Maiju - t. Ritva
Edellinen viikko ja viikonloppu olivat olleet todella raskaita, joten mietin hetken että olisiko tämä tunti pitänyt perua kokonaan. Ratsastaessa kaikki muu kuitenkin unohtuu niin tehokkaasti, että lähdin lopulta ihan hyvillä mielin tallille. Odottelin vähän Willeä, mutta meillä oli vaihtunut poissaollessani sekä tehtävä että hevosjako. Avojen jälkeen oli siirrytty sulkutaivutuksiin ja minä sain ratsukseni Ritvan.
Minähän olen mennyt Ritvalla aiemmin nelisen kertaa, lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten, ja silloinkin sattui teemaksi osumaan sulkutaivutukset. Muistan, että alussa ratsastin herkkää tammaa aivan liian varovasti ja pitkällä ohjalla. Maiju ohjeisti ratsastamaan selvästi pohkeesta kohti ohjaa ja saamaan kunnon tuntuman suuhun, sillä Ritva jää helposti edestä aivan tyhjäksi ja laittaa turvan kiinni ryntäisiin.
Tällä kerralla pääsin Ritvan tyyliin mukaan heti alusta. Löytyi sopiva ohjaspituus, ja uskalsin heti komentaa sitä jaloilla kohti tuntumaa. Tamma ei lopulta ollut koko tunnin aikana tyhjä lainkaan, vaan päin vastoin välillä tuntui jopa raskaalta ohjaa vasten. Siihen auttoi jalat ja pieni kevyt naputtelu raipalla pohkeen taakse, jolloin takaosa alkoi työskennellä. Tunne oli jännä, kun koko hevonen ikään kuin kääntyi niin, että takaosa laski ja etuosa nousi.
Alkuveryttelynä teimme avotaivutuksia käynnissä sekä ravia ja laukkaa pääty-ympyröillä ja koko uralla. Sulkuja varten Maiju teki meille tötsistä linjan uran sisäpuolelle, eli seinästä ei saanut minkäänlaista tukea. Ratsastajan piti nähdä koko ajan ensimmäinen uran alussa oleva tötsä, jotta hevonen ei valunut uralle kohti laitaa. Alkuun tehtiin käyntivoltti, josta jatkettiin taivutuksessa pitkän sivun mittainen pätkä. Suoristus tehtiin ennen kulmaa. Muualla sai työstää hevosta valitsemallaan tavalla. Minä ravasin aika paljon, jotta sain Ritvaan hieman eteenpäinpyrkimystä, kun se ensimmäisellä kerralla meinasi vähän hyytyä. Sulkuhan on tosi kokoava liike, mutta sillä sisäpohkeella sai Ritvaankin vähän vauhtia. Samoin ensimmäisellä kerralla se oli vähän valua kohti uraa, mutta sen jälkeen taivutukset onnistuivat hyvin.
Oikeaan kierrokseen palattiin taas uralle, ja tehtiin sama kuvio mutta ravissa. Siinä sain tunnin ainoan kommentin käsistäni, kun kyynärpäät meinasivat väkisin irrota kyljistä. Ritvan liikkeet ovat niin kivat ja se liikkuu loppujen lopuksi niin kevyillä avuilla, että sen selässä pystyy hyvin keskittymään myös omaan istuntaan.
Lopuksi vielä laukattiin hetki ja tehtiin muutama tarkka diagonaali laukassa. Maiju piti todella tehokkaan tunnin, ja ehdittin tehdä montaa eri asiaa. Loppupalautteen perusteella onnistuimme Ritvan kanssa hyvin. Maiju sanoi, että minulla oli ollut hyvä tuntuma ja olin reagoinut oikein Ritvan säännöllisiin pieniin protesteihin, joilla se koittaa päästä pois tuntumalta nostamalla päätään. Kerrankin jotenkin automaattisesti osasin pitää kädet vaan tasaisesti paikallaan ja ratsastaa uudestaan jaloilla kohti ohjaa. Siten Ritva hyväksyy tuntuman samantien uudestaan. Vaikka tunti sujui hyvin, en silti jostain syystä kokenut tämän tamman kanssa samanlaista onnistumisen tunnetta kuin aiemmin vaikkapa Mirjan, Foxyn ja Lulun kanssa. Ihan niin kuin hyvä fiilis olisi tullut jotenkin liian helposti! Toivottavasti saan kuitenkin jatkaa Ritvan kanssa tämän teeman loppuun asti, niin ehkäpä me pääsemme siten samalle aaltopituudelle samoin kuin Willen kanssa kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti