Primus training -tyyppinen tunti

23.3.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Koska en viikonloppureissun vuoksi päässyt omalle tunnilleni, ostin pörssistä etukäteen korvaavan tunnin keskiviikolle. Tuntia kaupattiin "Piritan kokeeneena senioriryhmänä", mutta uskaltauduin kuitenkin ostoksille. Myyjä vakuutti, että joukossa pärjää, jos osaa väistämissäännöt.

Listassa minulle oli laitettu Mirja, yllätys yllätys. Tamma oli tallissa, mutta jäisi seuraavallekin tunnille. Meidän tuntimme oli Piritan ensimmäinen, Maijulla oli ollut junioriryhmä. Maneesiin mennessämme Maiju tiukasti opastikin meitä kääntymään heti oikealle uralle ja sieltä kaartoon, jotta isosta määrästä ratsukoita ei tulisi sekasotkua. Pirita nauroi, että Sanna on tottunut menemään keskelle, kun käy perjantaisin (jolloin on paljon tilaa).

Selvisin selkään ja alkuveryttely alkoi taas käynnin tahdin tarkastelulla ja raamin määrittämisellä. Samaa tehtiin myös ravissa, välillä pääty-ympyröillä asetetulla hevosella. Pirita komensi muutamaan otteeseen lyhentämään Mirjan ohjaa: vaikka oli "ihanaa", että pyrin ratsastamaan tamma pitkälle kaulalle, piti raami olla hieman täsmällisemmin määritetty. Nyt Mirja pääsi välillä vähän itse valitsemaan sitä raamin tiukkuutta.

Tamma oli taas sillä kiemurtelutuulella, joten sain välillä vähän taistella saadakseni sen haluamalleni tielle. Alkulaukat mentiin oikeaan pääty-ympyröillä, ja vaikka käytössä oli vain reilut puoli maneesia, sain taas laukata sitä ympäri. Kun Mirja oli hieman vertynyt, Pirita taas työsti meitä hetken ympyrällä. Sain hyvin varovasti hipaista sitä raipalla muutaman kerran niin, että tamma "antoi minun ratsastaa sitä". Lopulta laukasta tulikin ihan kelvollista, mutta se vaatii sen, että itse jämäköidyn keskivartalosta ja pidän raamista kiinni.

Välikäynnin aikana Pirita jännästi kyseli jokaiselta, miltä oma hevonen tuntuu, ja antoi vinkkejä jatkotunnille. Minä sain veryttelyn jälkeen ohjeeksi tiukentaa ohjaa entisestään ja vaatia enemmän kokoamista. Sitten Pirita kysyi jokaiselta, että mitä haluaisimme tehdä. Minä halusin tehdä avoja, koska ne ovat itselleni niin vaikeita. Lisäksi Mirja oli taas kiemurtelutuulella, ja viimeksi sellaisena päivänä avot olivat menneet täysin penkin alle. Joku toivoi laukannostoja käynnistä, joku siirtymisiä, joku kolmikaarista kiemurauraa. Homman juju oli siinä, että jokainen ryhtyi tekemään sitä, mitä oli toivonut, joten jokainen teki vähän eri asiaa. Tarkoituksena oli myös harjoitella toisten huomioon ottamista ja nopeaa reagointia niin, että voi hieman muuttaa omaa reittiä tai tehtävää, jos joku toinen on keskellä omaansa.

Minä tein avoja pitkillä sivuilla ensin oikeaan, ja kuten arvelin, Mirja protestoi oikein urakalla. Se kiemurteli uralta sivuun ja poikitti, taivutuksesta ei ollut tietoakaan. Ratsastin sen kuitenkin aiempaa päättäväisemmin takaisin uralle ja sain käyttää raippaakin niin kauan, että protestointia ei enää tullut. Tämän jälkeen alkoivat avotkin sujua, vasemmalle taas jopa paremmin, kun sen notkeamman oikean kyljen piti vaan venyä. Piritankin mukaan avot meni oikein hyvin ja hän kehui moneen otteeseen etenkin alussa otettani Mirjaan. Pirita osaa kyllä hyvin neuvoa mitä tehdä, kun tamma alkaa venkoilla. Maijun kanssa ei onnistunut ollenkaan samalla tavalla, vaikka pitäisihän mun nyt jo ehkä itsekin jotain osata tehdä...

Lopuksi laukattiin vasempaan ympyröillä, ja silloin sain huutia yhdeltä tuntilaiselta. Mirja rikkoi laukan, jolloin ohjasin uralta sisälle. Ilmeisesti olin sitten jotenkin ollut tiellä heti Mirjan pudotettua hitaampaan askellajiin, kun sain käskyn pysyä ympyrän sisäpuolella. On vaan niin kovin vaikea arvioida rikkoa ja siirtyä etukäteen pois ympyrän kehältä... Sain Mirjan toki laukkaamaan, mutta ihan niin näpsäkästi se ei mennyt kuin jokunen tunti sitten sen kovan taistelun jälkeen tai nyt oikeaan. Päästän nostossakin helposti ohjat löysäksi saadakseni eteenpäinpyrkimystä, kun nosto onnistuisi ulko-ohjan tukea vasten paljon helpommin. Tamma vaan jännittyy siitä niin helposti, että koitan varmaankin oikaista.

Loppuravissa Mirja oli taas oikein huippu. Tehtiin vielä laukan jälkeen kolmikaarista kiemurauraa ravissa, ja Mirja kääntyili kaarrokset hyvässä muodossa ja ravin tempon säilyttäen. Olin automaattisesti ajatellut, että jo kevennetään, mutta Pirita komensi minut vielä satulaan ja uudelle kiemurauralle ravin yhtään muuttumatta. Sain koota Mirjaa vielä hieman enemmän, ja se kyllä tuntui tosi hienolta. Ravi meillä alkaa tosiaan jo sujua, mutta se laukka...

Pirita oli tyytyväinen kaikkien hevosiin tunnin loppupuolella ja sanoi, että nyt ne näyttävät siltä, että voisi alkaa tehdä niitä tehtäviä. Tunnin teeman tarkoitus oli pistää ratsastajat miettimään, miltä oma hevonen tuntuu ja mitä siltä voi silloin vaatia. Jos se tuntuu hankalalta, pitäisi tehtävät sovittaa sen mukaan. Jos taas erityisen hyvältä, voi vaatimustasoa nostaa hieman totutusta.

Seuraavan tunnin hieman kokemattomampi ratsastaja ihasteli, miten hienosti Mirja oli mennyt. Hän oli mennyt sillä ensimmäisen kerran viikkoa aiemmin ja tuskasteli, miten tamma oli kiemurrellut. Sanoinkin, että nyt kyllä jo harmittaisi, jos Mirja ei menisi edes jotenkuten, kun olen sillä niin paljon mennyt. Harjoiteltavaa kyllä silti riittää!