12.8.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Tällä tunnilla jatkettiin samalla teemalla kuin edelliselläkin viikolla. Mitään kovin kummallisia kuvioita emme tehneet, vaan tärkeää perusratsastusta: kulmia ja siirtymisiä.
Tällä kerralla kulmiin ratsastamisesta saatiin astetta haastavampaa, kun Maiju oli pienentänyt uraa jokaiselta sivulta. Reitin määrittivät nyt neljä puomia, jotka olivat kunkin sivun keskellä. Näin ollen kulmissa ei ollut mitään, mikä olisi auttanut hevosta kääntymään. Kulman ratsastaminen jäi siis täysin ratsastajan harteille.
Lulun kanssa oli taas ensin keskityttävä siihen, että kunnon käynti löytyy. Oikeassa kierroksessa myös asetuksen läpisaaminen heti alkutunnista on tärkeää, sillä suunta on selvästi haastavampi. Vasempaan kierrokseen taas sujuu helpommin, jos keskittyy tamman suoruuteen. Lulu tykkää mielellään liirata takapäätä ulos, joten kun aidan tukea ei ollut, korostui kulmissa ulkopohkeen merkitys. Maiju kehoittikin minua ratsastamaan taas koko hevosen kroppaa.
Ravissa ennen kulmaa sai tehdä puolipidätteen ja asettaa sai vaikka puolet sivusta, kunhan oli vaan valmiina kulmassa. Silloin pyrittiin kuitenkin myötäämään ja olemaan vetämättä. Ravissa käännös meni helposti pitkäksi, ja hevoset myös pyrkivät automaattisesti liukumaan kohti uraa puomin jälkeen.
Ravissa tehtävää vaikeutettiin vielä lopuksi siten, että jokaisen puomin kohdalle piti tehdä muutaman askeleen käyntisiirtyminen. Lulu oli tässä vaiheessa tullut jo aika tasaiseksi, ja aina vaan tasaisemmaksi sitä sain, kun Maijun ohjeiden mukaan aloi hieman nostaa sitä edestä ja saada takajalkoja paremmin mukaan. Nyt kun on näin paljon mennyt samalla hevosella, pystyy jo pikku hiljaa alkaa hienosäätää. Se on varsin kiva tunne, kun vähä vähältä löytyvät ne nappulat, joilla helposti eteen alas painuva Lulu alkaa nousta ryhdikkääksi.
Tällä tunnilla kiinnitin ihan erityistä huomiota siihen, että Lulu ei karkaisi käsistä kertaakaan. Koska laukkaa ei nytkään tehty juuri ennen kevyttä ravia, tehtäväni helpottui hieman. Laukkojen jälkeen ravi oli hienoa, mutta laukkaa en jostain syystä saanut nyt yhtä rullaavaksi kuin viimeksi. Taisin alitajuisesti jo valmistautua siirtymisiin, jotka kyllä onnistuivatkin hyvin. Loppupalautteessa Maijukin kehui ravia, mutta olisi halunnut enemmän laukkaa. Etenkin, kun ratsastimme koko uralla kulmia myös laukassa, sain Lulun laukastakin vähän... Noh, kulmikasta.
Viimeisenä tehtävänä olikin nyt voltit harjoitusravissa jokaisen puomin kohdalla. Lulu alkoi taas painua, kun annoin sen turhaan venyä pitkäksi. Tyydyin kuitenkin tähän, sillä se pysyi koko ajan hyvin rauhallisena. Suunnan vaihtamisen yhteydessä sanoin Maijullekin ihan ääneen, että nyt minä aion tehdä tämän jotenkin hallitusti. Niinpä sain luvan jatkaa samaa harjoitusta toiseenkin suuntaan ensin harjoitusravissa ja sitten hiljalleen keventäen. Onnistui!
Seuraava haaste Lulun kanssa onkin sitten se, että miten saisin näitä hyviä pätkiä yhdistettyä enemmän yhteen tuntiin...
sunnuntai 18. elokuuta 2013
maanantai 12. elokuuta 2013
Tuttu ja turvallinen maanantai
6.8.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Tämä(kin) syksy aloitettiin suru-uutisella: Mikki on poissa. Usean eri eläinlääkärin yrityksistä huolimatta vihoittelevaa takapolvea ei saatu kestämään. Varmasti parempi näin, mutta ikävä tätä persoonallista ja opettavaista hevosta kyllä tulee. Sen nimi olisi ilman muuta ollut syksyn toivelistallani, sillä vastaavaa itsensä haastamista ja onnistumisen tunnetta ei kovin usein muilla hevosilla koe. Kiitos Mikille ikimuistoisista hetkistä ja kiitos Primus Tallin väelle, joka uskoi minut Mikin selkään!
Syksy tuo muitakin muutoksia ratsastuskuvioihin, mutta tämä maanantairyhmämme on onneksi säilynyt ennallaan. Maiju oli jakanut kaikille enemmän tai vähemmän tutut ja turvalliset hevoset, joiden selässä oli hyvä aloittaa ratsastus tauon jälkeen. Myös tunnin ohjelma oli laadittu varsin huomaavaisesti pitkältä tauolta palanneille.
Aloitimme käynnissä ilman jalustimia tehden pysähdyksiä jokaisen sivun loppuun. Siitä ratsastettiin kulma lähes takaosakäännösmäisesti omasta katseesta, painosta ja hevosen asetuksesta ja tahdista huolehtien. Lulun kanssa sainkin taas hetken kaivella, että kunnon käynti löytyi. Ohjastuntuman kanssa joudun edelleen aina vähän tasapainoilemaan, kun tekisi mieli pitää tamma kunnolla käsissä, mutta toisaalta päästää se hieman vapaammin venyttämään kaulaansa käynnissä.
Kevyessä ravissa jatkoimme tehden siirtymisiä käyntiin jokaisen sivun lopussa. Kulman sai ratsastaa myös käynnissä, jos se tuntui helpommalta niin. Lulun ravi löytyi helpommin, mutta valtaosan kulmista ratsastin kyllä käynnissä. Vasemmassa kierroksessa kun oltiin, vaati hieman tavallistakin enemmän keskittymistä, että muistin olla turhaan johtamatta sisäkädellä ja sen sijaan tukea paljon ulkoa. Maiju kehotti myös tarkkailemaan sitä, että tuntuma ja edelleen Lulun muoto säilyy tasaisena.
Laukkaa tehtiin ensin keskiympyrällä ja siitä jatkettiin sitten koko uralle huolellisesti kulmiin ratsastaen. Hevoset eivät saaneet myöskään kiihdyttää, kun kaarevan uran sijasta aukenikin pitkä suora. Annan itselleni pisteet siitä, että uskalsin ratsastaa Lulun laukkaa heti alusta asti selkeän kolmitahtiseksi ja rullaavaksi. Lulu tekikin laukkatehtävät tosi hienosti, ja liekö kerrankin rohkean ratsastukseni ansiota, se ei edes kiihdytellyt laukan jälkeisillä lyhyillä ravipätkillä lainkaan.
Laukan jälkeen tehtiin vielä pitkästi ravityöskentelyä. Siirtymisiä tehtiin nyt siten, että ratsastettin molemmilta pitkiltä sivuilta suuri keskiympyrä, ja aina seuraavalla lyhyellä sivulla tarkan kulman jälkeen siirryttiin käyntiin. Siirtymisessä pyrittiin lopulta vain kolmeen käyntiaskeleeseen. Maiju varoitti minua päästämästä Lulua siirtymisessä takaisin raviin pitkäksi ja painamaan alas. Sen sijaan piti kuvitella ylämäkeen ratsastusta. Hoksasin aika nopeasti, että tammaa pitää hieman puolipidätteillä nostaa ja ratsastaa jaloilla ravia kohti kättä. Näin siirtymisistä tuli tarmokkaita.
Ehdimme tehdä töitä hyvän tovin, ja lopulta onnistuneesta siirtymisestä Maiju antoi aina luvan siirtyä kevyeen raviin. Ja sillä siunaaman hetkellä, kun lakkasin istumasta alas, Lulu singahti. En todellakaan osaa selittää, mitkä sähkövastukset takapuolessani menivät päälle, mutta loppuravista ei tahtunut tulla yhtään mitään. Jouduin kahteen eri otteeseen kävelemään hetken pitkin ohjin, ja sekin tuotti Lululle muiden ravatessa tuskaa. Ravaaminen ei onnistunut lainkaan, kun muut ravasivat. Vasta sitten, kun kaikki muut olivat jo siirtyneet käyntiin, pystyin ottamaan ohjat ja ravaamaan pääty-ympyrällä erittäin lyhyellä hevosella. Olin hetkellisesti unohtaa jalkojen käytön, mutta kun muistin ohjata niillä hevosta, Lulu rauhoittui, ja pystyin hidastamaan ja päästämään pidempää ohjaa.
Lopun kiihdyttelystä huolimatta Lulu oli mennyt ihan kivasti. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että se oli hyvässä kontrollissa koko tunnin aivan vime minuutteihin asti, myös laukkaamisen jälkeen. Ravihan on meille aina ollut se helpoin askellaji, mutta tauosta huolimatta nyt myös käynti ja laukka tuntuivat löytyvän mukavasti.
Syksy tuo muitakin muutoksia ratsastuskuvioihin, mutta tämä maanantairyhmämme on onneksi säilynyt ennallaan. Maiju oli jakanut kaikille enemmän tai vähemmän tutut ja turvalliset hevoset, joiden selässä oli hyvä aloittaa ratsastus tauon jälkeen. Myös tunnin ohjelma oli laadittu varsin huomaavaisesti pitkältä tauolta palanneille.
Aloitimme käynnissä ilman jalustimia tehden pysähdyksiä jokaisen sivun loppuun. Siitä ratsastettiin kulma lähes takaosakäännösmäisesti omasta katseesta, painosta ja hevosen asetuksesta ja tahdista huolehtien. Lulun kanssa sainkin taas hetken kaivella, että kunnon käynti löytyi. Ohjastuntuman kanssa joudun edelleen aina vähän tasapainoilemaan, kun tekisi mieli pitää tamma kunnolla käsissä, mutta toisaalta päästää se hieman vapaammin venyttämään kaulaansa käynnissä.
Kevyessä ravissa jatkoimme tehden siirtymisiä käyntiin jokaisen sivun lopussa. Kulman sai ratsastaa myös käynnissä, jos se tuntui helpommalta niin. Lulun ravi löytyi helpommin, mutta valtaosan kulmista ratsastin kyllä käynnissä. Vasemmassa kierroksessa kun oltiin, vaati hieman tavallistakin enemmän keskittymistä, että muistin olla turhaan johtamatta sisäkädellä ja sen sijaan tukea paljon ulkoa. Maiju kehotti myös tarkkailemaan sitä, että tuntuma ja edelleen Lulun muoto säilyy tasaisena.
Laukkaa tehtiin ensin keskiympyrällä ja siitä jatkettiin sitten koko uralle huolellisesti kulmiin ratsastaen. Hevoset eivät saaneet myöskään kiihdyttää, kun kaarevan uran sijasta aukenikin pitkä suora. Annan itselleni pisteet siitä, että uskalsin ratsastaa Lulun laukkaa heti alusta asti selkeän kolmitahtiseksi ja rullaavaksi. Lulu tekikin laukkatehtävät tosi hienosti, ja liekö kerrankin rohkean ratsastukseni ansiota, se ei edes kiihdytellyt laukan jälkeisillä lyhyillä ravipätkillä lainkaan.
Laukan jälkeen tehtiin vielä pitkästi ravityöskentelyä. Siirtymisiä tehtiin nyt siten, että ratsastettin molemmilta pitkiltä sivuilta suuri keskiympyrä, ja aina seuraavalla lyhyellä sivulla tarkan kulman jälkeen siirryttiin käyntiin. Siirtymisessä pyrittiin lopulta vain kolmeen käyntiaskeleeseen. Maiju varoitti minua päästämästä Lulua siirtymisessä takaisin raviin pitkäksi ja painamaan alas. Sen sijaan piti kuvitella ylämäkeen ratsastusta. Hoksasin aika nopeasti, että tammaa pitää hieman puolipidätteillä nostaa ja ratsastaa jaloilla ravia kohti kättä. Näin siirtymisistä tuli tarmokkaita.
Ehdimme tehdä töitä hyvän tovin, ja lopulta onnistuneesta siirtymisestä Maiju antoi aina luvan siirtyä kevyeen raviin. Ja sillä siunaaman hetkellä, kun lakkasin istumasta alas, Lulu singahti. En todellakaan osaa selittää, mitkä sähkövastukset takapuolessani menivät päälle, mutta loppuravista ei tahtunut tulla yhtään mitään. Jouduin kahteen eri otteeseen kävelemään hetken pitkin ohjin, ja sekin tuotti Lululle muiden ravatessa tuskaa. Ravaaminen ei onnistunut lainkaan, kun muut ravasivat. Vasta sitten, kun kaikki muut olivat jo siirtyneet käyntiin, pystyin ottamaan ohjat ja ravaamaan pääty-ympyrällä erittäin lyhyellä hevosella. Olin hetkellisesti unohtaa jalkojen käytön, mutta kun muistin ohjata niillä hevosta, Lulu rauhoittui, ja pystyin hidastamaan ja päästämään pidempää ohjaa.
Lopun kiihdyttelystä huolimatta Lulu oli mennyt ihan kivasti. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että se oli hyvässä kontrollissa koko tunnin aivan vime minuutteihin asti, myös laukkaamisen jälkeen. Ravihan on meille aina ollut se helpoin askellaji, mutta tauosta huolimatta nyt myös käynti ja laukka tuntuivat löytyvän mukavasti.
torstai 27. kesäkuuta 2013
Koneen kyydissä kesälomalle
24.6.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Syksyisen palautelapun täyttäminen tuli taas yhtä pykälää helpommaksi tämän tunnin myötä: Primuksen uusin tulokas Rocciccone eli Konsta nimittäin lunasti paikan toiveratsujen listalla samantien. Lulu oli kouluradan ratsastuskurssilla, joten minä pääsin tämän varsinaisen opetusmestarin kyytiin. Konsta on 15-vuotias kauniin sopusuhtainen FWB-ruuna, joka on kolutettu vaB-tasolle - ei siis mikään turha tuntihevonen!
Konsta oli jo edellisellä tunnilla, jossa se teki moitteettoman näköiesti avot ja sulut. Vaikka vasta nyt näin pari viikkoa tallilla olleen ruunan ensimmäisen kerran liikkeessä, olin ehtinyt jo lukea kommentteja sen vaikeista askeleista. Maiju antoi ohjeeksi napakat avut ja sitten jalat irti, muutoin Konsta kuulemma hyytyy. Jos on jalkojen lähellä pitäminen ollut haaste Lulun kanssa, niin tämä jalan irroittaminen on minulle vielä haastavampaa. Hyvää treeniä oli siis luvassa!
Aivan aluksi en tosiaan ratsastanut Konstaa riittävästi eten ja riittävän nopeaksi avuilleni. Sorruin taas perisyntiini, eli liian varovaiseen ratsastukseen vieraalla hevosella. Lisäksi koitin pitää ruunan hieman liian lyhyenä. Maiju sanoi, että sen kaula on pitkä, ja käski tuomaan kättä hieman eteen. Toivuinkin varovaisuudestani ennätysnopeasti, sillä kaikesta huomasi, että allani on todellinen laatupeli. Ihan ensin veryttelimme käynnissä tehden kulmiin voltit. Maiju neuvoi käyttämään rohkeasti raippaa niin, että irroitan oikein korostetusti jalat kyljistä. Tämä toimi erinomaisesti, ja Konsta alkoi liikkua itsekseen.
Lopullisesti kone käynnistyi kevyessä ravissa, jota menimme pääosin suurella ympyrällä. Laukkaa sai ratsastaa enemmän, jotta se ei jäänyt keinuhevoslaukaksi. Konstan liikkeet olivat tosiaan aika suuret, mutta älyttömän pehmeät ja joustavat, etenkin laukassa. Siellä olisi voinut nautiskella vaikka kuinka kauan, mutta Maiju patisti meidät laukanvaihtopuuhiin. Teimme saman kuvion kuin viime viikolla, mutta ilman volttia ja vasempaan kierrokseen. Koska ura oli nyt vain kentän puolikkaan mittainen, sai suoristaa jo aiemmin kuin vasta uralla.
Nytkin ensimmäinen kerta meni pilalle. En ollut riittävän selvä vaihtoapujeni kanssa, ja Konsta jatkoi hienoa vastalaukkaa läpi lyhyen sivun. Laukka oli hieman löysää, joten seuraavalla kerralla naputtelin raipalla takajalkoja mukaan ja laskin laukan tahtia. En saanut Konstaa sulkutaivutuksessa uralle asti, mutta vaihdon se kyllä teki. Ja miltä se tuntuikaan! Joku ruunalla aiemmin ratsastunut kuvasi Konstan vaihtoja osuvasti "maailman makeimmiksi", ja voin täysin yhtyä tähän kommenttin. Konsta kokosi itseään niin voimakkaasti, että lähes pysähtyi, ja sitten oikein ponnisti vaihtoon. Se tosiaan tuntui makealta - etenkin kun vaihto ei ollut vahinko, vaan tuli minun pyynnöstäni, sillä onnistuimme nimittäin toisellakin kerralla.
Koska vaihdot tultiin jälleen yksitellen, ehti siinä odotellessa työstää hevosta itsenäisesti. Minä tein aika paljon harjoitusravia, kun Konsta alkoi tuntua niin mukavalta. Loppuravissa päästin sen sitten venyttelemään eteen ja alas. Loppukäynti tehtiin tallin ja tarhojen ympäri, sillä ponit olivat laitumella. Konsta kuikuili ympäristöään aika ahkerasti, kuten teki myös koko tunnin ajan, mikäli sitä ei pitänyt keskittyneenä työhön. Se ei kuitenkaan tuntunut yhtään siltä, että olisi ollut lähdössä johonkin. Kuikuilukin varmasti vähenee, kun ruuna tottuu uuteen asuinpaikkaansa. Pesuboksikin oli ensin hieman jännitävä, mutta ruunasta oikein näki, miten se rentoutui tajutessaan, että tämä onkin ihan tuttu juttu.
Konsta on kyllä nimensä veroinen kone, ja sen kyydissä oli hienoa lähteä kesälomalle. Toivottavasti pääsen jatkamaan sen kanssa elokuussa, kun normaalit tunnit pyörähtävät taas käyntiin. Sanonpahan taas kerran, miten mahtavaa on, että Primuksella pääsemme myös näin laadukkaiden hevosten selkään!
Maiju - r. Konsta
Syksyisen palautelapun täyttäminen tuli taas yhtä pykälää helpommaksi tämän tunnin myötä: Primuksen uusin tulokas Rocciccone eli Konsta nimittäin lunasti paikan toiveratsujen listalla samantien. Lulu oli kouluradan ratsastuskurssilla, joten minä pääsin tämän varsinaisen opetusmestarin kyytiin. Konsta on 15-vuotias kauniin sopusuhtainen FWB-ruuna, joka on kolutettu vaB-tasolle - ei siis mikään turha tuntihevonen!
Konsta oli jo edellisellä tunnilla, jossa se teki moitteettoman näköiesti avot ja sulut. Vaikka vasta nyt näin pari viikkoa tallilla olleen ruunan ensimmäisen kerran liikkeessä, olin ehtinyt jo lukea kommentteja sen vaikeista askeleista. Maiju antoi ohjeeksi napakat avut ja sitten jalat irti, muutoin Konsta kuulemma hyytyy. Jos on jalkojen lähellä pitäminen ollut haaste Lulun kanssa, niin tämä jalan irroittaminen on minulle vielä haastavampaa. Hyvää treeniä oli siis luvassa!
Aivan aluksi en tosiaan ratsastanut Konstaa riittävästi eten ja riittävän nopeaksi avuilleni. Sorruin taas perisyntiini, eli liian varovaiseen ratsastukseen vieraalla hevosella. Lisäksi koitin pitää ruunan hieman liian lyhyenä. Maiju sanoi, että sen kaula on pitkä, ja käski tuomaan kättä hieman eteen. Toivuinkin varovaisuudestani ennätysnopeasti, sillä kaikesta huomasi, että allani on todellinen laatupeli. Ihan ensin veryttelimme käynnissä tehden kulmiin voltit. Maiju neuvoi käyttämään rohkeasti raippaa niin, että irroitan oikein korostetusti jalat kyljistä. Tämä toimi erinomaisesti, ja Konsta alkoi liikkua itsekseen.
Lopullisesti kone käynnistyi kevyessä ravissa, jota menimme pääosin suurella ympyrällä. Laukkaa sai ratsastaa enemmän, jotta se ei jäänyt keinuhevoslaukaksi. Konstan liikkeet olivat tosiaan aika suuret, mutta älyttömän pehmeät ja joustavat, etenkin laukassa. Siellä olisi voinut nautiskella vaikka kuinka kauan, mutta Maiju patisti meidät laukanvaihtopuuhiin. Teimme saman kuvion kuin viime viikolla, mutta ilman volttia ja vasempaan kierrokseen. Koska ura oli nyt vain kentän puolikkaan mittainen, sai suoristaa jo aiemmin kuin vasta uralla.
Nytkin ensimmäinen kerta meni pilalle. En ollut riittävän selvä vaihtoapujeni kanssa, ja Konsta jatkoi hienoa vastalaukkaa läpi lyhyen sivun. Laukka oli hieman löysää, joten seuraavalla kerralla naputtelin raipalla takajalkoja mukaan ja laskin laukan tahtia. En saanut Konstaa sulkutaivutuksessa uralle asti, mutta vaihdon se kyllä teki. Ja miltä se tuntuikaan! Joku ruunalla aiemmin ratsastunut kuvasi Konstan vaihtoja osuvasti "maailman makeimmiksi", ja voin täysin yhtyä tähän kommenttin. Konsta kokosi itseään niin voimakkaasti, että lähes pysähtyi, ja sitten oikein ponnisti vaihtoon. Se tosiaan tuntui makealta - etenkin kun vaihto ei ollut vahinko, vaan tuli minun pyynnöstäni, sillä onnistuimme nimittäin toisellakin kerralla.
Koska vaihdot tultiin jälleen yksitellen, ehti siinä odotellessa työstää hevosta itsenäisesti. Minä tein aika paljon harjoitusravia, kun Konsta alkoi tuntua niin mukavalta. Loppuravissa päästin sen sitten venyttelemään eteen ja alas. Loppukäynti tehtiin tallin ja tarhojen ympäri, sillä ponit olivat laitumella. Konsta kuikuili ympäristöään aika ahkerasti, kuten teki myös koko tunnin ajan, mikäli sitä ei pitänyt keskittyneenä työhön. Se ei kuitenkaan tuntunut yhtään siltä, että olisi ollut lähdössä johonkin. Kuikuilukin varmasti vähenee, kun ruuna tottuu uuteen asuinpaikkaansa. Pesuboksikin oli ensin hieman jännitävä, mutta ruunasta oikein näki, miten se rentoutui tajutessaan, että tämä onkin ihan tuttu juttu.
Konsta on kyllä nimensä veroinen kone, ja sen kyydissä oli hienoa lähteä kesälomalle. Toivottavasti pääsen jatkamaan sen kanssa elokuussa, kun normaalit tunnit pyörähtävät taas käyntiin. Sanonpahan taas kerran, miten mahtavaa on, että Primuksella pääsemme myös näin laadukkaiden hevosten selkään!
Pysähdyksiä laukasta ja laukanvaihtoja
17.6.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Tuskin pääsin kauhistelemasta Maijulle Lulun edellispäivän riehakkuutta, kun hän jo ilmoitti, että tällä tunnilla tekisimme laukkatyöskentelyä: siirtymisiä laukasta käyntiin ja vaihtoja. Olin vaipua kentän hiekkaan epätoivosta. Pistin toivoni siihen, että Lulu olisi edes hieman rauhallisempi, koska se oli ollut aamupäivän laitumella rellestämässä. Olin sihen asti huolehtinut kolmena päivänä Lulun liikutuksesta yksin (kätevää muuten, kun kaikki kamat ovat omilta jäljiltä ja jalustimet heti oikean mittaiset), ja ilman laidunkavereiden kanssa riekkumista se olisi varmaankin tällä tunnilla singonnut maata kiertävälle radalle innostuksissaan.
Meitä oli vain neljä ja käytössä koko kenttä, sillä muut ryhmät olivat aiemmin päivällä tulleita sadekuuroja paossa maneesissa. Tilaa oli siis todella ruhtinaallisesti, ja teimmekin alkuveryttelyn tutuilla hevosilla aika itsenäisesti. En taaskaan meinannut uskaltaa laittaa Lulua liikkumaan rehellisesti, koska pelkäsin jo tulevaa laukkatyöskentelyä. Maiju onneksi patisti meidät seuraavaksi suurelle ympyrälle, jossa ratsastimme laukassa puoli kierrosta lisäten ja toisen puoli kierrosta kooten. Jokainen lihakseni oli töissä, mutta tässä harjoituksessa alkoi luottamus siihen löytyä, että tarvittaessa saan myös Lulun takaisin.
Pienen käyntipätkän jälkeen ryhdyimme tekemään laukkavoltteja siten, että viimeinen neljännes ratsastettiin päin aitaa ja tehtiin käyntisiirtyminen. Näitä ehti tehdä todella monta, ja vaikka kenttä on valtava, niin Maijun haukansilmät ehtivät kaikkialle. Lulun kanssa saimme paremmat siirtymiset vasempaan kierokseen, vaikka laukka rullasi paremmin oikealle. Siinä se kuitenkin sitkeästi otti raviaskeleen ennen käyntiä, kun taas toiseen kierrokseen malttoi koota takaosaa paremmin alle ja todella siirtyä suoraan laukasta käyntiin. Ettei olisi alkanut ratsastajan kunto vähän pettää...
Lopputunnista pääsimme jo vaihtamaan vähän laukkaa. Ratastimme oikeassa kierroksessa pitkää sivua lyhyelle sivulle, ja nurkkaan tehtiin voltti. Voltilta käännettiin keskihalkaisijalle, josta jatkettiin loivassa sulkutaivutuksessa kohti uraa. Uralla suoristettiin, ja sitten annettiin vaihtoavut: pidäte, siirto, vaihto.
Maiju kertoi ennen tehtävää, että näemme samalla kivasti miten eri tyyppiset hevoset tekevät vaihdon. Joukossa oli yksi konkari (Veksi), kaksi estepainotteista hevosta (Lulu ja Hasse), sekä yksi nuori hevonen, jolla vaihtojen opetteleminen on vielä vähän vaiheessa (Ekku). Maiju valitsema tapa tehdä vaihdot auttavat etenkin kokemattomia vaihtajia.
Minun ja Lulun ensimmäinen kerta meni plörinäksi, kun pidin tamman liian lyhyenä. Se ei päässyt enää edes laukkaamaan, joten tiputti sulussa raville. Seuraavalle kerralle lisäsin vähän poweria jo voltilla, ja pääsimme itse vaihtoon asti. Lulu teki sen erittäin kauniisti, mutta yhden raviaskeleen kautta. Pidätteeni oli myös kolmannella kerralla liian kova, ja vaihto tuli täsmälleen samoin. Viimeisellä yrityksellä sitten jo onnistuikin lennossa, tosin hieman myöhässä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, sillä en ollut edes tiennyt Lulun osaavan "kouluvaihtoja".
Lulu pysyi erinomaisesti käsissä laukkatehtävät, mutta loppuravi oli taas aikamoista tahtojen taistelua. Pyörin ympyräkahdeksikkoa ja lopulta pelkkää ympyrää Maijun ympärillä. Hän komensi sitkeästi keventämään hitaasti ja istumaan pystyssä, jotta Lulu ei saa vedettyä itseään pitkäksi ja minua mukaansa. Maiju sanoi hyvin, että Lulunkin kanssa pitää ennakoida, ja tehdä pidäte jo ennen kuin se koittaa kiihdyttää, ja muistaa myös myötäys. Toisaalta hän muistutti, että tehtävässä pitää myös uskaltaa ratsastaa rohkeasti, jotta hevonen alkaa liikkua koko kropan läpi. Ja kas, taas opettajan neuvot auttoivat!
Maiju - t. Lulu
Tuskin pääsin kauhistelemasta Maijulle Lulun edellispäivän riehakkuutta, kun hän jo ilmoitti, että tällä tunnilla tekisimme laukkatyöskentelyä: siirtymisiä laukasta käyntiin ja vaihtoja. Olin vaipua kentän hiekkaan epätoivosta. Pistin toivoni siihen, että Lulu olisi edes hieman rauhallisempi, koska se oli ollut aamupäivän laitumella rellestämässä. Olin sihen asti huolehtinut kolmena päivänä Lulun liikutuksesta yksin (kätevää muuten, kun kaikki kamat ovat omilta jäljiltä ja jalustimet heti oikean mittaiset), ja ilman laidunkavereiden kanssa riekkumista se olisi varmaankin tällä tunnilla singonnut maata kiertävälle radalle innostuksissaan.
