18.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Jardinero
Jännityksellä odotin, alkaisiko koulurataharjoitusten jälkeen estejakso ilman mitään ennakkovaroitusta. Hevoslista kuitenkin paljasti, että koulua on ohjelmassa: minulle oli nimittäin merkitty Jardinero. Se näkyi olevan edellisellä tunnilla, joten menin innolla maneesiin seuraaman Hartsan otteita. Olin aiemmin mennyt sillä tosiaan vain sen yhden kankitunnin, joten käytännössä ihan puhtaalta pöydältä olin lähdössä liikkeelle.
Jardinero näytti menevän tosi hienosti, rennosti ja vaivattomasti liikkuen. Ihmekös tuo, kun selässä oli ruunan tunteiden tulkkina usein toimiva Sannis. Onneksi ehdin ennen tuntia vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja saada jokusen oivan käyttöohjeen tähän "Fuegon poikaan".
Ensimmäinen puolituntinen meni totutellessa, mutta jälkimmäisellä alkoi rullata. Tiesin, että Hartsalla on pidettävä vatsalihakset tiukkana sekä takapuoli ja reidet irti satulasta. Tämä oli minulle paljon helpompaa uskomattoman tasaisessa harjoitusravissa kuin kevyessä ravissa, jossa väkisinkin ainakin alapohje tuppaa osumaan kylkiin. Käynnissäkin Maiju komensi rentouttamaan jalat, koska juuri yrittäessäni olla rento, jalka siirtyikin taakse Hartsan vararavintokerroksen kohdalle. Koita sieltä sitten tuupata ratsua eteenpäin...
Pysähdykset onnistuvat Jardinerolla kyllä todella vaivatta vain vähän reisiä jännittämällä. Kevyessä ravissa vielä hieman hain oikeaa ohjan pituutta Tällaisella käynnistettävällä hevosella paha tapani on antaa liikaa tilaa edestä sen sijaan, että ratsastaisin jalalla kohti napakampaa ohjaa.
Ympyrällä kevyt ravi ja siinä tehdyt pienet askeleen lyhentämiset eivät tuottaneet suurempia vaikeuksia, tai ainakaan se askeleen lyhentäminen ei tuottanut... Löperyyteni kyllä hieman kostautui vielä ensimmäisessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa vasempaan, joka on Hartsan selvästi vaikeampi suunta. Laukannostossa ruuna helposti poikittaa työntäen takaosaansa sisään. Laukkaa on myös kuulemma ylläpidettävä koko ajan ikään kuin nostamalla se lähes joka askeleella uudestaan, unohtamatta ulko-ohjan tukea. Mielestäni sain laukan nostettua ongelmitta, mutta pari kertaa Jardinero kyllä tiputti raville ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Itse tehtävä oli sama kuin meitä edeltävälläkin tunnilla. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla muuutaman metrin uran sisäpuolella. Ensin teimme kokoamisia keskikäynnistä pitkän sivun puolesta välistä lähes sen loppuun asti, ratsastaen kulman kuitenkin jo taas huolellisesti keskikäynnissä. Sitten sama tie harjoitusravissa, josta muutamien askelien kokoaminen tahdin kärsimättä. Lopuksi pitkän sivun keskeltä tehtiin laukannosto. Toisen pitkän sivun keskelle tehtiin aina voltti, ensin käynnissä, siten ravissa ja lopulta myös laukassa.
Olin tässä vaiheessa päässyt jo hieman jyvälle tästä hyvin omanlaisestaan hevosesta ja ratsastin selvästi rohkeammin. Käytin raippaa silloin kuin tarvitsi, mutta pikku hiljaa liike alkoi löytyä hevosesta itsesään. Nostot helpompaan oikeaan kierrokseen onnistuivat hyvin ihan suoralla hevosella, ja Maijun mukaan laukkakin alkoi olla aika hienoa. Omaan takapuoleen se ei kyllä kovin hienolta tai sujuvalta tuntunut, vaikka niin se Hartsakin vaan laukkavoltillekin taipui...
Jardineron hienouden tajusi viimeistään aivan lopputunnista, kun vielä kokoonnuimme pääty-ympyröille harjoitusravissa. Hartsa imi eteen niin mainiosti, että sitä sai jopa jarrutella. Siitä ravista olisi Jardinero varmaan pystynyt lähes Fuegon veroisiin suorituksiin...
Hartsa on kyllä valloittava hevonen. Se on niin ystävällinen ja kaunis ja kiltti ja samalla jotenkin kovin tietoinen omasta itsestään. Tunnin jälkeen Sanniskin tuli vielä rapsuttelemaan ratsuaan, ja tulipa taas kerran todistettua, miten pieni maailma on: kävi nimittäin ilmi, että me olemme lähtöisin samalta ratsastuskoululta Tampereelta. Jotenkin on vaan 25 vuoden aikana molempien tie vienyt lähes Tampereen keskustassa sijainneesta Kaupin ratsastuskoulusta Armisen Tepan valvovien silmien alta Espooseen Primus Tallille, tällä kerralla Maijun opetettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti