Odottamaton onnistuminen

7.1.2013 Primus Talli
Johanna - r. Bena

No just. Miksi taas, juuri minulle? Ihan varmasti lennän taas kaaressa kanveesiin rodeoshown jälkeen. Se on niin oudon näköinenkin!

Tällaisia ajatuksia tuli ensimmäiseksi mieleen, kun löysin hevoslistalta kohdaltani Benan. Joutsenkaulainen luppakorva on monen suosikki, eikä vähiten älyttömän miellyttävien askellajiensa vuoksi. Minulle siitä tulee ensimmäiseksi mieleen sen outo tapa ottaa ärsyke milloin mistäkin ja laittaa rodeoshow pystyyn. Tätä tapahtuu siis äärimmäisen  harvoin, enkä ole koskaan joutunut osalliseksi moiseen, vaikka tällä seurallisella ruunalla olenkin mennyt lukuisia kertoja (yhdeksän, kun oikein laskin). Pirita antoi joskus ohjeeksi pitää Pentti hereillä ja työllistettynä koko ajan, niin silloin se ei ehtisi kiinnittää huomiota ympärillä tapahtuvaan, kuten vaikka estepuomin kolahdukseen.

Meillä alkoi tällä tunnilla opettajakierto. Maijua ei näkynyt tallilla lainkaan, Pirita piti Johannan tunnin ja Johanna oli hypännyt aidan toiselle puolelle meidän opettajaksemme. Aloitin hieman liian pitkällä ohjalla, mutta ehkä se olikin vaan hyvä ratsastaa ensin hieman pidemmässä muodossa, sillä näin sain ruunalle heti hyvän käynnin temmon. Johanna korjasi meidän kaikkien istuntaa, minulla yllättäen juuri tuota käsien paikkaa ja ohjan pituutta. Benalle piti määritellä siis hieman ryhdikkäämpi muoto. Johanna tosin nauratti sanomalla, että Benan kanssa haasteena on tasainen peräänanto sen yliliikkuvan kaulan vuoksi... Istunnan lisäksi Johanna kiinnitti kaikkien huomion käynnin tahtiin ja tempoon.

Kevyessä ravissa mietimme edelleen istuntaa ja nyt ravin tempoa; kevyt ravihan on harjoitusravia keventäen, ei koottua eikä lisättyä. Ravia sai hakea ihan vaan suoralla uralla, ja tarvittaessa tehdä lyhyille sivuille voltteja. Johanna edelleen korjasi käsiäni niin, että ohja oli hieman lyhyempi ja nyrkit hieman satulan edessä, minulla kun ne tuppaavat valumaan taakse ja etenkin alas. Peileistä oli paljon apua, kun sai tarkistettua suoran linjan kuolaimesta kyynärpäähän. Joka tapauksessa Bena yllätti pysymällä hämmästyttävän tasaisena. Se ei nyppinyt eikä tullut tyhjäksi, vaan pysyi pyöreänä niin, että niskahihna ja säkä olivat samalla korkeudella. Toisaalta se ei myöskään painunut kuolaimen alle.

Laukkaa varten kokoonnuimme kahdelle pääty-ympyrälle. Johanna käski minua nostamaan laukan ensimmäisenä ja ottamaan ensimmäiset askelet varovaisesti. Pentti oli kuulemma kuuden junnutunnilla ottanut vähän kierroksia laukannostosta (ja myöhemmin selvisi, että myös pudottanut ratsastajansa...). Nyt ongelmia ei ollut, ja ruuna laukkasi oikeaan kierrokseen oikein mukavan tuntuisesti. Johanna muistutti myös harjoituslaukasta ja siihen selvästi kuuluvasta liitovaiheesta. Benaa sainkin lopulta hieman komentaa pidentämään askelta, mutta se totteli oikein hyvin. Sain luvan myös nostaa hieman muotoa, jos "peräpää tuntuu kevyeltä". Ei onneksi tuntunut.

Pienen kävelypätkän jälkeen teimme ravista muutamia pysähdyksiä keskihalkaisijalla. Pentti alkoi heti ennakoida, joten muutamia läpiratsastuksia oli tehtävä. Se pysähtyi hyvin, mutta muoto tuppasi väkisinkin vähän nousemaan.

Sitten kokoonnuimme pääty-ympyrälle, josta tehtiin pari kertaa yksitellen pieni kuvio: ravia pitkälle sivulle, jonka keskellä pysähdys, siirtyminen raviin ja lyhyen sivun keskellä laukannosto, laukkaa pitkältä sivulta takaisin ympyrälle. Bena teki varsinkin jälkimmäisen tosi hyvin, Johannakin kehui että laukka oli heti ensimmäisestä askeleesta harjoituslaukkaa, eikä ensimmäisen ja 14. askel eronneet toisistaan mitenkään.

Loppuveryttelyssä sain vielä taivutella Penttiä ja sain kuin sainkin jopa hieman eteen ja alas, vaikka siinä vaarana olikin se kuolaimen alle painuminen. Kaiken kaikkiaan olin kyllä hyvin hämmästynyt siitä, miten helposti Pentin kanssa tunti sujui. Ei se ehkä maailman kaunein hevonen ole kuikelokauloineen ja koukkupolvineen, mutta sen kyydissä on mukava istua ja se liikkuu aika sopivasti ihan itsekseen. Ero Mikkiin oli aikamoinen...

Johannan palautteen perusteella meillä kaikilla on perusratsastus ja hevoseen vaikuttaminen hyvin kohdallaan, ja hän oli tyytyväinen myös hevosjakoon. Sanoi, että nämä hevoset sopivat meille tosi hyvin. Johanna kyselikin, että haluammeko jatkaa samoilla hevosilla ja onko meillä toiveita tuntien sisällön suhteen. Olimme yhtä mieltä siitä, että kaikenlaisia liikkeitä olemme syksyn aikan tehneet niin paljon, että tällainen suht perusratsastus tuntui välillä oikein mukavalta. Jatkamme siis vielä kaksi kertaa Johannan opastuksessa, ja ilmeisesti seuraavaksi temponvaihdoksilla.