29.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Primula
Tänä perjantaina talli kuhisi väkeä. Samaan aikaan meidän kanssamme oli taas toinen tunti, jossa ilmeisesti oli muualla ratsastavia tutustumassa Primuksen toimintaan. Liekö siitä johtuen meidän tuntilaisten ratsupakka oli sekoitettu kokonaan. Minulle oli jaettu vuonna 2003 syntynyt tamma, Primula, joka on tuntityön ohella yhä koulutuksessa. Olin nähnyt Primulan aiemmin muutamalla tunnilla, joiden perusteella se vaikutti aika hankalalta. Tamma oli jo edellisellä tunnilla, jossa se kuitenkin meni nuoren tytön kanssa varsin näpsäkän näköisesti.
Me menimme Piritan kanssa maneesiin toisen ryhmän (ja Mirjan!) jäädessä ulos. Primulan alkukäynti tuntui varsin huojahtevalta, etenkin kun ensivaikutelma tammasta oli aika kapea. Pirita naureskeli tullessaan kiristämään vyötä, että Primula on melkein niin kuin Mirja, kun ne ulkoilevat kahdestaan. No, ensi vaikutelman perusteella ei aivan...
Pirita sanoi, että pärjään Primulan kanssa parhaiten niin, että ratsastan sen pohkeesta kohti sopivaa ohjastuntumaa. Tamma oli aika kamelimainen ja keinahtelevainen, joten sitä sai tasapainottaa jatkuvasti. Primulalla oli myös mielenkiintoinen tapa tehdä "akitat" eli vaan pysähtyä yhtäkkiä protestoidakseen mitä kummallisempia asioita, kuten nyt vaikka uralta ympyrälle kääntämistä. Tamma kuitenkin reagoi raippaan, joten hetken keskustelun jälkeen matka aina jatkui. Onneksi näitä stoppeja ei mahtunut tuntiin montaa, kun uskalsin ratsastaa vähän rohkeammin. Ravissa sai myös olla tarkkana siitä, että askel on riittävän pitkä, eikä hevonen hidastu. Pirita huolehti myös, että pitkällä sivulla saavutettu reipas tempo säilyy pääty-ympyröillä.
Tunnin tehtävä oli meille juuri sopiva. Sen "syynä" oli varmaankin Ellan upouusi "heinäsirkka", pitkäjalkainen esteratsu Concorde. Parivaljakko oli tunnillamme ensimmäistä kertaa yhdessä, joten meidän muiden piti vähän antaa tilaa uuteen ympäristöön totuttelemiseen.
Teimme puolikkaita voltteja pitkältä sivulta siten, että suoristus tuli täsmälleen keskihalkaisijalla, josta käännyttiin toiseen suuntaan toiselle puolikkaalle voltille. Lopulta siis päädyttiin takaisin pitkälle sivulle uudessa suunnassa. Tätä mentiin ensin käynnissä, jossa ehti huolella valmistelemaan asetuksen ja taivutuksen, suoristuksen ja uuden suunnan asetuksen ja taivutuksen. Pirita oli tarkka siitä, että voltti alkoi juuri siitä mistä hän oli määrännyt. Ravissa tehtiin ensin yksitellen ja sitten niin, että puolet teki samasta pisteestä ja toinen puolet samasta. Siinä välissä kun onnistuttiin aina silloin tällöin jotenkin ihmeen kaupalla olemaan keskihalkaisijalla samassa kohdassa yhtä aikaa...
Laukka tehtiin pääty-ympyrällä. Primula nosti laukat ihan ok, mutta se vaati ratsastajalta päättäväisyyttä ja ulko-ohjean tukea - aivan kuin Mirjalla. Etenkin vasempaan kierrokseen saatiin oikein hyvää laukkaa aikaiseksi heti, kun Pirita kertoi että Primula kyllä osaa laukatakin muodossa... Loppukäynti tehtiin ulkona tarhojen välissä kauniissa kevätsäässä.
Primula oli lopulta ihan kiva tuttavuus. Se oli nuoresta iästään huolimatta kuitenkin ihan ratsastettava, heti kun itse rohkaistui tarpeeksi. Tehtävä taivutteluineen ja suunnamuutoksineen auttoi sopi tosiaan Primulalle oikein hyvin. Sain siihen mukavan otteen, ja Piritakin tuntui tyytyväiseltä. Aina se on vähän hakemista uuden hevosen kanssa aluksi, mutta kenties tällä vielä aika lapsellisella tammalla voisi mennä toistekin.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Voi kunpa olisin voittanut ne 7,5 miljoonaa euroa!
22.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Vähän kyllä harmittaa, että minä en ole se onnellinen nainen, joka pari viikkoa sitten täytti Espoon Mankkaalla lottokupongin ja voitti 7,5 miljoonaa euroa. Olisi meinaan rahoille käyttöä: ostaisin yhden kivan tamman!
Sain jatkaa Mirjalla, ja nyt mentiin selkäännousua lukuunottamatta koko tunti kentällä. Ja voi mikä vaikutus ulospääsyllä Mirjaan onkaan!
Aloitimme käynnissä tekemällä kolmikaarista kiemurauraa siten, että suorat osuudet olivat 30 metriä leveän kentän niin salliessa pitkiä. Hevoset piti suoristaa huolella ja valmistella uusi suunta huolella. Meillä Mirjan kanssa muutoin sujui hyvin, mutta kaarteissa sain kehoitukseksi huomauttaa hieman alapohkeella tahdin säilymiseksi. Suorilla Mirja käveli sopivan reippaasti ihan itsekseen, eikä poikitellut oikeastaan missään vaiheessa tuntia.
Mirjalle alun suht pitkässä pyöreässä muodossa tehty taivuttelu teki hyvää, ja se tuntui hurjan mukavalta myös ravissa. Sitä mentiin alkuun iiiisolla keskiympyrällä suht rauhallisesti, jotta hevoset taas tottuisivat avaraan ulkoilmaan. Oikeaan Pirita kehoitti minua hieman pitämään ulkopohkeen tiiviimpänä, jotta Mirjan takaosa ei liiraisi yhtään ulos. Tamma pysyi hyvin asettuneena myös vasempaan. Pirita sanoi, että ehkä vielä tässä vaiheessa tuntia se saa niin pitkässä muodossa, mutta sitten kun ryhdytään kunnolla töihin, saisi taas koota hieman enemmän. Itse sain ohjeeksi tulla hieman pidemmälle vatsalle. Minulla onkin taipumusta painua hieman ryhdittömäksi kun hevonen menee vaivattomasti, ja turvaliivi ei kyllä auta tilanteessa yhtään.
Alkulaukat tehtiin kahdessa osassa niin, että ensin laukkasi kolme ratsukkoa ja sitten toiset kolme. Me teimme laukat oikeaan, ja odotukset olivat kovat. Mirja nosti käynnistä ongelmitta, mutta laukka tuntui alkuun aika jähmeältä. Sain tamman kyllä pyöreämmäksi, mutta koska se oli vielä selvästi liian jäykkä, ratsastin sitä lopulta vain reippaasti eteen hieman kevyemmässä istunnassa ja pidemmällä ohjalla.
Laukka tuntui lopulta aukaisseen paikkoja, sillä kun vapaan käyntipätkän jälkeen otimme ohjat ja aloimme tehdä laukannostoja, Mirja oli aivan supermahtavan tuntuinen! Tulimme oikeasta kierroksesta kentän poikki siten, että keskihalkaisijalla olevien tötsien välistä nostettiin oikea laukka. Laukkaa piti jatkaa viivasuoraan ja vain pitkälle sivulle asti. Siinä sitten siirtyminen takaisin raviin ja uudestaan. Koska Mirja ei jännittynyt lainkaan, pystyin tekemään kaikki ravipätkät harjoitusravissa. Mitä rennommin itse istuin ja myötäsin ravia, sitä isommalla askeleella Mirja liikkui. Ohjia olin lyhentänyt hieman alkutunnista, joten paketti oli muutenkin paremmin kasassa. Ja mitä parasta: Mirja nosti laukan joka ikinen kerta juuri oikeassa kohdassa suoraan ravista! Se painoi radan keskellä hieman ulkopohjetta vasten vaseammalle, mutta muutoin olin tosi tyytyväinen nostoihin talven taistelujen jälkeen.
