Pirita - r. Walter
Piritakin taisi saada tarpeekseen minun ja Mikin taaperruksesta, joten ratsukseni oli vaihtunut valtava Walter. Suuri ruuna on mitä hellyttävin karsinassa, mutta ratsastettaessa saattaa välillä vähän ottaa kierroksia mitä kummallisimmista asisoita, kuten nyt vaikka maneesin oven avaamisesta. En ollut aiemmin mennyt Walterilla, joten muutoin en tiennyt yhtään mitä odottaa.
Aloitimme veryttelyn jälleen käynnissä tekemällä tällä kerralla suoraan muutamia askelia sulkuja pitkillä sivuilla. Muutaman askeleen selkeä ja reipas taivutus piti tehdä ainakin uran alussa, ja jos ehti, niin toisen kerran saman pitkän sivun aikana. Walter teki nämä yllättävän vaivattomasti, vaikka eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämiseksi pitikin sisäpohkeella aina säännöllisesti hieman huomauttaa.
Ravi lähti ihan kivasti käytiin, mutta laukassa oli hieman haastavampaa. Walterin laukka tuntui hirveän hitaalta, ja koitin ratsastaa sitä vaan eteen. Lopputuloksena sain Piritalta käskyn ratsastaa ruunaa kokoon eikä vaan eteenpäin, koska silloin se vaan venähti pitkäksi lopputuloksen lainkaan parantumatta. Avainsanana oli laukassa ja oikeastaan koko tunnin ulko-ohjan puolipidäte. Minulla vaan oli taas jotenkin vaikea löytää sopiva ohjaspituutta, kun lyhyellä ohjalla Walter ei oikein päässyt pyöreäksi ja pidemmällä puolipidätteiden teko tuntui vaikealta...
Jatkoimme sulkua diagonaalilla, tällä kerralla vain vasempaan kierrokseen. Pitkän sivun alussa taas muutamia metrejä avotaivutusta, josta sitten keskihalkaisijalle sulkutaivutuksessa. Koitin olla supertarkka apujen kanssa . Jossain vaiheessa sentään ymmärsin lakata miettimästä painoapuja, sillä huomasin kallistuvani koko ajan väärään suuntaan. Kun koitan istua vasemmalle, menen sellaiselle mutkalle, että vain oikea istuinluu osuu satulaan, jolloin paino onkin todellisuudessa oikealla - ja päin vastoin. Lopulta koitin istua vain suorassa, ja kas, johan alkoivat sulutkin onnistua. Walterille teki hyvää alun avotaivutuspätkä. Kun ruunan sai siinä oikein, teki se oikein sulunkin. Piritankin mukaan saimme muutaman hyvän sulun aikaiseksi.
Sulkujen välissä tehtiin ihan vaan ravia, syvälle kulmiin ratsastaen. Walter olikin yhtäkkiä aika vaikean tuntuinen, vaikka alussa ravi oli ollut hyvinkin sujuvaa ja helppoa. Liekö sitten yritin liikaa, mutta tasapainottaessani oikealta onnistuin lahjakkaasti ratsastamaan jopa kulmaan ulospäin asettuneella hevosella.... Lopun laukassa sain taas paremmin otetta Walteriin, minkä seurauksena kevyt ravi oli taas ihan hyvää. Piritan mukaan kaikki hevoset näyttivät oikein kivoilta. Walter olikin ihan kiva tuttavuus, mutta vielä ei ihan selvinnyt, mikä se loppujen lopuksi on hevosiaan.
Ehdin jo lähes huokaista helpotuksesta, kun Pirita komensi meidät kaartoon ja meni avaamaan maneesin ovea. Walteri ei nimittäin ollut vielä kikkaillut lainkaan, mutta onnistuihan se sitten viimeisen puolikkaan kierroksen aikana. Ohjat olivat jo pitkät, mutta sain jotenkin pomppivan ratsuni aisoihin ja pysyin vielä selässäkin. Ikinä ei ole maneesin ovea ennen avattu, ja taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti