Hukassa

25.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse

Tämän tunnin jälkeen olin aivan valmis perumaan kaikki kesän ratsastussuunnitelmani ja vaihtamaan ne alkeiskurssiin. Maiju oli vaihtanut alleni vähän toisenlaisen valkoisen ruunan, nimittäin Hassen (Quick Heinz). Hasse on ollut tunneilla vasta muutaman kuukauden, ja minulle se oli ennestään aivan outo.

Ja oudoksi se jäikin. Tiesin, että se on herkkä, helposti jännittävä ja valtavan suuriliikkeinen. Arvelin etukäteen, että tässä on toinen Leo, eikä paljon pieleen mennyt. Tosin karsinakäytökseltään nämä kaksi ruunaa ovat kuin yö ja päivä: Leo tunkee rapsutettavaksi syliin ja Hasse pakenee peloissaan karsinan nurkkaan takapuoli ovelle. Ilkeä se ei ole, vaan ihan tosi arka. Lisäksi se inhoaa harjaamista, joten sidoin sen suosiolla kiinni hoitamisen ja kuntoon laittamisen ajaksi. Kun Hasse sai satulan selkään se reipastui ihan silmissä - tässähän ollaan lähdössä töihin!

Tein Hassen kanssa tunnin aikana varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta suurimpana jälleen perisyntini uuden ratsun selässä: liika varovaisuus. Koitin vaan hissutella Hassea häiritsemättä, minkä seurauksena  se raukka ei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Mitään hevosta ei voi jättää yksin, mutta tällaista Hassea nyt ei ainakaan.

Alkukäynti ei vielä ollut täydellinen katastrofi, mutta ongelmat alkoivat heti kun todenteolla ryhdyttiin hommiin. Pääty-ympyröillä piti ensin käynnissä lyhentää vähän askelta maneesin keskellä. Kevyessä ravissa tehtiin pieni ja nopea käyntisiirtyminen. Tarkoituksena oli testata kaasua ja jarrua, ei niinkään harjoitella siirtymisiä. Meillä Hassen kanssa ei toiminut oikein kumpikaan. Hidastaminen sai ruunan jännittymään, ja eteenratsastus ravista tuotti laukkaa. En osannut rentoutua lainkaan ja pyytää muutoksia riittävän hitaasti. Maiju sanoi, että jos hevoset ylireagoivat, pitää jatkaa tarjotussa askellajissa ratsastamista, jotta ne eivät pääse pakenemaan tehtävästä tarjoamalla itselleen helpompaa reittiä. Niinpä minä sitten ennen varsinaista laukkapätkääkin laukkailin aina välillä, mikä jännitti sekä minua että Hassea entisestään.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksena oli tehdä vastalaukkoja. Ritva oli kuitenkin tehnyt niitä jo edellisellä tunnilla ja oli vakaasti sitä mieltä, että nyt hän tekee vastalaukkaa koko tämänkin tunnin. Niinpä Maiju muutti myös meidän onneksemme suunnitelmaa, ja lähdimme harjoittelemaan avotaivutuksia käynnissä. Ne Hasse kyllä osasi. Taivutusten välillä sai tehdä itsenäistä ravityötä, mutta me kyllä lähinnä vain käveltiin, kun siinäkin tuntui olevan ihan tarpeeksi työtä.

Laukkaa mentiin sitten vain pääty-ympyröillä, ja siinäkin oli meille kyllä ihan tarpeeksi. En ymmärtänyt lainkaan, miten paljon Hassen pitää laukata, ennen kuin se ottaa takapäänsä mukaan ja alkaa ihan todenteolla liikkua läpi koko kropan. Maiju pisti meidät lopuksi laukkaamaan ympyrällä sellaista vauhtia, että hirvitti. Mutta kun Hasse laukkasi kunnolla, sen laukka oli paljon istuttavampaa kuin sellainen enemmän ylöspäin suuntautuva hissuttelu.

Loppukaarrossa katselimme Roopen ratsastajan kanssa kaihoten toistemme ratsuja, niiden kun olisi selvästi pitänyt olla toisin päin... Maiju sanoi reippaasti, että vielä ensi viikolla menette näillä ja oikein hienosti, sitten vaihdetaan!