Rodeota

1.4.2011 Primus Talli
Pirita - r. Roope

Lähes vuoden suunnittelun jälkeen tämä perjantai oli se, kun pitkäaikainen ratsikaverini Hanne tuli tutustumaan uuteen ratsastuskouluuni. Muutoin oli tietenkin tosi kivaa, mutta ryökäle vei minun vakioratsuni Mirjan! Minulle olikin jaettu ruuna Roope, jota ei vähään aikaan ollutkaan tunneilla näkynyt. Paljastui, että sekä se että kaksi muuta tunnilla olevaa ratsua, Foxy ja Eetu, olivat juuri palanneet osin pitkältäkin lomalta. Pirita oli ratsastanut niitä ensin itse muutaman kerran ja olivatpa ne jo kerran tai pari ehtineet olla tunnillakin. Kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet ihan ok, mutta hyvähän se oli uusi tilanne tietää. Eniten Pirita varoitteli Foxystä, että sen kanssa tehtäisiin laukkatyöskentely niin, ettei nuori ruuna suotta provosoidu.

Roopeahan olin joskus katsellutkin vähän sillä silmällä, että ruunalla voisi olla kiva mennä joskus. Sen tallitavat muistin ikäviksi, aivan kuten muutoin upealla kaimallaan Kaupin ratsastuskoululla. Nyt sain sen kuitenkin näppärästi riimuun ja kiinni hoitamisen ajaksi. Hieman ruuna protestoi lähinnä nostelemalla jalkojaan, mutta muutoin seisoi kiltisti. Roope oli kyllä aika metsittynyt, karvaa oli useammankin hevosen tarpeisiin ja se näytti olevan kantavana heinäpaalista. Pirita pahoittelikin aidosti sitä, että lomalta palanneet eivät oikein näytä tyylikkältä ratsastuskouluhevosilta...

Veryttely aloitettiin tekemällä kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sain mielestäni Roopen ihan kivasti kuulolle pitämällä suht napakan tuntuman ja komentamalla reippaasti eteen, tarvittaessa raipan avulla. Oikeasta ohjasta ruuna tuntui jäävän välillä vähän tyhjäksi, joten keskimmäiseltä kiemuralta suoristettaessa sai olla tarkkana, että sai sisäohjasta ulko-ohjaksi vaihtuneelle oikealle jätettyä tuntumaa.

Sitten jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle laukkaa varten. Satuin Hannen ja Mirjan kanssa samalla ympyrälle ja vielä omaa tyhmyyttäni liian lähelle tammaa, kun tuli laukannoston aika. Roope hermostui tyystin Mirjan pienestä mutta ah niin tutusta niskoittelusta ja aloitti oman shownsa hyppäämällä pari kertaa hieman pystyyn. Niinpä sain komennon siirtyä ravaamaan ja kävelemään ympyrän sisälle ja pistää hevosta siellä pyöreälle kaulalla sen sijaan, että ruuna viskelisi päätään ja pomppisi ylös. Se onnistuikin ihan kohtuullisesti, vaikka muiden laukkaaminen ei varsinaisesti helpottanut asiaa. Kun muut jo kävelivät, minä tein niin että nostin laukan ravista, laukkasin neljäsosaympyrän ja ravasin loput. Sitten taas nosto ja puolikas ympyrä laukkaa, ravia loput. Sitten vastaavasti neljäsosaympyrä ja lopulta koko ympyrä. Vähän Roope vaikutti jännittyneeltä, mikä osaltaan johtui omasta jännityksestä.

Sitten harjotitelimme siirtymisiä niin, että teimme ympyrällä kaksi siirtymistä ravista lyhyeen käyntipätkään. Alun napakkuus oli meidän työskentelystämme tipotiessään ja loppukin järjen hiven ratsastamisestani katosi, kun Pirita käskikin pitää aivan höyhenenkevyen tuntuman. Ilmeisesti paineistin Roopea jotenkin liikaa, mutta eipä se sujunut oikein noinkaan päin. Se mennä kohelsi kaula pitkänä ja puski oikeaa eli sisäpohjetta vasten. Koska tuntuman piti olla niin herkkä enkä saanut lainkaan "vetää", ei kääntäminenkään oikein onnistunut. Itse siirtymiset sujuivat kyllä pelkällä istunnallakin lopulta ihan kohtuullisesti.

Lopuksi vielä laukattiin, tosin minä taas erikseen. Nuori Foxykin osasi käyttäytyä hienosti, mutta Piritan mukaan Roopen ego on niin iso, ettei se tahdo mahtua muiden kanssa samalle ympyrälle. Oikeaan laukatessa sain ensin itseni ja sitten Roopenkin rentoutumaan jo ihan mukavasti, eikä se nyt enää oikein edes yrittänyt loikkia mihinkään.

Lopulta oli kuitenkin sellainen olo, että pitääkö minun aina vastata meidän tunnin rodeo-osuuksista, kun välillä on alla pukittelevaa ja välillä pystyynhyppivää ruunaa... No, tämä kerta oli varmaankin erityinen lomaltapaluuinnon vuoksi, ja Roope voi jatkossa olla paljon ratsastettavampi, kun osaan pysytellä riittävän kaukana muista. Mutta ehkä kuitenkin olisi ollut parempi, jos Mirja olisi ollut minulla ja herkkis Roope Hannella, joka on erikoistunut sellaisiin ratsuihin...

Kokonaisuudessankaan tunti ei yltänyt ihan Primuksen parhaimpiin, mikä on vähän sääli, kun Hanne oli tutustumassa. Mutta ehkä ensi kerralla sitten!