8.2.2016 - Maiju - r. Iiro
Aku-putki meni poikki juuri, kun se olisi noussut jaetulle kakkossijalle Primus-ratsujeni joukossa. Tilastotietona mainittakoon, että Lulu on edelleen omalla kymmenluvullaan, mutta sitten tulee tiukka rypäs: Mirja 17 kertaa ja Aku, Foxy sekä Lady 16 kertaa, bubbling under Konsta 15 kerralla. No, toivottavasti vielä pääsen Akunkin kyytin, vaikka tällä tunnilla tutustuinkin kokonaan uuteen hevoseen.
Maiju oli jakanut minulle Irco Megan eli Iiron, suuren kimon, joka on entisessä elämässään kilpaillut ihan kunnon kokoisilla esteillä. Syyskaudella se muutti Primukselle opetusmestariksi ja on siitä asti valloittanut yhden jos toisenkin ratsastajan niin esteillä kuin koulussakin. Iiro osoittautui käytännön järkeväksi hevoseksi, joka ei turhista hötkyillyt. Suurin haaste sen kanssa ja varmaankin se syy, miksi Maiju oli minulle ruunan jakanut, oli kädelle painaminen. Iiro yritti kovin helposti nojata ohjaan ja lisätä vauhtia sen sijaan, että se olisi rehellisesti kantanut itsensä ja ollut kevyt edestä. Sain siis ihan jatkuvasti ja molempiin suuntiin harjoitella sitä myötäämistä: ottaa sai, mutta myödätä piti.
Teimme kauhukseni itsenäisen veryttelyn. Kauhukseni siksi, että en jotenkin yhtään osaa suunnitella mitään järkevää, etenkään uuden hevosen kanssa. Käynti sujui kuitenkin ihan hyvin. Tein molempiin suuntiin samat kuviot, eli ensin vain voltteja, sitten pienet pohkeenväistöt ja enemmän avotaivutusta. Ravissa jouduin vähän ongelmiin, koska Iirolla oli heti alusta aika paljon vauhtia. Niinpä tein molempiin suuntiin lähinnä pääty-ympyröitä, joilla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pikku hiljaa siirtymiset paranivat ja hevonen alkoi olla kuulolla kipittämisen sijaan. Laukassa vasenpaan jatkoin samoin, eli paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Iiron laukka oli suht vaatimattomaan raviin verrattuna aivan valtavan suurta! Myöhemmin oikealle keskiympyrällä laukatessa Maiju kehoittikin menemään vaan mukaan laukkaan lantiosta, eikä ratsastamaan pienempää laukkaa kuin mikä hevosella on. Silloin tuntui välillä siltä, että hevonen on vain nipin napin käsissäni, mutta kun katsoin peilistä menoamme, ei Iiro mitenkään kovin lujaa näyttänyt edes menevän.
Taivutusväistöteema jatkui tällä kerralla sulkutaivutuksiin asti. Lähdimme valmistelemaan liikettä siten, että pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen tehtiin käyntivoltti. Siitä jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Iiro teki avotaivutuksen ihan ok, mutta tässäkin sai olla tarkkana käden kanssa. Maiju sanoi, että koko ajan pitää kuulostella painaako se kädelle, ja jos painaa, niin pitää heti tehdä jotain. Iirohan on ollut ainakin vielä syykaudella Maijun ratsutettavana, joten Maiju todella tietää mistä puhuu. Sitten vaihdettiin avotaivutus sulkutaivutukseen. Minulle itselleni sulku on edelleen loogisempaa kuin avotaivutus, joten sinällään tämä hevoselle haastavampi liike ei tuntunut kovin vaikelta. Ratsastin Iiron aluksi ehkä jopa liian selvästi neljälle uralle, koska suuri hevonen tarvitse aluksi vähän enemmän jumppaa taipuakseen. Se oli kyllä jännää, että näissä kuvioissa kovin isoa puolieroa en huomannut, vaikka taannoin kauden päätöstilaisuudessa ihan omin silminä näin, miten toispuoleiset lihakset Iirolla on.
Kokonaisuudessaan Iirosta jäi hyvin positiivinen kuva, ja jollain tapaa se toi mieleen Borasin. Istu, hengitä, rento käsi -mantra toimi Iirollakin, vaikka se ei ollut lähimainkaan niin kuuma kuin Boras tullessaan. Iiro tarjosi hyvää myötäämisharjoitusta läpi koko tunnin, mikä on varmasti hyödyllistä myös mahdollisia tulevia Aku-kertoja ajatellen.
torstai 11. helmikuuta 2016
torstai 4. helmikuuta 2016
Tehotreeni
1.2.2016 - Maiju - r. Aku
Olipa huipputunti! Yksi ryhmästämme on menossa kisoihin, joten jätimme hetkeksi taivutusväistöt vähemmälle ja teimme kuvioita heA:10-kouluohjelmasta.
Aloitimme kuitenkin niillä avotaivutuksilla heti ensimmäiseksi käynnissä. Koska vasta veryteltiin, sai taivutus olla loiva. Akun kanssa onnistui taas helpommin oikealle kuin vasemmalle, jossa ulkoapujen, etenkin ulko-ohjan, merkitystä ei sovi vähätellä. Sain yleensäkin tehdä reippaasti puolipidätteitä, jotta käynti vähän lyhenisi eikä olisi sellaista harppomista. Alussa ratsastinkin kyllä vähän tarkoituksella reippaampaan tempoon, koska Kikan tunnilla huomasin, että silloin tahti on tasaisempaa ja reitti vähemmän vaappuvaa. Etenkin kulmissa ja volteilla reippaampi tempo toimi, mutta avotaivutuksessa sitten Aku ei ihan ehtinytkään asetella jalkojaan. Maiju sanoi hyvin, että jos käynti on isoa, yksi virhe vie paljon kauemmaksi oikeasta, kuin jos käynti olisi pientä.
Sitten siirryttiin raviin ja aika pian alettiin tehdä omaan tahtiin uralla laukannostoja ravista. Tämä tehtävä sopi Akulle ihan todella hyvin! Sen kanssa on haastava junnata yhtä ja samaa pitkään. Nyt pystyin tekemään siirtymisen ravista laukkaan ja takaisin raviin aina neljäsosakierroksen välein. Hevonen pysyi loistavasti hereillä ja terävien nostojen saamiseksi ratsastin ravia niin tarmokkaasti, että se unelmaravi löytyi nyt jo urallakin, jee! Se on hirmu makean tuntuista, mutta hirmu isoa, ja kyllä se sitten kropassa seuraavana päivänä tuntuikin...
Pikku hiljaa jäätiin laukkaan ja kokoonnuttiin keskiympyrälle. Siitä sitten lähdettiin kaksi hevosta kärkenä kummaltakin pitkältä sivulta uralle, josta tehtiin ensin täyskaarto ja sitten seuraavalla kerralla vielä vastalaukassa puoliympyrä. Vähän meinasi tulla ahdasta, joten tultiin sama kuvio vielä kolme ja kolme kerrallaan. Hienosti onnistui kaikilla - mitä nyt Aku ihan ensimmäisellä kerralla meinasi vähän ottaa ritolat.
Osa hevosista alkoi tässä vaiheessa käydä aika kuumana, joten rauhoitettiin tilanne ja siirryttiin takaosakäännöksiin. Näitä tehtiin ensin jokaisessa kulmassa puolikkaina, ja sitten kaikki yhtä aikaa kokonainen. Akun kanssa piti huolehtia tahdista, jotta se ei hidastu. Maiju myös vaati todella koottua käyntiä eli lyhyitä askeleita, alkutunnin tapaan, ja kieltämättä siitä käynnistä käännökset onnistuivat paljon vaivattomammin.
Lopussa ei enää ehditty ravata kuin ihan pieni pätkä, vaikka mieli olisi tehnyt, kun oli mennyt niin hyvin alussakin. Oli oikea kunnon tehotunti, ei juuri pitkin ohjin kävelty! Muutoin olin supertyytyväinen, mutta laukkaa en vieläkään uskalla ratsastaa riittävästi. Maiju koitti sanoa, että kun Aku laukkaa kunnolla, se ei edes ehdi tehdä mitään, mutta miten se on niin vaikea sisäistää. Enkä minä oikeastaan niitä lähtöjä enää edes ajattele, vaan sitä, että menetän sen tunteen minkä olen saanut, ja Akusta tulee vahva. Ensi kerralla tsemppaan ihan erityisesti tässä!
Aku oli tunnin jälkeen aivan hikinen, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa sain hoitaa ruunan talliin, mikä kruunasi onnistuneen tunnin, Akun kanssa kun on niin mukava seurustellakin.
Olipa huipputunti! Yksi ryhmästämme on menossa kisoihin, joten jätimme hetkeksi taivutusväistöt vähemmälle ja teimme kuvioita heA:10-kouluohjelmasta.
Aloitimme kuitenkin niillä avotaivutuksilla heti ensimmäiseksi käynnissä. Koska vasta veryteltiin, sai taivutus olla loiva. Akun kanssa onnistui taas helpommin oikealle kuin vasemmalle, jossa ulkoapujen, etenkin ulko-ohjan, merkitystä ei sovi vähätellä. Sain yleensäkin tehdä reippaasti puolipidätteitä, jotta käynti vähän lyhenisi eikä olisi sellaista harppomista. Alussa ratsastinkin kyllä vähän tarkoituksella reippaampaan tempoon, koska Kikan tunnilla huomasin, että silloin tahti on tasaisempaa ja reitti vähemmän vaappuvaa. Etenkin kulmissa ja volteilla reippaampi tempo toimi, mutta avotaivutuksessa sitten Aku ei ihan ehtinytkään asetella jalkojaan. Maiju sanoi hyvin, että jos käynti on isoa, yksi virhe vie paljon kauemmaksi oikeasta, kuin jos käynti olisi pientä.
Sitten siirryttiin raviin ja aika pian alettiin tehdä omaan tahtiin uralla laukannostoja ravista. Tämä tehtävä sopi Akulle ihan todella hyvin! Sen kanssa on haastava junnata yhtä ja samaa pitkään. Nyt pystyin tekemään siirtymisen ravista laukkaan ja takaisin raviin aina neljäsosakierroksen välein. Hevonen pysyi loistavasti hereillä ja terävien nostojen saamiseksi ratsastin ravia niin tarmokkaasti, että se unelmaravi löytyi nyt jo urallakin, jee! Se on hirmu makean tuntuista, mutta hirmu isoa, ja kyllä se sitten kropassa seuraavana päivänä tuntuikin...
Pikku hiljaa jäätiin laukkaan ja kokoonnuttiin keskiympyrälle. Siitä sitten lähdettiin kaksi hevosta kärkenä kummaltakin pitkältä sivulta uralle, josta tehtiin ensin täyskaarto ja sitten seuraavalla kerralla vielä vastalaukassa puoliympyrä. Vähän meinasi tulla ahdasta, joten tultiin sama kuvio vielä kolme ja kolme kerrallaan. Hienosti onnistui kaikilla - mitä nyt Aku ihan ensimmäisellä kerralla meinasi vähän ottaa ritolat.
Osa hevosista alkoi tässä vaiheessa käydä aika kuumana, joten rauhoitettiin tilanne ja siirryttiin takaosakäännöksiin. Näitä tehtiin ensin jokaisessa kulmassa puolikkaina, ja sitten kaikki yhtä aikaa kokonainen. Akun kanssa piti huolehtia tahdista, jotta se ei hidastu. Maiju myös vaati todella koottua käyntiä eli lyhyitä askeleita, alkutunnin tapaan, ja kieltämättä siitä käynnistä käännökset onnistuivat paljon vaivattomammin.
Lopussa ei enää ehditty ravata kuin ihan pieni pätkä, vaikka mieli olisi tehnyt, kun oli mennyt niin hyvin alussakin. Oli oikea kunnon tehotunti, ei juuri pitkin ohjin kävelty! Muutoin olin supertyytyväinen, mutta laukkaa en vieläkään uskalla ratsastaa riittävästi. Maiju koitti sanoa, että kun Aku laukkaa kunnolla, se ei edes ehdi tehdä mitään, mutta miten se on niin vaikea sisäistää. Enkä minä oikeastaan niitä lähtöjä enää edes ajattele, vaan sitä, että menetän sen tunteen minkä olen saanut, ja Akusta tulee vahva. Ensi kerralla tsemppaan ihan erityisesti tässä!
Aku oli tunnin jälkeen aivan hikinen, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa sain hoitaa ruunan talliin, mikä kruunasi onnistuneen tunnin, Akun kanssa kun on niin mukava seurustellakin.
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Avotaivutukset jatkuvat
25.1.2016 - Maiju - r. Aku
Koitin saada saman hyvän fiiliksen Kikan tunnilta heti alusta asti, joten aloitin veryttelynkin samoin. Saimme tehdä itsenäisesti pohkeenväistöjä, joten minä tein niitä kuten perjantaina eli uralta sisään ja takaisin. Väistöt pidin lyhyinä ja reippaina, ja Maijun kehoituksesta kaikki tarkkailivat sitä, että ensimmäinen askel ja viimeinen askel tulevat juuri silloin kuin pyydetään. Käynnissä nämä väistöt sujuvat Akun kanssa kyllä helposti molempiin suuntiin.
Ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa koitin ylläpitää reippaan tempon, ja ravissa se onnistuikin aika kivasti. Asetus olisi saanut olla vasempaankin selvempi, mutta ihan kivaa sellaista maatavoittavaa ravia saimme aikaiseksi. Maiju halusikin hevoset mielummin pitkälle kaulalle kuin kovin korkeiksi ja kootuiksi, joten laukassa pidensin jopa hieman ohjaa. Oikeastaan tämä vain paransi Akun laukkaa - tai siis sai minut ratsastamaan sitä hieman enemmän eteen, jolloin laukka ei ole sellaista keinuhevoslaukkaa ilman kunnon liitovaihetta. Tehtiin aika paljon myös siirtymisiä, ja piti ajatella aina unelmaravia laukasta siirryttäessä, jotta heti ensimmäinen askel olisi hyvä.
Avotaivutuksia jatkoimme mielenkiintoisella harjoituksella. Ratsastimme ensin neljäsosa pikän sivun suoraan eli selvästi uran sisäpuolella koko pitkän sivun mitan. Tarkistimme siis hevosten suoruuden käynnissä. Sitten ratsastimme vain hetken suoraan ennen pohkeenväistöä uralle. Tätä toistettiin muutaman kerran. Lopulta yhdistimme tähän vielä avotaivutuksen uralle pääsyn jälkeen. Asetushan oli jo oikein pohkeenväistön jäljiltä, joten uralla piti vain taivuttaa. Jälleen hyvä harjoitus Akulle, jonka kanssa on parempi jatkuvasti tehdä vähän eri juttuja kuin jatkaa samaa pitkään. Onnistuimme tässäkin ihan kivasti.
Lopun laukka olikin sitten sitäkin kamalampaa. Maiju komensi meidät kaikki puoli metriä uran sisäpuolelle eli juuri siihen kohtaan, missä kuluneen uran harjanne on. Se on hevosille kaikkein vaikein kohta, kun ollaan lähellä seinää, mutta kuitenkin riittävän kaukana tuesta. Ja tässä kohdassa olisi pitänyt laukata oikeaan ja tehdä hyvät kulmat! Sain hädin tuskin laukkaa aikaiseksi, kulmistä ei tullut yhtään mitään. Koitin ohjeen mukaan ottaa pidätteen ennen kulmaa ja myödätä kulmaan tultaessa, mutta Akusta tuli vaan tosi vahva, enkä saanut laukkaan oikein mitään otetta. Aku putoili välillä ravillekin, kun koitin taas ratsastaa sitä niin kootusti, ettei se tulisi liian vahvaksi ja katoaisi pitkän sivun alussa kokonaan. Olipa tosi vaikeaa!
Lopun huonosta laukkatyöskentelystä huolimatta siihen asti tunti oli sujunut oikeastaan ihan hyvin. Nyt ei paljon ravattu, joten sitä unelmaravia ei juuri tullut, mutta hyvää perustyöskentelyä.
Koitin saada saman hyvän fiiliksen Kikan tunnilta heti alusta asti, joten aloitin veryttelynkin samoin. Saimme tehdä itsenäisesti pohkeenväistöjä, joten minä tein niitä kuten perjantaina eli uralta sisään ja takaisin. Väistöt pidin lyhyinä ja reippaina, ja Maijun kehoituksesta kaikki tarkkailivat sitä, että ensimmäinen askel ja viimeinen askel tulevat juuri silloin kuin pyydetään. Käynnissä nämä väistöt sujuvat Akun kanssa kyllä helposti molempiin suuntiin.
Ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa koitin ylläpitää reippaan tempon, ja ravissa se onnistuikin aika kivasti. Asetus olisi saanut olla vasempaankin selvempi, mutta ihan kivaa sellaista maatavoittavaa ravia saimme aikaiseksi. Maiju halusikin hevoset mielummin pitkälle kaulalle kuin kovin korkeiksi ja kootuiksi, joten laukassa pidensin jopa hieman ohjaa. Oikeastaan tämä vain paransi Akun laukkaa - tai siis sai minut ratsastamaan sitä hieman enemmän eteen, jolloin laukka ei ole sellaista keinuhevoslaukkaa ilman kunnon liitovaihetta. Tehtiin aika paljon myös siirtymisiä, ja piti ajatella aina unelmaravia laukasta siirryttäessä, jotta heti ensimmäinen askel olisi hyvä.
Avotaivutuksia jatkoimme mielenkiintoisella harjoituksella. Ratsastimme ensin neljäsosa pikän sivun suoraan eli selvästi uran sisäpuolella koko pitkän sivun mitan. Tarkistimme siis hevosten suoruuden käynnissä. Sitten ratsastimme vain hetken suoraan ennen pohkeenväistöä uralle. Tätä toistettiin muutaman kerran. Lopulta yhdistimme tähän vielä avotaivutuksen uralle pääsyn jälkeen. Asetushan oli jo oikein pohkeenväistön jäljiltä, joten uralla piti vain taivuttaa. Jälleen hyvä harjoitus Akulle, jonka kanssa on parempi jatkuvasti tehdä vähän eri juttuja kuin jatkaa samaa pitkään. Onnistuimme tässäkin ihan kivasti.
Lopun laukka olikin sitten sitäkin kamalampaa. Maiju komensi meidät kaikki puoli metriä uran sisäpuolelle eli juuri siihen kohtaan, missä kuluneen uran harjanne on. Se on hevosille kaikkein vaikein kohta, kun ollaan lähellä seinää, mutta kuitenkin riittävän kaukana tuesta. Ja tässä kohdassa olisi pitänyt laukata oikeaan ja tehdä hyvät kulmat! Sain hädin tuskin laukkaa aikaiseksi, kulmistä ei tullut yhtään mitään. Koitin ohjeen mukaan ottaa pidätteen ennen kulmaa ja myödätä kulmaan tultaessa, mutta Akusta tuli vaan tosi vahva, enkä saanut laukkaan oikein mitään otetta. Aku putoili välillä ravillekin, kun koitin taas ratsastaa sitä niin kootusti, ettei se tulisi liian vahvaksi ja katoaisi pitkän sivun alussa kokonaan. Olipa tosi vaikeaa!
Lopun huonosta laukkatyöskentelystä huolimatta siihen asti tunti oli sujunut oikeastaan ihan hyvin. Nyt ei paljon ravattu, joten sitä unelmaravia ei juuri tullut, mutta hyvää perustyöskentelyä.
torstai 28. tammikuuta 2016
Kikan perustyöskentelytunti, 1/3
22.1.2016 - Kikka - r. Aku
Kikka käy Englannista kotitallillaan aina kolmen viikon välein, ja pitää silloin viikonlopun tehotunteja ja erilaisia kursseja. Minä varasin kolme perustyöskenteytuntia, jotka ovat siis kolmen viikon välein ja joista tämä oli ensimmäinen.
Sain ilokseni ratsastaa Akulla, ja kaikilla muillakin neljällä ratsastajalla oli vakitunneilta tutut ratsut. Kikka sanoi heti alkuun, että hänellä kesti hetken ennen kuin hän keksi, miten Akua kuuluu ratsastaa. Hän sanoi opettaneensa sitä aivan liian kovassa tempossa, mutta silloin ruunasta tulee helposti etupainoinen. Hieman hitaampana se ehtii koota ja ottaa takajalkansakin mukaan. No, Kikan kova tempo on tietenkin aivan jotain muuta kuin se, mihin tällainen tavallinen tuntiratsastaja mukavuusalueellaan hevosen ratsastaa, mutta kyllä tunnilta tosiaan sai taas niitä uusia ajatuksia ja vähän toista näkökulmaa, mitä lähdin hakemaankin. Kerroin, että Akun kanssa puolet tunneista ovat olleet oikein hyviäkin, mutta puolet vähän haastavampia, kuten nyt vaikka viikon ensimmäinen tunti.
Tunnin alussa keskusteltiin hetki siitä, miten Kikka toivoisi tallilla ratsastaville hieman enemmän iloa tekemiseen. Hän näkee nykyään kaksi maailmaa, Englannissa ja kotitallillaan. Meillä täällä on korkealaatuiset hevoset ja taitavia ratsastajia, mutta tekeminen on vähän liian totista ja analysoiti Tirlissä loputonta. Pitäisi uskaltaa tehdä virheitä! Tämä ajattelutapa on samankaltainen kuin omani, vaikka en sen mukaisesti ihan vielä pysty aina toimimaankaan. Mottoni voisi olla "rohkeammin, virheitä tehden".
Sitten itse tuntiin. Oli onneksi hyvä päivä, minulla ja Akulla molemmilla varmaankin. Teimme ensin aika pitkään käyntiä, ja siinä Kikka komensi meidät vähän reippaampaan tempoon kuin mihin olen tottunut. Akun käynnistähän tulee helposti passimaista, joten olen varmaankin mennyt vähän toiseen ääripäähän koittaessani hillitä sitä. Käynnissä tehtiin muutamia lyhyitä pohkeenväistöjä uralta sisään ja takaisin ihan vain varmistaaksemme, että hevoset ovat kuulolla. Väistön ei tarvinnut olla pitkä eikä jyrkkä. Akulle tämä on helppoa.
Ravi lähti myös hyvin liikkeelle. Aku oli kiitos käyntityöskentelyn aika kivassa muodossa, mutta alkoi pian purra kiinni oikealta. Tähän liittyi tunnin suurin anti: myötää! Kikka sanoi, että aina kun tekisi mieli vetää, niin myötää. Sitten vasta voi ottaa, reilustikin, mutta jos ei ole mistä ottaa, ei ottamisesta ole mitään hyötyä. Ratsastimme hetken puolikkaassa maneesissa ja teimme molempiin päätyihin pääty-ympyrät, joita käytin hyväkseni tässä. Pyörin useammankin kierroksen ympyrällä peräkkäin, että sain Akun antamaan periksi oikealta. Ja aina, kun se alkoi käydä kovaksi, myötäsin, ja asetin sitten ihan kunnolla. Näin ruuna pikku hiljaa pehmeni, ja kun siirryimme käyttämään koko maneesia, oli se jo varsin hyvin taas käsissäni.
Pitkät suorat saavat Akun aina vähän innostumaan, joten sain tarvittaessa luvan kääntää myös maneesin poikki. Ratsastimme lyhyeltä sivulta viisi metriä uran sisäpuolelle, josta väistätimme takaisin uralle. Aku teki nämä hienosti etenkin vasemmassa kierroksessa. Ravin tempo oli hieman reippaampaa kuin mihin olen tottunut, mutta Aku pysyi hyvin kuulolla, kun pystyin tarjoamaan sille koko ajan tekemistä.
Sitten jäätiin kahdelle isolle ympyrälle ja laukattiin, laukattiin ja laukattiin. Mentiin Akun vaikeampaan eli oikeaan kierrokseen, ja sainkin ihan rauhassa työstää laukkaa samoin kuin ravia aiemmin.
Lyhyen käyntipätkän jälkeen tehtiin sukutaivutuksia diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Akun kanssa vasemmalle onnistuimme ihan hyvin siihen nähden, että sen oikea kylki on jäykkä ja venyy heikommin kuin vasen. Käyntikin säilyi muuttumattomana. Oikealle sulkutaivutus oli suorastaan helppoa.
Lopuksi Kikka laittoi meidät vielä istumaan kunnolla alas ja työskentelemään ravissa hetken. Minä jatkoin samoin kuin alkutunnista myödäten ja pidättäen. Sieltähän sitä sitten saatiin taas siitä liihoitteluraviakin, mutta eipä tainnut edelleen puoliflunssainen kunto kestää ravin ylläpitämiseksi kovin kauaa. Siihen oli kuitenkin kiva lopettaa. Kikkakin sanoi, että kivasti meni. Maijukin kyseli tallissa miten oli mennyt, ja kehuin sitten tietenkin miten kovasi Akusta pidän. Meillä on kuulemma ollut hyviä treenejä maanantaisin, joita toivon tietenkin vielä monta lisää! Kikan ja toivottavasti myös Akun kanssa treenit jatkuvat taas kolmen viikon päästä.
Kikka käy Englannista kotitallillaan aina kolmen viikon välein, ja pitää silloin viikonlopun tehotunteja ja erilaisia kursseja. Minä varasin kolme perustyöskenteytuntia, jotka ovat siis kolmen viikon välein ja joista tämä oli ensimmäinen.
Sain ilokseni ratsastaa Akulla, ja kaikilla muillakin neljällä ratsastajalla oli vakitunneilta tutut ratsut. Kikka sanoi heti alkuun, että hänellä kesti hetken ennen kuin hän keksi, miten Akua kuuluu ratsastaa. Hän sanoi opettaneensa sitä aivan liian kovassa tempossa, mutta silloin ruunasta tulee helposti etupainoinen. Hieman hitaampana se ehtii koota ja ottaa takajalkansakin mukaan. No, Kikan kova tempo on tietenkin aivan jotain muuta kuin se, mihin tällainen tavallinen tuntiratsastaja mukavuusalueellaan hevosen ratsastaa, mutta kyllä tunnilta tosiaan sai taas niitä uusia ajatuksia ja vähän toista näkökulmaa, mitä lähdin hakemaankin. Kerroin, että Akun kanssa puolet tunneista ovat olleet oikein hyviäkin, mutta puolet vähän haastavampia, kuten nyt vaikka viikon ensimmäinen tunti.
Tunnin alussa keskusteltiin hetki siitä, miten Kikka toivoisi tallilla ratsastaville hieman enemmän iloa tekemiseen. Hän näkee nykyään kaksi maailmaa, Englannissa ja kotitallillaan. Meillä täällä on korkealaatuiset hevoset ja taitavia ratsastajia, mutta tekeminen on vähän liian totista ja analysoiti Tirlissä loputonta. Pitäisi uskaltaa tehdä virheitä! Tämä ajattelutapa on samankaltainen kuin omani, vaikka en sen mukaisesti ihan vielä pysty aina toimimaankaan. Mottoni voisi olla "rohkeammin, virheitä tehden".
Sitten itse tuntiin. Oli onneksi hyvä päivä, minulla ja Akulla molemmilla varmaankin. Teimme ensin aika pitkään käyntiä, ja siinä Kikka komensi meidät vähän reippaampaan tempoon kuin mihin olen tottunut. Akun käynnistähän tulee helposti passimaista, joten olen varmaankin mennyt vähän toiseen ääripäähän koittaessani hillitä sitä. Käynnissä tehtiin muutamia lyhyitä pohkeenväistöjä uralta sisään ja takaisin ihan vain varmistaaksemme, että hevoset ovat kuulolla. Väistön ei tarvinnut olla pitkä eikä jyrkkä. Akulle tämä on helppoa.
Ravi lähti myös hyvin liikkeelle. Aku oli kiitos käyntityöskentelyn aika kivassa muodossa, mutta alkoi pian purra kiinni oikealta. Tähän liittyi tunnin suurin anti: myötää! Kikka sanoi, että aina kun tekisi mieli vetää, niin myötää. Sitten vasta voi ottaa, reilustikin, mutta jos ei ole mistä ottaa, ei ottamisesta ole mitään hyötyä. Ratsastimme hetken puolikkaassa maneesissa ja teimme molempiin päätyihin pääty-ympyrät, joita käytin hyväkseni tässä. Pyörin useammankin kierroksen ympyrällä peräkkäin, että sain Akun antamaan periksi oikealta. Ja aina, kun se alkoi käydä kovaksi, myötäsin, ja asetin sitten ihan kunnolla. Näin ruuna pikku hiljaa pehmeni, ja kun siirryimme käyttämään koko maneesia, oli se jo varsin hyvin taas käsissäni.
Pitkät suorat saavat Akun aina vähän innostumaan, joten sain tarvittaessa luvan kääntää myös maneesin poikki. Ratsastimme lyhyeltä sivulta viisi metriä uran sisäpuolelle, josta väistätimme takaisin uralle. Aku teki nämä hienosti etenkin vasemmassa kierroksessa. Ravin tempo oli hieman reippaampaa kuin mihin olen tottunut, mutta Aku pysyi hyvin kuulolla, kun pystyin tarjoamaan sille koko ajan tekemistä.
Sitten jäätiin kahdelle isolle ympyrälle ja laukattiin, laukattiin ja laukattiin. Mentiin Akun vaikeampaan eli oikeaan kierrokseen, ja sainkin ihan rauhassa työstää laukkaa samoin kuin ravia aiemmin.
Lyhyen käyntipätkän jälkeen tehtiin sukutaivutuksia diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Akun kanssa vasemmalle onnistuimme ihan hyvin siihen nähden, että sen oikea kylki on jäykkä ja venyy heikommin kuin vasen. Käyntikin säilyi muuttumattomana. Oikealle sulkutaivutus oli suorastaan helppoa.
Lopuksi Kikka laittoi meidät vielä istumaan kunnolla alas ja työskentelemään ravissa hetken. Minä jatkoin samoin kuin alkutunnista myödäten ja pidättäen. Sieltähän sitä sitten saatiin taas siitä liihoitteluraviakin, mutta eipä tainnut edelleen puoliflunssainen kunto kestää ravin ylläpitämiseksi kovin kauaa. Siihen oli kuitenkin kiva lopettaa. Kikkakin sanoi, että kivasti meni. Maijukin kyseli tallissa miten oli mennyt, ja kehuin sitten tietenkin miten kovasi Akusta pidän. Meillä on kuulemma ollut hyviä treenejä maanantaisin, joita toivon tietenkin vielä monta lisää! Kikan ja toivottavasti myös Akun kanssa treenit jatkuvat taas kolmen viikon päästä.
keskiviikko 27. tammikuuta 2016
Ei ehkä ihan niin hyvä
18.1.2016 - Maiju - r. Aku
Onnistuneen edellistunnin vuoksi odotukset olivat tietenkin kovat, mutta eihän hevosten kanssa pysty ikinä aloittamaan siitä mihin viikko sitten jäi. Lisäksi tuntuu, että jos on ratsastajalla päiviä niin on hevosillakin, ainakin Akulla!
Aloitimme tällä kerralla käynnissä volttityöskentelyllä. Teimme itsenäisesti voltteja oikeassa kierroksessa jokaiseen kirjaimeen, näissä Aku tuntui tosi hyvältä. Kuvittelin saaneeni sen irtonaiseksi oikealta ja tukeutumaan jo vähän vasempaankin, mutta tunne katosi täysin ravissa. Siinä piti tehdä voltit lyhyiden sivujen keskelle, ja niillä sainkin aina hetkittäin Akun hyväksi, etenkin jos otin muutaman ylimääräisen kierroksen. Oli kuitenkin tosi vaikean tuntuista, ei oikein tullut sellaista rentoa hyvää pätkää lainkaan.
Avotaivutuksiin valmisteltiin myös volteilla. Pitkän sivun alkuun siis tehtiin voltti, josta jatkettiin avotaivutuksessa uralla. Oikeaan kierrokseen sujui hyvin, mutta vasen oli taas vaikeampi. Avotaivutuksessa vasemmalle Akun jäykempi oikea kylki joutuisi venymään, joten eihän tätä tietenkään voi ihan kerrasta hevoselta vaatiakaan. Tulee helposti vaan liikaa kaulan taivutusta, jolloin oikea lapa puskee ulos, jolloin ei enää mennäkään mitään avoa muistuttavaakaan...
Laukka on kuitenkin tällä hetkellä meille vaikein askellaji. Akulla on hieno iso laukka, mutta minä en rohkene ratsastaa sitä kaikkea ulos. Etenkin, jos mennään koko uraa, alkaa Aku niin kovin helposti kiihdyttää ja tulla vahvaksi suoran auetessa. Otan sitten varman päälle ja kokoan vähän tarpeettomasti, jolloin laukasta tulee sellaista keinuhevoslaukkaa. Maiju sanoikin, että ei se mitään jos tulee virhe, mutta että pitäisi aina kokeilla. Paranihan se siitä toki, mutta on sitä parempaakin esitetty.
Tunnista ei jäänyt oikein minkäänlaista fiilistä. Aku ei missään nimessä ollut huono, ja etenkin voltteihin ja avotaivutuksiin oikealle olin todella tyytyväinen. Mutta kun on mennyt paremminkin, niin eihän sitä ihan tyytyväinen voi kokonaisuuteen olla. Loppua kohti kuitenkin parani, joten iloitaan siitä, että alku- ja lopputunnin välillä oli sentään jotain eroa tasaisuudessa. Ei siis niin hyvä kuin viimeksi, mutta ei huonokaan. Alkaa ruokahalu jo nousta tämän hevosen kanssa!
Onnistuneen edellistunnin vuoksi odotukset olivat tietenkin kovat, mutta eihän hevosten kanssa pysty ikinä aloittamaan siitä mihin viikko sitten jäi. Lisäksi tuntuu, että jos on ratsastajalla päiviä niin on hevosillakin, ainakin Akulla!
Aloitimme tällä kerralla käynnissä volttityöskentelyllä. Teimme itsenäisesti voltteja oikeassa kierroksessa jokaiseen kirjaimeen, näissä Aku tuntui tosi hyvältä. Kuvittelin saaneeni sen irtonaiseksi oikealta ja tukeutumaan jo vähän vasempaankin, mutta tunne katosi täysin ravissa. Siinä piti tehdä voltit lyhyiden sivujen keskelle, ja niillä sainkin aina hetkittäin Akun hyväksi, etenkin jos otin muutaman ylimääräisen kierroksen. Oli kuitenkin tosi vaikean tuntuista, ei oikein tullut sellaista rentoa hyvää pätkää lainkaan.
Avotaivutuksiin valmisteltiin myös volteilla. Pitkän sivun alkuun siis tehtiin voltti, josta jatkettiin avotaivutuksessa uralla. Oikeaan kierrokseen sujui hyvin, mutta vasen oli taas vaikeampi. Avotaivutuksessa vasemmalle Akun jäykempi oikea kylki joutuisi venymään, joten eihän tätä tietenkään voi ihan kerrasta hevoselta vaatiakaan. Tulee helposti vaan liikaa kaulan taivutusta, jolloin oikea lapa puskee ulos, jolloin ei enää mennäkään mitään avoa muistuttavaakaan...
Laukka on kuitenkin tällä hetkellä meille vaikein askellaji. Akulla on hieno iso laukka, mutta minä en rohkene ratsastaa sitä kaikkea ulos. Etenkin, jos mennään koko uraa, alkaa Aku niin kovin helposti kiihdyttää ja tulla vahvaksi suoran auetessa. Otan sitten varman päälle ja kokoan vähän tarpeettomasti, jolloin laukasta tulee sellaista keinuhevoslaukkaa. Maiju sanoikin, että ei se mitään jos tulee virhe, mutta että pitäisi aina kokeilla. Paranihan se siitä toki, mutta on sitä parempaakin esitetty.
Tunnista ei jäänyt oikein minkäänlaista fiilistä. Aku ei missään nimessä ollut huono, ja etenkin voltteihin ja avotaivutuksiin oikealle olin todella tyytyväinen. Mutta kun on mennyt paremminkin, niin eihän sitä ihan tyytyväinen voi kokonaisuuteen olla. Loppua kohti kuitenkin parani, joten iloitaan siitä, että alku- ja lopputunnin välillä oli sentään jotain eroa tasaisuudessa. Ei siis niin hyvä kuin viimeksi, mutta ei huonokaan. Alkaa ruokahalu jo nousta tämän hevosen kanssa!
maanantai 25. tammikuuta 2016
Kauden avaustunti
11.1.2016 - Maiju - r. Aku
Kauden ensimmäinen tunti jäi päällekkäisen menon vuoksi väliin, joten korkkasin kevään 2016 vasta nyt. Hevosrintamalle ei (onneksi) kuulunut mitään uutta, mutta meidän ryhmämme oli tuulettunut senkin edestä. Syyskauden ryhmästä ei ollut lisäkseni jäljellä kuin yksi ratsastaja, ja saimme seuraksemme neljä uutta. Näistä kaksi on yksityishevosten ratsastajia, joten pääsimme ainakin kovaan seuraan, hyvä niin!
Maiju kyseli ja kirjoitti oikein muistiin mitä haluaisimme kevätkaudella tehdä. Aloitamme taivutusväistöillä, ja kauden tavoitteena on päästä tekemään siksak-sulkuja. Lisäksi toiveissa vilahti kankijaksoa ja Kikan kursseilta tuttua "tempo, tahti, rytmi" -teemaa. Esteistä emme oikein kukaan välitä, mutta saattaapa joku puomikoulutunti eksyä joukkoon.
Sitten vaan tuumasta toimeen ja taivutusväistöjen kimppuun! Aloitimme Akulle ihan valtavan hyödyllisellä harjoituksella, nimittäin käyntityöskentelyllä ympyrällä ja ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella nopein väistöin. Teimme tätä samaa myös ravissa, ja lopputuloksena oli myös oikealta varsin irtonainen ja vasemmassakin tuntuva Aku.
Alkutunnin ravissa sain kyllä taas jo koottua Akua, mutta ravi jäi hieman liian liihoittelevaksi, lähes passagemaiseksi. Sitä oli aika vaikea saada etenemään niin, että Aku pysyisi kevyenä edestä. Vaihtoehdot olivat melkein se liihoitteluravi tai sitten romahdus etupainoiseksi ja kiihdyttely eteen. Varsinaista tasapainoiua siis! Ravissa istuminenkin tulee yleensä jotenkin helpommaksi, kun hevonen ravaa ns. oikein, mutta Akun ravi on niin makean mahtavaa, että kyllä saa laittaa vatsalihaksia töihin ja lantiota liikkeelle.
Avotaivutuksia tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla siten, että tehtiin ensin voltti pitkän sivun alkuun, josta jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Voltista oli edelleen todella paljon hyötyä meille, ja koitin ajatella voltin jälkeen vielä toista, jolloin taivutuksesta tuli alusta asti sopiva. Taivutukset onnistuivatkin hämmästyttävän hyvin molempiin suuntiin, vaikka Akulla onkin niin selvä puoliero ja vaikka ratsastan mielestä avotaivutus on yksi haastavimmista liikkeistä ikinä.
Kun taivutusten jälkeen vielä ravattiin hetki, löysin ehkä tähän mennessä Akun parhaan ravin. Se eteni, mutta polki takaa eteen ja oli edestä kevyt. Ravin myötä löytyi istuntaankin jäntevyyttä, enkä meinannut millään malttaa lopettaa. Hyvä kauden aloitus, tästä on kiva jatkaa!
Kauden ensimmäinen tunti jäi päällekkäisen menon vuoksi väliin, joten korkkasin kevään 2016 vasta nyt. Hevosrintamalle ei (onneksi) kuulunut mitään uutta, mutta meidän ryhmämme oli tuulettunut senkin edestä. Syyskauden ryhmästä ei ollut lisäkseni jäljellä kuin yksi ratsastaja, ja saimme seuraksemme neljä uutta. Näistä kaksi on yksityishevosten ratsastajia, joten pääsimme ainakin kovaan seuraan, hyvä niin!
Maiju kyseli ja kirjoitti oikein muistiin mitä haluaisimme kevätkaudella tehdä. Aloitamme taivutusväistöillä, ja kauden tavoitteena on päästä tekemään siksak-sulkuja. Lisäksi toiveissa vilahti kankijaksoa ja Kikan kursseilta tuttua "tempo, tahti, rytmi" -teemaa. Esteistä emme oikein kukaan välitä, mutta saattaapa joku puomikoulutunti eksyä joukkoon.
Sitten vaan tuumasta toimeen ja taivutusväistöjen kimppuun! Aloitimme Akulle ihan valtavan hyödyllisellä harjoituksella, nimittäin käyntityöskentelyllä ympyrällä ja ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella nopein väistöin. Teimme tätä samaa myös ravissa, ja lopputuloksena oli myös oikealta varsin irtonainen ja vasemmassakin tuntuva Aku.
Alkutunnin ravissa sain kyllä taas jo koottua Akua, mutta ravi jäi hieman liian liihoittelevaksi, lähes passagemaiseksi. Sitä oli aika vaikea saada etenemään niin, että Aku pysyisi kevyenä edestä. Vaihtoehdot olivat melkein se liihoitteluravi tai sitten romahdus etupainoiseksi ja kiihdyttely eteen. Varsinaista tasapainoiua siis! Ravissa istuminenkin tulee yleensä jotenkin helpommaksi, kun hevonen ravaa ns. oikein, mutta Akun ravi on niin makean mahtavaa, että kyllä saa laittaa vatsalihaksia töihin ja lantiota liikkeelle.
Avotaivutuksia tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla siten, että tehtiin ensin voltti pitkän sivun alkuun, josta jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Voltista oli edelleen todella paljon hyötyä meille, ja koitin ajatella voltin jälkeen vielä toista, jolloin taivutuksesta tuli alusta asti sopiva. Taivutukset onnistuivatkin hämmästyttävän hyvin molempiin suuntiin, vaikka Akulla onkin niin selvä puoliero ja vaikka ratsastan mielestä avotaivutus on yksi haastavimmista liikkeistä ikinä.
Kun taivutusten jälkeen vielä ravattiin hetki, löysin ehkä tähän mennessä Akun parhaan ravin. Se eteni, mutta polki takaa eteen ja oli edestä kevyt. Ravin myötä löytyi istuntaankin jäntevyyttä, enkä meinannut millään malttaa lopettaa. Hyvä kauden aloitus, tästä on kiva jatkaa!
torstai 21. tammikuuta 2016
Humputtelutunti
28.12.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Kinkunsulattelutunnin pääasiallinen tavoite oli pysyä Akun selässä. Pakkaset olivat vihdoin saapuneet, joten tämä tuotti pientä tuskaa jo alkukäynnissä: Akulla oli kovasti virtaa ja mm. kellon päädyn toisessa kulmassa ollut lantasaavi aiheutti pörhistelyä. Lisäksi flunssani ei vaan meinannut helpottaa, joten nenäliinan kaivaminen hihasta oli myös olevinaan kovin pelottavaa. Hauska ruuna!
Koska tunti oli ryhmämme viimeinen sillä kokoonpanolla, saimme toivoa aihetta. Viimekertaisten väistöjen sijasta tehtiinkin nyt avotaivutuksia uralla sekä käynnissä että ravissa.
Akullehan käynti on vähän haasteellista, kun siitä tulee niin helposti passimaista. Käyntiin pitäisi saada terävyyttä, etenkin takajalkoihin. Askelpituus ei Akulla ole tällöin kovin kummoinen, vaan pikemminkin käyntiä pitää koota.
Akulla on myös aika suuri puoliero. Se on oikeassa ohjassa helposti vähän kiinni, kun taas vasen löpsähtää helposti täysin tyhjäksi.
Näistä lähtökohdista saimme avotaivutuksista kuitenkin ihan kelvollisia - käynnissä. Hieman piti varoa, että kaula ei taivu liikaa, etenkin vasemmassa kierroksessa, mutta aika hyvin sain peilistä näkymään kolme jalkaa ja vieläpä niin, että takajalat eivät väistäneet ulos uralta.
Ravissa tahti olikin sitten ihan toinen. Avotaivutukset olivat todella haastavia ja menivät melkoiseksi räpellykseksi. Eräs Akulla myös paljon mennyt kanssaratsastaja jakoi tuskani ja kertoi itsenäisellä tunnilla saaneensa onnistumisia siten, että siirtyy taivutuksessa käynnistä raviin. Pitää laittaa korvan taakse tämä vinkki, josko vaikka olisi toteutettavissa ihan tunnillakin, kun seuraavan kerran mennää avotaivutuksia.
Kaiken kaikkiaan tämä tunti oli minulla ja Akulla vähän sellainen humputtelutunti, että mitään suuria elämyksiä ei tullut eikä muistoja jäänyt. Mutta hei, tavoitehan täyttyi, kun pysyin selässä!
Maiju - r. Aku
Kinkunsulattelutunnin pääasiallinen tavoite oli pysyä Akun selässä. Pakkaset olivat vihdoin saapuneet, joten tämä tuotti pientä tuskaa jo alkukäynnissä: Akulla oli kovasti virtaa ja mm. kellon päädyn toisessa kulmassa ollut lantasaavi aiheutti pörhistelyä. Lisäksi flunssani ei vaan meinannut helpottaa, joten nenäliinan kaivaminen hihasta oli myös olevinaan kovin pelottavaa. Hauska ruuna!
Koska tunti oli ryhmämme viimeinen sillä kokoonpanolla, saimme toivoa aihetta. Viimekertaisten väistöjen sijasta tehtiinkin nyt avotaivutuksia uralla sekä käynnissä että ravissa.
Akullehan käynti on vähän haasteellista, kun siitä tulee niin helposti passimaista. Käyntiin pitäisi saada terävyyttä, etenkin takajalkoihin. Askelpituus ei Akulla ole tällöin kovin kummoinen, vaan pikemminkin käyntiä pitää koota.
Akulla on myös aika suuri puoliero. Se on oikeassa ohjassa helposti vähän kiinni, kun taas vasen löpsähtää helposti täysin tyhjäksi.
Näistä lähtökohdista saimme avotaivutuksista kuitenkin ihan kelvollisia - käynnissä. Hieman piti varoa, että kaula ei taivu liikaa, etenkin vasemmassa kierroksessa, mutta aika hyvin sain peilistä näkymään kolme jalkaa ja vieläpä niin, että takajalat eivät väistäneet ulos uralta.
Ravissa tahti olikin sitten ihan toinen. Avotaivutukset olivat todella haastavia ja menivät melkoiseksi räpellykseksi. Eräs Akulla myös paljon mennyt kanssaratsastaja jakoi tuskani ja kertoi itsenäisellä tunnilla saaneensa onnistumisia siten, että siirtyy taivutuksessa käynnistä raviin. Pitää laittaa korvan taakse tämä vinkki, josko vaikka olisi toteutettavissa ihan tunnillakin, kun seuraavan kerran mennää avotaivutuksia.
Kaiken kaikkiaan tämä tunti oli minulla ja Akulla vähän sellainen humputtelutunti, että mitään suuria elämyksiä ei tullut eikä muistoja jäänyt. Mutta hei, tavoitehan täyttyi, kun pysyin selässä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)