4.3.2016 - Kikka - r. Aku
Ihanaa, sain ratsastaa tämän kolmannenkin Kikan tunnin Akulla, vaikka omalla tunnilla en sillä edellisen perustyöskentelytunnin jälkeen olekaan ratsastanut. Siitä huolimatta tunti oli minun ja Akun ehdotonta parhaimmistoa. Ruuna pysyi läpi tunnin kevyenä kummastakin suupielestä, eli toisin sanoen minä onnistuin olemaan vetämättä. Lisäksi laukat tehtiin uralla, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan tasapainoisen laukkajakson kulmineen kumpaankin suuntaan.
Aloitettiin kuitenkin ihan vaan käynnissä uralla. Otin Akun aika reippaaseen käyntiin, jotta saan sen ensin rehellisesti eteen. Sitten vasta kohti tehtäviä ratsastettaessa lyhennän käyntiä. Se passimainen alue on jossain siinä välillä, ainakin reipas käynti tuntuu selkään yllättävän tasaiselta. Käynnissä veryteltiin myös pitkällä pohkeenväistöllä diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Sain ensimmäisellä kerralla moitteita, kun en aloittanut heti kirjaimesta - valmistelin siis liian pitkään suoristamalla ja asettamalla ennen väistöön lähtemistä. Seuraavat moitteet sain heti kahden sinällään ihan hyvän vaistön jälkeen, kun jatkoi uralla Akun jumppaamista omatoimisesti avotaivutuksella. Ajatuksena minulla oli tietenkin tarjota ruunalle tekemistä ja irroitella sitä, mutta pilasin Kikan ajatuksen hevosten suoristamisesta väistöllä. En muuten ollut ainoa.
Ravissa työskenneltiin koko uralla ja hetkittäin ympyröillä. Kikka sanoi, että otteeni Akuun on parantunut kerta kerralta. Aku olikin oikein kiva, ja päästiin jo hienosäätöön. Istuin nimittäin edelleen vinossa, ja kroppaa kääntämällä liikeen suuntaan tapahtui hevosessakin käsittämättömän iso muutos. Lähes uskomatonta, miten näinkin pieni korjaus voi vaikuttaa niin selvästi, Aku rentoutui silminnähden.
Laukannostot tehtiin uralta valitsemastamme pisteestä. Vasen laukka rullasi heti, Kikkakin sanoi että siinä muodossa ja siinä tempossa on hyvä. Totesi kyllä samantien, että se on haaste, että saa Akun pysymään juuri siinä ilman ohjalle painamista, ilman hidastamista, ilman kiihdyttämistä.
Toiseen suuntaan meillä nosto taas kesti, koska halusin Akun ensin vähän kootumpaan raviin, jotta laukka olisi heti alusta hallinnassani. Ehdin nipin napin alta pois, mutta valmistelu tosiaan kannatti. Tunsin kyllä itsekin, että alussa laukka oli aavistuksen epämääräistä, joten ihan hieman tempoa lisäämällä sain laukkaan rytmiä. Pitkän sivun alussa oli hieman tekemistä, ettei Aku karannut käsistä, mutta kun Kikka komensi, ettei ruuna saa lähteä, niin sain tsempattua sen käsissäni läpi pitkän sivun edelleen hyvässä laukassa. Tällainen eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin ihan erilaista kuin se ei-ole-mitään-tekemistä-onpa-tylsää-karkailu, sillä nyt Aku oli sen verran viritetty, että ylimääräinen energia tuli siitä.
Laukkojen välissä tehtiin avotaivutus-vastataivutus-tehtävää. Valmistelua siksak-sulkuihin, hyvää jumppaa hevoselle kun taivutuksen suunta vaihtuu - ja hyvää aivojumppaa ratsastajalle! Aloitimme siis heti kulmasta taivutetulla hevosella avotaivutusta, jota jatkettiin noin kolmasosa pitkästä sivusta. Sitten vaihdettiin vastataivutukseen eli käännettiin hevosen otsa pitkän sivun suuntaisesti etuosan pysyessä uran sisäpuolella, jolloin taivutuksen suunta vaihtui. Tämähän on siis sulkutaivutusta ikään kuin väärään suuntaan. Muutos piti tehdä aika rauhallisesti, ja uran sisäpuolella olevalla kädellä sai selvästi auttaa viemällä sitä poispäin kaulasta. Aku taipui aika kivasti heti, kun ratsastaja sai apunsa muutoskohdassa rauhoitettua.
maanantai 21. maaliskuuta 2016
torstai 17. maaliskuuta 2016
Vaikeaa, todella vaikeaa
29.2.2016 - Maiju - t. Lady
Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!
Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.
No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.
Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.
Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.
Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!
Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.
No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.
Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.
Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Hoplaa!
22.2.2016 - Maiju - r. Sacce
Sacce oli todellinen yllätyshevoslistassa, se ei juuri ole meidän tunnillamme ollut. Nyt Maiju halusi, että saan hevosen, jolla uskallan ja voin laukata reilusti. Teki hyvää.
Tunnin teemana olivat siirtymiset, ja niiden myötä hevoset pistettiin töihin ihan tosissaan. Saccekin oli tunnin jälkeen aivan hiestä märkä, ratsastajasta nyt puhumattakaan.
Aloitettiin kevyesti tekemällä pysähdyksiä uralla. Sitten käynnissä päädyt ja aina kirjaimesta kirjaimeen pitkät sivut ravia. Tätä hinkkasimme koko porukan voimin pitkään ja hartaasti. Saccekin vaan hypähti raviin sen sijaan, että olisi rehellisesti polkenut takaa eteen ja sulavasti liukunut käynnistä raviin. Jouduin huomauttelemaan raipalla Saccea, minkä seurauksena välillä laukkasimmekin. Maijun mukaan sekin on sallittua, kunhan sitten seuraavalla kerralla korjataan tehtävä oikeaksi, etteivät hevoset opi väärin. Aluksi olin myös liian löperö käyntiin siirtymisen kanssa.
Lopputunti pyörittiinkin melkein kokonaan ympyrällä. Ensin ravissa hyvässä tempossa niin, että kaikki saivat asetukset läpi. Sisäohjasta piti pystyä myötäämään, eikä hevosessa saanut tapahtua muutosta. Sacce olikin tässä aika kiva, sillä nyt se liikkui sopivan reippaasti eteen. Pystyin aika hyvin keskittymään asetukseen ja myötäämiseen ja oma-aloitteisesti jopa omien käsien paikkaan riittävän edessä kyynärpäiden kulmaa kadottamatta.
Laukannostot olivat sitten se toinen tunnin tehtävä, jota jouduimme porukalla hiomaan. Maiju halusi suorastaan räjähtävät nostot eikä yhtään askelta mitään epämääräistä ravin ja laukan sekasotkua ennen kiihdytystä. Tässä vaiheessa puuskuttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin, sillä terävä nosto oli yllättävän haastava tehtävä. Hyvä muistutus siitä, että myös ilman tällaista erityistä keskittymistä ihan joka tunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota asiaan. Lopulta kuitenkin kaikki onnistuivat ja hevoset laukkasivat kulloinkin vaaditussa tempossa. Välillä nimittäin koottiin ja tultiin lopulta ihan pienelle ympyrälle laukkaamaan, joka sujui hurjan hyvin. Sacelle kokoaminen on tietenkin helppoa, mutta ei se silti sitä ihan itsestään tee.
Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta minusta Sacesta oikein huokuu sellainen tietty omanarvontunto. Se näyttää hyvin ymmärtävän, miten hieno ja osaava se on, ja katselee karsinaan tulevaa ratsastajaa ikään kuin arvioiden. Sacce on valtavan hieno urheiluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastaa! Tasainen tuntuma ja sopiva eteenpäinpyrimys kaikissa askellajeissa on tosi vaikea saavuttaa. Milloin lonksuu edestä tyhjänä, milloin painaa ohjalle kieli suupielestä vilkkuen. Siihen nähden tämä tunti jäi kyllä plussan puolelle, ja erityisen kiva oli lopulta onnistua laukkatehtävässä.
Sacce oli todellinen yllätyshevoslistassa, se ei juuri ole meidän tunnillamme ollut. Nyt Maiju halusi, että saan hevosen, jolla uskallan ja voin laukata reilusti. Teki hyvää.
Tunnin teemana olivat siirtymiset, ja niiden myötä hevoset pistettiin töihin ihan tosissaan. Saccekin oli tunnin jälkeen aivan hiestä märkä, ratsastajasta nyt puhumattakaan.
Aloitettiin kevyesti tekemällä pysähdyksiä uralla. Sitten käynnissä päädyt ja aina kirjaimesta kirjaimeen pitkät sivut ravia. Tätä hinkkasimme koko porukan voimin pitkään ja hartaasti. Saccekin vaan hypähti raviin sen sijaan, että olisi rehellisesti polkenut takaa eteen ja sulavasti liukunut käynnistä raviin. Jouduin huomauttelemaan raipalla Saccea, minkä seurauksena välillä laukkasimmekin. Maijun mukaan sekin on sallittua, kunhan sitten seuraavalla kerralla korjataan tehtävä oikeaksi, etteivät hevoset opi väärin. Aluksi olin myös liian löperö käyntiin siirtymisen kanssa.
Lopputunti pyörittiinkin melkein kokonaan ympyrällä. Ensin ravissa hyvässä tempossa niin, että kaikki saivat asetukset läpi. Sisäohjasta piti pystyä myötäämään, eikä hevosessa saanut tapahtua muutosta. Sacce olikin tässä aika kiva, sillä nyt se liikkui sopivan reippaasti eteen. Pystyin aika hyvin keskittymään asetukseen ja myötäämiseen ja oma-aloitteisesti jopa omien käsien paikkaan riittävän edessä kyynärpäiden kulmaa kadottamatta.
Laukannostot olivat sitten se toinen tunnin tehtävä, jota jouduimme porukalla hiomaan. Maiju halusi suorastaan räjähtävät nostot eikä yhtään askelta mitään epämääräistä ravin ja laukan sekasotkua ennen kiihdytystä. Tässä vaiheessa puuskuttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin, sillä terävä nosto oli yllättävän haastava tehtävä. Hyvä muistutus siitä, että myös ilman tällaista erityistä keskittymistä ihan joka tunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota asiaan. Lopulta kuitenkin kaikki onnistuivat ja hevoset laukkasivat kulloinkin vaaditussa tempossa. Välillä nimittäin koottiin ja tultiin lopulta ihan pienelle ympyrälle laukkaamaan, joka sujui hurjan hyvin. Sacelle kokoaminen on tietenkin helppoa, mutta ei se silti sitä ihan itsestään tee.
Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta minusta Sacesta oikein huokuu sellainen tietty omanarvontunto. Se näyttää hyvin ymmärtävän, miten hieno ja osaava se on, ja katselee karsinaan tulevaa ratsastajaa ikään kuin arvioiden. Sacce on valtavan hieno urheiluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastaa! Tasainen tuntuma ja sopiva eteenpäinpyrimys kaikissa askellajeissa on tosi vaikea saavuttaa. Milloin lonksuu edestä tyhjänä, milloin painaa ohjalle kieli suupielestä vilkkuen. Siihen nähden tämä tunti jäi kyllä plussan puolelle, ja erityisen kiva oli lopulta onnistua laukkatehtävässä.
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Kikan perustyöskentelytunti 2/3
14.2.2016 - Kikka - r. Aku
Sain jatkaa Kikan opetuksessa ihanalla Akulla. Vähän jännitti, kun alla oli tunti ihan erilaisella Iirolla, mutta Akun kanssa sujui taas oikein kivasti. Teimme alkutunnista enemmän ohjatusti, lopputunnista enemmän itsenäisesti. Arvata saattaa, että mitä enemmän Kikka kommentoi, sitä paremmin sujui, kun taas itsenäisessä työssä oli enemmän haasteita.
Koitin hullun lailla muistaa edellisen tunnin opin siitä, että ei saa jäädä vetämään. Lopputuloksena oli upeita kulmia, joihin sain Akun hyvin asetettua ja taivutettua. Ruuna oli ehkä vähän matalassa muodossa, mutta se ei juossut eikä jäänyt painamaan kädelle. Tähän pitää kyllä olla tyytyväinen.
Ympyrätyöskentelyssä jouduttiin kaikki kolme ratsastajaa aika koville. Hevosemme olivat Kikan mielestä vähän alitempoisia ja vähän liian vähän eteenpäinpyrkiviä. Työskentely tuotti kuitenkin tulosta, sillä laukka vasempaan oli pitkästä aikaa ihan todella hyvää. Aku eteni ja oli tasaisella tuntumalla. Se ei ollut kevyt, mutta tasainen. Tähän Kikkakin puuttui ja sanoi, että häneltä on kysytty miten paljon hevosta voi olla kädellä. Kun hevonen on tyytyväinen, etenee, ei nojaa, voi tuntumaa olla enemmänkin. Kieltämättä Aku tuntui tässä todella hyvältä.
Sen sijaan avotaivutuksissa olikin sitten enemmän haasteita. Käynnissähän nämä sujuvat, mutta ravissa on todella paljon vaikeampaa. Tuska varmaan näkyi kasvoiltani, sillä Kikka kommentoi, että se tuntuu varmaan vaikealta mutta näyttää ihan hyvältä. Olemme siis tyytyväisiä avotaivutuksiinkin.
Lopun laukka oikeaan tehtiin sitten lähes täysin itsenäisesti. Aku oli avotaivutusten jälkeen aika vahva, joten ajattelin tehdä samoin kuin Maijun tunnilla taannoin: ravi-laukka-siirtymisiä. Osittain ne toimivat nytkin, sillä nostojen saattelemana tuli taas pätkiä unelmaravia. Valitettavasti itse laukka oikeaan ei vetänyt vertoja alun vasemmalle laukalle, vaan jäin taas liikaa jarruttelemaan. En edelleenkään ymmärrä, mihin alitajunnan syvimpään sopukkaan tämä arkailu on jumittanut, koska Aku on ollut monta tuntia jo aivan superkiltti. Sitä paitsi tiedän kyllä, että jos se vähän kiihdyttää, niin kyllä sen takaisin saa. Aku kun onneksi suuntaa tarmonsa aina vaan eteenpäin, ei ylös tai sivulle. Ja mitä enemmän se laukkaa ja joutuu töihin, niin sitä vähemmänhän sille yleensäkin jää aikaa miettiä kaiken maailman kolahduksia ja kolttosia. Tästä Kikankin kanssa hetki keskusteltiin koiramaailma-analogialla: koiratkaan eivät välttämättä tee vaikka osaisivat, jos ohjaaja ei ole täysillä mukana ja usko siihen, mitä tekee. Sama se on hevostenkin kanssa, ja tätä ajatusta koitan jatkossa tuoda ratsastukseeni.
Sain jatkaa Kikan opetuksessa ihanalla Akulla. Vähän jännitti, kun alla oli tunti ihan erilaisella Iirolla, mutta Akun kanssa sujui taas oikein kivasti. Teimme alkutunnista enemmän ohjatusti, lopputunnista enemmän itsenäisesti. Arvata saattaa, että mitä enemmän Kikka kommentoi, sitä paremmin sujui, kun taas itsenäisessä työssä oli enemmän haasteita.
