I shall conquer this!

10.1.2013 Primus Talli
Pirita - r. Mikki

"I shall conquer this!", virkkoi aikanaan muuan herra Darcy. Sama lause tuli vahvana mieleeni, kun kiipesin taas Mikin selkään. Pieni hevoslistan ääressä vallinnut epätoivo vaihtui siis tsemppimielialaan, sillä yleensä asiat tuppaavat jossain vaiheessa loksahtamaan kohdalleen.

Pirita otti minut ja Mikin heti alussa jotenkin erityiskäsittelyyn, opasti tarkasti miten lähteä liikkeelle. Aiemminhan olin tavoitellut hyvää lopputulosta eteenpäinpyrkimyksen kautta, ja se osoittautui nyt aivan vääräksi keinoksi. Tällä kerralla nimittäin annoin Mikin kävellä ihan omaa tahtiaan, mutta otin aika selvän tuntuman ja käärin jalat parhaani mukaan lähelle ratsuni kylkiä. Jos piti  huomauttaa vauhdin hidastumisesta, napautin vain nopeasti pohkeella. Pumppaamaan ei saanut jäädä, mutta lähellä piti pysyä.

Pirita lisäsi alkuveryttelyn haastavuutta pistämällä kulmiin tötsät todelle lähelle nurkkia. Jokaisessa kulmassa tuli siis selvä asetus ja taivutus, jos mieli päästä kulmasta ilman tötsän kaatamista. Mikille tämä teki hyvää, ja samalla pystyi sitten ottamaan sieltä ulkoa puolipidätteitä. Huolellisten kulmien lisäksi teimme muutaman askeleen selvääkin selvempää pohkeenväistöä pitkillä sivuilla.

Olin tallissa hetkellisessä mielenhäiriössä keksinyt sivellä Mikin lavat ja kyljet raipalla. Omassa karsinassa se ei lotkauttanut raipan kosketukselle korvaansakaan. Tein saman selästä heti kun pääsin satulaan. Ei reaktiota.  Kun sitten otimme ohjat ja tarvitsin pientä lisäapua ensimmäisissä väistöissä, sieti Mikki höyhenenkevyen raipalla huomautuksen ongelmitta - ja väisti siitä eteenpäin oikein hyvin molempiin suuntiin. Ehkä tämä koko proseduuri oli enemmän ratsastajaa kuin hevosta varten, mutta yhtä kaikki, tuntui tällä kerralla toimivan.

Kevyessä ravissa kulmien ratsastus jatkui. Edelleen tempo oli aika hidas, enkä kiirehtinyt sitä lainkaan. Keskityin huolellisiin kulmiin, ja tulosta alkoi tulla. Laukka tehtiin alkutunnista vasempaan eli Mikin vaikeampaan suuntaan, mutta kaikki kuusi ratsukkoa keskiympyrällä. Jotenkin tilaa tuntui näin molempien lyhyiden sivujen olessa avoimena olevan enemmän, ja sovimme muiden joukkoon ilman hampaiden kiristelyä. En kyllä edelleenkään ajanut Mikkiä eteen, ei tarvinnut. Se laukkasi juuri sopivasti ihan itse.

Sitten siirryimme itse tehtävään, pohkeenväistöön keskihalkaisijalta uralle ravissa. Sai keventää tai istua alas, omat haasteensa kun on molemmissa tavoissa. Minä istuin Mikin kanssa väistön alas, mutta kevensin muutoin. Väistöjen välissä tuli edelleen ratsastettua niihin kulmiin, ja lisäksi sai tarpeen mukaan tehdä voltteja. Mikki tosiaan väisti hyvin: se ravasi tasaisesti, pysyi suorana, astui selvästi ristiin ja meni sieltä minne halusin sinne mihin halusin. Piritakin sanoi lopputunnista, että onnistumme tehtävässä hyvin, eikä siitä tarvitse lainkaan nyt välittää, että sen pää nousee ylös.

Enkä minä välittänytkään, mutta sen sijaan tunnin edetessä väistöjen välissä se tuli koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, myös vasempaan kierrokseen. Lopputunnista oikeaan kierrokseen Mikissä oli jo häivähdys siitä syksyisestä Mikistä. Väistöjen välissä se pysyi kuolaimella ja teki voltit mukisematta. Laukassa oikeaan kierrokseen keskiympyrällä oli jo ratsastajan osalta vähän fiilistelyn makua, sillä ero aikaisempiin kertoihin oli niin valtava. Ei tarvinnut ängetä eikä pungeta, ei väkisin vääntää tai kääntää, Mikki sen kun liihotteli menemään.

Sanoin jo alkuveryttelyn jälkeen, että ensimmäinen puolituntinen oli nyt selvästi parasta menoamme. Tunnin jälkeen sanoin Piritalle, että olen supertyytyväinen tuntiin, ja Pirita sanoi että niin saan ollakin. Vaikka Mikki on niin haastava, sille kuitenkin sopii se, että koko ajan tehdään jotain. Sitä kauttahan se sitten tulee koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Paljon jäi vielä parannettavaa, mutta nyt minä sentään kuuntelin Piritan erinomaiset ohjeet ja ratsastin koko tunnin, enkä vain odottanut hevosen alkavan toimia itsekseen. Nyt ollaan jo ihan siinä rajoilla, että harmittaisiko, jos en jatkaisikaan Mikillä... Olisi upeaa päästä tämän upean ruunan selkään uudestaan viimeistään sitten, kun ulkokausi taas alkaa.