Joulumoodissa

20.12.2012 Primus Talli
Pirita - r. Mikki

Jälkimmäinen estetunti jäi sitten lopulta haaveeksi, kiitos koirani ahneuden ja pöydällä nousemassa olleen leipätaikinan. Tälle kauden viimeiselle torstaitunnilleni sentään pääsin, jouluviikon tunnin kun olin ratsastanut rästinä jo aiemmin syksyllä. Odottelin vähän Michael Bublen joulumusiikin tahdissa tanssivaa Walteria, mutta Pirita olikin palauttanut minut Mikin selkään.

Kävin innolla haasteen kimppuun. Mikki on jotenkin niin kovin kaunis ja sympaattinen - vaan osoittautuipa taas selästä liian haastavaksi minulle, mikä syvästi harmittaa.

Ajattelin aloittaa rennommin kuin kahdella edellisellä kerralla, hieman pidemmällä ohjalla vaatien vain suoruutta ja reipasta eteenpäinmenoa. Piritakin vaati samaa, tosin vielä silloinkin kun luulin Mikin jo olevan suorassa ja menevän reippaasti... Saimme jokainen lopulta alkuveryttelyssä keskittyä suoruuteen ja eteenpäinpyrkimykseen. Homma toimi Mikin kanssa lopulta ihan hyvin siihen asti, kunnes Pirita käski ratsastaa pyöreämmälle kaulalle. Mikki ei ollut tästä lainkaan samaa miltä, ja se hieman käynnistynyt moottorikin lähes sammui, kun aloin vaatia ruunaa töihin ihan kunnolla.

Tai no, vaatia ja vaatia. Kun minä en vaan sitten lopulta kuitenkaan uskaltanut komentaa sitä riittävästi. Jalalla ratsastin minkä pystyin, mutta raipankäyttöön en oikein rohjennut. Vähän kun välillä koitin, ihan vaan vaikka lapaa silittää, oli tuloksena heti komea pukki. Mitä enemmän arkailin, sitä enemmän Mikki tietenkin käytti tilannetta hyväksi ja hyytyi.

Päätehtävänä meillä oli laukannostot, eli vähän sellaista rennompaa sulkujakson jälkeen. Laukkoja nostettiin nyt ympyrällä siten, että n. puoli kierrosta ensin käveltiin, sitten keskellä tötsien välissä laukannosto, puoli kierrosta laukkaa, pehmeä siirtyminen raviin, jossa hetki työskentelyä ennen käyntiin siirtymistä. Aika nopealla tempolla siis siirtymiset tulivat, mutta silti Pirita halusi kunnon työskentelyä kaikissa askellajeissa.

Mikki oli h-i-d-a-s. Se teki kaikki liikkeet joten kuten sinne päin, mutta reaktionopeudessa oli toivomisen varaa. Vasempaan kierrokseen en edelleenkään saanut sitä juuri minkäänlaiseen muotoon missään askellajissa. Oikeaan kierrokseen jätettiin käynti pois ja tehtiin vai ravi-laukka-siirtymisiä, jossa yhteistyömme toimi hieman paremmin. Ei tosin ennen Piritan hyvää vinkkiä siitä, että ravin pitää rullata kunnolla ja laukkaan lähestulkoon vain liukua ravista.

Loppuravissa Mikki oli oikeaan taas jo paljon parempi - minun mielestäni. Pirita halusi kootumman hevosen ja joutui korottamaan ääntään, kun minä vaan pyörin ympyrällä saamatta aikaiseksi mitään näkyvää opettajan toistuvista kehoituksista huolimatta. Kyllä minä yritin, mutta en vaan osannut!

Sanoin ennen tuntia Mikkiä rapsuttelemaan tulleelle ja kesällä Mikillä paljon ratsastaneelle Marjo-opettajalle, että ei varmaan olisi pahitteeksi ottaa Mikkiä taas vähän läpiratsastukseen - vai auttaisiko hieronta ja loma? Se on valitettavasti nyt aivan eri hevonen kuin silloin syksyllä, jolloin ratsastin sillä ensimmäisen kerran ja jolloin vähän ihastuin ruunaan. Olen kuullut muutaman itseäni paljon taitavammankin ratsastajan huokailleen samaa ja sitä, että Mikki tuollaisenaan alkaa olla vähän turhan vaativa kerran tai pari viikossa käyvälle tuntiratsastajalle.

Minua ainakin harmittaa sanoinkuvaamattomasti, että en pärjää Mikille selästä käsin. Kun Pirita tunnin jälkeen totesi minun olleen jossain joulumoodissa, tunnustin hänellekin, että en vaan uskalla ratsastaa Mikkiä tarpeeksi rohkeasti. Kannukset saattaisivat kyllä olla Mikin tapauksessa hevosystävällisemmät kuin raippa..? Ei ruuna paha ole, ei todellakaan, mutta sen verran protestointi jää alitajuntaan, että tiettyä rajaa ei uskalla millään ylittää, vaikka sen kuinka tietää tarpeelliseksi.