellä piti huolehtia vain yhdestä asiasta: tahdin ja tempon muuttumattomuudesta. Sitten sama harjoitus toiseen suuntaan.

Laukkaakin tehtiin molempiin suuntiin samalla keskiympyrällä. Oikeaan Roope tunki ihan kuin kiusallaan jatkuvasti sisäpohjetta vastaan. Sain Piritalta ohjeeksi päästää ulko-ohjan melko löysäksi ja asettaa todella voimakkaasti sisään, tai oikeastaan jopa taivuttaa koko kaulaa sisään. Samalla kun huomautin sisäpohkeella, alkoi Roopekin antaa periksi ja pysyi suht hyvin isolla ympyrällä. Vasempaan tie pysyi helpommin oikeana, joten tein välillä tilan niin salliessa ihan reiluja eteenratsastuksia. Laukasta tuli siten vähän paremmin rullaavaa, vaikka edelleen tämä askellaji ei Roopella ole minun mielestäni mitenkään kovin keinuva....

Välikäynnin aikana Pirita rakensi toiselle pitkälle sivulle tötsistä loivan kiemurauran, jota tulimme ensin ravissa. Jälleen sai itse valita kevensikö vai istuiko alas. Minä tein välillä vähän molempia sen mukaan, miten hyvin Roope liikkui eteen ja miten rento se oli. Muutaman kerran jälkeen kokoonnuimme taas keskelle uraa jonkin sortin ympyrälle, ja lähdimme tulemaan samaa tehtävää yksitellen sujuvilla etäisyyksillä laukassa.

Ajatuksena oli, että nyt päätavoite ei ole vain se, että selviämme kaarteesta ilman, että hevonen vaihtaa tai pudottaa raville. Vastalaukkakaarteen aikana piti aktivoida laukkaa ulkopohkeella ja ottaa puolipidätteitä ulkoa niin, että hevonen ei siirry raviin tai kiihdytä. Tässä haetaan siis pikku hiljaa apuja laukanvaihtoihin, joita teemme pari viikon päästä.

Roopehan on yksi näistä vaihtavista hevosista, mutta siihen ansaan emme nyt langenneet. Sen ohjelma oli pikemminkin juuri tuo kiihdytys. Ratsastajan ongelma taas oli se, että jalustimen olivat vähän turhan lyhyet, jolloin en saanut ulkojalkaa pitkäksi ja riittävän taakse. Roope kuitenkin selvitti kaarteet kohtalaisesti molempiin suuntiin vielä sittenkin, kun Pirita jo hieman tiukensi tietä.

Vaikka tuon jalan paikan kanssa olikin ensin vähän vaikeuksia, painin tunnin aikana lähinnä - yllätys ylläyts -käsiini liittyvien ongelmien kanssa. Erityisesti alkuveryttelyssä koittaessani saada Roopea pysymään isolla ympyrällä Pirita joutui parikin kertaa huomauttamaan siitä, että en vie sisäkättä sään yli ulos. Sen jälkeen koitin oikein keskittyä siihen, että kädet pysyvät oikeilla puolilla kaulaa. Kummasti se on myös tehokkaampaa vaikka johtaa selvästi ympyrällä kuin vetää ohjia ristiin...

Myös käden rentouden kanssa saan vielä tehdä töitä. Laukkaa kootessa jäin vähän turhan kovaksi kädellä, ja Roope rentoutuikin heti, kun Pirita käski myötäämään sisäkädellä myötälaukkakaarteessa. Päinvastainen ongelma oli silloin, kun Roope antoi periksi. Suuntaa vaihtaessamma nimittäin ravasimme hetken uralla, ja sain siinä aina Roopen aina rentoutumaan mukavasti. Jostain syystä tässä vaiheessa annan hevoselle hieman lisää ohjaa. Sitten, kun taas pitäisi tehdä jotain, on ohja liian pitkä ja hyvin tehty työ menee ihan hukkaan ohjia keräillessä ja aloittaessa lähes alusta. Aivan tunnin lopussa ravasimme vielä hetken ympyröillä oikeaan, ja siinä sain Roopen taas superkivaksi. Pidin tarkasti huolen siitä, että en päästä sitä pitkäksi, vaan pidän tiukasti kiinni haluamasti raamista. Siitä oli sitten helppo antaa ruunan venyttää eteen alas kevyessä ravissa.