Paras oli kuitenkin vielä tulossa, sillä vasenta laukkaa varten siirryimme taas isolle ympyrälle. Mirja pysyi edelleen hyvin ohjan ja pohkeen välissä, joten Pirita neuvoi nostossa lähes vetämään ulko-ohjasta. Ja kas kummaa, sieltähän se vasenkin laukka nousi! Eikä se vielä mitään, sillä kun sain laukan rullaamaan, se olisi rullannut vaikka miten pitkään. Mirja oli muodossa ja rento, eikä tarvinnut kuin välillä vähän ulkopohkellaa muistuttaa, että mennään edelleen eteenpäin. Mahtava tunne!
Lopuksi kevensimme ympyrää pienentäen, hidastaen ja askelta lyhentäen. Välillä päästimme hieman ohjaa, jolloin askel sai pidetä mutta tempo ei saanut nousta. Tämäkin meni Mirjan kanssa ihan putkeen, ja niin meni muillakin ratsukoilla. Pirita oli oikein tyytyäinen siihen, miltä hevoset tunnin loppupuolella näyttivät. Ja minä olin oiken supertyytyväinen siihen, miltä Mirja oli tuntunut koko tunnin - lisää tätä!
Loppukäynti tehtiin tarhojen välissä tallin takaa ja tultiin taas kaartoon tallin eteen. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, ihana perjantai-ilta! Lopuksi Pirita kyseli, kiinnostaisiko meitä vielä hypätä ennen kesää. Muisti kyllä jo kysyessään, että minä en hyppää, ja lupasi, että voidaan katsoa minulle jokin toinen tunti. Ensi viikolla on kuitenkin vielä koulua.
Pirita - t. Mirja
Vähän kyllä harmittaa, että minä en ole se onnellinen nainen, joka pari viikkoa sitten täytti Espoon Mankkaalla lottokupongin ja voitti 7,5 miljoonaa euroa. Olisi meinaan rahoille käyttöä: ostaisin yhden kivan tamman!
Sain jatkaa Mirjalla, ja nyt mentiin selkäännousua lukuunottamatta koko tunti kentällä. Ja voi mikä vaikutus ulospääsyllä Mirjaan onkaan!
Aloitimme käynnissä tekemällä kolmikaarista kiemurauraa siten, että suorat osuudet olivat 30 metriä leveän kentän niin salliessa pitkiä. Hevoset piti suoristaa huolella ja valmistella uusi suunta huolella. Meillä Mirjan kanssa muutoin sujui hyvin, mutta kaarteissa sain kehoitukseksi huomauttaa hieman alapohkeella tahdin säilymiseksi. Suorilla Mirja käveli sopivan reippaasti ihan itsekseen, eikä poikitellut oikeastaan missään vaiheessa tuntia.
Mirjalle alun suht pitkässä pyöreässä muodossa tehty taivuttelu teki hyvää, ja se tuntui hurjan mukavalta myös ravissa. Sitä mentiin alkuun iiiisolla keskiympyrällä suht rauhallisesti, jotta hevoset taas tottuisivat avaraan ulkoilmaan. Oikeaan Pirita kehoitti minua hieman pitämään ulkopohkeen tiiviimpänä, jotta Mirjan takaosa ei liiraisi yhtään ulos. Tamma pysyi hyvin asettuneena myös vasempaan. Pirita sanoi, että ehkä vielä tässä vaiheessa tuntia se saa niin pitkässä muodossa, mutta sitten kun ryhdytään kunnolla töihin, saisi taas koota hieman enemmän. Itse sain ohjeeksi tulla hieman pidemmälle vatsalle. Minulla onkin taipumusta painua hieman ryhdittömäksi kun hevonen menee vaivattomasti, ja turvaliivi ei kyllä auta tilanteessa yhtään.
Alkulaukat tehtiin kahdessa osassa niin, että ensin laukkasi kolme ratsukkoa ja sitten toiset kolme. Me teimme laukat oikeaan, ja odotukset olivat kovat. Mirja nosti käynnistä ongelmitta, mutta laukka tuntui alkuun aika jähmeältä. Sain tamman kyllä pyöreämmäksi, mutta koska se oli vielä selvästi liian jäykkä, ratsastin sitä lopulta vain reippaasti eteen hieman kevyemmässä istunnassa ja pidemmällä ohjalla.
Laukka tuntui lopulta aukaisseen paikkoja, sillä kun vapaan käyntipätkän jälkeen otimme ohjat ja aloimme tehdä laukannostoja, Mirja oli aivan supermahtavan tuntuinen! Tulimme oikeasta kierroksesta kentän poikki siten, että keskihalkaisijalla olevien tötsien välistä nostettiin oikea laukka. Laukkaa piti jatkaa viivasuoraan ja vain pitkälle sivulle asti. Siinä sitten siirtyminen takaisin raviin ja uudestaan. Koska Mirja ei jännittynyt lainkaan, pystyin tekemään kaikki ravipätkät harjoitusravissa. Mitä rennommin itse istuin ja myötäsin ravia, sitä isommalla askeleella Mirja liikkui. Ohjia olin lyhentänyt hieman alkutunnista, joten paketti oli muutenkin paremmin kasassa. Ja mitä parasta: Mirja nosti laukan joka ikinen kerta juuri oikeassa kohdassa suoraan ravista! Se painoi radan keskellä hieman ulkopohjetta vasten vaseammalle, mutta muutoin olin tosi tyytyväinen nostoihin talven taistelujen jälkeen.
Paras oli kuitenkin vielä tulossa, sillä vasenta laukkaa varten siirryimme taas isolle ympyrälle. Mirja pysyi edelleen hyvin ohjan ja pohkeen välissä, joten Pirita neuvoi nostossa lähes vetämään ulko-ohjasta. Ja kas kummaa, sieltähän se vasenkin laukka nousi! Eikä se vielä mitään, sillä kun sain laukan rullaamaan, se olisi rullannut vaikka miten pitkään. Mirja oli muodossa ja rento, eikä tarvinnut kuin välillä vähän ulkopohkellaa muistuttaa, että mennään edelleen eteenpäin. Mahtava tunne!
Lopuksi kevensimme ympyrää pienentäen, hidastaen ja askelta lyhentäen. Välillä päästimme hieman ohjaa, jolloin askel sai pidetä mutta tempo ei saanut nousta. Tämäkin meni Mirjan kanssa ihan putkeen, ja niin meni muillakin ratsukoilla. Pirita oli oikein tyytyäinen siihen, miltä hevoset tunnin loppupuolella näyttivät. Ja minä olin oiken supertyytyväinen siihen, miltä Mirja oli tuntunut koko tunnin - lisää tätä!
Loppukäynti tehtiin tarhojen välissä tallin takaa ja tultiin taas kaartoon tallin eteen. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, ihana perjantai-ilta! Lopuksi Pirita kyseli, kiinnostaisiko meitä vielä hypätä ennen kesää. Muisti kyllä jo kysyessään, että minä en hyppää, ja lupasi, että voidaan katsoa minulle jokin toinen tunti. Ensi viikolla on kuitenkin vielä koulua.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Ulkoratsastuskauden avaus
15.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Eivät ole päivät veljeksiä keskenään! Tämä tuli taas todistettua, kun edellisen viikon katastrofituntia seurasi huomattavsti onnistuneempi.
Aloitimme maneesissa 20 minuutin perinteisellä veryttelyllä. Ensin käynnissä haettiin hyvä tahti ja siitä sitten jatkettiin pääty-ympyröillä ravissa molempiin suuntiin sekä laukassa oikeaan kierrokseen. Mirja tuntui kohtuulliselta, mutta laukassa tutun kankealta. Annoinkin sen mennä aika vapaasti, jotta edes vähän vertyisi.
Lopputunniksi siirryimme ulos kentälle. Pelkäsin jäätyväni, koska kevätsää oli vielä aika viileä. Sitä ongelmaa ei suinkaan tullut, päin vastoin. Ratsastimme koko lopputunnin suurella ympyrällä, jotta ulospääsystä virkeät hevoset eivät keksisi mitään omia kuvioita. Meitä ei ollut kuin neljä, joten iso 30 metrin ympyrä riitti mainiosti.
Teimme pohkeenväistöä siten, että puolet ympyrästä väistettiin käynnissä ja puolet ravattiin. Väistön jälkeen oli tavoitteena saada hevoset jäämään ulko-ohjalle ja nostamaan ravi tasapainoisesti ja edelleen ravaamaan pyöreällä kaulalla. Väistön ei tarvinnut olla jyrkkä, mutta etujalkojen piti seurata ympyrän kaarta ja eteenpäinpyrkimyksen säilyä. Puolikas ympyrä oli yllättävän pitkä matka tässä tehtävässä, mutta Mirja väisti suht hyvin. Hieman jouduin ulko-ohjasta korjaamaan muotoa ja muistuttamaan eteenpäinliikkumisesta pohkeella, mutta se jäi mukavasti aloilleen aina väistön jälkeen. Pystyin istumaan ravipätkät alas ilman, että tamma jännittyi.
Kun väistöt oli tehty molempiin suuntiin kaksi ratsukkoa siirtyi raviin ympyrän sisäpuolelle ja kaksi jatkoi käynnissä kehällä. Sisäpuolen ratsukot työstivät ensin hetken laukkaa, ja sitten vaihdettiin paikkoja. Me saimme Mirjan kanssa suunnaksi oikean, ja nostin laukan luvan kysyttyäni käynnistä. Ja millainen laukka sieltä nousikaan! Minä en tenyt mitään muuta kuin istuin, ja Mirja laukkasi pyöreänä isolla letkeällä askeleella! Olisin voinut jatkaa sitä vaikka maailman ääriin, niin vaivattomalta se tuntui!
Ympyrällä tehtyjen loppuravien jälkeen Piritakin kehui, että Mirja oli ollut aika hyvä. Totesinkin, että se ylimääräinen 10 metriä ympyrällä ja seinien katoaminen vaikuttivat todella paljon Mirjan liikkumiseen. Itselläkään ei ollut niin epätoivoinen olo, kun uskalsin nostaa laukkaa käynnistä ja kun tiesin, että tilaa ja eteenpäinpyrkimystä olisi aivan eri tavalla kuin maneesissa. Kysyin myös, että hierotaanko Primuksen hevosia, koska Mirja varmasti tykkäisi. Siellä käy kuulemma oikein kiropraktikko, ja Mirja on aina listalla. Tämäkin osoittee, että tallilla kyllä pidetään ratsuista hyvää huolta.
Loppukaartoon saimme kävellä tallin eteen, kun meitä ei ollut kuin se neljä. Ihanaa, että ulkokausi alkaa taas!
Pirita - t. Mirja
Eivät ole päivät veljeksiä keskenään! Tämä tuli taas todistettua, kun edellisen viikon katastrofituntia seurasi huomattavsti onnistuneempi.
Aloitimme maneesissa 20 minuutin perinteisellä veryttelyllä. Ensin käynnissä haettiin hyvä tahti ja siitä sitten jatkettiin pääty-ympyröillä ravissa molempiin suuntiin sekä laukassa oikeaan kierrokseen. Mirja tuntui kohtuulliselta, mutta laukassa tutun kankealta. Annoinkin sen mennä aika vapaasti, jotta edes vähän vertyisi.
Lopputunniksi siirryimme ulos kentälle. Pelkäsin jäätyväni, koska kevätsää oli vielä aika viileä. Sitä ongelmaa ei suinkaan tullut, päin vastoin. Ratsastimme koko lopputunnin suurella ympyrällä, jotta ulospääsystä virkeät hevoset eivät keksisi mitään omia kuvioita. Meitä ei ollut kuin neljä, joten iso 30 metrin ympyrä riitti mainiosti.
Teimme pohkeenväistöä siten, että puolet ympyrästä väistettiin käynnissä ja puolet ravattiin. Väistön jälkeen oli tavoitteena saada hevoset jäämään ulko-ohjalle ja nostamaan ravi tasapainoisesti ja edelleen ravaamaan pyöreällä kaulalla. Väistön ei tarvinnut olla jyrkkä, mutta etujalkojen piti seurata ympyrän kaarta ja eteenpäinpyrkimyksen säilyä. Puolikas ympyrä oli yllättävän pitkä matka tässä tehtävässä, mutta Mirja väisti suht hyvin. Hieman jouduin ulko-ohjasta korjaamaan muotoa ja muistuttamaan eteenpäinliikkumisesta pohkeella, mutta se jäi mukavasti aloilleen aina väistön jälkeen. Pystyin istumaan ravipätkät alas ilman, että tamma jännittyi.
Kun väistöt oli tehty molempiin suuntiin kaksi ratsukkoa siirtyi raviin ympyrän sisäpuolelle ja kaksi jatkoi käynnissä kehällä. Sisäpuolen ratsukot työstivät ensin hetken laukkaa, ja sitten vaihdettiin paikkoja. Me saimme Mirjan kanssa suunnaksi oikean, ja nostin laukan luvan kysyttyäni käynnistä. Ja millainen laukka sieltä nousikaan! Minä en tenyt mitään muuta kuin istuin, ja Mirja laukkasi pyöreänä isolla letkeällä askeleella! Olisin voinut jatkaa sitä vaikka maailman ääriin, niin vaivattomalta se tuntui!
Ympyrällä tehtyjen loppuravien jälkeen Piritakin kehui, että Mirja oli ollut aika hyvä. Totesinkin, että se ylimääräinen 10 metriä ympyrällä ja seinien katoaminen vaikuttivat todella paljon Mirjan liikkumiseen. Itselläkään ei ollut niin epätoivoinen olo, kun uskalsin nostaa laukkaa käynnistä ja kun tiesin, että tilaa ja eteenpäinpyrkimystä olisi aivan eri tavalla kuin maneesissa. Kysyin myös, että hierotaanko Primuksen hevosia, koska Mirja varmasti tykkäisi. Siellä käy kuulemma oikein kiropraktikko, ja Mirja on aina listalla. Tämäkin osoittee, että tallilla kyllä pidetään ratsuista hyvää huolta.
Loppukaartoon saimme kävellä tallin eteen, kun meitä ei ollut kuin se neljä. Ihanaa, että ulkokausi alkaa taas!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Takaisin alkeiskurssille...
8.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
On tämä ratsastus vaan vinkeä laji. Tämän viikon tunnin perusteella olen taas valmis ilmoittautumaan kesäksi alkeiskurssille. Lisäksi haluaisin ehdottaa Mirjalle pitkää maastolenkkiä, johon sisältyy rauhallisia laukkapätkiä, sekä kunnon hierontaa.
Pikaisen Roope-visiitin jälkeen palasin taas Mirjan selkään, joka tuntui alkukäynnissä ihan hyvältä. Sillä oli itsestään eteenpäinpyrkimystä, mutta siihen käyntiin se kaikki sitten varmaan kuluikin.
Alkuveryttely tehtiin kahdella pääty-ympyrällä. Meidän tuntimme kanssa samaan aikaan on nyt parina viikkona ollut maneesissa myös yksi tuntilainen Ritvan kanssa ratsastamassa ihan itsekseen, ja tälle yhdelle ratsukolle on varattu puolikas maneesia. Niinpä Mirjalle hyvää tekevästä laukkaveryttelystä ei tullut mitään, ja sen kyllä huomasi. Ravissakin jouduin jo vähän komentamaan ja huolehtimaan ulko-ohjalla, että tamma pysyisi ohjan ja pohkeen välissä. Pohkeeseen se ei vaan tuntunut reagoivan oikein millään, joten muistuttelin varovasti raipalla.
Alkulaukka tehtiin oikeaan, mikä on Mirjalle se helpompi suunta. Tällä kerralla vaan ei sekään laukka meinannut nousta ravista millään, ei hyvällä eikä pahalla. Mirja vaan niskotteli, poikitti, pomppi ja vastusteli kaikin mahdollisin tavoin. Juuri, kun Piritalla meinasi mennä hermo, koska kukaan ympyrämme kolmesta ratsukosta ei meinannut saada nostoa aikaiseksi, sain tamman kuin ihmeen kaupalla laukkaan. En edes koittanut koota Mirjaa, vaan istuin itse vähän kevyemmin ja koitin antaa sen vertyä rauhasa. Pienellä ympyrällä se ei vaan onnistu kunnolla, pitäisi päästä koko maneesia tai ainakin suoraa uraa.
Piiiiiiitkän välikäynnin jälkeen teimme sik-sak-pohkeenväistöjä käynnissä uralta sisään ja takaisin. Pirita oli tarkkana siitä, että koko liike tuli suoritettua pitkän sivun aikana niin, että väistö alkoi ensimmäisen kirjaimen kohdalta ja päättyi viimeisen kohdalla uralle. Välissä piti tehdä aika jyrkkä väistö viisi metriä uran sisäpuolelle, suoristaa ja väistää takaisin. Liike tehtiin oikeaan kierrokseen, ja Mirja suoritui näistä hyvin. Se liikkui eteen, asettui, väisti hyvin ja pysyi muodossa.
Mutta sitten taas siirryttiin pääty-ympyröille laukkaamaan vasempaan kierrokseen. Pirita jo etukäteen sanoi, että nyt kun tiedän laukannoston olevan Mirjalle vaikeaa, niin minun pitäisi huolehtia ulko-ohjan tuesta ja reipaasta ravista. Se vaan oli taas helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mirja vastusti nostoa kahta kauheammin. Piritakin jo maiskutti ja ryki kentän laidalla, kun pompimme eteenpäin epämääräisessä askellajissa. En vieläkään tiedä miten, mutta jotenkin sain Mirjan sitten kuitenkin laukkaan, jota meni samalla periaatteella kuin alussakin.
Kerran tamma rikkoi, kun nuori Foxy meinasi toiselta ympyrältä tulla vastaan meidän ympyrällemme. Sen jälkeen nostinkin laukan taas käynnistä, minkä Pirita huomasi ja kehui kovasti. Käynnistä nostaminen on paljon helpompaa ja miellyttävämpää varmasti Mirjallekin, joten aion tästä lähtien tehdä niin - jos nyt vielä saan tammalla ratsastaa.
Mirja oli todella kankea ja haluton, joten olisikohan se loman tarpeessa? Toisaalta haluaisin jatkaa sillä ja auttaa sitä aukeamaan, mutta se ei onnistu puolikkaassa maneesissa pyörimällä.
Tunnin päätteeksi Pirita komensi koko porukan jonoon ovella ja ratsut ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulos ratsastaja selässä. Mirja vanhana kenttähevosena sai vetää porukkaa, Foxyn pomppiessa perässä. Yhdellä jos toisellakin oli vähän intoa, vaikka ei tehty muuta kuin kierretty tallirakennus kahteen kertaan. Mirja käveli rauhallisesti pää pystyssä ja kuunteli hyvin ratsastajaa. Ehkä se siitä helpottaa, kun päästään pikku hiljaa ulos ratsastamaan. Kokonaisuudessaan tunti oli yksi huonoimmista Primus-tunneista, sillä luppoaikaa oli paljon.
Pirita - t. Mirja
On tämä ratsastus vaan vinkeä laji. Tämän viikon tunnin perusteella olen taas valmis ilmoittautumaan kesäksi alkeiskurssille. Lisäksi haluaisin ehdottaa Mirjalle pitkää maastolenkkiä, johon sisältyy rauhallisia laukkapätkiä, sekä kunnon hierontaa.
Pikaisen Roope-visiitin jälkeen palasin taas Mirjan selkään, joka tuntui alkukäynnissä ihan hyvältä. Sillä oli itsestään eteenpäinpyrkimystä, mutta siihen käyntiin se kaikki sitten varmaan kuluikin.
Alkuveryttely tehtiin kahdella pääty-ympyrällä. Meidän tuntimme kanssa samaan aikaan on nyt parina viikkona ollut maneesissa myös yksi tuntilainen Ritvan kanssa ratsastamassa ihan itsekseen, ja tälle yhdelle ratsukolle on varattu puolikas maneesia. Niinpä Mirjalle hyvää tekevästä laukkaveryttelystä ei tullut mitään, ja sen kyllä huomasi. Ravissakin jouduin jo vähän komentamaan ja huolehtimaan ulko-ohjalla, että tamma pysyisi ohjan ja pohkeen välissä. Pohkeeseen se ei vaan tuntunut reagoivan oikein millään, joten muistuttelin varovasti raipalla.
Alkulaukka tehtiin oikeaan, mikä on Mirjalle se helpompi suunta. Tällä kerralla vaan ei sekään laukka meinannut nousta ravista millään, ei hyvällä eikä pahalla. Mirja vaan niskotteli, poikitti, pomppi ja vastusteli kaikin mahdollisin tavoin. Juuri, kun Piritalla meinasi mennä hermo, koska kukaan ympyrämme kolmesta ratsukosta ei meinannut saada nostoa aikaiseksi, sain tamman kuin ihmeen kaupalla laukkaan. En edes koittanut koota Mirjaa, vaan istuin itse vähän kevyemmin ja koitin antaa sen vertyä rauhasa. Pienellä ympyrällä se ei vaan onnistu kunnolla, pitäisi päästä koko maneesia tai ainakin suoraa uraa.
Piiiiiiitkän välikäynnin jälkeen teimme sik-sak-pohkeenväistöjä käynnissä uralta sisään ja takaisin. Pirita oli tarkkana siitä, että koko liike tuli suoritettua pitkän sivun aikana niin, että väistö alkoi ensimmäisen kirjaimen kohdalta ja päättyi viimeisen kohdalla uralle. Välissä piti tehdä aika jyrkkä väistö viisi metriä uran sisäpuolelle, suoristaa ja väistää takaisin. Liike tehtiin oikeaan kierrokseen, ja Mirja suoritui näistä hyvin. Se liikkui eteen, asettui, väisti hyvin ja pysyi muodossa.
Mutta sitten taas siirryttiin pääty-ympyröille laukkaamaan vasempaan kierrokseen. Pirita jo etukäteen sanoi, että nyt kun tiedän laukannoston olevan Mirjalle vaikeaa, niin minun pitäisi huolehtia ulko-ohjan tuesta ja reipaasta ravista. Se vaan oli taas helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mirja vastusti nostoa kahta kauheammin. Piritakin jo maiskutti ja ryki kentän laidalla, kun pompimme eteenpäin epämääräisessä askellajissa. En vieläkään tiedä miten, mutta jotenkin sain Mirjan sitten kuitenkin laukkaan, jota meni samalla periaatteella kuin alussakin.
Kerran tamma rikkoi, kun nuori Foxy meinasi toiselta ympyrältä tulla vastaan meidän ympyrällemme. Sen jälkeen nostinkin laukan taas käynnistä, minkä Pirita huomasi ja kehui kovasti. Käynnistä nostaminen on paljon helpompaa ja miellyttävämpää varmasti Mirjallekin, joten aion tästä lähtien tehdä niin - jos nyt vielä saan tammalla ratsastaa.
Mirja oli todella kankea ja haluton, joten olisikohan se loman tarpeessa? Toisaalta haluaisin jatkaa sillä ja auttaa sitä aukeamaan, mutta se ei onnistu puolikkaassa maneesissa pyörimällä.
Tunnin päätteeksi Pirita komensi koko porukan jonoon ovella ja ratsut ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulos ratsastaja selässä. Mirja vanhana kenttähevosena sai vetää porukkaa, Foxyn pomppiessa perässä. Yhdellä jos toisellakin oli vähän intoa, vaikka ei tehty muuta kuin kierretty tallirakennus kahteen kertaan. Mirja käveli rauhallisesti pää pystyssä ja kuunteli hyvin ratsastajaa. Ehkä se siitä helpottaa, kun päästään pikku hiljaa ulos ratsastamaan. Kokonaisuudessaan tunti oli yksi huonoimmista Primus-tunneista, sillä luppoaikaa oli paljon.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Rodeota
1.4.2011 Primus Talli
Pirita - r. Roope
Lähes vuoden suunnittelun jälkeen tämä perjantai oli se, kun pitkäaikainen ratsikaverini Hanne tuli tutustumaan uuteen ratsastuskouluuni. Muutoin oli tietenkin tosi kivaa, mutta ryökäle vei minun vakioratsuni Mirjan! Minulle olikin jaettu ruuna Roope, jota ei vähään aikaan ollutkaan tunneilla näkynyt. Paljastui, että sekä se että kaksi muuta tunnilla olevaa ratsua, Foxy ja Eetu, olivat juuri palanneet osin pitkältäkin lomalta. Pirita oli ratsastanut niitä ensin itse muutaman kerran ja olivatpa ne jo kerran tai pari ehtineet olla tunnillakin. Kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet ihan ok, mutta hyvähän se oli uusi tilanne tietää. Eniten Pirita varoitteli Foxystä, että sen kanssa tehtäisiin laukkatyöskentely niin, ettei nuori ruuna suotta provosoidu.
Roopeahan olin joskus katsellutkin vähän sillä silmällä, että ruunalla voisi olla kiva mennä joskus. Sen tallitavat muistin ikäviksi, aivan kuten muutoin upealla kaimallaan Kaupin ratsastuskoululla. Nyt sain sen kuitenkin näppärästi riimuun ja kiinni hoitamisen ajaksi. Hieman ruuna protestoi lähinnä nostelemalla jalkojaan, mutta muutoin seisoi kiltisti. Roope oli kyllä aika metsittynyt, karvaa oli useammankin hevosen tarpeisiin ja se näytti olevan kantavana heinäpaalista. Pirita pahoittelikin aidosti sitä, että lomalta palanneet eivät oikein näytä tyylikkältä ratsastuskouluhevosilta...
Veryttely aloitettiin tekemällä kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sain mielestäni Roopen ihan kivasti kuulolle pitämällä suht napakan tuntuman ja komentamalla reippaasti eteen, tarvittaessa raipan avulla. Oikeasta ohjasta ruuna tuntui jäävän välillä vähän tyhjäksi, joten keskimmäiseltä kiemuralta suoristettaessa sai olla tarkkana, että sai sisäohjasta ulko-ohjaksi vaihtuneelle oikealle jätettyä tuntumaa.
Sitten jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle laukkaa varten. Satuin Hannen ja Mirjan kanssa samalla ympyrälle ja vielä omaa tyhmyyttäni liian lähelle tammaa, kun tuli laukannoston aika. Roope hermostui tyystin Mirjan pienestä mutta ah niin tutusta niskoittelusta ja aloitti oman shownsa hyppäämällä pari kertaa hieman pystyyn. Niinpä sain komennon siirtyä ravaamaan ja kävelemään ympyrän sisälle ja pistää hevosta siellä pyöreälle kaulalla sen sijaan, että ruuna viskelisi päätään ja pomppisi ylös. Se onnistuikin ihan kohtuullisesti, vaikka muiden laukkaaminen ei varsinaisesti helpottanut asiaa. Kun muut jo kävelivät, minä tein niin että nostin laukan ravista, laukkasin neljäsosaympyrän ja ravasin loput. Sitten taas nosto ja puolikas ympyrä laukkaa, ravia loput. Sitten vastaavasti neljäsosaympyrä ja lopulta koko ympyrä. Vähän Roope vaikutti jännittyneeltä, mikä osaltaan johtui omasta jännityksestä.
Sitten harjotitelimme siirtymisiä niin, että teimme ympyrällä kaksi siirtymistä ravista lyhyeen käyntipätkään. Alun napakkuus oli meidän työskentelystämme tipotiessään ja loppukin järjen hiven ratsastamisestani katosi, kun Pirita käskikin pitää aivan höyhenenkevyen tuntuman. Ilmeisesti paineistin Roopea jotenkin liikaa, mutta eipä se sujunut oikein noinkaan päin. Se mennä kohelsi kaula pitkänä ja puski oikeaa eli sisäpohjetta vasten. Koska tuntuman piti olla niin herkkä enkä saanut lainkaan "vetää", ei kääntäminenkään oikein onnistunut. Itse siirtymiset sujuivat kyllä pelkällä istunnallakin lopulta ihan kohtuullisesti.
Lopuksi vielä laukattiin, tosin minä taas erikseen. Nuori Foxykin osasi käyttäytyä hienosti, mutta Piritan mukaan Roopen ego on niin iso, ettei se tahdo mahtua muiden kanssa samalle ympyrälle. Oikeaan laukatessa sain ensin itseni ja sitten Roopenkin rentoutumaan jo ihan mukavasti, eikä se nyt enää oikein edes yrittänyt loikkia mihinkään.
Lopulta oli kuitenkin sellainen olo, että pitääkö minun aina vastata meidän tunnin rodeo-osuuksista, kun välillä on alla pukittelevaa ja välillä pystyynhyppivää ruunaa... No, tämä kerta oli varmaankin erityinen lomaltapaluuinnon vuoksi, ja Roope voi jatkossa olla paljon ratsastettavampi, kun osaan pysytellä riittävän kaukana muista. Mutta ehkä kuitenkin olisi ollut parempi, jos Mirja olisi ollut minulla ja herkkis Roope Hannella, joka on erikoistunut sellaisiin ratsuihin...
Kokonaisuudessankaan tunti ei yltänyt ihan Primuksen parhaimpiin, mikä on vähän sääli, kun Hanne oli tutustumassa. Mutta ehkä ensi kerralla sitten!
Pirita - r. Roope
Lähes vuoden suunnittelun jälkeen tämä perjantai oli se, kun pitkäaikainen ratsikaverini Hanne tuli tutustumaan uuteen ratsastuskouluuni. Muutoin oli tietenkin tosi kivaa, mutta ryökäle vei minun vakioratsuni Mirjan! Minulle olikin jaettu ruuna Roope, jota ei vähään aikaan ollutkaan tunneilla näkynyt. Paljastui, että sekä se että kaksi muuta tunnilla olevaa ratsua, Foxy ja Eetu, olivat juuri palanneet osin pitkältäkin lomalta. Pirita oli ratsastanut niitä ensin itse muutaman kerran ja olivatpa ne jo kerran tai pari ehtineet olla tunnillakin. Kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet ihan ok, mutta hyvähän se oli uusi tilanne tietää. Eniten Pirita varoitteli Foxystä, että sen kanssa tehtäisiin laukkatyöskentely niin, ettei nuori ruuna suotta provosoidu.
Roopeahan olin joskus katsellutkin vähän sillä silmällä, että ruunalla voisi olla kiva mennä joskus. Sen tallitavat muistin ikäviksi, aivan kuten muutoin upealla kaimallaan Kaupin ratsastuskoululla. Nyt sain sen kuitenkin näppärästi riimuun ja kiinni hoitamisen ajaksi. Hieman ruuna protestoi lähinnä nostelemalla jalkojaan, mutta muutoin seisoi kiltisti. Roope oli kyllä aika metsittynyt, karvaa oli useammankin hevosen tarpeisiin ja se näytti olevan kantavana heinäpaalista. Pirita pahoittelikin aidosti sitä, että lomalta palanneet eivät oikein näytä tyylikkältä ratsastuskouluhevosilta...
Veryttely aloitettiin tekemällä kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sain mielestäni Roopen ihan kivasti kuulolle pitämällä suht napakan tuntuman ja komentamalla reippaasti eteen, tarvittaessa raipan avulla. Oikeasta ohjasta ruuna tuntui jäävän välillä vähän tyhjäksi, joten keskimmäiseltä kiemuralta suoristettaessa sai olla tarkkana, että sai sisäohjasta ulko-ohjaksi vaihtuneelle oikealle jätettyä tuntumaa.
Sitten jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle laukkaa varten. Satuin Hannen ja Mirjan kanssa samalla ympyrälle ja vielä omaa tyhmyyttäni liian lähelle tammaa, kun tuli laukannoston aika. Roope hermostui tyystin Mirjan pienestä mutta ah niin tutusta niskoittelusta ja aloitti oman shownsa hyppäämällä pari kertaa hieman pystyyn. Niinpä sain komennon siirtyä ravaamaan ja kävelemään ympyrän sisälle ja pistää hevosta siellä pyöreälle kaulalla sen sijaan, että ruuna viskelisi päätään ja pomppisi ylös. Se onnistuikin ihan kohtuullisesti, vaikka muiden laukkaaminen ei varsinaisesti helpottanut asiaa. Kun muut jo kävelivät, minä tein niin että nostin laukan ravista, laukkasin neljäsosaympyrän ja ravasin loput. Sitten taas nosto ja puolikas ympyrä laukkaa, ravia loput. Sitten vastaavasti neljäsosaympyrä ja lopulta koko ympyrä. Vähän Roope vaikutti jännittyneeltä, mikä osaltaan johtui omasta jännityksestä.
Sitten harjotitelimme siirtymisiä niin, että teimme ympyrällä kaksi siirtymistä ravista lyhyeen käyntipätkään. Alun napakkuus oli meidän työskentelystämme tipotiessään ja loppukin järjen hiven ratsastamisestani katosi, kun Pirita käskikin pitää aivan höyhenenkevyen tuntuman. Ilmeisesti paineistin Roopea jotenkin liikaa, mutta eipä se sujunut oikein noinkaan päin. Se mennä kohelsi kaula pitkänä ja puski oikeaa eli sisäpohjetta vasten. Koska tuntuman piti olla niin herkkä enkä saanut lainkaan "vetää", ei kääntäminenkään oikein onnistunut. Itse siirtymiset sujuivat kyllä pelkällä istunnallakin lopulta ihan kohtuullisesti.
Lopuksi vielä laukattiin, tosin minä taas erikseen. Nuori Foxykin osasi käyttäytyä hienosti, mutta Piritan mukaan Roopen ego on niin iso, ettei se tahdo mahtua muiden kanssa samalle ympyrälle. Oikeaan laukatessa sain ensin itseni ja sitten Roopenkin rentoutumaan jo ihan mukavasti, eikä se nyt enää oikein edes yrittänyt loikkia mihinkään.
Lopulta oli kuitenkin sellainen olo, että pitääkö minun aina vastata meidän tunnin rodeo-osuuksista, kun välillä on alla pukittelevaa ja välillä pystyynhyppivää ruunaa... No, tämä kerta oli varmaankin erityinen lomaltapaluuinnon vuoksi, ja Roope voi jatkossa olla paljon ratsastettavampi, kun osaan pysytellä riittävän kaukana muista. Mutta ehkä kuitenkin olisi ollut parempi, jos Mirja olisi ollut minulla ja herkkis Roope Hannella, joka on erikoistunut sellaisiin ratsuihin...
Kokonaisuudessankaan tunti ei yltänyt ihan Primuksen parhaimpiin, mikä on vähän sääli, kun Hanne oli tutustumassa. Mutta ehkä ensi kerralla sitten!
torstai 24. maaliskuuta 2011
Primus training -tyyppinen tunti
23.3.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Koska en viikonloppureissun vuoksi päässyt omalle tunnilleni, ostin pörssistä etukäteen korvaavan tunnin keskiviikolle. Tuntia kaupattiin "Piritan kokeeneena senioriryhmänä", mutta uskaltauduin kuitenkin ostoksille. Myyjä vakuutti, että joukossa pärjää, jos osaa väistämissäännöt.
Listassa minulle oli laitettu Mirja, yllätys yllätys. Tamma oli tallissa, mutta jäisi seuraavallekin tunnille. Meidän tuntimme oli Piritan ensimmäinen, Maijulla oli ollut junioriryhmä. Maneesiin mennessämme Maiju tiukasti opastikin meitä kääntymään heti oikealle uralle ja sieltä kaartoon, jotta isosta määrästä ratsukoita ei tulisi sekasotkua. Pirita nauroi, että Sanna on tottunut menemään keskelle, kun käy perjantaisin (jolloin on paljon tilaa).
Selvisin selkään ja alkuveryttely alkoi taas käynnin tahdin tarkastelulla ja raamin määrittämisellä. Samaa tehtiin myös ravissa, välillä pääty-ympyröillä asetetulla hevosella. Pirita komensi muutamaan otteeseen lyhentämään Mirjan ohjaa: vaikka oli "ihanaa", että pyrin ratsastamaan tamma pitkälle kaulalle, piti raami olla hieman täsmällisemmin määritetty. Nyt Mirja pääsi välillä vähän itse valitsemaan sitä raamin tiukkuutta.
Tamma oli taas sillä kiemurtelutuulella, joten sain välillä vähän taistella saadakseni sen haluamalleni tielle. Alkulaukat mentiin oikeaan pääty-ympyröillä, ja vaikka käytössä oli vain reilut puoli maneesia, sain taas laukata sitä ympäri. Kun Mirja oli hieman vertynyt, Pirita taas työsti meitä hetken ympyrällä. Sain hyvin varovasti hipaista sitä raipalla muutaman kerran niin, että tamma "antoi minun ratsastaa sitä". Lopulta laukasta tulikin ihan kelvollista, mutta se vaatii sen, että itse jämäköidyn keskivartalosta ja pidän raamista kiinni.
Välikäynnin aikana Pirita jännästi kyseli jokaiselta, miltä oma hevonen tuntuu, ja antoi vinkkejä jatkotunnille. Minä sain veryttelyn jälkeen ohjeeksi tiukentaa ohjaa entisestään ja vaatia enemmän kokoamista. Sitten Pirita kysyi jokaiselta, että mitä haluaisimme tehdä. Minä halusin tehdä avoja, koska ne ovat itselleni niin vaikeita. Lisäksi Mirja oli taas kiemurtelutuulella, ja viimeksi sellaisena päivänä avot olivat menneet täysin penkin alle. Joku toivoi laukannostoja käynnistä, joku siirtymisiä, joku kolmikaarista kiemurauraa. Homman juju oli siinä, että jokainen ryhtyi tekemään sitä, mitä oli toivonut, joten jokainen teki vähän eri asiaa. Tarkoituksena oli myös harjoitella toisten huomioon ottamista ja nopeaa reagointia niin, että voi hieman muuttaa omaa reittiä tai tehtävää, jos joku toinen on keskellä omaansa.
Minä tein avoja pitkillä sivuilla ensin oikeaan, ja kuten arvelin, Mirja protestoi oikein urakalla. Se kiemurteli uralta sivuun ja poikitti, taivutuksesta ei ollut tietoakaan. Ratsastin sen kuitenkin aiempaa päättäväisemmin takaisin uralle ja sain käyttää raippaakin niin kauan, että protestointia ei enää tullut. Tämän jälkeen alkoivat avotkin sujua, vasemmalle taas jopa paremmin, kun sen notkeamman oikean kyljen piti vaan venyä. Piritankin mukaan avot meni oikein hyvin ja hän kehui moneen otteeseen etenkin alussa otettani Mirjaan. Pirita osaa kyllä hyvin neuvoa mitä tehdä, kun tamma alkaa venkoilla. Maijun kanssa ei onnistunut ollenkaan samalla tavalla, vaikka pitäisihän mun nyt jo ehkä itsekin jotain osata tehdä...
Lopuksi laukattiin vasempaan ympyröillä, ja silloin sain huutia yhdeltä tuntilaiselta. Mirja rikkoi laukan, jolloin ohjasin uralta sisälle. Ilmeisesti olin sitten jotenkin ollut tiellä heti Mirjan pudotettua hitaampaan askellajiin, kun sain käskyn pysyä ympyrän sisäpuolella. On vaan niin kovin vaikea arvioida rikkoa ja siirtyä etukäteen pois ympyrän kehältä... Sain Mirjan toki laukkaamaan, mutta ihan niin näpsäkästi se ei mennyt kuin jokunen tunti sitten sen kovan taistelun jälkeen tai nyt oikeaan. Päästän nostossakin helposti ohjat löysäksi saadakseni eteenpäinpyrkimystä, kun nosto onnistuisi ulko-ohjan tukea vasten paljon helpommin. Tamma vaan jännittyy siitä niin helposti, että koitan varmaankin oikaista.
Loppuravissa Mirja oli taas oikein huippu. Tehtiin vielä laukan jälkeen kolmikaarista kiemurauraa ravissa, ja Mirja kääntyili kaarrokset hyvässä muodossa ja ravin tempon säilyttäen. Olin automaattisesti ajatellut, että jo kevennetään, mutta Pirita komensi minut vielä satulaan ja uudelle kiemurauralle ravin yhtään muuttumatta. Sain koota Mirjaa vielä hieman enemmän, ja se kyllä tuntui tosi hienolta. Ravi meillä alkaa tosiaan jo sujua, mutta se laukka...
Pirita oli tyytyväinen kaikkien hevosiin tunnin loppupuolella ja sanoi, että nyt ne näyttävät siltä, että voisi alkaa tehdä niitä tehtäviä. Tunnin teeman tarkoitus oli pistää ratsastajat miettimään, miltä oma hevonen tuntuu ja mitä siltä voi silloin vaatia. Jos se tuntuu hankalalta, pitäisi tehtävät sovittaa sen mukaan. Jos taas erityisen hyvältä, voi vaatimustasoa nostaa hieman totutusta.
Seuraavan tunnin hieman kokemattomampi ratsastaja ihasteli, miten hienosti Mirja oli mennyt. Hän oli mennyt sillä ensimmäisen kerran viikkoa aiemmin ja tuskasteli, miten tamma oli kiemurrellut. Sanoinkin, että nyt kyllä jo harmittaisi, jos Mirja ei menisi edes jotenkuten, kun olen sillä niin paljon mennyt. Harjoiteltavaa kyllä silti riittää!
Pirita - t. Mirja
Koska en viikonloppureissun vuoksi päässyt omalle tunnilleni, ostin pörssistä etukäteen korvaavan tunnin keskiviikolle. Tuntia kaupattiin "Piritan kokeeneena senioriryhmänä", mutta uskaltauduin kuitenkin ostoksille. Myyjä vakuutti, että joukossa pärjää, jos osaa väistämissäännöt.
Listassa minulle oli laitettu Mirja, yllätys yllätys. Tamma oli tallissa, mutta jäisi seuraavallekin tunnille. Meidän tuntimme oli Piritan ensimmäinen, Maijulla oli ollut junioriryhmä. Maneesiin mennessämme Maiju tiukasti opastikin meitä kääntymään heti oikealle uralle ja sieltä kaartoon, jotta isosta määrästä ratsukoita ei tulisi sekasotkua. Pirita nauroi, että Sanna on tottunut menemään keskelle, kun käy perjantaisin (jolloin on paljon tilaa).
Selvisin selkään ja alkuveryttely alkoi taas käynnin tahdin tarkastelulla ja raamin määrittämisellä. Samaa tehtiin myös ravissa, välillä pääty-ympyröillä asetetulla hevosella. Pirita komensi muutamaan otteeseen lyhentämään Mirjan ohjaa: vaikka oli "ihanaa", että pyrin ratsastamaan tamma pitkälle kaulalle, piti raami olla hieman täsmällisemmin määritetty. Nyt Mirja pääsi välillä vähän itse valitsemaan sitä raamin tiukkuutta.
Tamma oli taas sillä kiemurtelutuulella, joten sain välillä vähän taistella saadakseni sen haluamalleni tielle. Alkulaukat mentiin oikeaan pääty-ympyröillä, ja vaikka käytössä oli vain reilut puoli maneesia, sain taas laukata sitä ympäri. Kun Mirja oli hieman vertynyt, Pirita taas työsti meitä hetken ympyrällä. Sain hyvin varovasti hipaista sitä raipalla muutaman kerran niin, että tamma "antoi minun ratsastaa sitä". Lopulta laukasta tulikin ihan kelvollista, mutta se vaatii sen, että itse jämäköidyn keskivartalosta ja pidän raamista kiinni.
Välikäynnin aikana Pirita jännästi kyseli jokaiselta, miltä oma hevonen tuntuu, ja antoi vinkkejä jatkotunnille. Minä sain veryttelyn jälkeen ohjeeksi tiukentaa ohjaa entisestään ja vaatia enemmän kokoamista. Sitten Pirita kysyi jokaiselta, että mitä haluaisimme tehdä. Minä halusin tehdä avoja, koska ne ovat itselleni niin vaikeita. Lisäksi Mirja oli taas kiemurtelutuulella, ja viimeksi sellaisena päivänä avot olivat menneet täysin penkin alle. Joku toivoi laukannostoja käynnistä, joku siirtymisiä, joku kolmikaarista kiemurauraa. Homman juju oli siinä, että jokainen ryhtyi tekemään sitä, mitä oli toivonut, joten jokainen teki vähän eri asiaa. Tarkoituksena oli myös harjoitella toisten huomioon ottamista ja nopeaa reagointia niin, että voi hieman muuttaa omaa reittiä tai tehtävää, jos joku toinen on keskellä omaansa.
Minä tein avoja pitkillä sivuilla ensin oikeaan, ja kuten arvelin, Mirja protestoi oikein urakalla. Se kiemurteli uralta sivuun ja poikitti, taivutuksesta ei ollut tietoakaan. Ratsastin sen kuitenkin aiempaa päättäväisemmin takaisin uralle ja sain käyttää raippaakin niin kauan, että protestointia ei enää tullut. Tämän jälkeen alkoivat avotkin sujua, vasemmalle taas jopa paremmin, kun sen notkeamman oikean kyljen piti vaan venyä. Piritankin mukaan avot meni oikein hyvin ja hän kehui moneen otteeseen etenkin alussa otettani Mirjaan. Pirita osaa kyllä hyvin neuvoa mitä tehdä, kun tamma alkaa venkoilla. Maijun kanssa ei onnistunut ollenkaan samalla tavalla, vaikka pitäisihän mun nyt jo ehkä itsekin jotain osata tehdä...
Lopuksi laukattiin vasempaan ympyröillä, ja silloin sain huutia yhdeltä tuntilaiselta. Mirja rikkoi laukan, jolloin ohjasin uralta sisälle. Ilmeisesti olin sitten jotenkin ollut tiellä heti Mirjan pudotettua hitaampaan askellajiin, kun sain käskyn pysyä ympyrän sisäpuolella. On vaan niin kovin vaikea arvioida rikkoa ja siirtyä etukäteen pois ympyrän kehältä... Sain Mirjan toki laukkaamaan, mutta ihan niin näpsäkästi se ei mennyt kuin jokunen tunti sitten sen kovan taistelun jälkeen tai nyt oikeaan. Päästän nostossakin helposti ohjat löysäksi saadakseni eteenpäinpyrkimystä, kun nosto onnistuisi ulko-ohjan tukea vasten paljon helpommin. Tamma vaan jännittyy siitä niin helposti, että koitan varmaankin oikaista.
Loppuravissa Mirja oli taas oikein huippu. Tehtiin vielä laukan jälkeen kolmikaarista kiemurauraa ravissa, ja Mirja kääntyili kaarrokset hyvässä muodossa ja ravin tempon säilyttäen. Olin automaattisesti ajatellut, että jo kevennetään, mutta Pirita komensi minut vielä satulaan ja uudelle kiemurauralle ravin yhtään muuttumatta. Sain koota Mirjaa vielä hieman enemmän, ja se kyllä tuntui tosi hienolta. Ravi meillä alkaa tosiaan jo sujua, mutta se laukka...
Pirita oli tyytyväinen kaikkien hevosiin tunnin loppupuolella ja sanoi, että nyt ne näyttävät siltä, että voisi alkaa tehdä niitä tehtäviä. Tunnin teeman tarkoitus oli pistää ratsastajat miettimään, miltä oma hevonen tuntuu ja mitä siltä voi silloin vaatia. Jos se tuntuu hankalalta, pitäisi tehtävät sovittaa sen mukaan. Jos taas erityisen hyvältä, voi vaatimustasoa nostaa hieman totutusta.
Seuraavan tunnin hieman kokemattomampi ratsastaja ihasteli, miten hienosti Mirja oli mennyt. Hän oli mennyt sillä ensimmäisen kerran viikkoa aiemmin ja tuskasteli, miten tamma oli kiemurrellut. Sanoinkin, että nyt kyllä jo harmittaisi, jos Mirja ei menisi edes jotenkuten, kun olen sillä niin paljon mennyt. Harjoiteltavaa kyllä silti riittää!
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Alkeisratsastajasta HeA-tasolle neljässä vuorokaudessa
18.3.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Mirja löytyi!
Bena oli tosiaan lomalla, joten palasin Mirjan turvalliseen kyytiin. Ehdin jo manailla tallissa, että jokohan pitäisi vaihtaa vakiratsua, kun meni maanantaina niin penkin alle, mutta Mirjapa tuntuikin käyntiverkassa oikein kivalta. Se ei poikittanut vaan käveli suoraan, ja kun määrittelin raamia pitämällä käsiä paikoillaan, se myötäsi itsestään kaulasta. Pyrimme kuitenkin pitkään tahdikkaaseen käyntiin, ja lantiota sai liikuttaa jopa hieman ylikorostetusti liikkeen mukana.
Ravissa pääty-ympyröillä Mirja liikkui hämmentävän reippaasti eteen, molempiin suuntiin. Sain vain hieman tasapainottaa sitä ulko-ohjasta etenkin oikeaan kierrokseen. Mutta sitten tuli se meidän kompastuskivi: laukannosto ravista vasempaan. Itse nosto onnistui tällä kerralla kutakuinkin kohtuullisesti, mutta Mirja oli toivottoman jäykkä! Se ei vaan kerta kaikkiaan mahtunut vertymään isollakaan ympyrällä, vaan laukkasi kulmikkaasti miten ikinä sitä käskinkään. Ja jokaisesta epämiellyttävästä käskystä seurauksena oli tietenkin pukki.
Mutta sitten ihana Pirita komensi muut käyntiin ja meidät Mirjan kanssa laukkaamaan maneesia ympäri. Viiletettiin siis koko maneesia laukassa ympäri varmaan puolenkymmentä kertaa. Mirjan laukka alkoi pikku hiljaa irrota ja hevonen vertyä, ja vaikka se ei askeltanut mitenkään erityisen lujaa, oli laukka todella isoa ja maatavoittavaa. Irrottelun jälkeen palasimme ympyrälle, jossa välillä ravattiin ja välillä laukattiin Piritan ohjeen mukaan. Kun Mirja oli vertynyt, nousi vasen laukkakin harjoitusravista lähestulkoon helposti.
Kun toivuimme alkuveryttelystä kerroinkin Piritalle, miten huonosti oli mennyt maanantaina. Pirita totesi, että Mirja ei vaan mahdu menemään, etenkin jos maneesissa on kaksi tuntia yhtä aikaa ja vielä kahdeksan ratsukkoa tunnilla. Ilmoitin heti, että jos vielä saan jatkaa Mirjalla, niin tahdon ehdottomasti verytellä vastaavasti!
Tällä kerralla meillä ei ollutkaan mitään erityistä liikettä tehtävänä, vaan harjoittelimme enemmänkin eri liikkeiden tekemistä vähän niin kuin radanomaisesti. Aloitimme kahdelta ympyrältä, jossa ensin ratsastettiin ravissa hevoset kuulolle. Siitä sitten jatkettiin koko uraa pitkin Piritan ohjeiden mukaan tehden ravipohkeenväistöjä, keskiravia, laukkaa sekä eri ratsastusradan teitä, kuten puolirata leikkaa laukassa ja täyskaarto ravissa. Hevoset tykkäsivät ja vähän innostuivatkin, kun sai mennä koko maneesissa (80 m x 20 m).
Mirja teki raviväistöt tosi hienosti astuen kunnolla ristiin ja pysyen muodossa. Erityisen ylpeä olen keskiravista vasemalle, joka oli Piritankin mielestä "super". Eipä ole ennen tullut tehtyä moisia liikkeitä niin kuulolla olevalla hevosella. Mirja nimittäin esitti ravissa parastaan, kun kerrankin mahtui menemään. Se myös laukkasi isolla uralla moitteetta, toki paremmin oikeaan, missä se olikin tosi hyvä.
Lopuksi ratsastettiin hevoset pitkiksi ja hitaiksi kevennystä hidastamalla, mikä meinasi olla vähän vaikeaa - ohjat kun piti vielä pitää yhdessä kädessä ja pitkinä. Kaikki hevoset olivat lopputunnista oikein hyvän näköisiä, ja Piritakin vaikutti tyytyväiseltä.
Tunnista jäi varsin hyvä mieli, ja kehuin kyllä Piritallekin sen sisältöä. Hänen mukaansa Mirjan ravi oli nyt tosi hienoa, ja siltä se kyllä tuntui selkäänkin. Jännä, miten voi neljässä vuorokaudessa toipua alkeisratsastajasta HeA-VaB-tason kuskiksi!
Pirita - t. Mirja
Mirja löytyi!
Bena oli tosiaan lomalla, joten palasin Mirjan turvalliseen kyytiin. Ehdin jo manailla tallissa, että jokohan pitäisi vaihtaa vakiratsua, kun meni maanantaina niin penkin alle, mutta Mirjapa tuntuikin käyntiverkassa oikein kivalta. Se ei poikittanut vaan käveli suoraan, ja kun määrittelin raamia pitämällä käsiä paikoillaan, se myötäsi itsestään kaulasta. Pyrimme kuitenkin pitkään tahdikkaaseen käyntiin, ja lantiota sai liikuttaa jopa hieman ylikorostetusti liikkeen mukana.
Ravissa pääty-ympyröillä Mirja liikkui hämmentävän reippaasti eteen, molempiin suuntiin. Sain vain hieman tasapainottaa sitä ulko-ohjasta etenkin oikeaan kierrokseen. Mutta sitten tuli se meidän kompastuskivi: laukannosto ravista vasempaan. Itse nosto onnistui tällä kerralla kutakuinkin kohtuullisesti, mutta Mirja oli toivottoman jäykkä! Se ei vaan kerta kaikkiaan mahtunut vertymään isollakaan ympyrällä, vaan laukkasi kulmikkaasti miten ikinä sitä käskinkään. Ja jokaisesta epämiellyttävästä käskystä seurauksena oli tietenkin pukki.
Mutta sitten ihana Pirita komensi muut käyntiin ja meidät Mirjan kanssa laukkaamaan maneesia ympäri. Viiletettiin siis koko maneesia laukassa ympäri varmaan puolenkymmentä kertaa. Mirjan laukka alkoi pikku hiljaa irrota ja hevonen vertyä, ja vaikka se ei askeltanut mitenkään erityisen lujaa, oli laukka todella isoa ja maatavoittavaa. Irrottelun jälkeen palasimme ympyrälle, jossa välillä ravattiin ja välillä laukattiin Piritan ohjeen mukaan. Kun Mirja oli vertynyt, nousi vasen laukkakin harjoitusravista lähestulkoon helposti.
Kun toivuimme alkuveryttelystä kerroinkin Piritalle, miten huonosti oli mennyt maanantaina. Pirita totesi, että Mirja ei vaan mahdu menemään, etenkin jos maneesissa on kaksi tuntia yhtä aikaa ja vielä kahdeksan ratsukkoa tunnilla. Ilmoitin heti, että jos vielä saan jatkaa Mirjalla, niin tahdon ehdottomasti verytellä vastaavasti!
Tällä kerralla meillä ei ollutkaan mitään erityistä liikettä tehtävänä, vaan harjoittelimme enemmänkin eri liikkeiden tekemistä vähän niin kuin radanomaisesti. Aloitimme kahdelta ympyrältä, jossa ensin ratsastettiin ravissa hevoset kuulolle. Siitä sitten jatkettiin koko uraa pitkin Piritan ohjeiden mukaan tehden ravipohkeenväistöjä, keskiravia, laukkaa sekä eri ratsastusradan teitä, kuten puolirata leikkaa laukassa ja täyskaarto ravissa. Hevoset tykkäsivät ja vähän innostuivatkin, kun sai mennä koko maneesissa (80 m x 20 m).
Mirja teki raviväistöt tosi hienosti astuen kunnolla ristiin ja pysyen muodossa. Erityisen ylpeä olen keskiravista vasemalle, joka oli Piritankin mielestä "super". Eipä ole ennen tullut tehtyä moisia liikkeitä niin kuulolla olevalla hevosella. Mirja nimittäin esitti ravissa parastaan, kun kerrankin mahtui menemään. Se myös laukkasi isolla uralla moitteetta, toki paremmin oikeaan, missä se olikin tosi hyvä.
Lopuksi ratsastettiin hevoset pitkiksi ja hitaiksi kevennystä hidastamalla, mikä meinasi olla vähän vaikeaa - ohjat kun piti vielä pitää yhdessä kädessä ja pitkinä. Kaikki hevoset olivat lopputunnista oikein hyvän näköisiä, ja Piritakin vaikutti tyytyväiseltä.
Tunnista jäi varsin hyvä mieli, ja kehuin kyllä Piritallekin sen sisältöä. Hänen mukaansa Mirjan ravi oli nyt tosi hienoa, ja siltä se kyllä tuntui selkäänkin. Jännä, miten voi neljässä vuorokaudessa toipua alkeisratsastajasta HeA-VaB-tason kuskiksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)