Meitä oli vain neljä ja käytössä koko kenttä, sillä muut ryhmät olivat aiemmin päivällä tulleita sadekuuroja paossa maneesissa. Tilaa oli siis todella ruhtinaallisesti, ja teimmekin alkuveryttelyn tutuilla hevosilla aika itsenäisesti. En taaskaan meinannut uskaltaa laittaa Lulua liikkumaan rehellisesti, koska pelkäsin jo tulevaa laukkatyöskentelyä. Maiju onneksi patisti meidät seuraavaksi suurelle ympyrälle, jossa ratsastimme laukassa puoli kierrosta lisäten ja toisen puoli kierrosta kooten. Jokainen lihakseni oli töissä, mutta tässä harjoituksessa alkoi luottamus siihen löytyä, että tarvittaessa saan myös Lulun takaisin.
Pienen käyntipätkän jälkeen ryhdyimme tekemään laukkavoltteja siten, että viimeinen neljännes ratsastettiin päin aitaa ja tehtiin käyntisiirtyminen. Näitä ehti tehdä todella monta, ja vaikka kenttä on valtava, niin Maijun haukansilmät ehtivät kaikkialle. Lulun kanssa saimme paremmat siirtymiset vasempaan kierokseen, vaikka laukka rullasi paremmin oikealle. Siinä se kuitenkin sitkeästi otti raviaskeleen ennen käyntiä, kun taas toiseen kierrokseen malttoi koota takaosaa paremmin alle ja todella siirtyä suoraan laukasta käyntiin. Ettei olisi alkanut ratsastajan kunto vähän pettää...
Lopputunnista pääsimme jo vaihtamaan vähän laukkaa. Ratastimme oikeassa kierroksessa pitkää sivua lyhyelle sivulle, ja nurkkaan tehtiin voltti. Voltilta käännettiin keskihalkaisijalle, josta jatkettiin loivassa sulkutaivutuksessa kohti uraa. Uralla suoristettiin, ja sitten annettiin vaihtoavut: pidäte, siirto, vaihto.
Maiju kertoi ennen tehtävää, että näemme samalla kivasti miten eri tyyppiset hevoset tekevät vaihdon. Joukossa oli yksi konkari (Veksi), kaksi estepainotteista hevosta (Lulu ja Hasse), sekä yksi nuori hevonen, jolla vaihtojen opetteleminen on vielä vähän vaiheessa (Ekku). Maiju valitsema tapa tehdä vaihdot auttavat etenkin kokemattomia vaihtajia.
Minun ja Lulun ensimmäinen kerta meni plörinäksi, kun pidin tamman liian lyhyenä. Se ei päässyt enää edes laukkaamaan, joten tiputti sulussa raville. Seuraavalle kerralle lisäsin vähän poweria jo voltilla, ja pääsimme itse vaihtoon asti. Lulu teki sen erittäin kauniisti, mutta yhden raviaskeleen kautta. Pidätteeni oli myös kolmannella kerralla liian kova, ja vaihto tuli täsmälleen samoin. Viimeisellä yrityksellä sitten jo onnistuikin lennossa, tosin hieman myöhässä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, sillä en ollut edes tiennyt Lulun osaavan "kouluvaihtoja".
Lulu pysyi erinomaisesti käsissä laukkatehtävät, mutta loppuravi oli taas aikamoista tahtojen taistelua. Pyörin ympyräkahdeksikkoa ja lopulta pelkkää ympyrää Maijun ympärillä. Hän komensi sitkeästi keventämään hitaasti ja istumaan pystyssä, jotta Lulu ei saa vedettyä itseään pitkäksi ja minua mukaansa. Maiju sanoi hyvin, että Lulunkin kanssa pitää ennakoida, ja tehdä pidäte jo ennen kuin se koittaa kiihdyttää, ja muistaa myös myötäys. Toisaalta hän muistutti, että tehtävässä pitää myös uskaltaa ratsastaa rohkeasti, jotta hevonen alkaa liikkua koko kropan läpi. Ja kas, taas opettajan neuvot auttoivat!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Ilman jalustimia -istuntakurssi
15.-16.6.2013 Primus Talli
Pirita ja Lotta - t. Lulu
Tammikuussa ilman jalustimia ratsastettava kahden tunnin mittainen istuntakurssi tuntui oikein hyvältä ajatukselta, mutta kun kiipesin aurinkoisella ja tuulisella kentällä Lulun selkään, en ollutkaan asiasta enää niin varma...
No, alkuveryttelyn teimme aika nopeasti suurella pääty-ympyrällä vielä jalustimet jalassa kaikissa askellajeissa, mutta sitten Pirita käski nostamaan jalustimet kaulalle. Hän keräsi meidät kaikki puoliympyrään ja kävimme hetken läpi ilman jalustimia ratsastamisen hyviä ja huonoja puolia. Hyviksi laskimme ilman muuta sen, että hevosen selässä on tällöin pakko istua keskellä ja suorassa. Jalat asettuvat myös paremmin pitkiksi ja oikeille paikoilleen. Varjopuolena on kuitenkin se, että kun jalustimista ei saa tukea, sitä ryhdytään helposti tavoittelemaan tarrautumalla jaloilla satulaan ja jännittymällä. Pirita korosti myös keskivartalon vaikutusta siihen, että korsetti pysyy suorana: selkä ei saa olla notkolla eikä köyryssä.
Aloitimme ensin käynnissä, jossa Pirita katsoi ja korjasi meidän istuntaa tarpeen mukaan. Minulla suurimmat ongelmat liittyvät edelleen käsiin. Etenkin nyt, kun olen alkanut omilla turvahevosillani (kuten Lululla) ratsastaa ilman turvaliiviä, kyynerpäät irtoavat jatkuvasti kyljistä. Koska (hämmästyttävää kyllä) Piritan mielestä perusistuntani oli niin hyvin kasassa, hän käski minun keskittyä käsiin. Ratsastan helposti liian pitkällä ohjalla, jolloin kyynerpäät menevät lisäksi kylkilinjan taakse. Myös ohjasotteista tulee tällöin hitaita, koska joudun pitkän ohjan vuoksi tekemään liian suuria liikkeitä. Lululla, joka pitää pitää aika napakalla tuntumalla koko tunnin, tämä ongelma ei ehkä edes ole niin näkyvä kuin hitaammilla hevosilla ratsastaessani.
Teimme lähes neliön muotoisella kentän puolikkaalla varovaisesti siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Tavoitteena oli säilyttää istunta muuttumattomana siitä huolimatta, että askellaji vaihtui ja joutui antamaan erilaisia apuja. Juuri siksi siirtymiset ovat niin hyvää istuntaharjoittelua. Jokaisella sivulla piti tehdä vähintään yksi siirtyminen. Pikku hiljaa ravin osuutta sai lisätä sen mukaan, miltä tuntui.
Sitten tehtiin pysähdyksiä ensin käynnistä ja sitten ravista keskihalkaisijalla, jonne sai kääntää pitkältä sivulta omassa tahdissa. Lulun kanssa käynti-ravi-käynti oli helppoa, mutta pysähdykseen se meinasi ensin vähän hiipiä etenkin sitten, kun tiesi tehtävän. Sain ratsastaa tarmokasta ravia välillä keskihalkaisijan yli, ja sitten taas pysähtyä. Napakassa liikkeellelähdössä tarvittiin paljon vatsalihaksia.
Kaikki halusivat myös laukata ilman jalustimia, tosin tällä kerralla tehtiin vain nosto käynnistä ja laukkaympyrä yksitellen. Siinä välillä ehti kuitenkin hyvin harjoitella itsenäisesti myös ravia.
Lulu oli koko tunnin ihan supermukava, joten olin hyvillä mielin kun sain seuraavana päivänä jatkaa sillä. Pirita (ja Maiju) oli ratsastuskouluopettajien mestaruuskisoissa Ypäjällä, joten pääsin ensimmäistä kertaa uuden opettajan Lotan tunnille. Kaatosateesta johtuen menimme maneesissa, tosin vain puolikkaassa.
Lululla keitti jo heti alkutunnista, kun Lotta pyysikin minua ratsastamaan sen hieman pidemmälle kaulalle. Kaiken lisäksi teimme heti alkuun ympyrällä käynnissä ja ravissa harjoitusta, jossa nousimme suorille jaloille jalustimille. Ajatuksena oli löytää keskivartalo ja tasapaino työntämällä lantiota reilusti eteen. Lulun mielestä touhussa ei ollut mitään järkeä, joten se ratkaisi ongelman omalla tavallaan: lisäämällä vauhtia. Reagointimahdollisuudet olivat aika olemattomat, kun keikuin korkeuksissa lähes pitkin ohjin.
Sain tamman kuitenkin vielä kuosiin, ja selviydyimme oikeastaan aika hyvin itse tunnin tehtävistä ilman jalustimia. Ensin tehtiin uran sisäpuolella harjoitusravia, ja käyntisiirtymiset aina pitkän sivun loppuun. Pääosin askellajina oli kuitenkin laukka. Se nostettiin pitkän sivun alusta, tehtiin lyhyen sivun loppuun voltti, ja siitä siirtyminen suoraan käyntiin. Ensimmäisellä kerralla jäin liikaa kiinni, mutta Lotta antoi hyvän vinkin tarkkailla pidätteen kestoa. Otin käyttöön myös Lotan neuvoman Kaupin ratsastuskoulun Karon aikoinaan opettaman hengitystekniikan: ulospuhaltaessa hevonen siirtyy. Toiseen suuntaan tehtiin muutoin sama kuvio, mutta alkuunkin lisättiin voltti ja lopussa tehtiin pysähdys suoraan laukasta. Käytin häpeilemättä maneesin seinää apuna, mutta onnistuin kuin onnistuikin saamaan Lulun seisahtumaan joka kerta.
Laukkapainoteinen tunti lukuisine siirtymisineen sai kuitenkin Lulun innostumaan niin, että lopputunnista se karkasi tyystin käsistä. En muista, että se olisi koskaan ollut yhtä haastava, enkä saanut sitä millään rauhoittumaan. Tiputin raipan pois, ratsastin ympyrällä ja lopulta voltilla, mutta tamma vain paineli menemään. Heti kun vähänkin löysäsin ohjaa, se nosti laukan, ja samoin kävi käynnistä ohjia keräillessä.
Kurssin jälkimmäisestä tunnista jäi siis vähän ikävä sivumaku. Paljon kuitenkin ehdittiin tehdä, vaikka itse istuntaan ei konkreettisesti enää ihan niin paljon jälkimmäisellä tunnilla huomiota kiinnitettykään. Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella hyödyllistä mennä ilman jalustimia pitkästä aikaa, ja oli kiva huomata, että pystyi kuitenkin silti vielä suht normaalisti ratsastamaan. Ties vaikka jatkossa silloin tällöin normitunnillakin heittäisin jalustimet pois!
Teimme lähes neliön muotoisella kentän puolikkaalla varovaisesti siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Tavoitteena oli säilyttää istunta muuttumattomana siitä huolimatta, että askellaji vaihtui ja joutui antamaan erilaisia apuja. Juuri siksi siirtymiset ovat niin hyvää istuntaharjoittelua. Jokaisella sivulla piti tehdä vähintään yksi siirtyminen. Pikku hiljaa ravin osuutta sai lisätä sen mukaan, miltä tuntui.
Sitten tehtiin pysähdyksiä ensin käynnistä ja sitten ravista keskihalkaisijalla, jonne sai kääntää pitkältä sivulta omassa tahdissa. Lulun kanssa käynti-ravi-käynti oli helppoa, mutta pysähdykseen se meinasi ensin vähän hiipiä etenkin sitten, kun tiesi tehtävän. Sain ratsastaa tarmokasta ravia välillä keskihalkaisijan yli, ja sitten taas pysähtyä. Napakassa liikkeellelähdössä tarvittiin paljon vatsalihaksia.
Kaikki halusivat myös laukata ilman jalustimia, tosin tällä kerralla tehtiin vain nosto käynnistä ja laukkaympyrä yksitellen. Siinä välillä ehti kuitenkin hyvin harjoitella itsenäisesti myös ravia.
Lulu oli koko tunnin ihan supermukava, joten olin hyvillä mielin kun sain seuraavana päivänä jatkaa sillä. Pirita (ja Maiju) oli ratsastuskouluopettajien mestaruuskisoissa Ypäjällä, joten pääsin ensimmäistä kertaa uuden opettajan Lotan tunnille. Kaatosateesta johtuen menimme maneesissa, tosin vain puolikkaassa.
Lululla keitti jo heti alkutunnista, kun Lotta pyysikin minua ratsastamaan sen hieman pidemmälle kaulalle. Kaiken lisäksi teimme heti alkuun ympyrällä käynnissä ja ravissa harjoitusta, jossa nousimme suorille jaloille jalustimille. Ajatuksena oli löytää keskivartalo ja tasapaino työntämällä lantiota reilusti eteen. Lulun mielestä touhussa ei ollut mitään järkeä, joten se ratkaisi ongelman omalla tavallaan: lisäämällä vauhtia. Reagointimahdollisuudet olivat aika olemattomat, kun keikuin korkeuksissa lähes pitkin ohjin.
Sain tamman kuitenkin vielä kuosiin, ja selviydyimme oikeastaan aika hyvin itse tunnin tehtävistä ilman jalustimia. Ensin tehtiin uran sisäpuolella harjoitusravia, ja käyntisiirtymiset aina pitkän sivun loppuun. Pääosin askellajina oli kuitenkin laukka. Se nostettiin pitkän sivun alusta, tehtiin lyhyen sivun loppuun voltti, ja siitä siirtyminen suoraan käyntiin. Ensimmäisellä kerralla jäin liikaa kiinni, mutta Lotta antoi hyvän vinkin tarkkailla pidätteen kestoa. Otin käyttöön myös Lotan neuvoman Kaupin ratsastuskoulun Karon aikoinaan opettaman hengitystekniikan: ulospuhaltaessa hevonen siirtyy. Toiseen suuntaan tehtiin muutoin sama kuvio, mutta alkuunkin lisättiin voltti ja lopussa tehtiin pysähdys suoraan laukasta. Käytin häpeilemättä maneesin seinää apuna, mutta onnistuin kuin onnistuikin saamaan Lulun seisahtumaan joka kerta.
Laukkapainoteinen tunti lukuisine siirtymisineen sai kuitenkin Lulun innostumaan niin, että lopputunnista se karkasi tyystin käsistä. En muista, että se olisi koskaan ollut yhtä haastava, enkä saanut sitä millään rauhoittumaan. Tiputin raipan pois, ratsastin ympyrällä ja lopulta voltilla, mutta tamma vain paineli menemään. Heti kun vähänkin löysäsin ohjaa, se nosti laukan, ja samoin kävi käynnistä ohjia keräillessä.
Kurssin jälkimmäisestä tunnista jäi siis vähän ikävä sivumaku. Paljon kuitenkin ehdittiin tehdä, vaikka itse istuntaan ei konkreettisesti enää ihan niin paljon jälkimmäisellä tunnilla huomiota kiinnitettykään. Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella hyödyllistä mennä ilman jalustimia pitkästä aikaa, ja oli kiva huomata, että pystyi kuitenkin silti vielä suht normaalisti ratsastamaan. Ties vaikka jatkossa silloin tällöin normitunnillakin heittäisin jalustimet pois!
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Laukkatyöskentelyn vuoro
10.6.2013 Primus Talli
Maiju - r. Roope
Liekö seuraavan viikonlopun kisat vaikuttaneet hevosjakoon, mutta minulle oli vaihdettu Roope. Kun kuulin, että harjoittelisimme mm. vastalaukkoja, en pistänyt hevosen vaihtumista lainkaan pahakseni. Samalla sain kuitenkin pienen haasteen, sillä talven Roope-tunneilla juuri laukka oli osoittautunut meidän vaikeimmaksi askellajiksemme.
Muistin Piritan ohjeen siitä, että Roope pitää saada heti alussa kävelemään itsekseen. Aloin kuitenkin ahdistella sitä hieman liian hätäiseksi ja pitkäksi, jolloin Maiju pyysi hidastamaan ja kokoamaan. Teimme heti alkuveryttelyssä avotaivutuksia maneesin pitkillä sivuilla valmistelevana harjoituksena varsinaiseen tehtävään eli vastalaukkoihin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin voltit.
Kevyen ravin jälkeen laukattiin pääty-ympyröillä, ja siinä tein ihan tosissani töitä saadakseni Roopen laukkaamaan itsekseen. Maiju käytti hyvää mielikuvaa siitä, että ikään kuin vain lähettäisin Roopen eteenpäin nopealla pohkeella. Ratsastin suurinpiirtein koko laukan ajan puoli kierrosta kootummin ja puoli kierrosta keskilaukkaa, ja muutoksen piti olla selvä ja Roopen suorastaan lennähtää eteenpäin.
Tälläkään tunnilla emme saaneet hengähdystaukoa, vaan jatkoimme avotaivutuksia ravissa suoraan laukasta. Suuntaa vaihdettaessa tehtiin diagonaalilla lisäykset. Kello oli jo yli puoli, kun annoimme ensimmäisen kerran pitkät ohjat. Roopen olin saanut juuri oikein mukavaksi, joten siitä oli sitten hyvä jatkaa laukkatehtävään.
Sen aloitimme tekemällä pitkälle sivulle (olimme jälleen maneesissa ja uraa lyhennetty 20 m) loivan vastalaukkakaarteen. Maiju näytti, miten piti ensin tehdä päätyyn laukkaympyrä laukan muokkaamiseksi, ja ratsastaa sitten ensin kulmasta oikeastaan suoraan diagonaalia pitkin, suoristaa ja ratsataa suoraan merkkinä olleen tötsän ohi, ja sitten taas suoraan pitkälle sivulle. Tehtävä rakennettiin ikään kuin kolmesta eri palasesta. Asetuksen piti säilyä koko ajan sisään oikealle, ulkopohkeella piti aktivoida laukkaa ja pitkän sivun molemmissa päissä piti päästä syvälle kulmaan ilman vaihtoa.
Ensimmäisellä kerralla Roope hieman kiihdytti, toisella sain sen jo paremmin aisoihin. Kun Maiju tiukensi kaarretta, sainkin jo enemmän aktivoida kuin pidättää, mutta toisaalta se myös kokosi Roopea paremmin. Vastalaukkakaarteen jälkeen ehti tehdä päädyssä laukkaympyrän, joten tehtävässä ehti työstää hyvin myös myötälaukkaa. Roopesta tulikin oikein kiva nyt myös laukassa.
Viimeiseksi saimme tehdä kokonaisen kolmikaarisen kiemurauran laukassa siten, että keskimmäinen kaarre tehtiin kokonaan vastalaukkaa. Hyvän pohjatyön ansiosta se onnistui ensimmäisellä kerralla, ja loppuravissa ruuna venyttelikin oikein nautinnollisesti eteen ja alas. Maiju sanoi palautetta antaessaan, että sain tehdä vähän töitä, mutta lopulta Roope tuli oikein hyväksi. Palkitseva hevonen siis!
Maiju - r. Roope
Liekö seuraavan viikonlopun kisat vaikuttaneet hevosjakoon, mutta minulle oli vaihdettu Roope. Kun kuulin, että harjoittelisimme mm. vastalaukkoja, en pistänyt hevosen vaihtumista lainkaan pahakseni. Samalla sain kuitenkin pienen haasteen, sillä talven Roope-tunneilla juuri laukka oli osoittautunut meidän vaikeimmaksi askellajiksemme.
Muistin Piritan ohjeen siitä, että Roope pitää saada heti alussa kävelemään itsekseen. Aloin kuitenkin ahdistella sitä hieman liian hätäiseksi ja pitkäksi, jolloin Maiju pyysi hidastamaan ja kokoamaan. Teimme heti alkuveryttelyssä avotaivutuksia maneesin pitkillä sivuilla valmistelevana harjoituksena varsinaiseen tehtävään eli vastalaukkoihin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin voltit.
Kevyen ravin jälkeen laukattiin pääty-ympyröillä, ja siinä tein ihan tosissani töitä saadakseni Roopen laukkaamaan itsekseen. Maiju käytti hyvää mielikuvaa siitä, että ikään kuin vain lähettäisin Roopen eteenpäin nopealla pohkeella. Ratsastin suurinpiirtein koko laukan ajan puoli kierrosta kootummin ja puoli kierrosta keskilaukkaa, ja muutoksen piti olla selvä ja Roopen suorastaan lennähtää eteenpäin.
Tälläkään tunnilla emme saaneet hengähdystaukoa, vaan jatkoimme avotaivutuksia ravissa suoraan laukasta. Suuntaa vaihdettaessa tehtiin diagonaalilla lisäykset. Kello oli jo yli puoli, kun annoimme ensimmäisen kerran pitkät ohjat. Roopen olin saanut juuri oikein mukavaksi, joten siitä oli sitten hyvä jatkaa laukkatehtävään.
Sen aloitimme tekemällä pitkälle sivulle (olimme jälleen maneesissa ja uraa lyhennetty 20 m) loivan vastalaukkakaarteen. Maiju näytti, miten piti ensin tehdä päätyyn laukkaympyrä laukan muokkaamiseksi, ja ratsastaa sitten ensin kulmasta oikeastaan suoraan diagonaalia pitkin, suoristaa ja ratsataa suoraan merkkinä olleen tötsän ohi, ja sitten taas suoraan pitkälle sivulle. Tehtävä rakennettiin ikään kuin kolmesta eri palasesta. Asetuksen piti säilyä koko ajan sisään oikealle, ulkopohkeella piti aktivoida laukkaa ja pitkän sivun molemmissa päissä piti päästä syvälle kulmaan ilman vaihtoa.
Ensimmäisellä kerralla Roope hieman kiihdytti, toisella sain sen jo paremmin aisoihin. Kun Maiju tiukensi kaarretta, sainkin jo enemmän aktivoida kuin pidättää, mutta toisaalta se myös kokosi Roopea paremmin. Vastalaukkakaarteen jälkeen ehti tehdä päädyssä laukkaympyrän, joten tehtävässä ehti työstää hyvin myös myötälaukkaa. Roopesta tulikin oikein kiva nyt myös laukassa.
Viimeiseksi saimme tehdä kokonaisen kolmikaarisen kiemurauran laukassa siten, että keskimmäinen kaarre tehtiin kokonaan vastalaukkaa. Hyvän pohjatyön ansiosta se onnistui ensimmäisellä kerralla, ja loppuravissa ruuna venyttelikin oikein nautinnollisesti eteen ja alas. Maiju sanoi palautetta antaessaan, että sain tehdä vähän töitä, mutta lopulta Roope tuli oikein hyväksi. Palkitseva hevonen siis!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Väistöjä ravissa
3.6.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Kevätkausi päättyi ja kesäkausi alkoi, mutta tunnilla aikaisempaa ajankohtaa lukuunottamatta paljon muuta ei sitten muuttunutkaan. Vaativan kesätunnin piti Maiju, minä jatkoin Lululla, ja yksi ratsastajakin oli maanantain ryhmästä. Alunperin hyvin nopeasti täyttynyt tunti olikin peruutusten myötä vajaa, eikä meitä ollut kuin neljä.
Maiju pisti tuulemaan, ja tuntui, että vaatimustaso tosiaan nousi kevätkauden tunneista. Koska päällekkäisiä ryhmiä on kesäkaudella kolme, menimme me maneesissa noin 60 m x 20 m kokoisella uralla. Maiju laittoi meidät heti alusta alkaen töihin, ensin käynnissä ja sitten ravissa ja laukassa.
Väistöteema jatkui kuin Maijun ja Piritan yhteisestä sopimuksesta - tosin vaikeusastetta lisättiin taas. Käynnissä käänsimme molemmilta lyhyiltä sivuilta keskihalkaisijalle, mistä väistimme kohti pitkää sivua. Toisella puolella väistö tehtiin suoraan uralle asti, mutta toisella ensin vain puoleen väliin. Sitten piti tehdä selvä suoristus ja jatkaa hetki kohti lyhyttä sivua, ennen kuin pohkeenväistö taas jatkui uralle asti. Ajatuksena oli saada selvät ristiaskeleet ensimmäisestä käskystä eikä niin, että hevonen vain valuu väistöön ja ennen kaikkea niin, ettei se vain valu takaisin uralle.
Lulu aloitti ensimmäisen väistö hyvin, mutta lopettamisen kanssa sai olla tarkkana. Kun sen sai menemään kesken väistön suoraan, olikin sitten uuden väistön aloittaminen ensin hieman haastavaa. Lulu on kyllä siitä ihana tamma, että se yrittää ja tekee kaiken koko ajan täysillä. Kun vaan itse antoi selvät avut, ei tässäkään kuviossa tarvinnut montaa kertaa taistella.
Ravissa jätettiin yhtenäinen väistö kokonaan tekemättä ja tultiin vain väistö kahdessa osassa. Suunta oli Lulun hankalampi eli oikea, mutta harjoittelu tuotti tulosta. Etenkin väistön aloitukset onnistuivat hyvin, samoin ensimmäisen väistön lopetus. Kaikkein eniten sain ravissa kiinnittää huomiota jälkimmäisen väistön lopetukseen, jotta Lulun ravi säilyi loppuun asti tarmokkaana ja ristiaskeleet selvinä. Toisella pitkällä sivulla sain nyt ravissakin muutaman kerran Lululla sen ihanan kevyen täydellisen peräänannon tunteen, kun ymmärsin ratsastaa hevosta vasemmassa kierroksessa tarkasti suoraksi.
Lulu pysyi taas käsissä ihan suhteellisen hyvin, ainoastaan aivan lopussa meinaa aina kunto pettää - ja silloin niitä vatsalihaksia ja hallittua hidasta kevennystä juuri kaikkein eniten tarvittaisiin. Tunti oli hurjan tehokas, joten odotukset kesän muilta tunneilta ovat korkealla!
Maiju - t. Lulu
Kevätkausi päättyi ja kesäkausi alkoi, mutta tunnilla aikaisempaa ajankohtaa lukuunottamatta paljon muuta ei sitten muuttunutkaan. Vaativan kesätunnin piti Maiju, minä jatkoin Lululla, ja yksi ratsastajakin oli maanantain ryhmästä. Alunperin hyvin nopeasti täyttynyt tunti olikin peruutusten myötä vajaa, eikä meitä ollut kuin neljä.
Maiju pisti tuulemaan, ja tuntui, että vaatimustaso tosiaan nousi kevätkauden tunneista. Koska päällekkäisiä ryhmiä on kesäkaudella kolme, menimme me maneesissa noin 60 m x 20 m kokoisella uralla. Maiju laittoi meidät heti alusta alkaen töihin, ensin käynnissä ja sitten ravissa ja laukassa.
Väistöteema jatkui kuin Maijun ja Piritan yhteisestä sopimuksesta - tosin vaikeusastetta lisättiin taas. Käynnissä käänsimme molemmilta lyhyiltä sivuilta keskihalkaisijalle, mistä väistimme kohti pitkää sivua. Toisella puolella väistö tehtiin suoraan uralle asti, mutta toisella ensin vain puoleen väliin. Sitten piti tehdä selvä suoristus ja jatkaa hetki kohti lyhyttä sivua, ennen kuin pohkeenväistö taas jatkui uralle asti. Ajatuksena oli saada selvät ristiaskeleet ensimmäisestä käskystä eikä niin, että hevonen vain valuu väistöön ja ennen kaikkea niin, ettei se vain valu takaisin uralle.
Lulu aloitti ensimmäisen väistö hyvin, mutta lopettamisen kanssa sai olla tarkkana. Kun sen sai menemään kesken väistön suoraan, olikin sitten uuden väistön aloittaminen ensin hieman haastavaa. Lulu on kyllä siitä ihana tamma, että se yrittää ja tekee kaiken koko ajan täysillä. Kun vaan itse antoi selvät avut, ei tässäkään kuviossa tarvinnut montaa kertaa taistella.
Ravissa jätettiin yhtenäinen väistö kokonaan tekemättä ja tultiin vain väistö kahdessa osassa. Suunta oli Lulun hankalampi eli oikea, mutta harjoittelu tuotti tulosta. Etenkin väistön aloitukset onnistuivat hyvin, samoin ensimmäisen väistön lopetus. Kaikkein eniten sain ravissa kiinnittää huomiota jälkimmäisen väistön lopetukseen, jotta Lulun ravi säilyi loppuun asti tarmokkaana ja ristiaskeleet selvinä. Toisella pitkällä sivulla sain nyt ravissakin muutaman kerran Lululla sen ihanan kevyen täydellisen peräänannon tunteen, kun ymmärsin ratsastaa hevosta vasemmassa kierroksessa tarkasti suoraksi.
Lulu pysyi taas käsissä ihan suhteellisen hyvin, ainoastaan aivan lopussa meinaa aina kunto pettää - ja silloin niitä vatsalihaksia ja hallittua hidasta kevennystä juuri kaikkein eniten tarvittaisiin. Tunti oli hurjan tehokas, joten odotukset kesän muilta tunneilta ovat korkealla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)