Maiju - r. Hasse
Maiju ei ollut vielä saanut tarpeeksi edellisviikon räpellyksestämme, vaan piti sitkeästi päänsä ja jakoi Hassen minulle toistamiseen. Maiju sanoikin, että eikös se oli nyt kiva kokeilla, että meneekö paremmin.
Otin vähän reippaamman otteen Hasseen jo karsinassa ja etenkin selässä. Ohjat olivat tuntumalla ja koitin ratsastaa jalalla ohjaa vasten. Alkukäynti oli aika pitkä, sillä lähtimme heti tekemään pätkiä kootussa käynnissä. Suuntaa vaihdettiin koko rata leikkaa -tiellä lisätyssä käynnissä. Tällä kerralla onnistuin tekemään muutokset riittävän rauhallisesti niin, että Hassekin ymmärsi mitä tarkoitin. Muisin myös käyttää jalkoja ja ratsastaa kohti ohjaa saadakseni Hassen takajalat töihin. Käyntiosioon olinkin tunnin jälkeen ihan tyytyväinen.
Ravissa oli vieläkin vaikeuksia ymmärtää, miten reippaasti Hassen on mentävä eteenpäin. Ratsastin kuitenkin rohkeammin, ja selvällä asetuksella ja nopealla myötäämisellä hevosen myödättyä oli pientä rentoutumista jo havaittavissa. Vaikeuksia tuli vasta siinä vaiheessa, kun Maiju määräsi meidät harjoitusraviin. Tai no, minä sain tehtäväksi istua kaksi askelta alas ja keventää yhden, ikään kuin siis koko ajan vaihtaisi kevennystä. Alasistuessa saankin paremmin jalat hevosen ympärille, mutta sitten taas toisaalta alhaalla ei Hassen ravissa kyllä pysty kovin kauaa istumaan, jos ruuna on vähänkin jännittynyt. Keventäen taas on helpompi ratsastaa eteen, joten puolesta molemmissa.
Lopuksi laukkasimme ympyrällä vasempaan, ja sain Hassen jotenkin kummasti kiinni vasempaan ohjaan. Nyt se kuitenkin pysyi pääsääntöisesti minun reitilläni ja meni minun vauhtiani, ja ajoittain se minun vauhtini oli jo lähellä sitä, mitä Hassen laukan pitäisi olla. Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että hevonen on käsissäni, toisin kuiin viimeksi.
Tunnin teemana oli vastalaukka, minkä Maiju myönsi olevan Hasselle hieman haastavaa juuri sen vaatiman ison liikkeen vuoksi. Lyhyellä vastalaukkapätkällä laukkaan ei saa sellaista jatkuvuutta, mitä Hassen laukan työstämiseksi tarvittaisiin.
Aloitimme vasempaan kierrokseen nostamalla toisella pitkällä sivulla käynnistä oikean laukka, jota mentiin vain pitkän sivun verran. Olin aluksi liian löperö, enkä saanut laukkaa lainkaan, ja sitten vain vasemman laukan, kun heitin ohjat pois ensimmäisen avun jälkeen... Kun Maiju käski pitää ohjat kädessä ja asetuksen oikealle ja antaa napauttavat laukkapohjeet, joka alkoi homma toimia.
Oikeassa kierroksessa tulimme sitten muutamia kertoa loivaa kiemuraa, ja tehtävä aloitettiin isolla laukkavoltilla lyhyen sivun keskeltä. Voltilla Hasse laukkasi ihan kohtuullisesti, mutta itse kiemura oli kyllä selviytyimistaistelua. Kiemuran jälkeen sain ruunan taas käsiini pääty-ympyrällä laukassa ja etenkin ravissa, joka muistutti jo ihan hallittua ratsastamista.
Loppyveryttelynä teimme vielä kevyessä ravissa tiukempaa kiemuraa molemmilla pitkillä sivuilla siten, että kävimme lähes maneesin keskihalkaisijalla. Tässä vaiheessa olin päässyt jo sellaisen hyvän Hassen makuun, joten keskityin ensin liikaa tuijottamaan taas sitä niskaa saadakseni sen pysymään nätisti alhaalla. Maiju kehotti unohtamaan pään ja ratsastamaan reittiä, koska niskaa tuijottamalla olin saanut aikaiseksi vähintään kyseenalaisia ratsastusradan teitä. Kun aloin tietoisesti tuijottaa tötsiä ja kirjaimia, keskityin enemmän Hassen koko kroppaan enkä vain kaulaan, minkä seurauksena se kaulakin asettui. Eikä niska taaskaan pudonnut, vaikka sitä ei koko ajan silmällä pitänytkään...
Tunnin päätteeksi Maiju päästi minun pois alkeiskurssilta ja totesi samoin kuin minä, että nyt yhteistyömme oli ollut paljon parempaa kuin viimeksi. Se on jännä, miten hallitsen kohtuullisesti sellaiset hevoset, jotka tarvitsevat paljon jalkaa, ja sellaiset, jotka ovat herkkiä edestä. Mutta sitten kun nämä ovat samassa hevosessa, olen aivan hukassa ja vaan yltiövarovainen. Hasse ja muutaman tunnin takainen Leo ovat tästä hyviä esimerkkejä. Maiju oli kuitenkin ihan oikeassa: oli kiva kokeilla Hassea uudestaan ja ennen kaikkea havaita jonkinlaista edistymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti