Vähän rauhallisempaa maisemien katselua

17.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Attila

Tällainen naama tervehti minua maanantaina! Maiju oli valinnut ratsukseni jotain ihan muuta, ja olikin vähän vaikea sopeutua Attilaan isojen ja isoliikkeisten Borasin ja Ibin jälkeen. Vaikka tiedän, että Attila on kokenut ja niittänyt kilpakentilläkin mainetta, olin ennen tuntia kovin huvittunut ponitunnistamme: Attilan lisäksi samalla pääty-ympyrällä viilettivät Fauna ja Veli.

Myöhemmin taisin kyllä ymmärtää, että ehkä Maijukin halusi minun keskittyvän käden rentouttamiseen. Attila on erittäin vahva oikealta, kun taas vasen puoli on helposti aivan tyhjä. Pitäisi siis koittaa vapauttaa painetta oikealta ja saada tuntumaa vasemmalle, eikä Attilaa ei saa jäädä kannattelemaan. Vähän sama siis kuin Ibin kanssa, mutta paljon selvemmin.

Aluksi minulla oli tosiaan vaikeuksia tyytyä riittävän rauhalliseen tempoon. Kun Attilan vauhti kiintyy, sillä siirtyy paino entistä enemmän eteen. Kun taas tempo on riittävän rauhallinen ja tahti tasainen, painoa on enemmän takana ja jalat alkavat nousta.

Veryttelimme pääosin pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Ensin haettiin oikea reitti suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus. Muistin edelliseltä talvelta, että Attilan laukka ei ole niitä kaikkein rullaavimpia. Nostot olivat hyvät, ruuna ei rikkonut, mutta jopa laukassa hain liikaa vauhtia laadun kustannuksella. Lietsoin Attilan jopa pyrähtämään kellopäädystä! Oltiin onneksi niin vikkeliä, ettei Maijukaan huomannut mitään...

Vasta avotaivutuksissa aloin saada juonesta kiinni. Väistöt ja taivutuksethan ovat Attilalle pala kakkua: se ei tarvitse kuin laittaa oikeaan asentoon tehtävän alussa ja nauttia loppumatka. Tällä kerralla ratsastettiin keskihalkaisijalle, jolta käännyttiin oman valinnan mukaan joko oikealle tai vasemmalle. Pitkä sivu tehtiin avotaivutusta.

Aloitin vasemmalle, jonka arvelin olevan helpompi kierros. Poikitusta olisi tullut helposti enemmänkin, samoin kaulan kanssa sai olla tarkkana, ettei se taipunut liikaa. Sain aika paljon jarruttaa, jotta tahti säilyi ja askeleet olivat läpi taivutuksen samanlaiset. Takajalat pysyivät hyvin uralla, eikä väistöaskeleita tullut. Oikeaan Attila ei ensin tuntunut yhtään sen hankalammalta. Vasta kun sain käynnin tempon taas sopivaksi, alkoi puoliero näkyä. Maiju neuvoikin asettamaan selvääkin selvemmin.

Ihan lopuksi ehdimme tehdä taivutuksen pari kertaa myös ravissa oikeassa kierroksessa. Siinä vaiheessa jotain naksahti, Attila keveni lopullisesti ja jalat alkoivat polkea. Myös lopun laukassa, kun sivelin raipalla muutaman kerran pohkeen taakse, oli havaittavissa selvää edistymistä alkutuntiin verrattuna.

Tämä kerta oli taas mainio oppitunti siitä, miten hyödyllistä on mennä välillä erilaisilla hevosilla. Samat säännöt eivät päde ihan kaikkiin, mikä on ratsastuskoulun rikkaus. Attila opettaa, että maisemat eivät vaihdu ihan yhtä nopeasti kuin isoilla puoliverisillä, mutta ne voivat vaihtua aivan yhtä laadukkaasti.