Maiju - r. Ibi
Taas oli sellainen kutina, että vastalaukkaharjoituksiin saan jonkun ihan oudon hevosen Borasin sijaan. Se outo oli tällä kerralla todella outo, sillä sain tallin paluumuuttajan Ibin (Iberis), jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut. Minun ja Ibin Primus-taival alkoi suunnilleen samoihin aikoihin. Sporttisen näköinen ruuna oli usein meidän tunnillakin, muta sillä meni aika joku muu. Sitten Ibi löysi oman ihmisen ja muutti yksityishevoseksi. Kun omistajan oli aika siirtyä eteenpäin, palasi Ibi tuttuun paikkaan tuntitöihin.
Kun otin ohjat käteen ja aloin ratsastaa, tuli vähän sellainen olo, että jahas, tänään ei sitten saada hevosta edes pyöreämmälle kaulalle. Ibi tuntui kovin kapealta ja ryhdittömältä Borasin jälkeen. Se liikkui reippaasti, vähän jopa kiirehtien.
Onneksi teimme heti alkutunnista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille ensin käynnissä. Siinä joutui asettamaan ja taivuttamaan molempiin suuntiin, jolloin Ibi alkoi tulla ohjan ja pohkeen väliin. Yhteinen sävel rupesi löytymään ravissa suurella keskiympyrällä, josta jatkoimme kiemurauria myös ravissa. Ibi yritti ensin väistää kiemuroilla, mutta sain sen pikku hiljaa jalkojen väliseen kujaan, jolloin korvatkin kääntyivät taaksepäin ja niska alkoi kohota.
Laukka uralla oli tasaista, kevyttä ja oikein miellyttävää. Maiju pyysi välillä taputtamaan vuoron perään sisä- ja ulkokädellä, jotta näkisimme, ovatko hevoset rehellisesti avuilla. Minun pitää muistaa tämä myös siksi, että etenkin edestä vahvojen hevosten kanssa jään helposti pitämään liikaa edestä, enkä muista rentouttaa kättä tarpeeksi. Ibin muoto tai laukka ei muuttunut taputteluista - tämäkin hevonen selvästi pitää laukkaamisesta.
Vastalaukkaharjoitukset aloitimme pelkillä vastalaukan nostoilla pitkillä sivuilla: ensimmäisestä kirjaimesta nosto käynnistä ja viimeisessä raviin. Ibi teki täysin ongelmitta vasemman laukan nostot oikeassa kierroksessa. Oikean laukan nosto vasemmassa kierroksessa oli huomattavasti vaikeampaa. Ibi ei ollut yhtä aktiivinen, ja nosti mielellään myötälaukan. Lopulta tein alkuun pienen kiemuran uran sisäpuolelle ja nostin laukan kohti uraa.
Sitten teimme yksitellen taas A:10-ohjelmasta vastalaukkakuvion: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta pitkän sivun keskelle, josta puolikas keskiympyrä vastalaukassa toiselle pitkälle sivulle. Maiju halusi, että siirrän Ibin raviin ensimmäisellä kerralla jo ympyrän puolessa välissä, toisella kerralla saimme tehdä koko tehtävän. Selvisimme kummastakin hienosti, ja saimme ongelmitta jatkettua vastalaukkaa vielä toisella pitkällä sivullakin aina sen loppuun asti.
Jälkikäteen tajusin, että vaikka Ibi on ulkoisesti todella erilainen kuin Lulu, pitää sitä ratsataa hyvin samalla tavalla: puolipidättein. Aloin tässä oikein miettiä puolipidätettä, koska valitettavan usein ratsastan puolipidätteenä vain pienen "nyrkistyksen". Pitäisi selkeämmin muistaa, että puolipidätteeseen liittyy olennaisesti myös jalkojen käyttö. Löysin Hevoset & Ratsastus -lehden kotisivuilta Marko Björsin tekstin perusavuista, joka tiivistää puolipidätteen mielestäni erinomaisesti:
Nimestään huolimatta puolipidäte ei ole pelkästään pidättävä ohjasote, vaikka valitettavan monella on sellainen käsitys. Puolipidäte on lyhytjaksoinen kokoaminen liikkeen aikana. Sen tarkoituksena on parantaa hevosen tasapainoa ja saada se ottamaan enemmän painoa takajaloilleen. Kun tehdään puolipidäte, eteenpäin työntävä voima kasvaa.Puolipidäte on ohjan, pohkeen ja istunnan yhteistyötä. Ratsastaja tiivistää istuntaansa, lisää eteenajoa pohkeilla ja pidättää vähän ohjilla. Ohjasote ei saa olla liian suuri pohjeapuun verrattuna, jottei pidäte jarruta liikettä. Silloin liike sammuu, eteenpäinpyrkimys ja jousto häviävät ja koko puolipidätteen tarkoitus menee pilalle.Jos pidättävät ja eteenpäin ajavat avut menevät läpi, puolipidäte onnistuu helposti.Oikein tehdyn puolipidätteen aikana hevonen vie takaosansa paremmin alleen. Askel saa lisää jäntevyyttä ja lennokkuutta.Kun ratsastaja puolipidätteen aikana hellittää apujaan ja "päästää" hevosen eteen, se ei saa tapahtua äkillisesti, vaan vähitellen niin että hevonen säilyttää tahdin, kokoamisen ja tasapainonsa. Parhaaseen tulokseen päästään, kun puolipidäte toistetaan usein. Niillä estetään hevosta painamasta kädelle ja pidetään se tarkkaavaisena. Puolipidäte kehittää ratsastajan istuntaa ja tunnetta.
Tämä jätetään nyt hautumaan ja koitetaan pitää paremmin mielessä jatkossa myös muun tyyppisillä hevosilla. Huolellisesti ratsastettuna Ibi osoittautui varsin mukavaksi ratsuksi, enkä lainkaan ihmettele sen isoa fanijoukkoa Primuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti