Maiju - r. Wille
Maiju ei ilmeisesti ole vielä löytänyt minulle mieleistään ratsua, tai sitten haluaa vaan nähdä miten pärjään erityyppisten hevosten kanssa, sillä listalla oli jälleen uusi hevonen: Wille. Se oli ollut jo yhdellä tunnilla, joten en hötkyillyt kuntoonlaittamisen kanssa. Siksi olikin pieni yllätys, kun pintelit ja patjat löytyivät märkinä ja kuraisina yhdestä mytystä Willen harjakorista, mikä tiesi aikamoista kiirettä tunnille. Onneksi on se näppärä pintelinkäärintäkone, jolla voin vielä kääriä pintelin "väärin" päin, kun kerran itse ne samantien hevosen jalkoihin kieputan (minä siis tykkään kieputtaa pinteleitä niin, että kangas tulee rullan ulkoreunalta, ei sisäreunalta)!
Säätiedotus oli luvannut sadetta illaksi, ja se alkoi aikamoisella rysäyksellä meitä edeltävällä tunnilla. Sade lieveni hennoksi tihkuksi melkein samantien, mutta kenttä ei pystynyt imemään vettä riittävän nopeasti. Ratsastimme siis maneesissa, jossa aloitimme pääty-ympyröillä väistättäen avoimilla sivuilla hevosia nopeasti ja reilusti ulos. Ajatuksena oli saada hevoset reagoimaan kevyihin apuihin samantien ilman, että käynnin tahti muuttui. Sain Willen väistämään suht vaivattomasti, mutta vasempaan kierrokseen piti olla tarkkana, etten alkanut vetää sitä väistön alussa ohjilla liian lyhyeen ja sitä myöten jännittyneeseen muotoon.
Willen ravi onnistui taas yllättämään, sillä jo keventäessä sen valtavan koon tuntee takamuksissaan. Kun lopulta piti istua alas, löysin taas sen oman väärän perusasentoni: takanoja, ja pää ja jalat edessä kuin parhaallakin spagettiwesternin sankarilla. Siinä asennossa pysyin joten kuten Willen mukana, mutta kun Maiju koitti oikaista minut, tuntui kuin olisin pomppinut puoli metriä ilmaan joka askeleella. Laukassa taas löysin oikean asennon ihan itsestään. Harjoitusravissa istuminen osoittautuikin siis taitavan Willen kanssa tunnin haastavimmaksi osuudeksi, ihan ylivoimaisesti.
Teemana tällä viikolla oli avotaivutus, jota teimme pitkillä sivuilla käynnissä. Pitkän sivun alkuun ratsastettiin ensin voltti, jolta suoraan jatkettiin avotaivutukseen. Toisella pitkällä sivulla sai työstää hevosta ravissa, ja minä keskityinkin lähinnä peilaamaan itseäni ja asentoani sekä joustamaan lantiosta, sillä se tuntui olevan avain riittävän suorassa istumiseen. Itse avotaivutus sujui molempiin suuntiin aika helposti, paremmin vasempaan. Oikeaan Wille meinasi ensin hieman väistää takajaloilla, ennen kuin taas sain omat jalkani oikeaan asentoon ja lähelle kylkiä.
Maijun palautteenkin mukaan avotaivutukset onnistuivat hyvin ja muutenkin menossamme oli oikein hienoja pätkiä. Willen kanssa on kyllä niin hieno fiilistellä kun tietää, että kaikki mikä jää tekemättä, jää takuulla tekemättä ratsastajan vuoksi. Toisaalta kun osaa oikein pyytää, kokee tämän ruunan kanssa varmasti aikamoisia elämyksiä. Itse olin erityisen tyytyväinen siihen, että Wille ei alkanut missään vaiheessa juosta, eikä alun paria väistöä lukuunottamatta vetänyt itseään lainkaan virkkuukoukkumaisesti kuolaimen alle, minkä se kuulemma tekee kovin helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti