Maiju - r. Harry
Harry, Sir Harry, herra H - tallin uudella tulokkaalla on monta lempinimeä, ja kaikesta päätellen vain viikon jälkeen jo vankkumaton fanikuntakin. Tämä Highlander K on saksalainen 13-vuotias ruuna, joka on kilpaillut vaativa B -tasolla Suomessa. Jatkossa se siis ilahduttaa tuntiratsastajia Primuksella.
Ruunikko Harry on aika suuri ja pitkänomainen, mutta ratsastettaessa nousee hyvin ryhdikkääksi. Katselin jo viikko sitten, että sen pää on jotenkin erikoinen, pieni, verrattuna raamikkaaseen kroppaan. Eilen hoksasin sen, mikä tekee päästä veikeän: Harryn purenta on kuin papukaijalla, todella voimakas yläpurenta siis. Eloa ja menoa se ei kuulemma haittaa, vaatii vaan vähän vielä tavallistakin säännöllisempää hammashuoltoa.
Harry oli karsinassa kiltti, ja sanalla kiltti Maijukin ruunaa luonnehti, kun esitteli meidät virallisesti maneesissa toisilleen. Totesin taas kerran, että tällä(kään) tunnilla ei tule onnistuminen jäämään hevosesta kiinni...
Käynti osoittautui minulle vaikeimmaksi askellajiksi Harryn kanssa. Sillä on suuri keinuva ja erittäin maatavoittava käynti, ja alussa se saikin lompsia ihan omaan tahtiinsa. Tunnin teemana oli nimittäin tällä kerralla istunta, ja aloitimme hakemalla oikean asennon käynnissä lähes vapain ohjin ja ilman jalustimia. Kukaan ei saanut tuijottaa hevosen niskaa, vaan katseella oli aina seurattava ratsastettavaa reittiä. Maiju mokoma lupasi, että se niska on ihan varmasti tallella tunnin päätyttyäkin, vaikka sitä ei katsoisi kertaakaan... Hän vahti haukan lailla myös sitä, että ratsastaja kääntyi hevosen mukana sinne, minne lavat osoittivat. Ratsastajat kuulemma ovat tässä suhteessa toispuoleisia, ja minulle selvästi vaikeampaa oli kääntyä oikealle kuin vasemmalle.
Sitten otimme jalustimet jalkaan ja ohjat käteen ja jatkoimme samalla ajatuksella ravia aina välillä sekä koko uralla että pääty-ympyröillä suuntaa vaan välillä vaihtaen. Kokeilimme myös ravilisäyksiä pitkillä sivuilla, ja nämä Harry hoiti lähes ajatuksen voimalla. Ravissa piti lopulta alkaa istua myös alas, ensin pätkittäin ja sitten pysyvästi. Harrylla oli toki suuren hevosen suuret liikkeet, mutta varsin istuttavat silti. Liekö osansa ollut erittäin tukevalla ja miellyttävällä koulusatulalla, mutta pääsin lopulta ihan kohtuulliseen asentoon sen lievän takanojan sijasta, josta Maiju joutui minut taas oikaisemaan. Hyvänä mielikuvana toimi ajatus siitä, että kun istuu oikein, onkin oikeastaan lähes seisovassa asennossa. Samoin Maiju kertoi, että kun ratsastaja näyttää istuvan liikkumatta hevosen selässä, hän todellisuudessa liikkuuu hyvinkin monesta paikasta. Minun pitää aina keskittyä ihan erityisesti siihen, että en jännitä lantiotani. Lantion liikkeen myötä myös suoristun siitä hieman tuuppaavasta takakenosta.
Aika pitkän alkuveryttelyn jälkeen saimme hengähtää hetken, mutta sitten nostettiin jalustimet kaulalle. Jatkoimme pohkeenväistöllä pitkällä sivulla, ja taas pääpaino oli omalla asennolla. Huomasin oikein erityisen hyvin nyt, kun ei ollut jalustimia jalassa, miten helposti sitä vääntää itsensä kummallisiin asentoihin noinkin yksinkertaisessa tehtävässä... Vaati keskittymistä saada oma kroppa taas ratsun lapojen suuntaisesti, kun lavat eivät olleetkaan menossa enää uran suuntaisesti. Pohkeenväistö itsessään ei sujunut hassummin, mitä nyt jälleen tyydyin ensin liian pieneen poikitukseen riittävien ristiaskeleiden vaatimisen sijasta.
