24.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Aavistelin jo pahinta, kun saapuessani tallille kentällä loistivat valot. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän tunti pidettiin kokonaisuudessaan ulkona. Ainoastaan selkään ja selästä nousimme vielä maneesissa. Hevosethan ovat tässä pitkin tätä eriskummallista talvea ja kevättä käyneet säännöllisesti ulkona, mutta aina näissä kevään ensimäisissä kenttätunneissa on sellaista ylimääräistä jännitettä ja jännitystä. Hevoset ovat liikuttavan innoissaan päästessään maneesista avaraan ulkoilmaan, ja onhan se tietenkin ratsastajillekin aivan ihanaa.
Jatkoin Sacella, joka oli aiemman esteryhmän kanssa mennyt jo lopputunnin kentällä. Se oli kuulemma ollut aivan rauhallinen, mikä on Sacesta ihan helppo uskoa. Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi turvaliivin, lähinnä tuomaan itsevarmuutta tällaisella arkajalalle. Jännitystä ei varsinaisesti vähentänyt se, että kentälle saavuttuamme takanurkassa vilisti lauma jotain eläimiä...
Hevoset käyttäytyivät kuitenkin pääosin todella siivosti. Vain Velillä ja Roopella oli vähän ylimääräistä energiaa. Käytimme lähes koko kenttää, ja aloitimme tekemällä ravissa kiemuraurat pitkille sivuille ja voltit lyhyille. Saccea ei taaskaan oikein voinut ratsastaa rennolla kädellä reippaaseen raviin, koska sillä oli vauhtia jo valmiiksi ihan riittävästi. Koitin sitten tehdä tarkat kulmat ja taivuttaa kiemuralla ja voltilla ihan olan takaa, jotta saisin sitä vähän rentoutumaan ja pehmeämmäksi. Se oli kuitenkin haastavaa, sillä edessä oli aina tyhjää baanaa mitä painella. Kun voltit korvattiin käyntisiirtymisillä, oli käynti aluksi aika hirveää, jännittynyttä ja kipittävää. Se kuitenkin parani kerta kerralta, kun en päästänyt Sacce ravaamaan ennen pientä rauhoittumista. Ravisiirtymisissä taas piti käyttää nopeaa pohjetta, jotta liike tuli takaa eteen.
Kevyttä ravia jatkoimme kohta isolla keskiympyrällä, kaikki viisi ratsukkoa yhdessä. Hevosia koitettiin ratsastaa sellaisen loppuravimuotoon, jotta ne venyttelisivät kunnolla ja isoa liikettä saataisiin suuntautumaan enemmän eteen, ei niinkään ylös. Mitä enemmän Sacce venytteli, sitä enemmän sen vauhti kiihtyi. Laukassa Maiju pyysi päästämään pidempää ohjaa ja ratsastamaan kunnolla eteen, mutta jouduin aina välillä keräämään hevosen takaisin, sillä vauhti alkoi karata hallinnasta.
Se oli kuitenkin Roope, joka vähän karkasi. Roope puski loikkien väkisin ympyrältä sisään Sacen takapuolen kohdalla, ja siitäkös Sacce ei tykännyt lainkaan. Se otti jalat alleen ja liekö heittänyt pukinkin. Joka tapauksessa jalustimet karkasivat ja päädyin testaamaan kentän kuntoa lähietäisyydeltä. Lopulta jouduimme laukkaamaan siten, että Roope ja Veli menivät kummatkin yksin, ja sitten me loput kolmistaan. Maiju sanoi, että jos jaksaa loikkia ja pukitella, niin jaksaa varmasti myös laukata ympyrällä.
Laukan jälkeen jatkoimme taivutusväistöillä, tarkemmin sanoen sulkutaivutuksilla diagonaalilla. Suoritustamme ei voi kehua, sillä en taaskaan saanut käyntiä hallituksi. Välillä tuli ihan hyviä pätkiä, kun sain Sacen keskittymään sisäpohkeeseen ja liikkumaan myös eteen. Silloin se selvästi ryhdistäytyy ja polkee paremmin alleen, mutta aika pian ulkokentän ihanuus taas vei voiton ratsastajasta.
Loppuravi ja siirtyminen takaisin maneesiin sujui ilman isompia ongelmia, mutta rentoa eteen alas -ravia en kyllä tällä kerralla pystynyt ratsastamaan. Onneksi hevoset tottuvat äkkiä taas avaraan ulkomaailmaan, ja päästään nauttimaan täysipainoisesta työskentelystä ihanan isolla kentällä. Tämä tunti oli vähän tällaista hurlumheitä, enkä minäkään oikein pystynyt keskittymään itse asiaan. Sacen kanssa työsarkaa kyllä riittää jatkossakin.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Yksi plus kaksi ei ole kolme
17.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Ei se sitten mennyt niin kuin insinöörimatematiikalla olisi voinut kuvitella: 2/3 + 1/3 ei olekaan yhtä kuin yksi, vaan jotain ihan muuta. Sacce oli taas edeltävällä tunnilla, mutta nyt se ei ollut aivan yhtä kiireinen kuin viikkoa aiemmin. Tasaiseksi saaminen oli kuitenkin aivan yhtä haasteellista.
Alkuveryttelyssä ratsastimme osin suurella keskiympyrällä. Käynnissä koitin vain pitää Sacen suorassa, asetuskin oli aivan minimaalinen etenkin oikeaan. Kun koitan pitää käden paikallaan ja vain ratsastaa jalalla vasten ohjaa, onnistun jostain syystä lukitsemaan kyynärpääni. Tällöin Sacella on vähemmän tilaa liikkua, ja se jännittyy helpommin. Pitäisi rohkeammin uskaltaa sekä ottaa että toisaalta rentoutua pyytäessäni sitä ottaman takajalat alleen.
Ravissa teimme selviä eteenratsastuksia, ja Sacen kanssa sai ajatella eteen alas -muotoa. Välillä kokosimme ravia selvästi. Harjoitusravipätkät olivat nyt aika kivoja, vaikka saankin edelleen keskittyä lantion joustoon ja vatsalihasten parempaan aktivointiin. Laukan lisääminen onnistui helposti, kokoaminen oli vaikeampaa, vaikka Sacce sen kyllä osaa. Menohaluista ei jää tämän hevosen kanssa onnistuminen kiinni!
Lopputunti oli taas aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme taivutusväistöjen maailmassa. Pitkän sivun alkuun voltti ja sulkutaivutusta suora. Sacella oli kova kiire. Koitin lähestulkoon seistä päälläni, mutta mikään ei auttanut. Kyllä Sacce taipui, välillä vähän liikaakin, mutta käynti oli jäykkää ja kipittävää. Oli tosi lohdullista, kun aikamme sulkutaivutuksia tehtyämme Maiju sanoi, että nyt alkaa hevoset näyttää kivoilta ja rennoilta - paitsi Sacce... Hän kyllä totesi lopuksi, että minä tein kaiken ihan niin kuin piti, mutta Sacce nyt vaan joskus on vähän vaikea saada rentoutumaan.
Vasta sitten helpotti, kun aivan tunnin lopussa saimme siirtyä raviin ja tulla pitkällä sivulla puolet avoa ja puolet sulkua. Keskellä piti siis vain vaihtaa taivutusväistöstä toiseen, mutta minä ihan ajautksissani ensimmäisellä kerralla tein sen perinteisen voltiin siihen keskelle. Melkein kuulin miten Sacce huokaisi, kun viimein sai ravata, ja se tanssikin nämä taivutukset vaivatta ja ihan rentona. Ei taidettu tulla kuin kahdesti, ennen kuin saimme jo siirtyä keventämään.
On ollut todella kiva ratsastaa taas samalla hevosella useampi tunti peräkkäin. Sacen kanssa kokonaisuuden hallinta on vielä hieman puutteellista, mutta ehkä näistä epäonnistumisistakin oppii jotain - ainakin onnistumiset tuntuvat sitten taas sitäkin hienommilta!
Alkuveryttelyssä ratsastimme osin suurella keskiympyrällä. Käynnissä koitin vain pitää Sacen suorassa, asetuskin oli aivan minimaalinen etenkin oikeaan. Kun koitan pitää käden paikallaan ja vain ratsastaa jalalla vasten ohjaa, onnistun jostain syystä lukitsemaan kyynärpääni. Tällöin Sacella on vähemmän tilaa liikkua, ja se jännittyy helpommin. Pitäisi rohkeammin uskaltaa sekä ottaa että toisaalta rentoutua pyytäessäni sitä ottaman takajalat alleen.
Ravissa teimme selviä eteenratsastuksia, ja Sacen kanssa sai ajatella eteen alas -muotoa. Välillä kokosimme ravia selvästi. Harjoitusravipätkät olivat nyt aika kivoja, vaikka saankin edelleen keskittyä lantion joustoon ja vatsalihasten parempaan aktivointiin. Laukan lisääminen onnistui helposti, kokoaminen oli vaikeampaa, vaikka Sacce sen kyllä osaa. Menohaluista ei jää tämän hevosen kanssa onnistuminen kiinni!
Lopputunti oli taas aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme taivutusväistöjen maailmassa. Pitkän sivun alkuun voltti ja sulkutaivutusta suora. Sacella oli kova kiire. Koitin lähestulkoon seistä päälläni, mutta mikään ei auttanut. Kyllä Sacce taipui, välillä vähän liikaakin, mutta käynti oli jäykkää ja kipittävää. Oli tosi lohdullista, kun aikamme sulkutaivutuksia tehtyämme Maiju sanoi, että nyt alkaa hevoset näyttää kivoilta ja rennoilta - paitsi Sacce... Hän kyllä totesi lopuksi, että minä tein kaiken ihan niin kuin piti, mutta Sacce nyt vaan joskus on vähän vaikea saada rentoutumaan.
Vasta sitten helpotti, kun aivan tunnin lopussa saimme siirtyä raviin ja tulla pitkällä sivulla puolet avoa ja puolet sulkua. Keskellä piti siis vain vaihtaa taivutusväistöstä toiseen, mutta minä ihan ajautksissani ensimmäisellä kerralla tein sen perinteisen voltiin siihen keskelle. Melkein kuulin miten Sacce huokaisi, kun viimein sai ravata, ja se tanssikin nämä taivutukset vaivatta ja ihan rentona. Ei taidettu tulla kuin kahdesti, ennen kuin saimme jo siirtyä keventämään.
On ollut todella kiva ratsastaa taas samalla hevosella useampi tunti peräkkäin. Sacen kanssa kokonaisuuden hallinta on vielä hieman puutteellista, mutta ehkä näistä epäonnistumisistakin oppii jotain - ainakin onnistumiset tuntuvat sitten taas sitäkin hienommilta!
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen kolmannes hallussa
10.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Jos viimeksi oli halussa kaksi kolmasosaa, niin tällä tunnilla löytyi se ensimmäinen kolmannes. Harmi vaan, että koko paketti ei pysynyt vielä kasassa.
Sacce oli heti alusta asti todella kiireisen tuntuinen. Viime kerran taktiikka ei kerta kaikkiaan enää toiminutkaan, kun en pystynyt ratsastamaan Saccea ravissa reippaasti vasten ohjaa. Ruuna kipitti sellaista kyytiä, että Maiju käski heti alkuunsa hidastaa vauhtia. Sacce oli ravissa kovin epätasainen, mikä heijastui väistämättä omiin käsiini - tai päinvastoin...
No, työskentely aloitettiin kuitenkin käynnissä, jossa tehtiin kaikki suurella pääty-ympyrällä Maijun lempitehtävää eli ympyrän pienennystä ja suurennosta. Pienennys tehtiin spiraalimaisesti, ja aivan pienellä ympyrällä piti taputella vuoron perään molemmin käsin ja näin varmistaa, että hevonen pysyi halutulla reitillä muutenkin kuin vain sisäohjan voimin. Ulos väistätettiin omalta kohdalta selvässä pohkeenväistössä. Viimeksi minulla oli vaikeuksia saada Sacen käyntiä rauhoitettua, mutta nyt onnistui paremmin. Se pysyi hyvin reitillä ja väisti helposti. Ravissa ympyrää pienennettiin ja suurennettiin samoin.
Sulkutaivutukset tehtiin tällä kerralla diagonaalilla. Pitkän sivun alkuun ratsastettiin voltti, ja sitten siitä sulkutaivutusta vasemmalle keskihalkaisijalla olevaan tötsää kohti. Reitti ei ollut kovin jyrkkä, joten myös eteenratsastuksesta piti huolehtia. Sulku on kokoava liike, joten ilman eteenpäinpyrkimystä ei ole mitään mistä koota. Jostain syystä tässä tehtävässä ja tällä tiellä sain Sacen rentoutumaan. Käyntiin tuli joustoa, selkä nousi, suu rauhoittui. Eron huomasi päivänselvästi! Tunne pysyi hyvin yllä koko tehtävän ajan, myös suoralla hevosella, mutta etenkin volteilla ja sulkutaivutuksessa.
Ihan lopuksi tultiin vielä ravissa sulkua oikealle toisella pitkällä sivulla, ja tämäkin tehtävä aloitettiin voltilla. Meiltä onnistui ihan hyvin, tosin sitten taas tässä ravitehtävässä pitikin ratsastaa alun kiirehtiminen huomioiden yllättävän paljon eteen.
Nyt olen siis saanut maistaa sitä parasta Saccea kaikissa askellajeissa. Vielä, kun saisi nämä hyvät hetken samalle tunnille...
Maiju - r. Sacce
Jos viimeksi oli halussa kaksi kolmasosaa, niin tällä tunnilla löytyi se ensimmäinen kolmannes. Harmi vaan, että koko paketti ei pysynyt vielä kasassa.
Sacce oli heti alusta asti todella kiireisen tuntuinen. Viime kerran taktiikka ei kerta kaikkiaan enää toiminutkaan, kun en pystynyt ratsastamaan Saccea ravissa reippaasti vasten ohjaa. Ruuna kipitti sellaista kyytiä, että Maiju käski heti alkuunsa hidastaa vauhtia. Sacce oli ravissa kovin epätasainen, mikä heijastui väistämättä omiin käsiini - tai päinvastoin...
No, työskentely aloitettiin kuitenkin käynnissä, jossa tehtiin kaikki suurella pääty-ympyrällä Maijun lempitehtävää eli ympyrän pienennystä ja suurennosta. Pienennys tehtiin spiraalimaisesti, ja aivan pienellä ympyrällä piti taputella vuoron perään molemmin käsin ja näin varmistaa, että hevonen pysyi halutulla reitillä muutenkin kuin vain sisäohjan voimin. Ulos väistätettiin omalta kohdalta selvässä pohkeenväistössä. Viimeksi minulla oli vaikeuksia saada Sacen käyntiä rauhoitettua, mutta nyt onnistui paremmin. Se pysyi hyvin reitillä ja väisti helposti. Ravissa ympyrää pienennettiin ja suurennettiin samoin.
Sulkutaivutukset tehtiin tällä kerralla diagonaalilla. Pitkän sivun alkuun ratsastettiin voltti, ja sitten siitä sulkutaivutusta vasemmalle keskihalkaisijalla olevaan tötsää kohti. Reitti ei ollut kovin jyrkkä, joten myös eteenratsastuksesta piti huolehtia. Sulku on kokoava liike, joten ilman eteenpäinpyrkimystä ei ole mitään mistä koota. Jostain syystä tässä tehtävässä ja tällä tiellä sain Sacen rentoutumaan. Käyntiin tuli joustoa, selkä nousi, suu rauhoittui. Eron huomasi päivänselvästi! Tunne pysyi hyvin yllä koko tehtävän ajan, myös suoralla hevosella, mutta etenkin volteilla ja sulkutaivutuksessa.
Ihan lopuksi tultiin vielä ravissa sulkua oikealle toisella pitkällä sivulla, ja tämäkin tehtävä aloitettiin voltilla. Meiltä onnistui ihan hyvin, tosin sitten taas tässä ravitehtävässä pitikin ratsastaa alun kiirehtiminen huomioiden yllättävän paljon eteen.
Nyt olen siis saanut maistaa sitä parasta Saccea kaikissa askellajeissa. Vielä, kun saisi nämä hyvät hetken samalle tunnille...
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Kaksi kolmasosaa hallussa
3.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Maiju olikin pelannut (osin toiveestamme) pientä hevosbingoa ja koittanut katsoa meille kaikille sellaiset hevoset, joilla emme ole paljon menneet. Minulle oli koneesta valikoitunut Gandalfin sijaan Sacce. Olin ratsastanut sillä aiemmin kuusi lähes yksittäistä tuntia, joten en oikein koskaan ole päässyt sisälle tähän upeaan ruunaan. Pidemmän yhteistyön aikana alkavat ne nappulat yleensä löytyä paremmin, joten Sacce on jäänyt minulle vähän etäiseksi. Olen kyllä kokenut sen kanssa onnistumisenkin hetkiä, mutta sellainen tasaisuus on jäänyt puuttumaan. Tämänkään tunnin jälkeen en pidä Saccea helppona, mutta kaksi kolmasosaa siitä nyt jo ymmärsin.
Teimme paljon käyntityöskentelyä, ja se oli juuri se yksi kolmasosa joka jäi vielä haasteeksi tuleville tunneille. Sacelle käynti on vaikeaa, sillä siitä tulee helposti liian kiireistä. Käyntiin ei tule joustoa eikä elastisuutta, vaan se on liian kiireistä tai sitten lyhyttä ja jännittynyttä. Tein läpi koko tunnin töitä käynnin kanssa siten, että Maijun ohjeesta otin rauhallisen puolipidätteen, ja sitten siitä varovaisesti pyysin pohkeilla puristamalla heti eteen askeleen pidentämiseksi. Heti, kun vauhti kiihtui liikaa, sama uudestaan. Tavoitteena oli siis saada Sacce pitkille askelille, hitaamaan tahtiin ja takajalat polkemaan paremmin alle.
Asetuksiin keskityttiin paljon oikeastaan koko tunnin aikana, mutta etenkin alussa. Tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa, jonka jokaiseen suoristukseen tuli pian pysähdys. Asetus piti vaihtaa pysähdyksessä siten, että siinäkin käytti ensin jalkaa ja vasta sitten vaihtui asetus. Sain Sacen hyvin suoraksi, vaikka vasemmalta pitikin olla tarkka, ettei ruunan takaosa väistänyt ulos.
Sain ennen tuntia eräältä kanssaratsastajalta hyvä vinkin siitä, että Sacce on aika tarkka käden paikallapysymisestä. Koitin sitten muistaa tämän ja pitää kädet rauhassa paikoillaan satulan karvan etupuolella. Saccehan tulee välillä edestä todella nyppivän tyhjäksi tai sitten vahvaksi, vähän tilanteesta riippuen. Nyt olin kuitenkin raviin ja laukkaan todella tyytyväinen. Pieni virtuaali-Kikkakin istui olkapäälläni heti alkutunnista ja muistutti, että tuntiratsastajat tyytyvät usein liian hitaaseen harjoitusravin tempoon. Niinpä pistin Sacen heti ensimmäisistä askelista ravaamaan kunnolla, jolloin suukin rauhoittui vakaan käden ansiosta kuin itsekseen. Pystyin myötäämään selvästi, silittämään kummallakin kädellä ilman, että Sacen liike tai muoto mitenkään muuttui. Sama laukassa, kerrankin rohkenin pyytää riittävästi eteen, ja nyt laukka rullasi läpi koko hevosen ihan eri tavalla kuin viimeksi. Saimme jopa aikaiseksi kunnon kulmat päädyn pyöristämisen sijaan heti alkuveryttelyssä.
Vastaavan jouston ja elastisuuden saaminen käyntiin ei onnistunut kuin hetkittäin. Siirryimme avotaivutuksista sulkutaivutuksiin siten, että pitkän sivun alkuun tehtiin kymmenen metrin voltti, josta jatkettiin suoraan sulkutaivutukseen. Sacesta tuli kovin helposti liian kiireinen, ja jos hidastin liikaa, se jännittyi liikaa. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ja varovaisia eteenratsastuksia. Kun lisäksi välillä silittelin kummallakin kädellä, tuli taivutuksesta kaikkein joustavin ja takajalat alkoivat polkea paremmin. Reitti hieman mutkitteli ja oli epätasainen, mutta Maijun mielestä se oli sopiva hinta maksettavaksi kunnon käynnistä.
Sacce teki hyvää käsilleni. Sain sen selässä hyvän ryhdikkään istunnan ja erityisesti hyvän käsien paikan. Maiju ei kertaakaan huomauttanut ylävartalostani tai käsieni asennosta! Harjoitusravikin onnistui pätkittäin siten, että Sacen ravi ei muuttunut lainkaan. Siellä ei kyllä ole helppoa istua silloin, kun ruuna todella liikkuu. Ravi on jotenkin kovin terävää. Sen sijaan laukka rullasi nyt niin hyvin, että oma istuntakin pysyi kasassa riippumatta siitä, mentiinkö ympyrällä vai koko uralla. Valnopilkahduksia ja ahaa-elämyksiä siis näkyvissä, joskin petrattavaa jäi paljon etenkin tuohon käyntityöskentelyyn.
Maiju - r. Sacce
Maiju olikin pelannut (osin toiveestamme) pientä hevosbingoa ja koittanut katsoa meille kaikille sellaiset hevoset, joilla emme ole paljon menneet. Minulle oli koneesta valikoitunut Gandalfin sijaan Sacce. Olin ratsastanut sillä aiemmin kuusi lähes yksittäistä tuntia, joten en oikein koskaan ole päässyt sisälle tähän upeaan ruunaan. Pidemmän yhteistyön aikana alkavat ne nappulat yleensä löytyä paremmin, joten Sacce on jäänyt minulle vähän etäiseksi. Olen kyllä kokenut sen kanssa onnistumisenkin hetkiä, mutta sellainen tasaisuus on jäänyt puuttumaan. Tämänkään tunnin jälkeen en pidä Saccea helppona, mutta kaksi kolmasosaa siitä nyt jo ymmärsin.
Teimme paljon käyntityöskentelyä, ja se oli juuri se yksi kolmasosa joka jäi vielä haasteeksi tuleville tunneille. Sacelle käynti on vaikeaa, sillä siitä tulee helposti liian kiireistä. Käyntiin ei tule joustoa eikä elastisuutta, vaan se on liian kiireistä tai sitten lyhyttä ja jännittynyttä. Tein läpi koko tunnin töitä käynnin kanssa siten, että Maijun ohjeesta otin rauhallisen puolipidätteen, ja sitten siitä varovaisesti pyysin pohkeilla puristamalla heti eteen askeleen pidentämiseksi. Heti, kun vauhti kiihtui liikaa, sama uudestaan. Tavoitteena oli siis saada Sacce pitkille askelille, hitaamaan tahtiin ja takajalat polkemaan paremmin alle.
Asetuksiin keskityttiin paljon oikeastaan koko tunnin aikana, mutta etenkin alussa. Tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa, jonka jokaiseen suoristukseen tuli pian pysähdys. Asetus piti vaihtaa pysähdyksessä siten, että siinäkin käytti ensin jalkaa ja vasta sitten vaihtui asetus. Sain Sacen hyvin suoraksi, vaikka vasemmalta pitikin olla tarkka, ettei ruunan takaosa väistänyt ulos.
Sain ennen tuntia eräältä kanssaratsastajalta hyvä vinkin siitä, että Sacce on aika tarkka käden paikallapysymisestä. Koitin sitten muistaa tämän ja pitää kädet rauhassa paikoillaan satulan karvan etupuolella. Saccehan tulee välillä edestä todella nyppivän tyhjäksi tai sitten vahvaksi, vähän tilanteesta riippuen. Nyt olin kuitenkin raviin ja laukkaan todella tyytyväinen. Pieni virtuaali-Kikkakin istui olkapäälläni heti alkutunnista ja muistutti, että tuntiratsastajat tyytyvät usein liian hitaaseen harjoitusravin tempoon. Niinpä pistin Sacen heti ensimmäisistä askelista ravaamaan kunnolla, jolloin suukin rauhoittui vakaan käden ansiosta kuin itsekseen. Pystyin myötäämään selvästi, silittämään kummallakin kädellä ilman, että Sacen liike tai muoto mitenkään muuttui. Sama laukassa, kerrankin rohkenin pyytää riittävästi eteen, ja nyt laukka rullasi läpi koko hevosen ihan eri tavalla kuin viimeksi. Saimme jopa aikaiseksi kunnon kulmat päädyn pyöristämisen sijaan heti alkuveryttelyssä.
Vastaavan jouston ja elastisuuden saaminen käyntiin ei onnistunut kuin hetkittäin. Siirryimme avotaivutuksista sulkutaivutuksiin siten, että pitkän sivun alkuun tehtiin kymmenen metrin voltti, josta jatkettiin suoraan sulkutaivutukseen. Sacesta tuli kovin helposti liian kiireinen, ja jos hidastin liikaa, se jännittyi liikaa. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ja varovaisia eteenratsastuksia. Kun lisäksi välillä silittelin kummallakin kädellä, tuli taivutuksesta kaikkein joustavin ja takajalat alkoivat polkea paremmin. Reitti hieman mutkitteli ja oli epätasainen, mutta Maijun mielestä se oli sopiva hinta maksettavaksi kunnon käynnistä.
Sacce teki hyvää käsilleni. Sain sen selässä hyvän ryhdikkään istunnan ja erityisesti hyvän käsien paikan. Maiju ei kertaakaan huomauttanut ylävartalostani tai käsieni asennosta! Harjoitusravikin onnistui pätkittäin siten, että Sacen ravi ei muuttunut lainkaan. Siellä ei kyllä ole helppoa istua silloin, kun ruuna todella liikkuu. Ravi on jotenkin kovin terävää. Sen sijaan laukka rullasi nyt niin hyvin, että oma istuntakin pysyi kasassa riippumatta siitä, mentiinkö ympyrällä vai koko uralla. Valnopilkahduksia ja ahaa-elämyksiä siis näkyvissä, joskin petrattavaa jäi paljon etenkin tuohon käyntityöskentelyyn.
perjantai 28. helmikuuta 2014
Rakkautta ensi silmäyksellä
24.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Gandalf
Tämä Gandalf ei ole vanha eikä harmaa, vaan nuori ja yltiösöpö ruunikko. Se kurkisteli uteliaana karsinastaan, kun menin tervehtimään ratsuani ennen tuntia. Maijun muistikuvan mukaan Gandalf kääntyi nyt seitsemänvuotiaaksi, ja ennen Primukselle tuloaan se on harjoitellut esteratsun uraa.
Minulle hevosen hoitaminen on tärkeä osa ratsastustuntia. Se, miten karsinassa sujuu ennen tuntia, antaa lähtökohdat työskentelylle selästä käsin. Vaikka Gandalf oli minulle täysin vieras, olin heti sen kanssa hyvällä tuulella. Gandalf olisi vain tutkinut taskujani, koska annoin sille tervehtiessäni sokeripalan. Laitoin sen lopulta karsinassa kiinni, koska se oli niin uteliaan oloinen myös käytävän suuntaan...
Kun olimme lähtövalmiina ja otin raipan käteeni, Gandalf astui askeleen taakse ja katsoi minua kuin kysyen, että et kai sinä tuota meinaa ottaa mukaan. Lopulta se meinasi syödä mokoman kapistuksen. Maneesissa en sitten ehtinyt kunnolla edes sisälle, kun Maiju jo sanoikin, että voin jättää raipan pois. Sitä ei kyllä Gandalfilla olisi tarvittukaan. Raippaakin suurempi juttu tuntui olevan sininen jakkara. Selkäännousu sujui hyvin, mutta siinä väliaidoilla se tuppasi aina välillä vähän vaanimaan pientä ruunapoikaa.
Teimme käynnissä keskiympyröitä ja voltteja. Ravissa kokoonnuimme kaikki ensin keskiympyrälle, josta hetken työskentelyn jälkeen jatkoimme koko uraa tehden voltit S- ja R-kirjaimiin. Gandalfilla oli mukavat joustavat käynti ja ravi. Omaa moottoriakin löytyi, mutta sain myös ratsastaa sitä rohkeasti jalalla hieman reippaampaan tempoon. Se on aika suuri ja pitkä, joten erityisesti ravivolteilla jouduttiin molemmat työskentelemään ihan tosissamme.
Laukka oli molempiin suuntiin haastavaa. Ensinnäkin nostossa sain käyttää sellaisia alkeistuntiapuja, eli piti olla todella selvä ja käskeä, ei vain ehdotella. Laukka oli isoa ja aika raa'an tuntuista, tai ainakin minun oli hyvin hankala istua siellä rennosti. Olin sitten lopulta puolikevyessä istunnassa etenkin, kun Gandalf alkoi vähän röhistellä ja vetäisi aina ohjaa kädestä. Laukka myös putosi helposti raville, ellei ratsastaja ollut koko ajan tarkkana.
Avotaivutusteema jatkui alkutunnin voltteja hyödyntäen, nyt vasempaan kierrokseen. Pitkän sivun keskelle tehtiin edelleen voltti, josta jatkettiin avotaivutusta kulmaan asti. Jos tuntui hankalalta, sai asetuksen pitää koko ajan, ja vain suoristaa ennen kulmaa. Gandalf ponkaisi ensimmäisellä kerralla uralta sisään, mutta seuraavilla kerroilla osasin jo pyytää tarpeeksi hellävaraisesti. Avotaivutus tuntui hyvältä.
Kun seuraavaksi voltin jälkeen jätettiinkin takaosa uran sisään ja jatkettiin loput pitkästä sivusta sulkutaivutuksessa, koimme enemmän haasteita. Maiju sanoikin, että Gandalfille sulkutaivutus on vielä vähän vaikeaa. Saimme kuitenkin muutamia hyviä pätkiä, kun kiitin ja lopetin heti muutaman onnistuneen askeleen jälkeen.
Lopun alas ja eteen -ravi keventäen oli hienoa. Tunnin mittaa istuimme myös jonkin verran harjoitusravissa sekä ympyröillä että koko uralla. Kevyessä ravissa jalkani meinasikin nousta ylös, sillä hain vaistomaisesti tukea polvilleni, jota ei este(painotteisessa )satulassa ollut. Harjoitusravissa pääsin selvästi parempaan asentoon, ja Gandalfin ravi olikin hyvin miellyttävää istua.
Itse asiassa koko Gandalf oli hyvin miellyttävä! Todella harvoin esitän mitään hevostoiveita Maijulle, koska katson, että hänellä on jokin tarkoitus valinnoissaan. Mutta nyt kyllä sanoin, että menen Gandalfilla mielelläni toisenkin kerran. Ja kolmannen...
Maiju - r. Gandalf
Tämä Gandalf ei ole vanha eikä harmaa, vaan nuori ja yltiösöpö ruunikko. Se kurkisteli uteliaana karsinastaan, kun menin tervehtimään ratsuani ennen tuntia. Maijun muistikuvan mukaan Gandalf kääntyi nyt seitsemänvuotiaaksi, ja ennen Primukselle tuloaan se on harjoitellut esteratsun uraa.
Minulle hevosen hoitaminen on tärkeä osa ratsastustuntia. Se, miten karsinassa sujuu ennen tuntia, antaa lähtökohdat työskentelylle selästä käsin. Vaikka Gandalf oli minulle täysin vieras, olin heti sen kanssa hyvällä tuulella. Gandalf olisi vain tutkinut taskujani, koska annoin sille tervehtiessäni sokeripalan. Laitoin sen lopulta karsinassa kiinni, koska se oli niin uteliaan oloinen myös käytävän suuntaan...
Kun olimme lähtövalmiina ja otin raipan käteeni, Gandalf astui askeleen taakse ja katsoi minua kuin kysyen, että et kai sinä tuota meinaa ottaa mukaan. Lopulta se meinasi syödä mokoman kapistuksen. Maneesissa en sitten ehtinyt kunnolla edes sisälle, kun Maiju jo sanoikin, että voin jättää raipan pois. Sitä ei kyllä Gandalfilla olisi tarvittukaan. Raippaakin suurempi juttu tuntui olevan sininen jakkara. Selkäännousu sujui hyvin, mutta siinä väliaidoilla se tuppasi aina välillä vähän vaanimaan pientä ruunapoikaa.
Teimme käynnissä keskiympyröitä ja voltteja. Ravissa kokoonnuimme kaikki ensin keskiympyrälle, josta hetken työskentelyn jälkeen jatkoimme koko uraa tehden voltit S- ja R-kirjaimiin. Gandalfilla oli mukavat joustavat käynti ja ravi. Omaa moottoriakin löytyi, mutta sain myös ratsastaa sitä rohkeasti jalalla hieman reippaampaan tempoon. Se on aika suuri ja pitkä, joten erityisesti ravivolteilla jouduttiin molemmat työskentelemään ihan tosissamme.
Laukka oli molempiin suuntiin haastavaa. Ensinnäkin nostossa sain käyttää sellaisia alkeistuntiapuja, eli piti olla todella selvä ja käskeä, ei vain ehdotella. Laukka oli isoa ja aika raa'an tuntuista, tai ainakin minun oli hyvin hankala istua siellä rennosti. Olin sitten lopulta puolikevyessä istunnassa etenkin, kun Gandalf alkoi vähän röhistellä ja vetäisi aina ohjaa kädestä. Laukka myös putosi helposti raville, ellei ratsastaja ollut koko ajan tarkkana.
Avotaivutusteema jatkui alkutunnin voltteja hyödyntäen, nyt vasempaan kierrokseen. Pitkän sivun keskelle tehtiin edelleen voltti, josta jatkettiin avotaivutusta kulmaan asti. Jos tuntui hankalalta, sai asetuksen pitää koko ajan, ja vain suoristaa ennen kulmaa. Gandalf ponkaisi ensimmäisellä kerralla uralta sisään, mutta seuraavilla kerroilla osasin jo pyytää tarpeeksi hellävaraisesti. Avotaivutus tuntui hyvältä.
Kun seuraavaksi voltin jälkeen jätettiinkin takaosa uran sisään ja jatkettiin loput pitkästä sivusta sulkutaivutuksessa, koimme enemmän haasteita. Maiju sanoikin, että Gandalfille sulkutaivutus on vielä vähän vaikeaa. Saimme kuitenkin muutamia hyviä pätkiä, kun kiitin ja lopetin heti muutaman onnistuneen askeleen jälkeen.
Lopun alas ja eteen -ravi keventäen oli hienoa. Tunnin mittaa istuimme myös jonkin verran harjoitusravissa sekä ympyröillä että koko uralla. Kevyessä ravissa jalkani meinasikin nousta ylös, sillä hain vaistomaisesti tukea polvilleni, jota ei este(painotteisessa )satulassa ollut. Harjoitusravissa pääsin selvästi parempaan asentoon, ja Gandalfin ravi olikin hyvin miellyttävää istua.
Itse asiassa koko Gandalf oli hyvin miellyttävä! Todella harvoin esitän mitään hevostoiveita Maijulle, koska katson, että hänellä on jokin tarkoitus valinnoissaan. Mutta nyt kyllä sanoin, että menen Gandalfilla mielelläni toisenkin kerran. Ja kolmannen...
perjantai 21. helmikuuta 2014
Vähän rauhallisempaa maisemien katselua
17.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Attila
Tällainen naama tervehti minua maanantaina! Maiju oli valinnut ratsukseni jotain ihan muuta, ja olikin vähän vaikea sopeutua Attilaan isojen ja isoliikkeisten Borasin ja Ibin jälkeen. Vaikka tiedän, että Attila on kokenut ja niittänyt kilpakentilläkin mainetta, olin ennen tuntia kovin huvittunut ponitunnistamme: Attilan lisäksi samalla pääty-ympyrällä viilettivät Fauna ja Veli.
Myöhemmin taisin kyllä ymmärtää, että ehkä Maijukin halusi minun keskittyvän käden rentouttamiseen. Attila on erittäin vahva oikealta, kun taas vasen puoli on helposti aivan tyhjä. Pitäisi siis koittaa vapauttaa painetta oikealta ja saada tuntumaa vasemmalle, eikä Attilaa ei saa jäädä kannattelemaan. Vähän sama siis kuin Ibin kanssa, mutta paljon selvemmin.
Aluksi minulla oli tosiaan vaikeuksia tyytyä riittävän rauhalliseen tempoon. Kun Attilan vauhti kiintyy, sillä siirtyy paino entistä enemmän eteen. Kun taas tempo on riittävän rauhallinen ja tahti tasainen, painoa on enemmän takana ja jalat alkavat nousta.
Veryttelimme pääosin pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Ensin haettiin oikea reitti suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus. Muistin edelliseltä talvelta, että Attilan laukka ei ole niitä kaikkein rullaavimpia. Nostot olivat hyvät, ruuna ei rikkonut, mutta jopa laukassa hain liikaa vauhtia laadun kustannuksella. Lietsoin Attilan jopa pyrähtämään kellopäädystä! Oltiin onneksi niin vikkeliä, ettei Maijukaan huomannut mitään...
Vasta avotaivutuksissa aloin saada juonesta kiinni. Väistöt ja taivutuksethan ovat Attilalle pala kakkua: se ei tarvitse kuin laittaa oikeaan asentoon tehtävän alussa ja nauttia loppumatka. Tällä kerralla ratsastettiin keskihalkaisijalle, jolta käännyttiin oman valinnan mukaan joko oikealle tai vasemmalle. Pitkä sivu tehtiin avotaivutusta.
Aloitin vasemmalle, jonka arvelin olevan helpompi kierros. Poikitusta olisi tullut helposti enemmänkin, samoin kaulan kanssa sai olla tarkkana, ettei se taipunut liikaa. Sain aika paljon jarruttaa, jotta tahti säilyi ja askeleet olivat läpi taivutuksen samanlaiset. Takajalat pysyivät hyvin uralla, eikä väistöaskeleita tullut. Oikeaan Attila ei ensin tuntunut yhtään sen hankalammalta. Vasta kun sain käynnin tempon taas sopivaksi, alkoi puoliero näkyä. Maiju neuvoikin asettamaan selvääkin selvemmin.
Ihan lopuksi ehdimme tehdä taivutuksen pari kertaa myös ravissa oikeassa kierroksessa. Siinä vaiheessa jotain naksahti, Attila keveni lopullisesti ja jalat alkoivat polkea. Myös lopun laukassa, kun sivelin raipalla muutaman kerran pohkeen taakse, oli havaittavissa selvää edistymistä alkutuntiin verrattuna.
Tämä kerta oli taas mainio oppitunti siitä, miten hyödyllistä on mennä välillä erilaisilla hevosilla. Samat säännöt eivät päde ihan kaikkiin, mikä on ratsastuskoulun rikkaus. Attila opettaa, että maisemat eivät vaihdu ihan yhtä nopeasti kuin isoilla puoliverisillä, mutta ne voivat vaihtua aivan yhtä laadukkaasti.
Maiju - r. Attila
Tällainen naama tervehti minua maanantaina! Maiju oli valinnut ratsukseni jotain ihan muuta, ja olikin vähän vaikea sopeutua Attilaan isojen ja isoliikkeisten Borasin ja Ibin jälkeen. Vaikka tiedän, että Attila on kokenut ja niittänyt kilpakentilläkin mainetta, olin ennen tuntia kovin huvittunut ponitunnistamme: Attilan lisäksi samalla pääty-ympyrällä viilettivät Fauna ja Veli.
Myöhemmin taisin kyllä ymmärtää, että ehkä Maijukin halusi minun keskittyvän käden rentouttamiseen. Attila on erittäin vahva oikealta, kun taas vasen puoli on helposti aivan tyhjä. Pitäisi siis koittaa vapauttaa painetta oikealta ja saada tuntumaa vasemmalle, eikä Attilaa ei saa jäädä kannattelemaan. Vähän sama siis kuin Ibin kanssa, mutta paljon selvemmin.
Aluksi minulla oli tosiaan vaikeuksia tyytyä riittävän rauhalliseen tempoon. Kun Attilan vauhti kiintyy, sillä siirtyy paino entistä enemmän eteen. Kun taas tempo on riittävän rauhallinen ja tahti tasainen, painoa on enemmän takana ja jalat alkavat nousta.
Veryttelimme pääosin pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Ensin haettiin oikea reitti suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus. Muistin edelliseltä talvelta, että Attilan laukka ei ole niitä kaikkein rullaavimpia. Nostot olivat hyvät, ruuna ei rikkonut, mutta jopa laukassa hain liikaa vauhtia laadun kustannuksella. Lietsoin Attilan jopa pyrähtämään kellopäädystä! Oltiin onneksi niin vikkeliä, ettei Maijukaan huomannut mitään...
Vasta avotaivutuksissa aloin saada juonesta kiinni. Väistöt ja taivutuksethan ovat Attilalle pala kakkua: se ei tarvitse kuin laittaa oikeaan asentoon tehtävän alussa ja nauttia loppumatka. Tällä kerralla ratsastettiin keskihalkaisijalle, jolta käännyttiin oman valinnan mukaan joko oikealle tai vasemmalle. Pitkä sivu tehtiin avotaivutusta.
Aloitin vasemmalle, jonka arvelin olevan helpompi kierros. Poikitusta olisi tullut helposti enemmänkin, samoin kaulan kanssa sai olla tarkkana, ettei se taipunut liikaa. Sain aika paljon jarruttaa, jotta tahti säilyi ja askeleet olivat läpi taivutuksen samanlaiset. Takajalat pysyivät hyvin uralla, eikä väistöaskeleita tullut. Oikeaan Attila ei ensin tuntunut yhtään sen hankalammalta. Vasta kun sain käynnin tempon taas sopivaksi, alkoi puoliero näkyä. Maiju neuvoikin asettamaan selvääkin selvemmin.
Ihan lopuksi ehdimme tehdä taivutuksen pari kertaa myös ravissa oikeassa kierroksessa. Siinä vaiheessa jotain naksahti, Attila keveni lopullisesti ja jalat alkoivat polkea. Myös lopun laukassa, kun sivelin raipalla muutaman kerran pohkeen taakse, oli havaittavissa selvää edistymistä alkutuntiin verrattuna.
Tämä kerta oli taas mainio oppitunti siitä, miten hyödyllistä on mennä välillä erilaisilla hevosilla. Samat säännöt eivät päde ihan kaikkiin, mikä on ratsastuskoulun rikkaus. Attila opettaa, että maisemat eivät vaihdu ihan yhtä nopeasti kuin isoilla puoliverisillä, mutta ne voivat vaihtua aivan yhtä laadukkaasti.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Avotaivutuksia
10.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Jatkoin Ibillä. Se oli ollut jo yhdellä estetunnilla, mutta minä laitoin sen tallista kuntoon. Hoidettaessa ruuna seurusteli ja tunki turpaansa taskuun. Kun tuli satuloinnin aika, se seisoi hievahtamatta paikoillaan kuin patsas.
Tunnilla jätimme laukkatyöskentelyn hetkeksi ja seuraavaksi pääteemaksi Maiju oli valinnut avotaivutukset. Tosin alkuveryttelyssä laukattiin vielä aika paljon, sillä teimme molempiin suuntiin laukassa loivat kiemurat molemmille pitkille sivuille. Ibin laukka oli edelleen todella tasaista, eikä kiemuroissa ollut mitään ongelmia. Käynnissä kuitenkin aloitettiin, kymmenen metrin volteilla lyhyiden sivujen keskelle, ja kevyessä ravissa tehdyt voltit saivat olla vähän suurempia.
Avotaivutuksia valmisteltiin samoilla volteilla siten, että hevoset pidettiin asetettuina koko tehtävän ajan. Voltin jälkeen toki suoristettiin, mutta kulman jälkeen jatkettiin pitkä sivu avotaivutuksessa. Suoristus taas ennen kulmaa, ja sitten lyhyelle sivulle uusi voltti. Ehdittiin tehdä tätä enemmän vasemmalle, mutta pari kertaa myös oikeaan kierrokseen.
Ibin kanssa en huomannut suurta puolieroa. Taivutukset olivat suht helppoja. Ibi alkoi niiden myötä kantaakin itseään paremmin. En mielestäni saanut sitä kuitenkaan aivan yhtä ryhdikkääksi ja edestä kevyeksi kuin viikkoa aiemmin. Maijukin huomasin muutoksen, minä olisin toivonut sen tulevan aiemmin. Jäin liikaa kantamaan Ibiä, keveneminen olisi vaatinut herkemmin myötäävää kättä. Tähän käden rentouttamiseen pitää nyt jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Pohdin tätä jo viimeksikin, mutta jostain syystä tällaisilla hieman vahvemmilla hevosilla jään liian herkästi nojaamaan hevoseen, ja hevonen vastaa tietenkin nojaamalla käteeni entistä enemmän. Suusta herkemmillä hevosilla pystyn toteuttamaan mottoni "istu, hengitä, rento käsi" jo paremmin.
Maiju - r. Ibi
Jatkoin Ibillä. Se oli ollut jo yhdellä estetunnilla, mutta minä laitoin sen tallista kuntoon. Hoidettaessa ruuna seurusteli ja tunki turpaansa taskuun. Kun tuli satuloinnin aika, se seisoi hievahtamatta paikoillaan kuin patsas.
Tunnilla jätimme laukkatyöskentelyn hetkeksi ja seuraavaksi pääteemaksi Maiju oli valinnut avotaivutukset. Tosin alkuveryttelyssä laukattiin vielä aika paljon, sillä teimme molempiin suuntiin laukassa loivat kiemurat molemmille pitkille sivuille. Ibin laukka oli edelleen todella tasaista, eikä kiemuroissa ollut mitään ongelmia. Käynnissä kuitenkin aloitettiin, kymmenen metrin volteilla lyhyiden sivujen keskelle, ja kevyessä ravissa tehdyt voltit saivat olla vähän suurempia.
Avotaivutuksia valmisteltiin samoilla volteilla siten, että hevoset pidettiin asetettuina koko tehtävän ajan. Voltin jälkeen toki suoristettiin, mutta kulman jälkeen jatkettiin pitkä sivu avotaivutuksessa. Suoristus taas ennen kulmaa, ja sitten lyhyelle sivulle uusi voltti. Ehdittiin tehdä tätä enemmän vasemmalle, mutta pari kertaa myös oikeaan kierrokseen.
Ibin kanssa en huomannut suurta puolieroa. Taivutukset olivat suht helppoja. Ibi alkoi niiden myötä kantaakin itseään paremmin. En mielestäni saanut sitä kuitenkaan aivan yhtä ryhdikkääksi ja edestä kevyeksi kuin viikkoa aiemmin. Maijukin huomasin muutoksen, minä olisin toivonut sen tulevan aiemmin. Jäin liikaa kantamaan Ibiä, keveneminen olisi vaatinut herkemmin myötäävää kättä. Tähän käden rentouttamiseen pitää nyt jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Pohdin tätä jo viimeksikin, mutta jostain syystä tällaisilla hieman vahvemmilla hevosilla jään liian herkästi nojaamaan hevoseen, ja hevonen vastaa tietenkin nojaamalla käteeni entistä enemmän. Suusta herkemmillä hevosilla pystyn toteuttamaan mottoni "istu, hengitä, rento käsi" jo paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)