Koitin hullun lailla muistaa edellisen tunnin opin siitä, että ei saa jäädä vetämään. Lopputuloksena oli upeita kulmia, joihin sain Akun hyvin asetettua ja taivutettua. Ruuna oli ehkä vähän matalassa muodossa, mutta se ei juossut eikä jäänyt painamaan kädelle. Tähän pitää kyllä olla tyytyväinen.
Ympyrätyöskentelyssä jouduttiin kaikki kolme ratsastajaa aika koville. Hevosemme olivat Kikan mielestä vähän alitempoisia ja vähän liian vähän eteenpäinpyrkiviä. Työskentely tuotti kuitenkin tulosta, sillä laukka vasempaan oli pitkästä aikaa ihan todella hyvää. Aku eteni ja oli tasaisella tuntumalla. Se ei ollut kevyt, mutta tasainen. Tähän Kikkakin puuttui ja sanoi, että häneltä on kysytty miten paljon hevosta voi olla kädellä. Kun hevonen on tyytyväinen, etenee, ei nojaa, voi tuntumaa olla enemmänkin. Kieltämättä Aku tuntui tässä todella hyvältä.
Sen sijaan avotaivutuksissa olikin sitten enemmän haasteita. Käynnissähän nämä sujuvat, mutta ravissa on todella paljon vaikeampaa. Tuska varmaan näkyi kasvoiltani, sillä Kikka kommentoi, että se tuntuu varmaan vaikealta mutta näyttää ihan hyvältä. Olemme siis tyytyväisiä avotaivutuksiinkin.
Lopun laukka oikeaan tehtiin sitten lähes täysin itsenäisesti. Aku oli avotaivutusten jälkeen aika vahva, joten ajattelin tehdä samoin kuin Maijun tunnilla taannoin: ravi-laukka-siirtymisiä. Osittain ne toimivat nytkin, sillä nostojen saattelemana tuli taas pätkiä unelmaravia. Valitettavasti itse laukka oikeaan ei vetänyt vertoja alun vasemmalle laukalle, vaan jäin taas liikaa jarruttelemaan. En edelleenkään ymmärrä, mihin alitajunnan syvimpään sopukkaan tämä arkailu on jumittanut, koska Aku on ollut monta tuntia jo aivan superkiltti. Sitä paitsi tiedän kyllä, että jos se vähän kiihdyttää, niin kyllä sen takaisin saa. Aku kun onneksi suuntaa tarmonsa aina vaan eteenpäin, ei ylös tai sivulle. Ja mitä enemmän se laukkaa ja joutuu töihin, niin sitä vähemmänhän sille yleensäkin jää aikaa miettiä kaiken maailman kolahduksia ja kolttosia. Tästä Kikankin kanssa hetki keskusteltiin koiramaailma-analogialla: koiratkaan eivät välttämättä tee vaikka osaisivat, jos ohjaaja ei ole täysillä mukana ja usko siihen, mitä tekee. Sama se on hevostenkin kanssa, ja tätä ajatusta koitan jatkossa tuoda ratsastukseeni.
torstai 11. helmikuuta 2016
Putki poikki
8.2.2016 - Maiju - r. Iiro
Aku-putki meni poikki juuri, kun se olisi noussut jaetulle kakkossijalle Primus-ratsujeni joukossa. Tilastotietona mainittakoon, että Lulu on edelleen omalla kymmenluvullaan, mutta sitten tulee tiukka rypäs: Mirja 17 kertaa ja Aku, Foxy sekä Lady 16 kertaa, bubbling under Konsta 15 kerralla. No, toivottavasti vielä pääsen Akunkin kyytin, vaikka tällä tunnilla tutustuinkin kokonaan uuteen hevoseen.
Maiju oli jakanut minulle Irco Megan eli Iiron, suuren kimon, joka on entisessä elämässään kilpaillut ihan kunnon kokoisilla esteillä. Syyskaudella se muutti Primukselle opetusmestariksi ja on siitä asti valloittanut yhden jos toisenkin ratsastajan niin esteillä kuin koulussakin. Iiro osoittautui käytännön järkeväksi hevoseksi, joka ei turhista hötkyillyt. Suurin haaste sen kanssa ja varmaankin se syy, miksi Maiju oli minulle ruunan jakanut, oli kädelle painaminen. Iiro yritti kovin helposti nojata ohjaan ja lisätä vauhtia sen sijaan, että se olisi rehellisesti kantanut itsensä ja ollut kevyt edestä. Sain siis ihan jatkuvasti ja molempiin suuntiin harjoitella sitä myötäämistä: ottaa sai, mutta myödätä piti.
Teimme kauhukseni itsenäisen veryttelyn. Kauhukseni siksi, että en jotenkin yhtään osaa suunnitella mitään järkevää, etenkään uuden hevosen kanssa. Käynti sujui kuitenkin ihan hyvin. Tein molempiin suuntiin samat kuviot, eli ensin vain voltteja, sitten pienet pohkeenväistöt ja enemmän avotaivutusta. Ravissa jouduin vähän ongelmiin, koska Iirolla oli heti alusta aika paljon vauhtia. Niinpä tein molempiin suuntiin lähinnä pääty-ympyröitä, joilla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pikku hiljaa siirtymiset paranivat ja hevonen alkoi olla kuulolla kipittämisen sijaan. Laukassa vasenpaan jatkoin samoin, eli paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Iiron laukka oli suht vaatimattomaan raviin verrattuna aivan valtavan suurta! Myöhemmin oikealle keskiympyrällä laukatessa Maiju kehoittikin menemään vaan mukaan laukkaan lantiosta, eikä ratsastamaan pienempää laukkaa kuin mikä hevosella on. Silloin tuntui välillä siltä, että hevonen on vain nipin napin käsissäni, mutta kun katsoin peilistä menoamme, ei Iiro mitenkään kovin lujaa näyttänyt edes menevän.
Taivutusväistöteema jatkui tällä kerralla sulkutaivutuksiin asti. Lähdimme valmistelemaan liikettä siten, että pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen tehtiin käyntivoltti. Siitä jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Iiro teki avotaivutuksen ihan ok, mutta tässäkin sai olla tarkkana käden kanssa. Maiju sanoi, että koko ajan pitää kuulostella painaako se kädelle, ja jos painaa, niin pitää heti tehdä jotain. Iirohan on ollut ainakin vielä syykaudella Maijun ratsutettavana, joten Maiju todella tietää mistä puhuu. Sitten vaihdettiin avotaivutus sulkutaivutukseen. Minulle itselleni sulku on edelleen loogisempaa kuin avotaivutus, joten sinällään tämä hevoselle haastavampi liike ei tuntunut kovin vaikelta. Ratsastin Iiron aluksi ehkä jopa liian selvästi neljälle uralle, koska suuri hevonen tarvitse aluksi vähän enemmän jumppaa taipuakseen. Se oli kyllä jännää, että näissä kuvioissa kovin isoa puolieroa en huomannut, vaikka taannoin kauden päätöstilaisuudessa ihan omin silminä näin, miten toispuoleiset lihakset Iirolla on.
Kokonaisuudessaan Iirosta jäi hyvin positiivinen kuva, ja jollain tapaa se toi mieleen Borasin. Istu, hengitä, rento käsi -mantra toimi Iirollakin, vaikka se ei ollut lähimainkaan niin kuuma kuin Boras tullessaan. Iiro tarjosi hyvää myötäämisharjoitusta läpi koko tunnin, mikä on varmasti hyödyllistä myös mahdollisia tulevia Aku-kertoja ajatellen.
Aku-putki meni poikki juuri, kun se olisi noussut jaetulle kakkossijalle Primus-ratsujeni joukossa. Tilastotietona mainittakoon, että Lulu on edelleen omalla kymmenluvullaan, mutta sitten tulee tiukka rypäs: Mirja 17 kertaa ja Aku, Foxy sekä Lady 16 kertaa, bubbling under Konsta 15 kerralla. No, toivottavasti vielä pääsen Akunkin kyytin, vaikka tällä tunnilla tutustuinkin kokonaan uuteen hevoseen.
Maiju oli jakanut minulle Irco Megan eli Iiron, suuren kimon, joka on entisessä elämässään kilpaillut ihan kunnon kokoisilla esteillä. Syyskaudella se muutti Primukselle opetusmestariksi ja on siitä asti valloittanut yhden jos toisenkin ratsastajan niin esteillä kuin koulussakin. Iiro osoittautui käytännön järkeväksi hevoseksi, joka ei turhista hötkyillyt. Suurin haaste sen kanssa ja varmaankin se syy, miksi Maiju oli minulle ruunan jakanut, oli kädelle painaminen. Iiro yritti kovin helposti nojata ohjaan ja lisätä vauhtia sen sijaan, että se olisi rehellisesti kantanut itsensä ja ollut kevyt edestä. Sain siis ihan jatkuvasti ja molempiin suuntiin harjoitella sitä myötäämistä: ottaa sai, mutta myödätä piti.
Teimme kauhukseni itsenäisen veryttelyn. Kauhukseni siksi, että en jotenkin yhtään osaa suunnitella mitään järkevää, etenkään uuden hevosen kanssa. Käynti sujui kuitenkin ihan hyvin. Tein molempiin suuntiin samat kuviot, eli ensin vain voltteja, sitten pienet pohkeenväistöt ja enemmän avotaivutusta. Ravissa jouduin vähän ongelmiin, koska Iirolla oli heti alusta aika paljon vauhtia. Niinpä tein molempiin suuntiin lähinnä pääty-ympyröitä, joilla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pikku hiljaa siirtymiset paranivat ja hevonen alkoi olla kuulolla kipittämisen sijaan. Laukassa vasenpaan jatkoin samoin, eli paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Iiron laukka oli suht vaatimattomaan raviin verrattuna aivan valtavan suurta! Myöhemmin oikealle keskiympyrällä laukatessa Maiju kehoittikin menemään vaan mukaan laukkaan lantiosta, eikä ratsastamaan pienempää laukkaa kuin mikä hevosella on. Silloin tuntui välillä siltä, että hevonen on vain nipin napin käsissäni, mutta kun katsoin peilistä menoamme, ei Iiro mitenkään kovin lujaa näyttänyt edes menevän.
