15.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Eivät ole päivät veljeksiä keskenään! Tämä tuli taas todistettua, kun edellisen viikon katastrofituntia seurasi huomattavsti onnistuneempi.
Aloitimme maneesissa 20 minuutin perinteisellä veryttelyllä. Ensin käynnissä haettiin hyvä tahti ja siitä sitten jatkettiin pääty-ympyröillä ravissa molempiin suuntiin sekä laukassa oikeaan kierrokseen. Mirja tuntui kohtuulliselta, mutta laukassa tutun kankealta. Annoinkin sen mennä aika vapaasti, jotta edes vähän vertyisi.
Lopputunniksi siirryimme ulos kentälle. Pelkäsin jäätyväni, koska kevätsää oli vielä aika viileä. Sitä ongelmaa ei suinkaan tullut, päin vastoin. Ratsastimme koko lopputunnin suurella ympyrällä, jotta ulospääsystä virkeät hevoset eivät keksisi mitään omia kuvioita. Meitä ei ollut kuin neljä, joten iso 30 metrin ympyrä riitti mainiosti.
Teimme pohkeenväistöä siten, että puolet ympyrästä väistettiin käynnissä ja puolet ravattiin. Väistön jälkeen oli tavoitteena saada hevoset jäämään ulko-ohjalle ja nostamaan ravi tasapainoisesti ja edelleen ravaamaan pyöreällä kaulalla. Väistön ei tarvinnut olla jyrkkä, mutta etujalkojen piti seurata ympyrän kaarta ja eteenpäinpyrkimyksen säilyä. Puolikas ympyrä oli yllättävän pitkä matka tässä tehtävässä, mutta Mirja väisti suht hyvin. Hieman jouduin ulko-ohjasta korjaamaan muotoa ja muistuttamaan eteenpäinliikkumisesta pohkeella, mutta se jäi mukavasti aloilleen aina väistön jälkeen. Pystyin istumaan ravipätkät alas ilman, että tamma jännittyi.
Kun väistöt oli tehty molempiin suuntiin kaksi ratsukkoa siirtyi raviin ympyrän sisäpuolelle ja kaksi jatkoi käynnissä kehällä. Sisäpuolen ratsukot työstivät ensin hetken laukkaa, ja sitten vaihdettiin paikkoja. Me saimme Mirjan kanssa suunnaksi oikean, ja nostin laukan luvan kysyttyäni käynnistä. Ja millainen laukka sieltä nousikaan! Minä en tenyt mitään muuta kuin istuin, ja Mirja laukkasi pyöreänä isolla letkeällä askeleella! Olisin voinut jatkaa sitä vaikka maailman ääriin, niin vaivattomalta se tuntui!
Ympyrällä tehtyjen loppuravien jälkeen Piritakin kehui, että Mirja oli ollut aika hyvä. Totesinkin, että se ylimääräinen 10 metriä ympyrällä ja seinien katoaminen vaikuttivat todella paljon Mirjan liikkumiseen. Itselläkään ei ollut niin epätoivoinen olo, kun uskalsin nostaa laukkaa käynnistä ja kun tiesin, että tilaa ja eteenpäinpyrkimystä olisi aivan eri tavalla kuin maneesissa. Kysyin myös, että hierotaanko Primuksen hevosia, koska Mirja varmasti tykkäisi. Siellä käy kuulemma oikein kiropraktikko, ja Mirja on aina listalla. Tämäkin osoittee, että tallilla kyllä pidetään ratsuista hyvää huolta.
Loppukaartoon saimme kävellä tallin eteen, kun meitä ei ollut kuin se neljä. Ihanaa, että ulkokausi alkaa taas!
