Ympyräjumppaa

24.1.2013 Primus Talli
Maiju - t. Ritva

Mikki oli ainakin tilapäisellä lomalla, jonka syyksi seuraavan päivän hevosesittelyillassa selvisi lievät jalkaongelmat. Mikillä on vaihtunut tarhakaveri, minkä seurauksena se on ilmeisesti telonut vähän itseään ulkoillessaan. Ruuna näytti nauttivan olostaan täysin siemauksin, sillä löysin sen Ritvan naapurikarsinasta pötköttämästä aivan pitkin pituuttaan.

Niin, Pirita oli siis jakanut meille hevoset - minulle Ritvan - vaikka itse pitikin tunnin viereisellä uralla. Maiju puolestaan hyppäsi meidän puolellemme kolmeksi viikoksi. Tunnin aiheena oli työskentely ympyrällä sekä ympyrän pienennys ja suurennus. Menimme koko tunnin aikana todella vähän koko uralla, joten hevosia ja ratsastajia jumpattiin ihan tosissaan.

Aluksi toki kävelimme hetken Maijun antaessa kommentteja jokaiselle vuorollaan. Minulla istunnan puutteet olivat yllätys yllätys käsissä. Ritvan kanssa pitää kädet ankkuroida tasaisesti paikoilleen tamman ajoittaisesta vastustelusta huolimatta, ja komentaa aina sen protestoidessa jaloilla. Piti ratsastaa koko hevosta. Sain tästä juonesta nopeasti kiinni, mutta vielä kun ne kyynärpäät pysyisivät kiinni kyljissä ja nyrkit pystyssä...

Pääty-ympyröillä sekä kävelimme että ravasimme keventäen. Vasempaan kierrokseen oli vähän vaikeuksia saada Ritva asettumaan rehellisesti eikä vain taivuttamaan kaulaansa, minkä seurauksena lavat ja oikeastaan koko etuosa puskivat ulos pois reitiltä. Ulkopohjetta sai siirtää jopa hieman eteen, jolloin hevosen etuosakin alkoi seurata ympyrän kaarta. Oikeassa kierroksessa tehtiin ravista omaan tahtiin siirtymisiä käyntiin. Kun vaan muistin pitää kädet paikoillaan ja auttaa siirtymisissä jaloilla ja keskivartalolla, teki Ritva minun mielestäni aika hienoja ja tasaisia siirtymisiä sekä käyntiin että takaisin raviin.

Vasemmassa kierroksessa tehtiin sitten ravi-laukka-siirtymisiä: keskihalkaisijan kohdalta laukannosto ja puolen kierroksen päästä lyhyen sivun keskellä takaisin raviin. Etäisyyksiä sai tasata laukkapätkän pituutta säätelemällä. Ensimmäinen nosto oli meillä vähän löysä, mutta huolellisemmalla valmistelulla ja ennen kaikkea napakalla pohjeavulla alkoi ponnu löytyä heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Sisäpohje sai olla lähellä koko ajan, sillä tamma tuntui aika herkästi nojaavan vasemmassa kierroksessa sisään. Ritvalla oli kyllä ilo tehdä siirtymisiä, sillä se oli kovin kuuliainen ja sen askeleet ovat erittäin miellyttävät. Ja nyt se oli vielä tosi tasaisen tuntuinen eikä jännittynyt.

Kaikissa askellajeissa tehtiin myös ympyrän pienennystä ja suurennusta, molempiin suuntiin. Kun ympyrä pieneni volttiakin pienemmäksi, piti hevosen asetuksen lisäksi alkaa myös taipua. Reitin piti olla selvä ja pienenkin voltin paikoillaan; se ei saanut seilata ratsujen mukana. Käynnissä ja ravissa ympyrä suurennettiin väistömäisesti takaisin isolle uralle. Laukassa täytyi huolehtia riittävästä tehosta moottorissa, vaikea tie huolehti osaltaan kokoamisesta. Ritvan helpot askellajit auttoivat osaltaan myös tässä tehtävässä.

Oikeastaan koko tunti tuntui jotenkin ihanan helpolta Mikin ja Benan jälkeen. Mikistä minä kyllä pidän, mutta se on vaan niin työläs. Siksi on kiva mennä välillä tällaisella kevyemmällä hevosella, jonka selässä voi miettiä vähän omaa itseäänkin. Maiju sanoi tunnin jälkeen, että Ritvan kaltaiset herkät hevoset sopivat minulle. Se on jännä, sillä olen aina kuvitellut pitäväni enemmän sellaisista isoista ja kunnolla ratsastettavista. Maiju kysyikin heti, että pidänkö sitten Mikistä, sillä sehän on juuri sellainen... Yleensä herkkien ja etenkin eteenpäinpyrkivien hevosten kanssa minä jännityn itse niin, että hevonenkin jännittyy. Ritvan kanssa saavutan kuitenkin jotenkin kummallisesti sellaisen tyyneyden, kädetkin pysyvät rauhallisesti paikoillaan ja jalat korjaavat käsien asemasta. Varsin rentouttavaa.