Hei taas me leivotaan!

17.1.2013 Primus Talli

Pirita - r. Mikki

Otsikko olisi voinut olla myös tunnetummassa muodossaan "Hei taas me lennetään!", sillä ratsastuksessahan lentäminen ja leipominen liittyvät olennaisesti yhteen.

Aloitin Mikin kanssa samoin kuin viimeksi, selvällä tuntumalla ja pohkeet lähellä, käyntiä kiirehtimättä. Tein myös muutamia väistöjä samoin kuin viimeksi. Tunnin varsinaisena teemana oli kuitenkin tällä kerralla voltit, joita teimmekin heti käynnissä molempiin suuntiin pitkien sivujen keskelle. Minä kuvittelin ne tötsät jokaiseen nurkkaan, ja ratsastin Mikin syvälle kulmaan asettaen ja puolipidätteitä ulkoa hullun lailla tehden. Pääsimmekin liikkeelle ihan yhtä hyvällä tunteella kuin viikkoa aiemmin. Pirita totesi, että vaikkei Mikki missään muodossa mennytkään, sen käynti oli hyvää nelitahtista, mikä kai sekin on jo jonkinlainen saavutus.

Kevyttä ravia mentiin sekä koko uralla että pääty-ympyröillä. Jatkoin kulmien ratsastusta, ravia kiirehtimättä. Laukkaa tehtiin vain vasempaan pääty-ympyrällä. Asetin ja koitin edelleen jatkaa puolipidätteitä, laukkaa kiirehtimättä. Pirita kuitenkin sanoi, että nyt alkaa laukka olla liian hidasta, joten sain hieman aktivoida ulkopohkeella. Hän kyllä myös huomautti, että ei tarvitse kerralla ja heti vaatia kaikkea ja liian suurta muutosta - ei millään hevosella, mutta Mikillä nyt ei ainakaan. 

Suuntaa vasemmasta oikeaan vaihdettiin lopuksi keskiravilla diagonaalilla, ja Mikkipä lisäsi aika helposti. Tuntui hienolta takapuoleen, vaikka hevonen olikin pitkä. Jännä, miten Mikki näin hitaasti aloittaen käynnistyy lopulta itsekseen, eikä sitä tarvinnut taaskaan koko tunnin aikana komentaa yhtään eteen. Siis siinä mielessä, että ratsastalla olisi alkanut ilmetä hampaiden kiristelyä ja tuskastumista tahmeaan hevoseen, mitä muutama viikko sitten tapahtui tämän tästä.

Harjoitusravissa tehtiin sitten voltit lyhyiden sivujen keskelle. Väliaidoilla ei ollut merkkejä, mutta oven päässä Piritan edessä oli neljä tötsää, joiden sisäpuolelle piti voltti mahduttaa. Meidän ensimmäinen volttimme vasempaan oli kuusikulmio, niin yllättävän vaikeaa nimittäin oli ratsastaa tötsien sisäpuolelta! Voltit piti tosiaan istua alas ja muutoin sai tarvittaessa keventää. Kunto meinasi kyllä loppua kesken, viikonvaihteen vatsatauti oli selvästi vienyt voimia. 

Oikeaan Mikki teki jo hienot voltit. Väliaidoilla kaikki onnistuivat paremmin, kun teimme kuulemama järjestäen hieman liian suuren voltin. Mutta mahtui se Mikki verryttyään ovipäätyykin. Viimeisen neljänneksen kanssa sai kyllä olla tosi tarkkana, sillä hevoset lähes poikkeuksetta tuppaavat oikeaisemaan uralle.

Tunnin viimeisenä tehtävänä oli tulla radan poikki M-H-linjalla ja nostaa keskellä tötsien välistä oikea laukka. Ravi piti ensin työstää sellaiseksi, että kontrolloitu siisti laukan nostaminen oli mahdollista. Me tulimme Mikin kanssa ensimmäisinä, kun satuimme sopivasti kohdalle. Mikki nosti hyvin, oikaisi kyllä hieman uralle. Jäin ohjeen mukaan väliaidoille pääty-ympyrälle laukkaan, jonne piti myös kahden seuraavan ratsukon tulla. 

Muut olivat kuitenkin sen verran perfektionisteja, että jäivät hiomaan sitä ravia. Me laukkasimme, muut ravasivat, osa meni uralla, osa voltilla, osa ympyrällä... Tunsin, miten Mikki alkoi allani hieman nousta, mutta en älynnyt siinä vaiheessa sen kummemmin tehdä mitään muuta kuin nauttia hienosta laukasta. Mikki kulki kauniisti kuolaimella, totteli sisäpohketta, sieti puolipidätteet ulkoa, asettui ja liihotteli menemään. Kunnes sitten yhtäkkiä oikealle kaartaen teki räväkän pukkisarjan, jossa en pysynyt kyydissä. Tuttuun tapaani tulin taas jaloilleni, mutta Mikki livahti karkuun. Ohjat eivät nimittäin yllä ihan maahan asti, jonne vauhdista johtuen lopulta kellahdin.

Tuntia on taas jäljellä vain viitisen minuuttia, mutta eihän sitä auttanut kuin pyydystää hevonen ja kiivetä uudestaan selkään. Ehdin kävellä noin puoli kierrosta, kun Mikki yritti uudestaan. Silloin ihan vaistomaisesti vähän suutuin, ja päästiin vielä loppuravit kunnialla läpi. Mikki oli ympyrällä edelleen oikein mukava myös ravissa.

Kukaan ei kunnolla nähnyt Mikin rodeoesitystä, mutta viereiseltä uralta joku kertoi pukkien olleen aikamoisen komeita. Selkään ne eivät mitenkään järkyttävän isoilta tuntuneet, vahingon aiheutti ennemminkin samanaikainen kurvailu oikealle. Piritakin kyllä torui Mikkiä, joka ihan tunnetusti aina välillä tekee vastaavaa. Minuakin kyllä harmittaa putoamisen tuoma kauneusvirhe muutoin ihan onnistuneeseen tuntiin. Ja tietenkin se, että joudun taas leipomaan. No, mokkapalaresepti hioutuu tätä vauhtia täydelliseksi...