Väistöjen lomassa toisella pitkällä sivulla aloimme pikku hiljaa ravata enemmän ja enemmän, kunnes väistöt jätettiin kokonaan pois ja siirryttiin vaan ravaamaan. Ravissa teimme uudestaan alkutunnin lisäykset, jotka eivät edelleenkään tuottaneet Harrylle ongelmia. Muutaman kerran jouduin harjoittelemaan takaisin harjoitusraviin tuloa, koska jos ei myötäämisen kanssa ollut tarkkana, se siirtyi kevyesti suoraan käyntiin. Ravissa Harry tuntui ainakin eilen venähtävän helposti aavistuksen pitkäksi ohjaa vasten, joten tässä suhteessa sai ratsastaja olla tarkkana.
Laukka lisättiin tehtävään niin, että toisen päädyn keskeltä nostettiin laukka, ja toisessa päädyssä siirryttiin takaisin raviin. Jo alkutunnista olimme tehneet muutamia käynti-ravi-siirtymisiä silmät kiinni, ja nyt jatkoimme samalla ajatuksella. Sekä noston että takaisin raviin siirtymisen aikana piti pitää silmät kiinni, ja hakea siten omaa tasapainoa. Harry nosti laukat tietenkin hienosti, mutta se vaati varsin täsmälliset avut - minkä huomasin pari kertaa varsin selvästi, kun laukan sijasta sainkin ravilisäyksen. Laukka oli todella helposti säädeltävissä, eikä siirtymisissä raviin ollut mitään ongelmaa. Kun uskalsi taas myödätä heti ensimmäisellä raviaskeleella, Harry esitti hienoa liitävää ravia.
Lopuksi saimme tehtäväksi ratsastaa hevoset omalla kevennyksellä hitaaksi ja pidemmällä ohjalla eteen alas. Harrylla oli menohaluja sen verran, että jouduin tekemään vielä täyden työn sen hidastamiseksi muutoin kuin ohjasta pidättämällä.
Vaikka tunnilla ei tällä kerralla tehty mitään erityistä kouluvääntöä, oli se taas erittäin hyvä sisällöltään. Emme olleet jouten oikeastaan hetkeäkään, kun Maiju koko ajan kertoi oikeasta istunnasta ja korjasi meitä parempaan asentoon. Ruumiillisen kuntoilun lisäksi tunti oli varsinaista aivojumppaa, jonka antia pystyn toivottavasti soveltamaan tulevillakin tunneilla. Ja toivottavasti saan mennä tällä hurmaavalla herra H:lla uudemmankin kerran. Tunnin luonteesta johtuen se ei vielä ehkä päässyt näyttämään minulle ihan parastaan, mutta lisäsin sen jo alkuveryttelyn jälkeen Maijulle toivehevoslistaani. Maijun ainoa kommentti tunnin jälkeen minulle olikin varsin kuvaava: "Sannalla oli ihanaa!".
Harry oli karsinassa kiltti, ja sanalla kiltti Maijukin ruunaa luonnehti, kun esitteli meidät virallisesti maneesissa toisilleen. Totesin taas kerran, että tällä(kään) tunnilla ei tule onnistuminen jäämään hevosesta kiinni...
Käynti osoittautui minulle vaikeimmaksi askellajiksi Harryn kanssa. Sillä on suuri keinuva ja erittäin maatavoittava käynti, ja alussa se saikin lompsia ihan omaan tahtiinsa. Tunnin teemana oli nimittäin tällä kerralla istunta, ja aloitimme hakemalla oikean asennon käynnissä lähes vapain ohjin ja ilman jalustimia. Kukaan ei saanut tuijottaa hevosen niskaa, vaan katseella oli aina seurattava ratsastettavaa reittiä. Maiju mokoma lupasi, että se niska on ihan varmasti tallella tunnin päätyttyäkin, vaikka sitä ei katsoisi kertaakaan... Hän vahti haukan lailla myös sitä, että ratsastaja kääntyi hevosen mukana sinne, minne lavat osoittivat. Ratsastajat kuulemma ovat tässä suhteessa toispuoleisia, ja minulle selvästi vaikeampaa oli kääntyä oikealle kuin vasemmalle.
Sitten otimme jalustimet jalkaan ja ohjat käteen ja jatkoimme samalla ajatuksella ravia aina välillä sekä koko uralla että pääty-ympyröillä suuntaa vaan välillä vaihtaen. Kokeilimme myös ravilisäyksiä pitkillä sivuilla, ja nämä Harry hoiti lähes ajatuksen voimalla. Ravissa piti lopulta alkaa istua myös alas, ensin pätkittäin ja sitten pysyvästi. Harrylla oli toki suuren hevosen suuret liikkeet, mutta varsin istuttavat silti. Liekö osansa ollut erittäin tukevalla ja miellyttävällä koulusatulalla, mutta pääsin lopulta ihan kohtuulliseen asentoon sen lievän takanojan sijasta, josta Maiju joutui minut taas oikaisemaan. Hyvänä mielikuvana toimi ajatus siitä, että kun istuu oikein, onkin oikeastaan lähes seisovassa asennossa. Samoin Maiju kertoi, että kun ratsastaja näyttää istuvan liikkumatta hevosen selässä, hän todellisuudessa liikkuuu hyvinkin monesta paikasta. Minun pitää aina keskittyä ihan erityisesti siihen, että en jännitä lantiotani. Lantion liikkeen myötä myös suoristun siitä hieman tuuppaavasta takakenosta.
Aika pitkän alkuveryttelyn jälkeen saimme hengähtää hetken, mutta sitten nostettiin jalustimet kaulalle. Jatkoimme pohkeenväistöllä pitkällä sivulla, ja taas pääpaino oli omalla asennolla. Huomasin oikein erityisen hyvin nyt, kun ei ollut jalustimia jalassa, miten helposti sitä vääntää itsensä kummallisiin asentoihin noinkin yksinkertaisessa tehtävässä... Vaati keskittymistä saada oma kroppa taas ratsun lapojen suuntaisesti, kun lavat eivät olleetkaan menossa enää uran suuntaisesti. Pohkeenväistö itsessään ei sujunut hassummin, mitä nyt jälleen tyydyin ensin liian pieneen poikitukseen riittävien ristiaskeleiden vaatimisen sijasta.
Väistöjen lomassa toisella pitkällä sivulla aloimme pikku hiljaa ravata enemmän ja enemmän, kunnes väistöt jätettiin kokonaan pois ja siirryttiin vaan ravaamaan. Ravissa teimme uudestaan alkutunnin lisäykset, jotka eivät edelleenkään tuottaneet Harrylle ongelmia. Muutaman kerran jouduin harjoittelemaan takaisin harjoitusraviin tuloa, koska jos ei myötäämisen kanssa ollut tarkkana, se siirtyi kevyesti suoraan käyntiin. Ravissa Harry tuntui ainakin eilen venähtävän helposti aavistuksen pitkäksi ohjaa vasten, joten tässä suhteessa sai ratsastaja olla tarkkana.
Laukka lisättiin tehtävään niin, että toisen päädyn keskeltä nostettiin laukka, ja toisessa päädyssä siirryttiin takaisin raviin. Jo alkutunnista olimme tehneet muutamia käynti-ravi-siirtymisiä silmät kiinni, ja nyt jatkoimme samalla ajatuksella. Sekä noston että takaisin raviin siirtymisen aikana piti pitää silmät kiinni, ja hakea siten omaa tasapainoa. Harry nosti laukat tietenkin hienosti, mutta se vaati varsin täsmälliset avut - minkä huomasin pari kertaa varsin selvästi, kun laukan sijasta sainkin ravilisäyksen. Laukka oli todella helposti säädeltävissä, eikä siirtymisissä raviin ollut mitään ongelmaa. Kun uskalsi taas myödätä heti ensimmäisellä raviaskeleella, Harry esitti hienoa liitävää ravia.
Lopuksi saimme tehtäväksi ratsastaa hevoset omalla kevennyksellä hitaaksi ja pidemmällä ohjalla eteen alas. Harrylla oli menohaluja sen verran, että jouduin tekemään vielä täyden työn sen hidastamiseksi muutoin kuin ohjasta pidättämällä.
Vaikka tunnilla ei tällä kerralla tehty mitään erityistä kouluvääntöä, oli se taas erittäin hyvä sisällöltään. Emme olleet jouten oikeastaan hetkeäkään, kun Maiju koko ajan kertoi oikeasta istunnasta ja korjasi meitä parempaan asentoon. Ruumiillisen kuntoilun lisäksi tunti oli varsinaista aivojumppaa, jonka antia pystyn toivottavasti soveltamaan tulevillakin tunneilla. Ja toivottavasti saan mennä tällä hurmaavalla herra H:lla uudemmankin kerran. Tunnin luonteesta johtuen se ei vielä ehkä päässyt näyttämään minulle ihan parastaan, mutta lisäsin sen jo alkuveryttelyn jälkeen Maijulle toivehevoslistaani. Maijun ainoa kommentti tunnin jälkeen minulle olikin varsin kuvaava: "Sannalla oli ihanaa!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti