Pirita - r. Wille
Pakoilen torstaitunnin estejaksoa, mutta sain ostettua sopivan korvaavan tunnin samalle päivälle. Jostain syystä tieto ratsastajanvaihdoksesta ei ollut päätynyt hevoslistalle, mutta otin mielelläni vastaan tunnin myyjälle merkityn Willen.
Teimme alkuveryttelyssä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Pirita halusi, että hän pystyy yhdellä silmäyksellä kertomaan, millaisilla askelilla ratsastamme. Käynnin tahti ei saanut hidastua tai nopeutua, vaikka askelpituus muuttuikin. Willellä koitin tehdä käyntiin selvät erot, mikä onnistuikin aika vaivattomasti.
Ravissa Willen rento meno jatkui, mutta minulle ilmaantui vasemmassa kierroksessa ongelma: vaetava vasen käsi. Nyrkki kääntyi väkisin vaakatasoon ja vein koko kättä helposti sään yli oikealla puolelle. Oikeassa kierroksessa oikea käsi kyllä pysyi siellä missä pitkin. Pirita antoi hyvän neuvon, minkä mukaisesti asetin peukalon raipan pään päälle. Kun raippa lepää reiden päällä ja pää osoittaa lähes hevosta silmään, tulee käden asennosta automaattisesti näin oikea. Auttoi!
En ole kovin paljon ratsastanut Willellä, mutta muistin tyytyneeni sen kanssa liian hitaaseen tempoon. Nyt ruuna kyllä ravasi aika helposti itse eteen, eikä laukassakaan tarvinnut paljon huomautella.
Välikäynnin aikana kerroin Piritallekin käyneeni simulaattoritestissä. Kerroin, miten istun herkästi hieman vasemmalla ja miten turvaliivi tuntuu vetävän istuntaani lysyyn. Kun Pirita nyökytteli jälkimmäiselle kommentille, päätimme yksissä tuumin Willen olevan sellainen turvahevonen, jolla voin mennä ilman liiviä. Niinpä heitin turvaliivin naulakkoon, mikä oli kyllä aika vapauttavaa. Ilokseni huomasin, että sain ryhdistäydyttyä selässä ihan ilman Piritan puuttumista asiaan. Ja erityisen iloinen olen siitä, että aiemmin hyvinkin vaikeana pitämäni Willen ravi ei tuntunut nyt niin kamalalta, joten istuin sitkeästi alas raviosuudet. Ilmeisesti kaikki on suhteellista, kun olen mennyt viime aikoina Hassella... Näytin varmasti todella itserakkaalta ratsastajalta, kun koko lopputunnin kyttäsin asentoani peilistä. Ovatko hartiat edessä? Selkä kyttyrällä? Pää kenossa?
Tehtävänä oli avotaivutus pitkillä sivuilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Taivutuksia tehtiin koko ajan molempiin suuntiin, sillä niiden välissä ratsastettiin keskihalkaisijaa pitkin suoralla hevosella ja vaihdettiin aina suuntaa. Wille teki taivutukset ihan hyvin, etenkin silloin kun Piritan ohjeesta muistin käyttää kääntämiseen enemmänkin ulko-ohjaa ja -pohjetta sisäohjan sijasta, ja huolehtia riittävän edessä olevalla sisäpohkeella eteenpäinpyrkimyksestä. Ravissa Wille olisi ajoittain saanut ravata hieman reippaammin, ja ajoittain se myös nousi hieman liian korkeaan muotoon, mutta muutoin olen taivutuksiin tyytyväinen.
Lopuksi vielä hieman ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröillä vasempaan. Siinä kallistuinkin sitten oikealle eli ulos, ja loppupalautteessa Pirita sitten vesitti hyvän ajatukseni eri pituisista jalustimista. Ne näköjään vaan nostavat polveni ylös, jolloin lantio keikahtaa väärään suuntaan. Pirita ehdottkikin, että jatkossa pitäisin edelleen samanmittaiset jalustimet, mutta menisin kuuriluontoisesti silloin tällöin harjoituksia ilman jalustimia. Ja kuinkas sattuikaan, olen lisäksi ilmoittautunut kesäksi ilman jalustimia -viikonloppukurssille! Pirita sanoi, että olisin kyllä voinut Willelläkin mennä ilman jalustimia, kun pystyn istumaan siellä - jee!
Tämä oli siis tällainen erittäin tarpeeseen tullut fiilistelytunti upealla Willellä. Ah.
Teimme alkuveryttelyssä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Pirita halusi, että hän pystyy yhdellä silmäyksellä kertomaan, millaisilla askelilla ratsastamme. Käynnin tahti ei saanut hidastua tai nopeutua, vaikka askelpituus muuttuikin. Willellä koitin tehdä käyntiin selvät erot, mikä onnistuikin aika vaivattomasti.
Ravissa Willen rento meno jatkui, mutta minulle ilmaantui vasemmassa kierroksessa ongelma: vaetava vasen käsi. Nyrkki kääntyi väkisin vaakatasoon ja vein koko kättä helposti sään yli oikealla puolelle. Oikeassa kierroksessa oikea käsi kyllä pysyi siellä missä pitkin. Pirita antoi hyvän neuvon, minkä mukaisesti asetin peukalon raipan pään päälle. Kun raippa lepää reiden päällä ja pää osoittaa lähes hevosta silmään, tulee käden asennosta automaattisesti näin oikea. Auttoi!
En ole kovin paljon ratsastanut Willellä, mutta muistin tyytyneeni sen kanssa liian hitaaseen tempoon. Nyt ruuna kyllä ravasi aika helposti itse eteen, eikä laukassakaan tarvinnut paljon huomautella.
Välikäynnin aikana kerroin Piritallekin käyneeni simulaattoritestissä. Kerroin, miten istun herkästi hieman vasemmalla ja miten turvaliivi tuntuu vetävän istuntaani lysyyn. Kun Pirita nyökytteli jälkimmäiselle kommentille, päätimme yksissä tuumin Willen olevan sellainen turvahevonen, jolla voin mennä ilman liiviä. Niinpä heitin turvaliivin naulakkoon, mikä oli kyllä aika vapauttavaa. Ilokseni huomasin, että sain ryhdistäydyttyä selässä ihan ilman Piritan puuttumista asiaan. Ja erityisen iloinen olen siitä, että aiemmin hyvinkin vaikeana pitämäni Willen ravi ei tuntunut nyt niin kamalalta, joten istuin sitkeästi alas raviosuudet. Ilmeisesti kaikki on suhteellista, kun olen mennyt viime aikoina Hassella... Näytin varmasti todella itserakkaalta ratsastajalta, kun koko lopputunnin kyttäsin asentoani peilistä. Ovatko hartiat edessä? Selkä kyttyrällä? Pää kenossa?
Tehtävänä oli avotaivutus pitkillä sivuilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Taivutuksia tehtiin koko ajan molempiin suuntiin, sillä niiden välissä ratsastettiin keskihalkaisijaa pitkin suoralla hevosella ja vaihdettiin aina suuntaa. Wille teki taivutukset ihan hyvin, etenkin silloin kun Piritan ohjeesta muistin käyttää kääntämiseen enemmänkin ulko-ohjaa ja -pohjetta sisäohjan sijasta, ja huolehtia riittävän edessä olevalla sisäpohkeella eteenpäinpyrkimyksestä. Ravissa Wille olisi ajoittain saanut ravata hieman reippaammin, ja ajoittain se myös nousi hieman liian korkeaan muotoon, mutta muutoin olen taivutuksiin tyytyväinen.
Lopuksi vielä hieman ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröillä vasempaan. Siinä kallistuinkin sitten oikealle eli ulos, ja loppupalautteessa Pirita sitten vesitti hyvän ajatukseni eri pituisista jalustimista. Ne näköjään vaan nostavat polveni ylös, jolloin lantio keikahtaa väärään suuntaan. Pirita ehdottkikin, että jatkossa pitäisin edelleen samanmittaiset jalustimet, mutta menisin kuuriluontoisesti silloin tällöin harjoituksia ilman jalustimia. Ja kuinkas sattuikaan, olen lisäksi ilmoittautunut kesäksi ilman jalustimia -viikonloppukurssille! Pirita sanoi, että olisin kyllä voinut Willelläkin mennä ilman jalustimia, kun pystyn istumaan siellä - jee!
Tämä oli siis tällainen erittäin tarpeeseen tullut fiilistelytunti upealla Willellä. Ah.
Auttaisiko erimittaisiin jalkoihin mahdollisesti pohjallinen toiseen kenkään? Silloin tulisi yhtä paljon pituutta ja painoa jalustimille. Itselläni on myös hiukan erimittaiset jalat (harva ihminen on täysin symmetrinen :)).
VastaaPoistaEi hullumpi idea! Ainakin se vähän tasoittaisi tilannetta. Työkengissä mulla onkin toisessa jalassa ylimääräinen ulkopohja, mutta se voi olla vaikea toteuttaa ratsastuskenkään.
VastaaPoista