80-prosenttisesti

11.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse

Kävin sunnuntaina Helsingissä hevosmeissuilla, ja pääsin viimein Simo Simulaattorin selkään. Varsinkin istuntatestissä selvisi monta mielenkiintoista asiaa, kuten vaikkapa se, että istun herkästi hieman vasemmalla. Selityksenkin keksin jo: vasen jalkani on 1,5 cm lyhyempi kuin oikea, joten ratsastaessani yhtä pitkillä jalustimilla kallistun automaattisesti vasemmalle saadakseni samanlaisen tuen molempiin jalkoihin. Kun istuntani korjattiin keskelle jalustinten ollessa edelleen yhtä pitkät, vasen pohje ei osunut Simon kylkeen enää lainkaan. Jos irroitin oikean jalan jalustimesta, tilanne parani heti.

Lisäksi huomasin käyttämäni turvaliivin vaikutuksen yläkropan asentoon. Se vähän vaivihkaa vetää minut lysyyn, joten selän suoristamisessa, vatsan tuomisessa kohti selkärankaa sekä hartioiden ja pään tuomisessa taakse riittää kyllä mietittävää. Vähän tulevista ratsuistani riippuen ajattelin kyllä kokeilla välillä jättää liivin pois - ellei sitten tule sama olo kuin jos ajaisi autolla ilman turvayvötä.

Simo-oppeja pääsin soveltamaan heti seuraavana päivänä Hassen kanssa, jolla menin nyt kolmannen kerran peräkkäin. Ruuna on kotiutunut ja reipastunut tallissa selvästi, sillä se tulee jo ihan itse katsomaan karsinan ovelle eikä koita hoidettaessa paeta niin pitkälle kuin riimunnarua riittää. Harjaamisesta se ei edelleenkään pidä, mutta muutoin lähes jo seurustelee.

Alkukäynnissä oli tarkoitus saada hevoset kävelemään taas rennosti pikällä askeleella kunnon tempolla, eli ei mitään hiljaista hiitelyä. Yritin taas olla rokea, pitää riittävän napakan mutta tasaisen tuntuman ja ratsastaa jaloilla Hassen takajalkoja mukaan myös käynnissä. Samoin ravissa uskalsin taas edellistä kertaa enemmän olla vahva jalalla, ja osin koko uralla ja osin pääty-ympyröillä tehty ravi rullasikin nyt ihan kivasti ja tasaisesti.

Alussa tehtii myös laukat molempiin suuntiin, onneksi vain ympyröillä. Oikeaan Hassen laukka oli oikein hyvää, mutta vasen kierros on kyllä vaikeampi. Siinä en saa pidettyä tasaista tuntumaa, vaan ohjat luistavat käsistä Hassen ollessa vahvempi sisältä. Sitä myöten sitten myös oma istunta katoaa, ja välillä tuntui, että läiskyn satulaa vasten ihan miten sattuu. Ravissa sitten taas homma toimi ihan kelvollisesti keventäen, ja kaksi-alas-yksi-ylös-tyylilläkin ajoittain - ainakin heti sen jälkeen, kun tottelin Maijun "korsetti käyttöön" -käskyä. Hassella keskivartalon käytön tai pikemminkin sen käyttämättä jättämisen huomaa kyllä välittömästi, minun kohdallani erityisesti vielä laukassa.

Veryttelyn jälkeen tehtiin takaosan käännöksiä. Käynnissä käveltiin selvästi uran sisäpuolella, ja siitä Maiju poimi ratsukot yksitellen ensin kokoamaan käyntiä, asettamaan ja lopulta tekemään itse käännöksen. Kun suunta oli saatu käännöksellä vaihdettua, jatkettiin uralla itsenäistä ravityöskentelyä. Kun kaikki ravasivat, tehtiin R- ja S-kirjaimiin voltit. Muistin nyt Maijun käskyn ratsastaa koko hevosesta ja käyttää katsetta apuna niin, että olen aina edellä Hassea. Näin se ei itse joudu tekemään päätöksiä siitä, mihin mennään ja miten. Etenkin oikeaan kierrokseen saimmekin aikaiseksi sujuvia, rentoja ja tasaisia voltteja. Käännöksiin jäi enemmän parannettavaa, sillä aina vasta viimeiset askeleet sain kohdalleen.

Käännöksiä ehdimme tehdä useita, ja aina välillä ravia ja voltteja. Ihan lopuksi vielä laukkasimme vasempaan koko uralla. Laukka oli parempaa nyt kuin alussa ympyrällä. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ulkoa ja koitin istua syvällä satulassa sen sijaan, että roikkuisin sisäohjassa. Ohjatkin pysyivät nyt kädessä, vaikka sileät nahkaojat ovatkin (stopparilliset kuulemma syövät ruunan kaulasta karvan).

Loppuravi oli jälleen aika helppoa, ja sain Hassea jo venyttämäänkin vähän ilman, että se tarpeettomasti kiihdytti. Loppupalautteessa Maiju sanoi, että minun ja Hassen yhteistyö paranee kerta kerralta, ja nyt meno oli jo 80-prosenttisesti tasaista. Sataan tuskin koskaan pääsenkään, mutta ehkä vielä vähän lähemmäs?

Jälkikäteen mietin, että Maiju olin kyllä aika taitava antaessaan minun täysin katastrofaalisen ensimmäisen tunnin jälkeen jatkaa Hassella. Minulle olisi jäänyt hevosesta aivan väärä kuva ja sellainen käsitys, etten pärjää sille lainkaan. Nyt oli oikein kiva huomata, että harjoittelun myötä pystyn jotenkuten hallitsemaan myös tällaisen perinteisesti ei-niin-minun-tyyppisen hevosen.