Taivutusväistöteema jatkui tällä kerralla sulkutaivutuksiin asti. Lähdimme valmistelemaan liikettä siten, että pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen tehtiin käyntivoltti. Siitä jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Iiro teki avotaivutuksen ihan ok, mutta tässäkin sai olla tarkkana käden kanssa. Maiju sanoi, että koko ajan pitää kuulostella painaako se kädelle, ja jos painaa, niin pitää heti tehdä jotain. Iirohan on ollut ainakin vielä syykaudella Maijun ratsutettavana, joten Maiju todella tietää mistä puhuu. Sitten vaihdettiin avotaivutus sulkutaivutukseen. Minulle itselleni sulku on edelleen loogisempaa kuin avotaivutus, joten sinällään tämä hevoselle haastavampi liike ei tuntunut kovin vaikelta. Ratsastin Iiron aluksi ehkä jopa liian selvästi neljälle uralle, koska suuri hevonen tarvitse aluksi vähän enemmän jumppaa taipuakseen. Se oli kyllä jännää, että näissä kuvioissa kovin isoa puolieroa en huomannut, vaikka taannoin kauden päätöstilaisuudessa ihan omin silminä näin, miten toispuoleiset lihakset Iirolla on.
Kokonaisuudessaan Iirosta jäi hyvin positiivinen kuva, ja jollain tapaa se toi mieleen Borasin. Istu, hengitä, rento käsi -mantra toimi Iirollakin, vaikka se ei ollut lähimainkaan niin kuuma kuin Boras tullessaan. Iiro tarjosi hyvää myötäämisharjoitusta läpi koko tunnin, mikä on varmasti hyödyllistä myös mahdollisia tulevia Aku-kertoja ajatellen.
torstai 4. helmikuuta 2016
Tehotreeni
1.2.2016 - Maiju - r. Aku
Olipa huipputunti! Yksi ryhmästämme on menossa kisoihin, joten jätimme hetkeksi taivutusväistöt vähemmälle ja teimme kuvioita heA:10-kouluohjelmasta.
Aloitimme kuitenkin niillä avotaivutuksilla heti ensimmäiseksi käynnissä. Koska vasta veryteltiin, sai taivutus olla loiva. Akun kanssa onnistui taas helpommin oikealle kuin vasemmalle, jossa ulkoapujen, etenkin ulko-ohjan, merkitystä ei sovi vähätellä. Sain yleensäkin tehdä reippaasti puolipidätteitä, jotta käynti vähän lyhenisi eikä olisi sellaista harppomista. Alussa ratsastinkin kyllä vähän tarkoituksella reippaampaan tempoon, koska Kikan tunnilla huomasin, että silloin tahti on tasaisempaa ja reitti vähemmän vaappuvaa. Etenkin kulmissa ja volteilla reippaampi tempo toimi, mutta avotaivutuksessa sitten Aku ei ihan ehtinytkään asetella jalkojaan. Maiju sanoi hyvin, että jos käynti on isoa, yksi virhe vie paljon kauemmaksi oikeasta, kuin jos käynti olisi pientä.
Sitten siirryttiin raviin ja aika pian alettiin tehdä omaan tahtiin uralla laukannostoja ravista. Tämä tehtävä sopi Akulle ihan todella hyvin! Sen kanssa on haastava junnata yhtä ja samaa pitkään. Nyt pystyin tekemään siirtymisen ravista laukkaan ja takaisin raviin aina neljäsosakierroksen välein. Hevonen pysyi loistavasti hereillä ja terävien nostojen saamiseksi ratsastin ravia niin tarmokkaasti, että se unelmaravi löytyi nyt jo urallakin, jee! Se on hirmu makean tuntuista, mutta hirmu isoa, ja kyllä se sitten kropassa seuraavana päivänä tuntuikin...
Pikku hiljaa jäätiin laukkaan ja kokoonnuttiin keskiympyrälle. Siitä sitten lähdettiin kaksi hevosta kärkenä kummaltakin pitkältä sivulta uralle, josta tehtiin ensin täyskaarto ja sitten seuraavalla kerralla vielä vastalaukassa puoliympyrä. Vähän meinasi tulla ahdasta, joten tultiin sama kuvio vielä kolme ja kolme kerrallaan. Hienosti onnistui kaikilla - mitä nyt Aku ihan ensimmäisellä kerralla meinasi vähän ottaa ritolat.
Osa hevosista alkoi tässä vaiheessa käydä aika kuumana, joten rauhoitettiin tilanne ja siirryttiin takaosakäännöksiin. Näitä tehtiin ensin jokaisessa kulmassa puolikkaina, ja sitten kaikki yhtä aikaa kokonainen. Akun kanssa piti huolehtia tahdista, jotta se ei hidastu. Maiju myös vaati todella koottua käyntiä eli lyhyitä askeleita, alkutunnin tapaan, ja kieltämättä siitä käynnistä käännökset onnistuivat paljon vaivattomammin.
