lauantai 23. huhtikuuta 2011

Voi kunpa olisin voittanut ne 7,5 miljoonaa euroa!

22.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Vähän kyllä harmittaa, että minä en ole se onnellinen nainen, joka pari viikkoa sitten täytti Espoon Mankkaalla lottokupongin ja voitti 7,5 miljoonaa euroa. Olisi meinaan rahoille käyttöä: ostaisin yhden kivan tamman!
Sain jatkaa Mirjalla, ja nyt mentiin selkäännousua lukuunottamatta koko tunti kentällä. Ja voi mikä vaikutus ulospääsyllä Mirjaan onkaan!

Aloitimme käynnissä tekemällä kolmikaarista kiemurauraa siten, että suorat osuudet olivat 30 metriä leveän kentän niin salliessa pitkiä. Hevoset piti suoristaa huolella ja valmistella uusi suunta huolella. Meillä Mirjan kanssa muutoin sujui hyvin, mutta kaarteissa sain kehoitukseksi huomauttaa hieman alapohkeella tahdin säilymiseksi. Suorilla Mirja käveli sopivan reippaasti ihan itsekseen, eikä poikitellut oikeastaan missään vaiheessa tuntia.

Mirjalle alun suht pitkässä pyöreässä muodossa tehty taivuttelu teki hyvää, ja se tuntui hurjan mukavalta myös ravissa. Sitä mentiin alkuun iiiisolla keskiympyrällä suht rauhallisesti, jotta hevoset taas tottuisivat avaraan ulkoilmaan. Oikeaan Pirita kehoitti minua hieman pitämään ulkopohkeen tiiviimpänä, jotta Mirjan takaosa ei liiraisi yhtään ulos. Tamma pysyi hyvin asettuneena myös vasempaan. Pirita sanoi, että ehkä vielä tässä vaiheessa tuntia se saa niin pitkässä muodossa, mutta sitten kun ryhdytään kunnolla töihin, saisi taas koota hieman enemmän. Itse sain ohjeeksi tulla hieman pidemmälle vatsalle. Minulla onkin taipumusta painua hieman ryhdittömäksi kun hevonen menee vaivattomasti, ja turvaliivi ei kyllä auta tilanteessa yhtään.

Alkulaukat tehtiin kahdessa osassa niin, että ensin laukkasi kolme ratsukkoa ja sitten toiset kolme. Me teimme laukat oikeaan, ja odotukset olivat kovat. Mirja nosti käynnistä ongelmitta, mutta laukka tuntui alkuun aika jähmeältä. Sain tamman kyllä pyöreämmäksi, mutta koska se oli vielä selvästi liian jäykkä, ratsastin sitä lopulta vain reippaasti eteen hieman kevyemmässä istunnassa ja pidemmällä ohjalla.

Laukka tuntui lopulta aukaisseen paikkoja, sillä kun vapaan käyntipätkän jälkeen otimme ohjat ja aloimme tehdä laukannostoja, Mirja oli aivan supermahtavan tuntuinen! Tulimme oikeasta kierroksesta kentän poikki siten, että keskihalkaisijalla olevien tötsien välistä nostettiin oikea laukka. Laukkaa piti jatkaa viivasuoraan ja vain pitkälle sivulle asti. Siinä sitten siirtyminen takaisin raviin ja uudestaan. Koska Mirja ei jännittynyt lainkaan, pystyin tekemään kaikki ravipätkät harjoitusravissa. Mitä rennommin itse istuin ja myötäsin ravia, sitä isommalla askeleella Mirja liikkui. Ohjia olin lyhentänyt hieman alkutunnista, joten paketti oli muutenkin paremmin kasassa. Ja mitä parasta: Mirja nosti laukan joka ikinen kerta juuri oikeassa kohdassa suoraan ravista! Se painoi radan keskellä hieman ulkopohjetta vasten vaseammalle, mutta muutoin olin tosi tyytyväinen nostoihin talven taistelujen jälkeen.

Paras oli kuitenkin vielä tulossa, sillä vasenta laukkaa varten siirryimme taas isolle ympyrälle. Mirja pysyi edelleen hyvin ohjan ja pohkeen välissä, joten Pirita neuvoi nostossa lähes vetämään ulko-ohjasta. Ja kas kummaa, sieltähän se vasenkin laukka nousi! Eikä se vielä mitään, sillä kun sain laukan rullaamaan, se olisi rullannut vaikka miten pitkään. Mirja oli muodossa ja rento, eikä tarvinnut kuin välillä vähän ulkopohkellaa muistuttaa, että mennään edelleen eteenpäin. Mahtava tunne!

Lopuksi kevensimme ympyrää pienentäen, hidastaen ja askelta lyhentäen. Välillä päästimme hieman ohjaa, jolloin askel sai pidetä mutta tempo ei saanut nousta. Tämäkin meni Mirjan kanssa ihan putkeen, ja niin meni muillakin ratsukoilla. Pirita oli oikein tyytyäinen siihen, miltä hevoset tunnin loppupuolella näyttivät. Ja minä olin oiken supertyytyväinen siihen, miltä Mirja oli tuntunut koko tunnin - lisää tätä!

Loppukäynti tehtiin tarhojen välissä tallin takaa ja tultiin taas kaartoon tallin eteen. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, ihana perjantai-ilta! Lopuksi Pirita kyseli, kiinnostaisiko meitä vielä hypätä ennen kesää. Muisti kyllä jo kysyessään, että minä en hyppää, ja lupasi, että voidaan katsoa minulle jokin toinen tunti. Ensi viikolla on kuitenkin vielä koulua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti