18.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Myssy
Hasse-estehevonen vaihtui täysin toiseen tyyppiseen Myssy-estehevoseen. Myssy on kyllä myös herkkä edestä ja vaatii vakaan käden, mutta saattaa olla erittäin hidas pohkeelle. En oikein enää muistanut, miten Myssyllä pitää ratsastaa, mutta Maiju antoi aivan avainasemassa olleen neuvon: alkuveryttelystä asti eteen ja alas -ajatuksella.
Aloitimme tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Muistini palautui pätkittäin, kun Maiju käski heti ratsastamaan pysähdyksessä enemmän jalalla, jotta takaosa jäisi paremmin alle eikä pitkälle taakse. Myssy ei tuntunut lainkaan tahmealta, mutta silti oli koko ajan sellainen olo, että sitä pitää käskeä eteenpäin. Maiju sanoikin, ettei sen tarvitse kävellä yhtään lujempaa, ja että jos koko ajan käsken, saan käskeä koko lopputunnin.
Kevyestä ravista teimme käyntisiirtymisiä. Siirtymisten piti olla sujuvia, ei töksähteleviä, eikä takaisin raviin saanut kiirehtiä ennen kuin käynti oli tarpeeksi laadukasta. Ravisiirtymisen piti vastaavasti olla tarmokas. Myssylle nämä siirtymiset sopivat, ja se liikkui paljon paremmin kuin kahdella edellisellä kerralla. Koitin olla omien apujeni kanssa selvempi, ja palkita hevosta olemalla puristamatta koko aikaa. Pidempi ohja sai sen rentoutumaan ihan eri tavalla kuin aiemmin, ja tämä näkyi erityisesti laukassa. Meille laukka oli ollut selvästi se vaikein askellaji, mutta nyt siitäkin tuli kuin itsestään tasaista ja etenevää.
Alkuveryttelyn jälkeen jatkoimme ravissa tehden lyhyiden sivujen keskelle voltit ja ratsastaen pitkillä sivuilla hieman uran sisäpuolella ja asettaen ulos. Myssy oli haastavampi saada asettumaan oikealle, jossa sen vaan käänsi päätään vinoon niin, että korvat olivat eri korkeudella. Vasempaan sujui helpommin.
Lopuksi vielä laukkasimme koko uralla vasempaan. Myssy oli oikein rennon tuntuinen, mutta laukkaympyrä paljasti, että en ollut riittävän tarkka ulkoapujen kanssa. Meinasin nimittäin jyrätä uralla laukannen Ekun, mutta onneksi selvisimme läheltä piti tilanteella. Ehdin sitten tehdä vielä pari ympyrää, etenkin kun Maiju sanoi että tässä kierroksessa Myssyllä ne ulkoavut pettävät todella helposti.
Oikeastaan koko tunnin aikana Myssy ei nyppinyt ohjaa päätään heiluttaen kuin ihan pari kertaa voltilla. Silloin tiesin heti, että vauhti oli hiipunut ja ongelma korjaantui käyttämällä jalkaa, ei kättä. Myssyä ei missään vaiheessa juurikaan tarvinnut kovistella, pieni napakka huomautus riitti jos vauhti uhkasi hieman hiipua. Se on kyllä hauska ruuna, karsinassa jotenkin niin vaatimattoman oloinen, ratsastettaessa aika tavallinen, toki omat niksinsä vaativa. Toisaalta tavallisuus on kyllä tästä hevosesta aika kaukana, kun katselee Youtubesta löytyviä videoita Myssystä esteradalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti