24.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Gandalf
Tämä Gandalf ei ole vanha eikä harmaa, vaan nuori ja yltiösöpö ruunikko. Se kurkisteli uteliaana karsinastaan, kun menin tervehtimään ratsuani ennen tuntia. Maijun muistikuvan mukaan Gandalf kääntyi nyt seitsemänvuotiaaksi, ja ennen Primukselle tuloaan se on harjoitellut esteratsun uraa.
Minulle hevosen hoitaminen on tärkeä osa ratsastustuntia. Se, miten karsinassa sujuu ennen tuntia, antaa lähtökohdat työskentelylle selästä käsin. Vaikka Gandalf oli minulle täysin vieras, olin heti sen kanssa hyvällä tuulella. Gandalf olisi vain tutkinut taskujani, koska annoin sille tervehtiessäni sokeripalan. Laitoin sen lopulta karsinassa kiinni, koska se oli niin uteliaan oloinen myös käytävän suuntaan...
Kun olimme lähtövalmiina ja otin raipan käteeni, Gandalf astui askeleen taakse ja katsoi minua kuin kysyen, että et kai sinä tuota meinaa ottaa mukaan. Lopulta se meinasi syödä mokoman kapistuksen. Maneesissa en sitten ehtinyt kunnolla edes sisälle, kun Maiju jo sanoikin, että voin jättää raipan pois. Sitä ei kyllä Gandalfilla olisi tarvittukaan. Raippaakin suurempi juttu tuntui olevan sininen jakkara. Selkäännousu sujui hyvin, mutta siinä väliaidoilla se tuppasi aina välillä vähän vaanimaan pientä ruunapoikaa.
Teimme käynnissä keskiympyröitä ja voltteja. Ravissa kokoonnuimme kaikki ensin keskiympyrälle, josta hetken työskentelyn jälkeen jatkoimme koko uraa tehden voltit S- ja R-kirjaimiin. Gandalfilla oli mukavat joustavat käynti ja ravi. Omaa moottoriakin löytyi, mutta sain myös ratsastaa sitä rohkeasti jalalla hieman reippaampaan tempoon. Se on aika suuri ja pitkä, joten erityisesti ravivolteilla jouduttiin molemmat työskentelemään ihan tosissamme.
Laukka oli molempiin suuntiin haastavaa. Ensinnäkin nostossa sain käyttää sellaisia alkeistuntiapuja, eli piti olla todella selvä ja käskeä, ei vain ehdotella. Laukka oli isoa ja aika raa'an tuntuista, tai ainakin minun oli hyvin hankala istua siellä rennosti. Olin sitten lopulta puolikevyessä istunnassa etenkin, kun Gandalf alkoi vähän röhistellä ja vetäisi aina ohjaa kädestä. Laukka myös putosi helposti raville, ellei ratsastaja ollut koko ajan tarkkana.
Avotaivutusteema jatkui alkutunnin voltteja hyödyntäen, nyt vasempaan kierrokseen. Pitkän sivun keskelle tehtiin edelleen voltti, josta jatkettiin avotaivutusta kulmaan asti. Jos tuntui hankalalta, sai asetuksen pitää koko ajan, ja vain suoristaa ennen kulmaa. Gandalf ponkaisi ensimmäisellä kerralla uralta sisään, mutta seuraavilla kerroilla osasin jo pyytää tarpeeksi hellävaraisesti. Avotaivutus tuntui hyvältä.
Kun seuraavaksi voltin jälkeen jätettiinkin takaosa uran sisään ja jatkettiin loput pitkästä sivusta sulkutaivutuksessa, koimme enemmän haasteita. Maiju sanoikin, että Gandalfille sulkutaivutus on vielä vähän vaikeaa. Saimme kuitenkin muutamia hyviä pätkiä, kun kiitin ja lopetin heti muutaman onnistuneen askeleen jälkeen.
Lopun alas ja eteen -ravi keventäen oli hienoa. Tunnin mittaa istuimme myös jonkin verran harjoitusravissa sekä ympyröillä että koko uralla. Kevyessä ravissa jalkani meinasikin nousta ylös, sillä hain vaistomaisesti tukea polvilleni, jota ei este(painotteisessa )satulassa ollut. Harjoitusravissa pääsin selvästi parempaan asentoon, ja Gandalfin ravi olikin hyvin miellyttävää istua.
Itse asiassa koko Gandalf oli hyvin miellyttävä! Todella harvoin esitän mitään hevostoiveita Maijulle, koska katson, että hänellä on jokin tarkoitus valinnoissaan. Mutta nyt kyllä sanoin, että menen Gandalfilla mielelläni toisenkin kerran. Ja kolmannen...
perjantai 28. helmikuuta 2014
perjantai 21. helmikuuta 2014
Vähän rauhallisempaa maisemien katselua
17.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Attila
Tällainen naama tervehti minua maanantaina! Maiju oli valinnut ratsukseni jotain ihan muuta, ja olikin vähän vaikea sopeutua Attilaan isojen ja isoliikkeisten Borasin ja Ibin jälkeen. Vaikka tiedän, että Attila on kokenut ja niittänyt kilpakentilläkin mainetta, olin ennen tuntia kovin huvittunut ponitunnistamme: Attilan lisäksi samalla pääty-ympyrällä viilettivät Fauna ja Veli.
Myöhemmin taisin kyllä ymmärtää, että ehkä Maijukin halusi minun keskittyvän käden rentouttamiseen. Attila on erittäin vahva oikealta, kun taas vasen puoli on helposti aivan tyhjä. Pitäisi siis koittaa vapauttaa painetta oikealta ja saada tuntumaa vasemmalle, eikä Attilaa ei saa jäädä kannattelemaan. Vähän sama siis kuin Ibin kanssa, mutta paljon selvemmin.
Aluksi minulla oli tosiaan vaikeuksia tyytyä riittävän rauhalliseen tempoon. Kun Attilan vauhti kiintyy, sillä siirtyy paino entistä enemmän eteen. Kun taas tempo on riittävän rauhallinen ja tahti tasainen, painoa on enemmän takana ja jalat alkavat nousta.
Veryttelimme pääosin pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Ensin haettiin oikea reitti suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus. Muistin edelliseltä talvelta, että Attilan laukka ei ole niitä kaikkein rullaavimpia. Nostot olivat hyvät, ruuna ei rikkonut, mutta jopa laukassa hain liikaa vauhtia laadun kustannuksella. Lietsoin Attilan jopa pyrähtämään kellopäädystä! Oltiin onneksi niin vikkeliä, ettei Maijukaan huomannut mitään...
Vasta avotaivutuksissa aloin saada juonesta kiinni. Väistöt ja taivutuksethan ovat Attilalle pala kakkua: se ei tarvitse kuin laittaa oikeaan asentoon tehtävän alussa ja nauttia loppumatka. Tällä kerralla ratsastettiin keskihalkaisijalle, jolta käännyttiin oman valinnan mukaan joko oikealle tai vasemmalle. Pitkä sivu tehtiin avotaivutusta.
Aloitin vasemmalle, jonka arvelin olevan helpompi kierros. Poikitusta olisi tullut helposti enemmänkin, samoin kaulan kanssa sai olla tarkkana, ettei se taipunut liikaa. Sain aika paljon jarruttaa, jotta tahti säilyi ja askeleet olivat läpi taivutuksen samanlaiset. Takajalat pysyivät hyvin uralla, eikä väistöaskeleita tullut. Oikeaan Attila ei ensin tuntunut yhtään sen hankalammalta. Vasta kun sain käynnin tempon taas sopivaksi, alkoi puoliero näkyä. Maiju neuvoikin asettamaan selvääkin selvemmin.
Ihan lopuksi ehdimme tehdä taivutuksen pari kertaa myös ravissa oikeassa kierroksessa. Siinä vaiheessa jotain naksahti, Attila keveni lopullisesti ja jalat alkoivat polkea. Myös lopun laukassa, kun sivelin raipalla muutaman kerran pohkeen taakse, oli havaittavissa selvää edistymistä alkutuntiin verrattuna.
Tämä kerta oli taas mainio oppitunti siitä, miten hyödyllistä on mennä välillä erilaisilla hevosilla. Samat säännöt eivät päde ihan kaikkiin, mikä on ratsastuskoulun rikkaus. Attila opettaa, että maisemat eivät vaihdu ihan yhtä nopeasti kuin isoilla puoliverisillä, mutta ne voivat vaihtua aivan yhtä laadukkaasti.
Maiju - r. Attila
Tällainen naama tervehti minua maanantaina! Maiju oli valinnut ratsukseni jotain ihan muuta, ja olikin vähän vaikea sopeutua Attilaan isojen ja isoliikkeisten Borasin ja Ibin jälkeen. Vaikka tiedän, että Attila on kokenut ja niittänyt kilpakentilläkin mainetta, olin ennen tuntia kovin huvittunut ponitunnistamme: Attilan lisäksi samalla pääty-ympyrällä viilettivät Fauna ja Veli.
Myöhemmin taisin kyllä ymmärtää, että ehkä Maijukin halusi minun keskittyvän käden rentouttamiseen. Attila on erittäin vahva oikealta, kun taas vasen puoli on helposti aivan tyhjä. Pitäisi siis koittaa vapauttaa painetta oikealta ja saada tuntumaa vasemmalle, eikä Attilaa ei saa jäädä kannattelemaan. Vähän sama siis kuin Ibin kanssa, mutta paljon selvemmin.
Aluksi minulla oli tosiaan vaikeuksia tyytyä riittävän rauhalliseen tempoon. Kun Attilan vauhti kiintyy, sillä siirtyy paino entistä enemmän eteen. Kun taas tempo on riittävän rauhallinen ja tahti tasainen, painoa on enemmän takana ja jalat alkavat nousta.
Veryttelimme pääosin pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Ensin haettiin oikea reitti suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus. Muistin edelliseltä talvelta, että Attilan laukka ei ole niitä kaikkein rullaavimpia. Nostot olivat hyvät, ruuna ei rikkonut, mutta jopa laukassa hain liikaa vauhtia laadun kustannuksella. Lietsoin Attilan jopa pyrähtämään kellopäädystä! Oltiin onneksi niin vikkeliä, ettei Maijukaan huomannut mitään...
Vasta avotaivutuksissa aloin saada juonesta kiinni. Väistöt ja taivutuksethan ovat Attilalle pala kakkua: se ei tarvitse kuin laittaa oikeaan asentoon tehtävän alussa ja nauttia loppumatka. Tällä kerralla ratsastettiin keskihalkaisijalle, jolta käännyttiin oman valinnan mukaan joko oikealle tai vasemmalle. Pitkä sivu tehtiin avotaivutusta.
Aloitin vasemmalle, jonka arvelin olevan helpompi kierros. Poikitusta olisi tullut helposti enemmänkin, samoin kaulan kanssa sai olla tarkkana, ettei se taipunut liikaa. Sain aika paljon jarruttaa, jotta tahti säilyi ja askeleet olivat läpi taivutuksen samanlaiset. Takajalat pysyivät hyvin uralla, eikä väistöaskeleita tullut. Oikeaan Attila ei ensin tuntunut yhtään sen hankalammalta. Vasta kun sain käynnin tempon taas sopivaksi, alkoi puoliero näkyä. Maiju neuvoikin asettamaan selvääkin selvemmin.
Ihan lopuksi ehdimme tehdä taivutuksen pari kertaa myös ravissa oikeassa kierroksessa. Siinä vaiheessa jotain naksahti, Attila keveni lopullisesti ja jalat alkoivat polkea. Myös lopun laukassa, kun sivelin raipalla muutaman kerran pohkeen taakse, oli havaittavissa selvää edistymistä alkutuntiin verrattuna.
Tämä kerta oli taas mainio oppitunti siitä, miten hyödyllistä on mennä välillä erilaisilla hevosilla. Samat säännöt eivät päde ihan kaikkiin, mikä on ratsastuskoulun rikkaus. Attila opettaa, että maisemat eivät vaihdu ihan yhtä nopeasti kuin isoilla puoliverisillä, mutta ne voivat vaihtua aivan yhtä laadukkaasti.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Avotaivutuksia
10.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Jatkoin Ibillä. Se oli ollut jo yhdellä estetunnilla, mutta minä laitoin sen tallista kuntoon. Hoidettaessa ruuna seurusteli ja tunki turpaansa taskuun. Kun tuli satuloinnin aika, se seisoi hievahtamatta paikoillaan kuin patsas.
Tunnilla jätimme laukkatyöskentelyn hetkeksi ja seuraavaksi pääteemaksi Maiju oli valinnut avotaivutukset. Tosin alkuveryttelyssä laukattiin vielä aika paljon, sillä teimme molempiin suuntiin laukassa loivat kiemurat molemmille pitkille sivuille. Ibin laukka oli edelleen todella tasaista, eikä kiemuroissa ollut mitään ongelmia. Käynnissä kuitenkin aloitettiin, kymmenen metrin volteilla lyhyiden sivujen keskelle, ja kevyessä ravissa tehdyt voltit saivat olla vähän suurempia.
Avotaivutuksia valmisteltiin samoilla volteilla siten, että hevoset pidettiin asetettuina koko tehtävän ajan. Voltin jälkeen toki suoristettiin, mutta kulman jälkeen jatkettiin pitkä sivu avotaivutuksessa. Suoristus taas ennen kulmaa, ja sitten lyhyelle sivulle uusi voltti. Ehdittiin tehdä tätä enemmän vasemmalle, mutta pari kertaa myös oikeaan kierrokseen.
Ibin kanssa en huomannut suurta puolieroa. Taivutukset olivat suht helppoja. Ibi alkoi niiden myötä kantaakin itseään paremmin. En mielestäni saanut sitä kuitenkaan aivan yhtä ryhdikkääksi ja edestä kevyeksi kuin viikkoa aiemmin. Maijukin huomasin muutoksen, minä olisin toivonut sen tulevan aiemmin. Jäin liikaa kantamaan Ibiä, keveneminen olisi vaatinut herkemmin myötäävää kättä. Tähän käden rentouttamiseen pitää nyt jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Pohdin tätä jo viimeksikin, mutta jostain syystä tällaisilla hieman vahvemmilla hevosilla jään liian herkästi nojaamaan hevoseen, ja hevonen vastaa tietenkin nojaamalla käteeni entistä enemmän. Suusta herkemmillä hevosilla pystyn toteuttamaan mottoni "istu, hengitä, rento käsi" jo paremmin.
Maiju - r. Ibi
Jatkoin Ibillä. Se oli ollut jo yhdellä estetunnilla, mutta minä laitoin sen tallista kuntoon. Hoidettaessa ruuna seurusteli ja tunki turpaansa taskuun. Kun tuli satuloinnin aika, se seisoi hievahtamatta paikoillaan kuin patsas.
Tunnilla jätimme laukkatyöskentelyn hetkeksi ja seuraavaksi pääteemaksi Maiju oli valinnut avotaivutukset. Tosin alkuveryttelyssä laukattiin vielä aika paljon, sillä teimme molempiin suuntiin laukassa loivat kiemurat molemmille pitkille sivuille. Ibin laukka oli edelleen todella tasaista, eikä kiemuroissa ollut mitään ongelmia. Käynnissä kuitenkin aloitettiin, kymmenen metrin volteilla lyhyiden sivujen keskelle, ja kevyessä ravissa tehdyt voltit saivat olla vähän suurempia.
Avotaivutuksia valmisteltiin samoilla volteilla siten, että hevoset pidettiin asetettuina koko tehtävän ajan. Voltin jälkeen toki suoristettiin, mutta kulman jälkeen jatkettiin pitkä sivu avotaivutuksessa. Suoristus taas ennen kulmaa, ja sitten lyhyelle sivulle uusi voltti. Ehdittiin tehdä tätä enemmän vasemmalle, mutta pari kertaa myös oikeaan kierrokseen.
Ibin kanssa en huomannut suurta puolieroa. Taivutukset olivat suht helppoja. Ibi alkoi niiden myötä kantaakin itseään paremmin. En mielestäni saanut sitä kuitenkaan aivan yhtä ryhdikkääksi ja edestä kevyeksi kuin viikkoa aiemmin. Maijukin huomasin muutoksen, minä olisin toivonut sen tulevan aiemmin. Jäin liikaa kantamaan Ibiä, keveneminen olisi vaatinut herkemmin myötäävää kättä. Tähän käden rentouttamiseen pitää nyt jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Pohdin tätä jo viimeksikin, mutta jostain syystä tällaisilla hieman vahvemmilla hevosilla jään liian herkästi nojaamaan hevoseen, ja hevonen vastaa tietenkin nojaamalla käteeni entistä enemmän. Suusta herkemmillä hevosilla pystyn toteuttamaan mottoni "istu, hengitä, rento käsi" jo paremmin.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Puolipidätepohdintaa
3.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Taas oli sellainen kutina, että vastalaukkaharjoituksiin saan jonkun ihan oudon hevosen Borasin sijaan. Se outo oli tällä kerralla todella outo, sillä sain tallin paluumuuttajan Ibin (Iberis), jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Minun ja Ibin Primus-taival alkoi suunnilleen samoihin aikoihin. Sporttisen näköinen ruuna oli usein meidän tunnillakin, muta sillä meni aika joku muu. Sitten Ibi löysi oman ihmisen ja muutti yksityishevoseksi. Kun omistajan oli aika siirtyä eteenpäin, palasi Ibi tuttuun paikkaan tuntitöihin.
Kun otin ohjat käteen ja aloin ratsastaa, tuli vähän sellainen olo, että jahas, tänään ei sitten saada hevosta edes pyöreämmälle kaulalle. Ibi tuntui kovin kapealta ja ryhdittömältä Borasin jälkeen. Se liikkui reippaasti, vähän jopa kiirehtien.
Onneksi teimme heti alkutunnista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille ensin käynnissä. Siinä joutui asettamaan ja taivuttamaan molempiin suuntiin, jolloin Ibi alkoi tulla ohjan ja pohkeen väliin. Yhteinen sävel rupesi löytymään ravissa suurella keskiympyrällä, josta jatkoimme kiemurauria myös ravissa. Ibi yritti ensin väistää kiemuroilla, mutta sain sen pikku hiljaa jalkojen väliseen kujaan, jolloin korvatkin kääntyivät taaksepäin ja niska alkoi kohota.
Laukka uralla oli tasaista, kevyttä ja oikein miellyttävää. Maiju pyysi välillä taputtamaan vuoron perään sisä- ja ulkokädellä, jotta näkisimme, ovatko hevoset rehellisesti avuilla. Minun pitää muistaa tämä myös siksi, että etenkin edestä vahvojen hevosten kanssa jään helposti pitämään liikaa edestä, enkä muista rentouttaa kättä tarpeeksi. Ibin muoto tai laukka ei muuttunut taputteluista - tämäkin hevonen selvästi pitää laukkaamisesta.
Vastalaukkaharjoitukset aloitimme pelkillä vastalaukan nostoilla pitkillä sivuilla: ensimmäisestä kirjaimesta nosto käynnistä ja viimeisessä raviin. Ibi teki täysin ongelmitta vasemman laukan nostot oikeassa kierroksessa. Oikean laukan nosto vasemmassa kierroksessa oli huomattavasti vaikeampaa. Ibi ei ollut yhtä aktiivinen, ja nosti mielellään myötälaukan. Lopulta tein alkuun pienen kiemuran uran sisäpuolelle ja nostin laukan kohti uraa.
Sitten teimme yksitellen taas A:10-ohjelmasta vastalaukkakuvion: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta pitkän sivun keskelle, josta puolikas keskiympyrä vastalaukassa toiselle pitkälle sivulle. Maiju halusi, että siirrän Ibin raviin ensimmäisellä kerralla jo ympyrän puolessa välissä, toisella kerralla saimme tehdä koko tehtävän. Selvisimme kummastakin hienosti, ja saimme ongelmitta jatkettua vastalaukkaa vielä toisella pitkällä sivullakin aina sen loppuun asti.
Jälkikäteen tajusin, että vaikka Ibi on ulkoisesti todella erilainen kuin Lulu, pitää sitä ratsataa hyvin samalla tavalla: puolipidättein. Aloin tässä oikein miettiä puolipidätettä, koska valitettavan usein ratsastan puolipidätteenä vain pienen "nyrkistyksen". Pitäisi selkeämmin muistaa, että puolipidätteeseen liittyy olennaisesti myös jalkojen käyttö. Löysin Hevoset & Ratsastus -lehden kotisivuilta Marko Björsin tekstin perusavuista, joka tiivistää puolipidätteen mielestäni erinomaisesti:
Tämä jätetään nyt hautumaan ja koitetaan pitää paremmin mielessä jatkossa myös muun tyyppisillä hevosilla. Huolellisesti ratsastettuna Ibi osoittautui varsin mukavaksi ratsuksi, enkä lainkaan ihmettele sen isoa fanijoukkoa Primuksella.
Maiju - r. Ibi
Taas oli sellainen kutina, että vastalaukkaharjoituksiin saan jonkun ihan oudon hevosen Borasin sijaan. Se outo oli tällä kerralla todella outo, sillä sain tallin paluumuuttajan Ibin (Iberis), jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Minun ja Ibin Primus-taival alkoi suunnilleen samoihin aikoihin. Sporttisen näköinen ruuna oli usein meidän tunnillakin, muta sillä meni aika joku muu. Sitten Ibi löysi oman ihmisen ja muutti yksityishevoseksi. Kun omistajan oli aika siirtyä eteenpäin, palasi Ibi tuttuun paikkaan tuntitöihin.
Kun otin ohjat käteen ja aloin ratsastaa, tuli vähän sellainen olo, että jahas, tänään ei sitten saada hevosta edes pyöreämmälle kaulalle. Ibi tuntui kovin kapealta ja ryhdittömältä Borasin jälkeen. Se liikkui reippaasti, vähän jopa kiirehtien.
Onneksi teimme heti alkutunnista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille ensin käynnissä. Siinä joutui asettamaan ja taivuttamaan molempiin suuntiin, jolloin Ibi alkoi tulla ohjan ja pohkeen väliin. Yhteinen sävel rupesi löytymään ravissa suurella keskiympyrällä, josta jatkoimme kiemurauria myös ravissa. Ibi yritti ensin väistää kiemuroilla, mutta sain sen pikku hiljaa jalkojen väliseen kujaan, jolloin korvatkin kääntyivät taaksepäin ja niska alkoi kohota.
Laukka uralla oli tasaista, kevyttä ja oikein miellyttävää. Maiju pyysi välillä taputtamaan vuoron perään sisä- ja ulkokädellä, jotta näkisimme, ovatko hevoset rehellisesti avuilla. Minun pitää muistaa tämä myös siksi, että etenkin edestä vahvojen hevosten kanssa jään helposti pitämään liikaa edestä, enkä muista rentouttaa kättä tarpeeksi. Ibin muoto tai laukka ei muuttunut taputteluista - tämäkin hevonen selvästi pitää laukkaamisesta.
Vastalaukkaharjoitukset aloitimme pelkillä vastalaukan nostoilla pitkillä sivuilla: ensimmäisestä kirjaimesta nosto käynnistä ja viimeisessä raviin. Ibi teki täysin ongelmitta vasemman laukan nostot oikeassa kierroksessa. Oikean laukan nosto vasemmassa kierroksessa oli huomattavasti vaikeampaa. Ibi ei ollut yhtä aktiivinen, ja nosti mielellään myötälaukan. Lopulta tein alkuun pienen kiemuran uran sisäpuolelle ja nostin laukan kohti uraa.
Sitten teimme yksitellen taas A:10-ohjelmasta vastalaukkakuvion: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta pitkän sivun keskelle, josta puolikas keskiympyrä vastalaukassa toiselle pitkälle sivulle. Maiju halusi, että siirrän Ibin raviin ensimmäisellä kerralla jo ympyrän puolessa välissä, toisella kerralla saimme tehdä koko tehtävän. Selvisimme kummastakin hienosti, ja saimme ongelmitta jatkettua vastalaukkaa vielä toisella pitkällä sivullakin aina sen loppuun asti.
Jälkikäteen tajusin, että vaikka Ibi on ulkoisesti todella erilainen kuin Lulu, pitää sitä ratsataa hyvin samalla tavalla: puolipidättein. Aloin tässä oikein miettiä puolipidätettä, koska valitettavan usein ratsastan puolipidätteenä vain pienen "nyrkistyksen". Pitäisi selkeämmin muistaa, että puolipidätteeseen liittyy olennaisesti myös jalkojen käyttö. Löysin Hevoset & Ratsastus -lehden kotisivuilta Marko Björsin tekstin perusavuista, joka tiivistää puolipidätteen mielestäni erinomaisesti:
Nimestään huolimatta puolipidäte ei ole pelkästään pidättävä ohjasote, vaikka valitettavan monella on sellainen käsitys. Puolipidäte on lyhytjaksoinen kokoaminen liikkeen aikana. Sen tarkoituksena on parantaa hevosen tasapainoa ja saada se ottamaan enemmän painoa takajaloilleen. Kun tehdään puolipidäte, eteenpäin työntävä voima kasvaa.Puolipidäte on ohjan, pohkeen ja istunnan yhteistyötä. Ratsastaja tiivistää istuntaansa, lisää eteenajoa pohkeilla ja pidättää vähän ohjilla. Ohjasote ei saa olla liian suuri pohjeapuun verrattuna, jottei pidäte jarruta liikettä. Silloin liike sammuu, eteenpäinpyrkimys ja jousto häviävät ja koko puolipidätteen tarkoitus menee pilalle.Jos pidättävät ja eteenpäin ajavat avut menevät läpi, puolipidäte onnistuu helposti.Oikein tehdyn puolipidätteen aikana hevonen vie takaosansa paremmin alleen. Askel saa lisää jäntevyyttä ja lennokkuutta.Kun ratsastaja puolipidätteen aikana hellittää apujaan ja "päästää" hevosen eteen, se ei saa tapahtua äkillisesti, vaan vähitellen niin että hevonen säilyttää tahdin, kokoamisen ja tasapainonsa. Parhaaseen tulokseen päästään, kun puolipidäte toistetaan usein. Niillä estetään hevosta painamasta kädelle ja pidetään se tarkkaavaisena. Puolipidäte kehittää ratsastajan istuntaa ja tunnetta.
Tämä jätetään nyt hautumaan ja koitetaan pitää paremmin mielessä jatkossa myös muun tyyppisillä hevosilla. Huolellisesti ratsastettuna Ibi osoittautui varsin mukavaksi ratsuksi, enkä lainkaan ihmettele sen isoa fanijoukkoa Primuksella.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Hyvällä otteella
27.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras
Luulimme, että laukanvaihtoteema vielä jatkuu, mutta teimmekin koko tunnin tehtäviä A:10-kouluratsastusohjelmasta. Olin jo etukäteen päättänyt niitä laukanvaihtoja silmälläpitäen, että ratsastan nyt alusta asti rohkeasti pohkeet läpi kumpaankin suuntaan. Maiju vielä auttoi tavoitteen täyttämisessä, sillä aloitimme veryttelyn tekemällä käynnissä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan.
Ihan ensin kuitenkin vain kävelimme ja laskimme ääneen käynnin tahtia. Tarkoituksena oli pitää sama tahti myös väistössä. Boras oli käynnissä aavistuksen kiireinen, joten koitin päästää sitä vähän pidemmälle ohjalle ja pidemmälle askeleelle. Väistö oikeaan oli lastenleikkiä, vasemmalle paljon haastavampaa. Reagoin kuitenkin tällä kerralla nopeasti, ja Maijunkin mielestä nopea pamautus väistättävällä pohkeella oli oikea tapa huomauttaa ratsulleni, että myös vasemmalle on takajalkojen astuttava ristiin.
Kevyttä ravia ja laukaa tehtiinkin nyt isolla keskiympyrällä. Siinä tavoitteenani oli ratsastaa Boras niin eteen ja alas pitkälle kaulalle kuin mahdollista. Se onkin varsinaista tasapainottelua, sillä vauhti alkaa helposti kasvaa jos muoto on pidempi. Laukkaa vuoroin koottiin ja vuoton ratsastettiin keskilaukkaa. Laukkaa jatkettiin sitten koko uralla siten, että tehtiin aina Maijun käskystä seuraavassa kirjaimessa siirtyminen raviin ja heti seuraavassa uusi laukannosto. Borasin kanssa siirtyminen alaspäin vaati huolellisen valmistelun ja aika tiukan kokoamisen. Vielä ennen käyntiin siirtymistä tulimme edelleen vasemmassa kierroksessa muutaman keskihalkaisijan laukassa. Boras tietenkin innostui tästä tiestä, mutta avotaivutusmaisesti ja ratsastajan paino vasemmalla saimme tien onnistumaan ilman ainuttakaan vaihtoa ja ihan hallitussa laukassa.
Käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohkeenväistöillä ravissa. Väistöt tehtiin vuoron perään kumpaankin suuntaan. Istuin vähintään kivasti onnistuneet väistöt harjoitusravissa. Pitkillä sivuilla harjoittelin: koitin löytää lantioon enemmän joustoa, jolloin Borasin ei tarvitse olla niin koottu ja mennä vähän alitempoista ravia. Tässäkin pitäisi vaan löytää kompromissi, sillä kun mielestäni istun kaikkein rennoimmin, alkaa askel pidentyä vähän liikaakin. Luultavasti kyse on kuitenkin vain siitä, että tuntiratsastajasta se normaali harjoitusravi tuntuu kovin reippaalta...
Väistöjen jälkeen koottiin käyntiä ja tehtiin takaosakäännöksiä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Käänsimme katsomon puolen pitkältä sivulta radan poikki käännökseen. Borasille vasen suunta oli helpompi, oikea vaikeampi. Teinkin ensin vasempaan kulmissa neljäsosakäännöksiä, ja sain lopulta ihan kelvollisen 180 asteen käännöksenkin.
Lopuksi tultiin vielä keskihalkaisijaa laukassa oikeasta kierroksesta. Se oli Borasille nyt paljon helpompaa kuin tunnin alussa. Ratsastajan piti vaan tsempata jo pitkällä sivuilla, että sain ruunan kääntymään keskihalkaisijalle enkä lipsahtanut yli. Linjan pidimme hyvin, eli Boras ei varsinaisesti valunut mihinkään.
Loppuravi oli taas hienoa. Sitä tunnetta pitäisi pystyä saamaan heti alkutunnista. Maiju oli tyytyväinen koko ryhmän työskentelyyn ja siihen, miltä hevoset näyttivät. Vaikka olemme tehneet aika perusjuttuja koko pitkän syksyn, selvisimme kuulemma hyvin tällaisesta tunnista, jossa tapahtuu paljon ja pitää olla nopeasti valmis seuraavaan tehtävään. Boras oli nyt paljon paremmin minun mukanani siihen vähän vastaavanlaiseen joulunalustuntiin verrattuna. Maiju sanoikin, että minulla oli ollut ratsuuni nyt hyvä ote heti alusta alkaen. On se Boras vaan ihan huipputyyppi!
Maiju - r. Boras
Luulimme, että laukanvaihtoteema vielä jatkuu, mutta teimmekin koko tunnin tehtäviä A:10-kouluratsastusohjelmasta. Olin jo etukäteen päättänyt niitä laukanvaihtoja silmälläpitäen, että ratsastan nyt alusta asti rohkeasti pohkeet läpi kumpaankin suuntaan. Maiju vielä auttoi tavoitteen täyttämisessä, sillä aloitimme veryttelyn tekemällä käynnissä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan.
Ihan ensin kuitenkin vain kävelimme ja laskimme ääneen käynnin tahtia. Tarkoituksena oli pitää sama tahti myös väistössä. Boras oli käynnissä aavistuksen kiireinen, joten koitin päästää sitä vähän pidemmälle ohjalle ja pidemmälle askeleelle. Väistö oikeaan oli lastenleikkiä, vasemmalle paljon haastavampaa. Reagoin kuitenkin tällä kerralla nopeasti, ja Maijunkin mielestä nopea pamautus väistättävällä pohkeella oli oikea tapa huomauttaa ratsulleni, että myös vasemmalle on takajalkojen astuttava ristiin.
Kevyttä ravia ja laukaa tehtiinkin nyt isolla keskiympyrällä. Siinä tavoitteenani oli ratsastaa Boras niin eteen ja alas pitkälle kaulalle kuin mahdollista. Se onkin varsinaista tasapainottelua, sillä vauhti alkaa helposti kasvaa jos muoto on pidempi. Laukkaa vuoroin koottiin ja vuoton ratsastettiin keskilaukkaa. Laukkaa jatkettiin sitten koko uralla siten, että tehtiin aina Maijun käskystä seuraavassa kirjaimessa siirtyminen raviin ja heti seuraavassa uusi laukannosto. Borasin kanssa siirtyminen alaspäin vaati huolellisen valmistelun ja aika tiukan kokoamisen. Vielä ennen käyntiin siirtymistä tulimme edelleen vasemmassa kierroksessa muutaman keskihalkaisijan laukassa. Boras tietenkin innostui tästä tiestä, mutta avotaivutusmaisesti ja ratsastajan paino vasemmalla saimme tien onnistumaan ilman ainuttakaan vaihtoa ja ihan hallitussa laukassa.
Käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohkeenväistöillä ravissa. Väistöt tehtiin vuoron perään kumpaankin suuntaan. Istuin vähintään kivasti onnistuneet väistöt harjoitusravissa. Pitkillä sivuilla harjoittelin: koitin löytää lantioon enemmän joustoa, jolloin Borasin ei tarvitse olla niin koottu ja mennä vähän alitempoista ravia. Tässäkin pitäisi vaan löytää kompromissi, sillä kun mielestäni istun kaikkein rennoimmin, alkaa askel pidentyä vähän liikaakin. Luultavasti kyse on kuitenkin vain siitä, että tuntiratsastajasta se normaali harjoitusravi tuntuu kovin reippaalta...
Väistöjen jälkeen koottiin käyntiä ja tehtiin takaosakäännöksiä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Käänsimme katsomon puolen pitkältä sivulta radan poikki käännökseen. Borasille vasen suunta oli helpompi, oikea vaikeampi. Teinkin ensin vasempaan kulmissa neljäsosakäännöksiä, ja sain lopulta ihan kelvollisen 180 asteen käännöksenkin.
Lopuksi tultiin vielä keskihalkaisijaa laukassa oikeasta kierroksesta. Se oli Borasille nyt paljon helpompaa kuin tunnin alussa. Ratsastajan piti vaan tsempata jo pitkällä sivuilla, että sain ruunan kääntymään keskihalkaisijalle enkä lipsahtanut yli. Linjan pidimme hyvin, eli Boras ei varsinaisesti valunut mihinkään.
Loppuravi oli taas hienoa. Sitä tunnetta pitäisi pystyä saamaan heti alkutunnista. Maiju oli tyytyväinen koko ryhmän työskentelyyn ja siihen, miltä hevoset näyttivät. Vaikka olemme tehneet aika perusjuttuja koko pitkän syksyn, selvisimme kuulemma hyvin tällaisesta tunnista, jossa tapahtuu paljon ja pitää olla nopeasti valmis seuraavaan tehtävään. Boras oli nyt paljon paremmin minun mukanani siihen vähän vastaavanlaiseen joulunalustuntiin verrattuna. Maiju sanoikin, että minulla oli ollut ratsuuni nyt hyvä ote heti alusta alkaen. On se Boras vaan ihan huipputyyppi!
torstai 23. tammikuuta 2014
Toinen kerta toden sanoo
20.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras
Sain jatkaa Borasin kanssa, joka taas vähän näytti hapanta naamaa nostaessani satulaa selkään. Muutoin Boras on karsinassa edelleen ihan huippuhauska osallistuja.
Ruunalla ei ainakaan iltapäivän puolella ollut ohjelmassa muita tunteja, mikä näkyi alkuveryttelyssä käynnissä ja ravissa tehdyissä täyskaarroissa aikamoisena virkeytenä. En saanut Borasia rentoutumaan lainkaan siten, mihin olen jo tottunut. Käynnissä vielä sujui jotenkuten, mutta ravi oli aivan liian jännittynyttä. Liike ei suuntautunut riittävästi eteen, vaan Boras vain pompahteli epätasaisesti kaikista asetus- ja taivutusyrityksistäni huolimatta.
Epäonnistunut alku sai minut jo piipittämään Maijulle, että jos Borasilla keittää laukanvaihdoissa, jätän sitten jonkun väliin tai teen välissä jotain muuta. Tarkoituksena oli tulla täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta keskelle, jatkaa vastalaukkaa viimeiseen kirjaimeen ja tehdä siinä vaihto. Maiju sanoi, että jos ruuna kovin ennakoi, voin vaikka tehdä täyskaarron sijaan voltin ja tulla lopputehtävän ravissa. Näin jälkikäteen suorastaan nolottaa moinen itseluottamuksen puute, sillä lopulta Boras teki vaihdot paljon paremmin ja ennen kaikkea hallitummin kuin viikkoa aiemmin.
Halusin tulla tehtävän ensimmäisenä, jotta Boras ei odottaessaan suotta kuumuisi. Aloitimme oikeasta vasempaan, ja siinä suurimmaksi haasteeksi osoittautui itse täyskaarto. Alkuveryttelyn puutteet näkyivät erityisen hyvin, kun Boras liirasi paljon kymmenen metrin voltinpuolikasta suuremmalle uralle vasten vasenta pohjettani. Teinkin sitten ihan rauhassa muutaman voltin siihen kirjaimeen, ja tulin tehtävän vasta, kun sain tiestä edes joten kuten kelvollisen. Boras tietenkin alkoi nykiä uraa lähestyessämme ja teki vaihdon pyytämättä.
Tarvitsen näköjään taas sen yhden epäonnistuneen suorituksen ennen kuin muistan, että minä ihan oikeasti osaan jo ainakin vähän ratsastaa Borasilla. Toisella kerran istuin, kokosin laukkaa, rentoutin kättä, kokosin, rentoutin... Jouduin vieläkin tekemään voltin tai kaksi, mutta sain vaihdon vasta uralla silloin kuin pyysin. Boras ei juurikaan kiihdyttänyt tai lainkaan lähtenyt lapasesta, vaan jatkoi ihan hallittua laukkaa.
Se riitti tähän suuntaan,vasemmasta oikeaan selvisimme kerralla. Maiju kehoitti kaikki olemaan päättäväisiä eikä luovuttamaan ja antamaan hevosille periksi, jos ne yrittävät kiihdyttää tai vaihtaa ennen aikojaan. Näin myös tein, sillä sain täyskaarron onnistumaan kerrasta ja Borasin vaihtamaan vasta uralla. Se koitti vähän nykiä lähestyessämme uraa, mutta antoi periksi kun ratsastaja ei antanutkaan periksi.
Edelliskertaa hallitummassa menossamme avaimena oli varmasti ratsastajan löytyneen päättäväisyyden lisäksi se, että nyt en vaan kävellyt muiden suorittaessa tehtävää. Tein paljon etenkin pohkeenväistöä, jotta sain pohkeita edes vähän läpi. Kun Borasilla oli tekemistä, se ei kuumentunut yhtään, vaikka pari hevosta laukkasi koko ajan. Se ei kunnolla edes reagoinut siihenkään, kun naapuriuralla yksi hevonen vähän pyrähti. Loppuravi oli huikean tuntuista, vaikka ihan aavistuksen olisi saanut vielä tulla rauhallisemmaksi.
Tunnin opetuksena oli taas kerran se, että pitäisi olla rohkeampi eikä etukäteen maalailla kauhukuvia. Luultavasti alkuveryttelykin meni pieleen siksi, että jännitin tulevaa tehtävää. Boras on hieno hevonen, ja nyt olisi jo muistettava heti alusta, että sitä saa ja pitää ratsastaa. Ei tarvitse antaa aluksi ohjjia hevoselle ja alkaa töihin vasta sitten, kun on kerran mennyt jo pieleen.
Maiju - r. Boras
Sain jatkaa Borasin kanssa, joka taas vähän näytti hapanta naamaa nostaessani satulaa selkään. Muutoin Boras on karsinassa edelleen ihan huippuhauska osallistuja.
Ruunalla ei ainakaan iltapäivän puolella ollut ohjelmassa muita tunteja, mikä näkyi alkuveryttelyssä käynnissä ja ravissa tehdyissä täyskaarroissa aikamoisena virkeytenä. En saanut Borasia rentoutumaan lainkaan siten, mihin olen jo tottunut. Käynnissä vielä sujui jotenkuten, mutta ravi oli aivan liian jännittynyttä. Liike ei suuntautunut riittävästi eteen, vaan Boras vain pompahteli epätasaisesti kaikista asetus- ja taivutusyrityksistäni huolimatta.
Epäonnistunut alku sai minut jo piipittämään Maijulle, että jos Borasilla keittää laukanvaihdoissa, jätän sitten jonkun väliin tai teen välissä jotain muuta. Tarkoituksena oli tulla täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta keskelle, jatkaa vastalaukkaa viimeiseen kirjaimeen ja tehdä siinä vaihto. Maiju sanoi, että jos ruuna kovin ennakoi, voin vaikka tehdä täyskaarron sijaan voltin ja tulla lopputehtävän ravissa. Näin jälkikäteen suorastaan nolottaa moinen itseluottamuksen puute, sillä lopulta Boras teki vaihdot paljon paremmin ja ennen kaikkea hallitummin kuin viikkoa aiemmin.
Halusin tulla tehtävän ensimmäisenä, jotta Boras ei odottaessaan suotta kuumuisi. Aloitimme oikeasta vasempaan, ja siinä suurimmaksi haasteeksi osoittautui itse täyskaarto. Alkuveryttelyn puutteet näkyivät erityisen hyvin, kun Boras liirasi paljon kymmenen metrin voltinpuolikasta suuremmalle uralle vasten vasenta pohjettani. Teinkin sitten ihan rauhassa muutaman voltin siihen kirjaimeen, ja tulin tehtävän vasta, kun sain tiestä edes joten kuten kelvollisen. Boras tietenkin alkoi nykiä uraa lähestyessämme ja teki vaihdon pyytämättä.
Tarvitsen näköjään taas sen yhden epäonnistuneen suorituksen ennen kuin muistan, että minä ihan oikeasti osaan jo ainakin vähän ratsastaa Borasilla. Toisella kerran istuin, kokosin laukkaa, rentoutin kättä, kokosin, rentoutin... Jouduin vieläkin tekemään voltin tai kaksi, mutta sain vaihdon vasta uralla silloin kuin pyysin. Boras ei juurikaan kiihdyttänyt tai lainkaan lähtenyt lapasesta, vaan jatkoi ihan hallittua laukkaa.
Se riitti tähän suuntaan,vasemmasta oikeaan selvisimme kerralla. Maiju kehoitti kaikki olemaan päättäväisiä eikä luovuttamaan ja antamaan hevosille periksi, jos ne yrittävät kiihdyttää tai vaihtaa ennen aikojaan. Näin myös tein, sillä sain täyskaarron onnistumaan kerrasta ja Borasin vaihtamaan vasta uralla. Se koitti vähän nykiä lähestyessämme uraa, mutta antoi periksi kun ratsastaja ei antanutkaan periksi.
Edelliskertaa hallitummassa menossamme avaimena oli varmasti ratsastajan löytyneen päättäväisyyden lisäksi se, että nyt en vaan kävellyt muiden suorittaessa tehtävää. Tein paljon etenkin pohkeenväistöä, jotta sain pohkeita edes vähän läpi. Kun Borasilla oli tekemistä, se ei kuumentunut yhtään, vaikka pari hevosta laukkasi koko ajan. Se ei kunnolla edes reagoinut siihenkään, kun naapuriuralla yksi hevonen vähän pyrähti. Loppuravi oli huikean tuntuista, vaikka ihan aavistuksen olisi saanut vielä tulla rauhallisemmaksi.
Tunnin opetuksena oli taas kerran se, että pitäisi olla rohkeampi eikä etukäteen maalailla kauhukuvia. Luultavasti alkuveryttelykin meni pieleen siksi, että jännitin tulevaa tehtävää. Boras on hieno hevonen, ja nyt olisi jo muistettava heti alusta, että sitä saa ja pitää ratsastaa. Ei tarvitse antaa aluksi ohjjia hevoselle ja alkaa töihin vasta sitten, kun on kerran mennyt jo pieleen.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Siistii, laukanvaihtoja!
13.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Boras
No nyt minä pääsin mantantainakin Borasin kyytiin - ja aikamoinen kyyti olikin! Laukanvaihtotunnille Sacce tosin olisi varmasti ollut vähän turvallisempi vaihtoehto... Maiju muisti, että oli jakanut Borasia minulle lauantaisin, ja olin kyllä tosi iloinen, että yhteistyömme jatkuu vaikka lauantaitunnit loppuivatkin. Tämä olikin ensimmäinen tunti Borasilla Maijun ohjauksessa.
Veryttely aloitettiin käynnissä ratsastamalla toinen pitkä sivu metri uran sisäpuolella ja toisen pitkän sivun keskelle voltti. Aloitin taas vähän turhan varovasti enkä muistanut, että Borasia voi jo ratsastaa ihan kunnolla. Maiju neuvoi asettamaan selvästi, ja nyt koitin ottaa käyttöön myös se myötäämisen heti, kun hevonen jo kääntyy. Ravissa jatkoimme muutoin samoin, mutta voltti sai olla nyt hieman suurempi, kun kerran vasta veryttelimme. Jännä, että nyt Maijukin huomautti siitä, että en valahtaisi keventäessäni satulan takaosalle! Silloin tuuppaan hevosta, eikä se Borasin kaltaisella hevosella ole oikein tarpeellista.
Teimme ravissa myös muutaman siirtymisen käyntiin ja taas raviin. Maiju antoi hyvän vinkin siitä, miten siirtymisissä kannattaa käytää hyväksi kaarevaa uraa. Silloin voi asettaa ja taivuttaa Borasia ennen siirtymistä ja läpi koko siirtymisen. Kun tein tehtävän voltilla, pysyi Boras koko ajan mukavan rentona eikä kiirehtinyt kumpaankaan suuntaan.
Sitten siirryttiin ravaamaan pääty-ympyröille. Boras on selvästi oppinut, että pääty-ympyrälle ryhmittyminen tarkoittaa laukkaa. Tarkoituksena oli istua alas, mutta minä päätin keventää suosiolla koko ajan, koska Boras jännittyi välitömästi istuessani harjoitusraviin ja nosti laukan. Kevennyksellä sain rytmitettyä ravia paremmin. Innostunessaan Boras olisi vaan tunkenut ympyrältä sisään. Jälkikäteen on helppo sanoa, että jalkani eivät olleet riittävän lähellä, jolloin suorastaan tarjosin ruunalle mahdollisuuden kiemurteluun.
Itse laukkatyöskentelyhän on Borasilla aina nautinto. Se laukkaa mielellään, ja sitä pystyy laukassa helposti työstämään. Ensimmäinen voimakas laukannosto aina yllättää, mutta seuraavilla muistan jo taas istua syvällä satulassa ja pitää tasaisen ohjastuntuman sekä asetuksen. Näin ensimmäiset askeleet eivät ole valtavia vaan hallittuja. Ensimmäinen ravisiirtyminenkin meni pieleen, kun en pitänyt sitä asetusta läpi siirtymisen. Huolellinen valmistelu, laukan kokoaminen ja asetus takasivat sen, että ravi oli heti varsin maltillista.
Laukanvaihdot tehtiin lävistäjällä. Nostimme kellopäädyssä pääty-ympyrällä laukan, jota sai työstää ihan rauhassa muutaman kierroksen ajan. Sitten tultiin diagonaali, jonka keskelle tehtiin vaihto. Boras oli aivan hiilenä, kun edestä lähti hevosia tehtävään, mutta sain paketin heti kasaan, kun vain sain laukata.
Ensimmäisellä kerralla ruuna lähti ihan lapasesta. Se tuli lävistäjän vaihtoon asti rauhassa ja tasaisella tahdilla, mutta vaihdon jälkeen ampaisi uralle kuin tykin suusta. En ollut varautunut näin ilmavaan vaihtoon, joten Boras sai vedettyä minut etukenoon ja ryysättyä päätyyn, jossa sain sen kuitenkin nopeasti järjestykseen. Toisella kerralla tuli oikein hieno vaihto, kun jo ympyrällä laskin tasaista tahtia ja keskityin istumaan korostetun suorassa ja pitämään kädet paikoillaan. Kolmas kerta tähän vasemmasta oikeaan oli jo liikaa, silloin keitti ihan kunnolla.
Vasemmasta oikeaan tehtiin vaihto vain kerran. Ratsastettiin kaikki uralla ja tultiin siitä osastossa diagonaalille. Ehdin uralla työstää Borasin laukan aika kivaksi ja kootuksi, joten itse vaihtokin onnistui hyvin. Se oli itse asiassa vaihdoista paras, tai ainakaan Boras ei lennähtänyt mihinkään, vaan jatkoi mukavaa laukkaa läpi kulman.
Hieman se kuitenkin kuumeni tehtävästä, joten loppuravissa sain ensin vähän jarrutella. Maiju sanoi, että Borasilla pidäte lähtee kantapäästä: jalat pitkäksi alas ja hevonen jalkojen väliin - siis ihan samoin kuin Lululla. Pian ruuna olikin taas ravaamassa minun kanssani, sain sitä jopa vähän hitaammaksi. Lopulta se oli oikein mukavan rento ja eteni itse tasaisella vauhdilla.
Borasilla oli selvästi tosi siistiä, kun sai tehdä vaihtoja. Se käveli lopputunnin korvat hörössä ihan sen näköisenä, että tätä voisi tehdä toistekin!
Maiju - r. Boras
No nyt minä pääsin mantantainakin Borasin kyytiin - ja aikamoinen kyyti olikin! Laukanvaihtotunnille Sacce tosin olisi varmasti ollut vähän turvallisempi vaihtoehto... Maiju muisti, että oli jakanut Borasia minulle lauantaisin, ja olin kyllä tosi iloinen, että yhteistyömme jatkuu vaikka lauantaitunnit loppuivatkin. Tämä olikin ensimmäinen tunti Borasilla Maijun ohjauksessa.
Veryttely aloitettiin käynnissä ratsastamalla toinen pitkä sivu metri uran sisäpuolella ja toisen pitkän sivun keskelle voltti. Aloitin taas vähän turhan varovasti enkä muistanut, että Borasia voi jo ratsastaa ihan kunnolla. Maiju neuvoi asettamaan selvästi, ja nyt koitin ottaa käyttöön myös se myötäämisen heti, kun hevonen jo kääntyy. Ravissa jatkoimme muutoin samoin, mutta voltti sai olla nyt hieman suurempi, kun kerran vasta veryttelimme. Jännä, että nyt Maijukin huomautti siitä, että en valahtaisi keventäessäni satulan takaosalle! Silloin tuuppaan hevosta, eikä se Borasin kaltaisella hevosella ole oikein tarpeellista.
Teimme ravissa myös muutaman siirtymisen käyntiin ja taas raviin. Maiju antoi hyvän vinkin siitä, miten siirtymisissä kannattaa käytää hyväksi kaarevaa uraa. Silloin voi asettaa ja taivuttaa Borasia ennen siirtymistä ja läpi koko siirtymisen. Kun tein tehtävän voltilla, pysyi Boras koko ajan mukavan rentona eikä kiirehtinyt kumpaankaan suuntaan.
Sitten siirryttiin ravaamaan pääty-ympyröille. Boras on selvästi oppinut, että pääty-ympyrälle ryhmittyminen tarkoittaa laukkaa. Tarkoituksena oli istua alas, mutta minä päätin keventää suosiolla koko ajan, koska Boras jännittyi välitömästi istuessani harjoitusraviin ja nosti laukan. Kevennyksellä sain rytmitettyä ravia paremmin. Innostunessaan Boras olisi vaan tunkenut ympyrältä sisään. Jälkikäteen on helppo sanoa, että jalkani eivät olleet riittävän lähellä, jolloin suorastaan tarjosin ruunalle mahdollisuuden kiemurteluun.
Itse laukkatyöskentelyhän on Borasilla aina nautinto. Se laukkaa mielellään, ja sitä pystyy laukassa helposti työstämään. Ensimmäinen voimakas laukannosto aina yllättää, mutta seuraavilla muistan jo taas istua syvällä satulassa ja pitää tasaisen ohjastuntuman sekä asetuksen. Näin ensimmäiset askeleet eivät ole valtavia vaan hallittuja. Ensimmäinen ravisiirtyminenkin meni pieleen, kun en pitänyt sitä asetusta läpi siirtymisen. Huolellinen valmistelu, laukan kokoaminen ja asetus takasivat sen, että ravi oli heti varsin maltillista.
Laukanvaihdot tehtiin lävistäjällä. Nostimme kellopäädyssä pääty-ympyrällä laukan, jota sai työstää ihan rauhassa muutaman kierroksen ajan. Sitten tultiin diagonaali, jonka keskelle tehtiin vaihto. Boras oli aivan hiilenä, kun edestä lähti hevosia tehtävään, mutta sain paketin heti kasaan, kun vain sain laukata.
Ensimmäisellä kerralla ruuna lähti ihan lapasesta. Se tuli lävistäjän vaihtoon asti rauhassa ja tasaisella tahdilla, mutta vaihdon jälkeen ampaisi uralle kuin tykin suusta. En ollut varautunut näin ilmavaan vaihtoon, joten Boras sai vedettyä minut etukenoon ja ryysättyä päätyyn, jossa sain sen kuitenkin nopeasti järjestykseen. Toisella kerralla tuli oikein hieno vaihto, kun jo ympyrällä laskin tasaista tahtia ja keskityin istumaan korostetun suorassa ja pitämään kädet paikoillaan. Kolmas kerta tähän vasemmasta oikeaan oli jo liikaa, silloin keitti ihan kunnolla.
Vasemmasta oikeaan tehtiin vaihto vain kerran. Ratsastettiin kaikki uralla ja tultiin siitä osastossa diagonaalille. Ehdin uralla työstää Borasin laukan aika kivaksi ja kootuksi, joten itse vaihtokin onnistui hyvin. Se oli itse asiassa vaihdoista paras, tai ainakaan Boras ei lennähtänyt mihinkään, vaan jatkoi mukavaa laukkaa läpi kulman.
Hieman se kuitenkin kuumeni tehtävästä, joten loppuravissa sain ensin vähän jarrutella. Maiju sanoi, että Borasilla pidäte lähtee kantapäästä: jalat pitkäksi alas ja hevonen jalkojen väliin - siis ihan samoin kuin Lululla. Pian ruuna olikin taas ravaamassa minun kanssani, sain sitä jopa vähän hitaammaksi. Lopulta se oli oikein mukavan rento ja eteni itse tasaisella vauhdilla.
Borasilla oli selvästi tosi siistiä, kun sai tehdä vaihtoja. Se käveli lopputunnin korvat hörössä ihan sen näköisenä, että tätä voisi tehdä toistekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)