Takaisin alkeiskurssille...

8.4.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

On tämä ratsastus vaan vinkeä laji. Tämän viikon tunnin perusteella olen taas valmis ilmoittautumaan kesäksi alkeiskurssille. Lisäksi haluaisin ehdottaa Mirjalle pitkää maastolenkkiä, johon sisältyy rauhallisia laukkapätkiä, sekä kunnon hierontaa.

Pikaisen Roope-visiitin jälkeen palasin taas Mirjan selkään, joka tuntui alkukäynnissä ihan hyvältä. Sillä oli itsestään eteenpäinpyrkimystä, mutta siihen käyntiin se kaikki sitten varmaan kuluikin.

Alkuveryttely tehtiin kahdella pääty-ympyrällä. Meidän tuntimme kanssa samaan aikaan on nyt parina viikkona ollut maneesissa myös yksi tuntilainen Ritvan kanssa ratsastamassa ihan itsekseen, ja tälle yhdelle ratsukolle on varattu puolikas maneesia. Niinpä Mirjalle hyvää tekevästä laukkaveryttelystä ei tullut mitään, ja sen kyllä huomasi. Ravissakin jouduin jo vähän komentamaan ja huolehtimaan ulko-ohjalla, että tamma pysyisi ohjan ja pohkeen välissä. Pohkeeseen se ei vaan tuntunut reagoivan oikein millään, joten muistuttelin varovasti raipalla.

Alkulaukka tehtiin oikeaan, mikä on Mirjalle se helpompi suunta. Tällä kerralla vaan ei sekään laukka meinannut nousta ravista millään, ei hyvällä eikä pahalla. Mirja vaan niskotteli, poikitti, pomppi ja vastusteli kaikin mahdollisin tavoin. Juuri, kun Piritalla meinasi mennä hermo, koska kukaan ympyrämme kolmesta ratsukosta ei meinannut saada nostoa aikaiseksi, sain tamman kuin ihmeen kaupalla laukkaan. En edes koittanut koota Mirjaa, vaan istuin itse vähän kevyemmin ja koitin antaa sen vertyä rauhasa. Pienellä ympyrällä se ei vaan onnistu kunnolla, pitäisi päästä koko maneesia tai ainakin suoraa uraa.

Piiiiiiitkän välikäynnin jälkeen teimme sik-sak-pohkeenväistöjä käynnissä uralta sisään ja takaisin. Pirita oli tarkkana siitä, että koko liike tuli suoritettua pitkän sivun aikana niin, että väistö alkoi ensimmäisen kirjaimen kohdalta ja päättyi viimeisen kohdalla uralle. Välissä piti tehdä aika jyrkkä väistö viisi metriä uran sisäpuolelle, suoristaa ja väistää takaisin. Liike tehtiin oikeaan kierrokseen, ja Mirja suoritui näistä  hyvin. Se liikkui eteen, asettui, väisti hyvin ja pysyi muodossa.

Mutta sitten taas siirryttiin pääty-ympyröille laukkaamaan vasempaan kierrokseen. Pirita jo etukäteen sanoi, että nyt kun tiedän laukannoston olevan Mirjalle vaikeaa, niin minun pitäisi huolehtia ulko-ohjan tuesta ja reipaasta ravista. Se vaan oli taas helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mirja vastusti nostoa kahta kauheammin. Piritakin jo maiskutti ja ryki kentän laidalla, kun pompimme eteenpäin epämääräisessä askellajissa. En vieläkään tiedä miten, mutta jotenkin sain Mirjan sitten kuitenkin laukkaan, jota meni samalla periaatteella kuin alussakin.

Kerran tamma rikkoi, kun nuori Foxy meinasi toiselta ympyrältä tulla vastaan meidän ympyrällemme. Sen jälkeen nostinkin laukan taas käynnistä, minkä Pirita huomasi ja kehui kovasti. Käynnistä nostaminen on paljon helpompaa ja miellyttävämpää varmasti Mirjallekin, joten aion tästä lähtien tehdä niin - jos nyt vielä saan tammalla ratsastaa.

Mirja oli todella kankea ja haluton, joten olisikohan se loman tarpeessa? Toisaalta haluaisin jatkaa sillä ja auttaa sitä aukeamaan, mutta se ei onnistu puolikkaassa maneesissa pyörimällä.

Tunnin päätteeksi Pirita komensi koko porukan jonoon ovella ja ratsut ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulos ratsastaja selässä. Mirja vanhana kenttähevosena sai vetää porukkaa, Foxyn pomppiessa perässä. Yhdellä jos toisellakin oli vähän intoa, vaikka ei tehty muuta kuin kierretty tallirakennus kahteen kertaan. Mirja käveli rauhallisesti pää pystyssä ja kuunteli hyvin ratsastajaa. Ehkä se siitä helpottaa, kun päästään pikku hiljaa ulos ratsastamaan. Kokonaisuudessaan tunti oli yksi huonoimmista Primus-tunneista, sillä luppoaikaa oli paljon.