Hyvä päivä

3.9.2012 Primus Talli
Maiju - r. Wille

Täytyy tunnustaa, että kolmen yksittäisen Willellä menemäni tunnin jälkeen en aivan ymmärtänyt, miksi se on niin kovin hieno hevonen. Tiesin toki, että se osaa vaikka mitä, mutta yhteistä säveltä en ollut ruunan kanssa vielä löytänyt. Tämän tunnin jälkeen liityin kyllä lähtemättömästi Willen fanijoukkoon.

Kikka oli tallissa, kun menin harjaamaan hevosta. Kun Kikka kuuli, kenellä menen, hän sanoi, että täydellistä hevosta ei ole, mutta Wille saattaisi sellainen olla, jos sillä olisi edes vähän siedettävämpi ravi. Tunnin jälkeen Maijukin kehui Willeä, miten se on aina innolla lähdössä töihin ja käyttäytyy aina siivosti. Todellinen ratsastuskoulun aarre siis.

Me jatkoimme avotaivutuksia käynnissä, tällä kerralla keskihalkaisijalla ilman aitojen tukea. Alkuverrytelyssä jo ratsastimme heti keskihalkaisijaa ensin käynnissä ja sitten ravissa tarkoituksena saada hevoset menemään suoraan. Lyhyelle sivulle tultaessa sai aina itse valita, kumpaan suuntaan tahtoo hevosta työstää. Uralle tultaessa piti siis huolella valmistella suunta asettamalla ja ratsastamalla huolellinen kulma.

Osan ravista ja alkulaukan teimme suurella ympyrällä. Wille tuntui heti supermukavalta käteen, ja se liikkui vaivattomasti eteenpäin. Koitin tehdä töitä varoen ahdistamasta ruunaa kiihdyttämään tai kuolaimen alle, ja pari kertaa Maiju käskikin ratsastamaan vähän pyöreämmälle kaulalle.

Avotaivutukset tehtiin vasemmalle, ja keskihalkaisijan alkuun tehtiin ensin voltti vasemmalle. Willen kanssa avotaivutukset tuntuivat nyt helpommilta kuin viimeksi - liekö syy siinä, että ratsastaja oli hetkellisesti sisäistänyt oikeat avut... Sen käynnin tempokin pysyi niin hyvin yllä, että Maiju kehoitti jopa hieman hidastamaan, jolloin hevonen joutuu tekemään vähän enemmän töitä joka askeleella.

Pitkällä sivulla sai itse työstää hevosta haluamassaan askellajissa, ja minä jatkoin istumisharjoituksia. Kun taivutukset oli tehty, ravattiin hieman pidempi pätkä harjoitusravissa samoin kuin alussa, eli keskihalkaisijaa suoraan ja lyhyellä sivulla jompaan kumpaan suuntaan. Istunnassa jotain loksahti kohdalleen, tai ainakaan Maiju ei puuttunut siihen lainkaan. Itsestä joka tapauksessa tuntui, että sain nyt oikean jouston nimenomaan lonkkiin, jotka viimeksi jarruttivat liikkeen myötäämistä. Tämän oivalluksen myötä Willen ravissa ei enää ollutkaan niin kamala istua.

Laukkatyöskentely oikeaan tehtiin koko uralla vapaasti. Sai tehdä voltteja ja ympyröitä sekä muuttaa askeleen pituutta. Minä tein Willen kanssa näitä kaikkia, ja innostuin kokeilemaan etenkin keskilaukkaa pitkillä sivuilla ja kootumpaa sitten kulmissa ja lyhyillä sivuilla. Taitava Wille hoiti tämän tehtävän niin helposti, etten voinut välttää hymyn nousemista huulille!

Loppupalautteessa Maiju sanoi, että meillä oli Willen kanssa ollut selvästi hyvä päivä: Wille oli mennyt koko tunnin rentona ja pitkällä askeleella. No, kyllä se tuntuikin hyvältä! Ja nyt harmittaa ihan tosissaan, etten pääse työesteen vuoksi maanantaina jatkamaan siitä, mihin tällä tunnilla jäimme...