lauantai 30. huhtikuuta 2011

Voltin puolikkaita

29.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Primula
 
Tänä perjantaina talli kuhisi väkeä. Samaan aikaan meidän kanssamme oli taas toinen tunti, jossa ilmeisesti oli muualla ratsastavia tutustumassa Primuksen toimintaan. Liekö siitä johtuen meidän tuntilaisten ratsupakka oli sekoitettu kokonaan. Minulle oli jaettu vuonna 2003 syntynyt tamma, Primula, joka on tuntityön ohella yhä koulutuksessa. Olin nähnyt Primulan aiemmin muutamalla tunnilla, joiden perusteella se vaikutti aika hankalalta. Tamma oli jo edellisellä tunnilla, jossa se kuitenkin meni nuoren tytön kanssa varsin näpsäkän näköisesti.

Me menimme Piritan kanssa maneesiin toisen ryhmän (ja Mirjan!) jäädessä ulos. Primulan alkukäynti tuntui varsin huojahtevalta, etenkin kun ensivaikutelma tammasta oli aika kapea. Pirita naureskeli tullessaan kiristämään vyötä, että Primula on melkein niin kuin Mirja, kun ne ulkoilevat kahdestaan. No, ensi vaikutelman perusteella ei aivan...

Pirita sanoi, että pärjään Primulan kanssa parhaiten niin, että ratsastan sen pohkeesta kohti sopivaa ohjastuntumaa. Tamma oli aika kamelimainen ja keinahtelevainen, joten sitä sai tasapainottaa jatkuvasti. Primulalla oli myös mielenkiintoinen tapa tehdä "akitat" eli vaan pysähtyä yhtäkkiä protestoidakseen mitä kummallisempia asioita, kuten nyt vaikka uralta ympyrälle kääntämistä. Tamma kuitenkin reagoi raippaan, joten hetken keskustelun jälkeen matka aina jatkui. Onneksi näitä stoppeja ei mahtunut tuntiin montaa, kun uskalsin ratsastaa vähän rohkeammin. Ravissa sai myös olla tarkkana siitä, että askel on riittävän pitkä, eikä hevonen hidastu. Pirita huolehti myös, että pitkällä sivulla saavutettu reipas tempo säilyy pääty-ympyröillä.

Tunnin tehtävä oli meille juuri sopiva. Sen "syynä" oli varmaankin Ellan upouusi "heinäsirkka", pitkäjalkainen esteratsu Concorde. Parivaljakko oli tunnillamme ensimmäistä kertaa yhdessä, joten meidän muiden piti vähän antaa tilaa uuteen ympäristöön totuttelemiseen.

Teimme puolikkaita voltteja pitkältä sivulta siten, että suoristus tuli täsmälleen keskihalkaisijalla, josta käännyttiin toiseen suuntaan toiselle puolikkaalle voltille. Lopulta siis päädyttiin takaisin pitkälle sivulle uudessa suunnassa. Tätä mentiin ensin käynnissä, jossa ehti huolella valmistelemaan asetuksen ja taivutuksen, suoristuksen ja uuden suunnan asetuksen ja taivutuksen. Pirita oli tarkka siitä, että voltti alkoi juuri siitä mistä hän oli määrännyt. Ravissa tehtiin ensin yksitellen ja sitten niin, että puolet teki samasta pisteestä ja toinen puolet samasta. Siinä välissä  kun onnistuttiin aina silloin tällöin jotenkin ihmeen kaupalla olemaan keskihalkaisijalla samassa kohdassa yhtä aikaa...

Laukka tehtiin pääty-ympyrällä. Primula nosti laukat ihan ok, mutta se vaati ratsastajalta päättäväisyyttä ja ulko-ohjean tukea - aivan kuin Mirjalla. Etenkin vasempaan kierrokseen saatiin oikein hyvää laukkaa aikaiseksi heti, kun Pirita kertoi että Primula kyllä osaa laukatakin muodossa... Loppukäynti tehtiin ulkona tarhojen välissä kauniissa kevätsäässä.

Primula oli lopulta ihan kiva tuttavuus. Se oli nuoresta iästään huolimatta kuitenkin ihan ratsastettava, heti kun itse rohkaistui tarpeeksi. Tehtävä taivutteluineen ja suunnamuutoksineen auttoi sopi tosiaan Primulalle oikein hyvin. Sain siihen mukavan otteen, ja Piritakin tuntui tyytyväiseltä. Aina se on vähän hakemista uuden hevosen kanssa aluksi, mutta kenties tällä vielä aika lapsellisella tammalla voisi mennä toistekin.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa kun jaksat kirjoitella meidän tunnista! Nyt ehkä tämäkin dementikko muistaa edes jotain, mitä milläkin tunnilla on ollut ohjelmassa... Tuo 29.4. tunti kuulostaa jotenkin hämärästi tutulta, olinkos mä siellä? Kelläs kummalla mahdoin mennä..? Ei vaan, muistan mä nyt, Walterilla menin ja sehän oli aika ok??

    Ei oo montaa tuntia enää tätä kautta jäljellä. Höh.

    VastaaPoista
  2. Pitää varmaan alkaa kirjata myös muiden ratsut omien lisäksi! :-) En mä muista muuta, kuin että kaikilla oli ihan oudot hevoset. Sun kanssa niitä siitä seinältä tavattiin, joten eiköhän se sitten Walter ollut.
    Tosi äkkiä nämä kyllä unohtuvat, jos ei ole ollut mitään erityistä. Pari viikkoa tuosta ensimmäisestä korvaustunnista, enkä muista muuta kuin että pesin Mirjan tunnin jäkeen..!

    VastaaPoista
  3. Hih, "akitat", kokemusta on. Onkohan ne jo paikanneet sen reiän sieltä seinästä...

    VastaaPoista