Lopussa ei enää ehditty ravata kuin ihan pieni pätkä, vaikka mieli olisi tehnyt, kun oli mennyt niin hyvin alussakin. Oli oikea kunnon tehotunti, ei juuri pitkin ohjin kävelty! Muutoin olin supertyytyväinen, mutta laukkaa en vieläkään uskalla ratsastaa riittävästi. Maiju koitti sanoa, että kun Aku laukkaa kunnolla, se ei edes ehdi tehdä mitään, mutta miten se on niin vaikea sisäistää. Enkä minä oikeastaan niitä lähtöjä enää edes ajattele, vaan sitä, että menetän sen tunteen minkä olen saanut, ja Akusta tulee vahva. Ensi kerralla tsemppaan ihan erityisesti tässä!
Aku oli tunnin jälkeen aivan hikinen, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa sain hoitaa ruunan talliin, mikä kruunasi onnistuneen tunnin, Akun kanssa kun on niin mukava seurustellakin.
Olipa huipputunti! Yksi ryhmästämme on menossa kisoihin, joten jätimme hetkeksi taivutusväistöt vähemmälle ja teimme kuvioita heA:10-kouluohjelmasta.
Aloitimme kuitenkin niillä avotaivutuksilla heti ensimmäiseksi käynnissä. Koska vasta veryteltiin, sai taivutus olla loiva. Akun kanssa onnistui taas helpommin oikealle kuin vasemmalle, jossa ulkoapujen, etenkin ulko-ohjan, merkitystä ei sovi vähätellä. Sain yleensäkin tehdä reippaasti puolipidätteitä, jotta käynti vähän lyhenisi eikä olisi sellaista harppomista. Alussa ratsastinkin kyllä vähän tarkoituksella reippaampaan tempoon, koska Kikan tunnilla huomasin, että silloin tahti on tasaisempaa ja reitti vähemmän vaappuvaa. Etenkin kulmissa ja volteilla reippaampi tempo toimi, mutta avotaivutuksessa sitten Aku ei ihan ehtinytkään asetella jalkojaan. Maiju sanoi hyvin, että jos käynti on isoa, yksi virhe vie paljon kauemmaksi oikeasta, kuin jos käynti olisi pientä.
Sitten siirryttiin raviin ja aika pian alettiin tehdä omaan tahtiin uralla laukannostoja ravista. Tämä tehtävä sopi Akulle ihan todella hyvin! Sen kanssa on haastava junnata yhtä ja samaa pitkään. Nyt pystyin tekemään siirtymisen ravista laukkaan ja takaisin raviin aina neljäsosakierroksen välein. Hevonen pysyi loistavasti hereillä ja terävien nostojen saamiseksi ratsastin ravia niin tarmokkaasti, että se unelmaravi löytyi nyt jo urallakin, jee! Se on hirmu makean tuntuista, mutta hirmu isoa, ja kyllä se sitten kropassa seuraavana päivänä tuntuikin...
Pikku hiljaa jäätiin laukkaan ja kokoonnuttiin keskiympyrälle. Siitä sitten lähdettiin kaksi hevosta kärkenä kummaltakin pitkältä sivulta uralle, josta tehtiin ensin täyskaarto ja sitten seuraavalla kerralla vielä vastalaukassa puoliympyrä. Vähän meinasi tulla ahdasta, joten tultiin sama kuvio vielä kolme ja kolme kerrallaan. Hienosti onnistui kaikilla - mitä nyt Aku ihan ensimmäisellä kerralla meinasi vähän ottaa ritolat.
Osa hevosista alkoi tässä vaiheessa käydä aika kuumana, joten rauhoitettiin tilanne ja siirryttiin takaosakäännöksiin. Näitä tehtiin ensin jokaisessa kulmassa puolikkaina, ja sitten kaikki yhtä aikaa kokonainen. Akun kanssa piti huolehtia tahdista, jotta se ei hidastu. Maiju myös vaati todella koottua käyntiä eli lyhyitä askeleita, alkutunnin tapaan, ja kieltämättä siitä käynnistä käännökset onnistuivat paljon vaivattomammin.
Lopussa ei enää ehditty ravata kuin ihan pieni pätkä, vaikka mieli olisi tehnyt, kun oli mennyt niin hyvin alussakin. Oli oikea kunnon tehotunti, ei juuri pitkin ohjin kävelty! Muutoin olin supertyytyväinen, mutta laukkaa en vieläkään uskalla ratsastaa riittävästi. Maiju koitti sanoa, että kun Aku laukkaa kunnolla, se ei edes ehdi tehdä mitään, mutta miten se on niin vaikea sisäistää. Enkä minä oikeastaan niitä lähtöjä enää edes ajattele, vaan sitä, että menetän sen tunteen minkä olen saanut, ja Akusta tulee vahva. Ensi kerralla tsemppaan ihan erityisesti tässä!
Aku oli tunnin jälkeen aivan hikinen, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa sain hoitaa ruunan talliin, mikä kruunasi onnistuneen tunnin, Akun kanssa kun on niin mukava seurustellakin.
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Avotaivutukset jatkuvat
25.1.2016 - Maiju - r. Aku
Koitin saada saman hyvän fiiliksen Kikan tunnilta heti alusta asti, joten aloitin veryttelynkin samoin. Saimme tehdä itsenäisesti pohkeenväistöjä, joten minä tein niitä kuten perjantaina eli uralta sisään ja takaisin. Väistöt pidin lyhyinä ja reippaina, ja Maijun kehoituksesta kaikki tarkkailivat sitä, että ensimmäinen askel ja viimeinen askel tulevat juuri silloin kuin pyydetään. Käynnissä nämä väistöt sujuvat Akun kanssa kyllä helposti molempiin suuntiin.
Ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa koitin ylläpitää reippaan tempon, ja ravissa se onnistuikin aika kivasti. Asetus olisi saanut olla vasempaankin selvempi, mutta ihan kivaa sellaista maatavoittavaa ravia saimme aikaiseksi. Maiju halusikin hevoset mielummin pitkälle kaulalle kuin kovin korkeiksi ja kootuiksi, joten laukassa pidensin jopa hieman ohjaa. Oikeastaan tämä vain paransi Akun laukkaa - tai siis sai minut ratsastamaan sitä hieman enemmän eteen, jolloin laukka ei ole sellaista keinuhevoslaukkaa ilman kunnon liitovaihetta. Tehtiin aika paljon myös siirtymisiä, ja piti ajatella aina unelmaravia laukasta siirryttäessä, jotta heti ensimmäinen askel olisi hyvä.
Avotaivutuksia jatkoimme mielenkiintoisella harjoituksella. Ratsastimme ensin neljäsosa pikän sivun suoraan eli selvästi uran sisäpuolella koko pitkän sivun mitan. Tarkistimme siis hevosten suoruuden käynnissä. Sitten ratsastimme vain hetken suoraan ennen pohkeenväistöä uralle. Tätä toistettiin muutaman kerran. Lopulta yhdistimme tähän vielä avotaivutuksen uralle pääsyn jälkeen. Asetushan oli jo oikein pohkeenväistön jäljiltä, joten uralla piti vain taivuttaa. Jälleen hyvä harjoitus Akulle, jonka kanssa on parempi jatkuvasti tehdä vähän eri juttuja kuin jatkaa samaa pitkään. Onnistuimme tässäkin ihan kivasti.
Lopun laukka olikin sitten sitäkin kamalampaa. Maiju komensi meidät kaikki puoli metriä uran sisäpuolelle eli juuri siihen kohtaan, missä kuluneen uran harjanne on. Se on hevosille kaikkein vaikein kohta, kun ollaan lähellä seinää, mutta kuitenkin riittävän kaukana tuesta. Ja tässä kohdassa olisi pitänyt laukata oikeaan ja tehdä hyvät kulmat! Sain hädin tuskin laukkaa aikaiseksi, kulmistä ei tullut yhtään mitään. Koitin ohjeen mukaan ottaa pidätteen ennen kulmaa ja myödätä kulmaan tultaessa, mutta Akusta tuli vaan tosi vahva, enkä saanut laukkaan oikein mitään otetta. Aku putoili välillä ravillekin, kun koitin taas ratsastaa sitä niin kootusti, ettei se tulisi liian vahvaksi ja katoaisi pitkän sivun alussa kokonaan. Olipa tosi vaikeaa!
Lopun huonosta laukkatyöskentelystä huolimatta siihen asti tunti oli sujunut oikeastaan ihan hyvin. Nyt ei paljon ravattu, joten sitä unelmaravia ei juuri tullut, mutta hyvää perustyöskentelyä.
Koitin saada saman hyvän fiiliksen Kikan tunnilta heti alusta asti, joten aloitin veryttelynkin samoin. Saimme tehdä itsenäisesti pohkeenväistöjä, joten minä tein niitä kuten perjantaina eli uralta sisään ja takaisin. Väistöt pidin lyhyinä ja reippaina, ja Maijun kehoituksesta kaikki tarkkailivat sitä, että ensimmäinen askel ja viimeinen askel tulevat juuri silloin kuin pyydetään. Käynnissä nämä väistöt sujuvat Akun kanssa kyllä helposti molempiin suuntiin.
Ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa koitin ylläpitää reippaan tempon, ja ravissa se onnistuikin aika kivasti. Asetus olisi saanut olla vasempaankin selvempi, mutta ihan kivaa sellaista maatavoittavaa ravia saimme aikaiseksi. Maiju halusikin hevoset mielummin pitkälle kaulalle kuin kovin korkeiksi ja kootuiksi, joten laukassa pidensin jopa hieman ohjaa. Oikeastaan tämä vain paransi Akun laukkaa - tai siis sai minut ratsastamaan sitä hieman enemmän eteen, jolloin laukka ei ole sellaista keinuhevoslaukkaa ilman kunnon liitovaihetta. Tehtiin aika paljon myös siirtymisiä, ja piti ajatella aina unelmaravia laukasta siirryttäessä, jotta heti ensimmäinen askel olisi hyvä.
Avotaivutuksia jatkoimme mielenkiintoisella harjoituksella. Ratsastimme ensin neljäsosa pikän sivun suoraan eli selvästi uran sisäpuolella koko pitkän sivun mitan. Tarkistimme siis hevosten suoruuden käynnissä. Sitten ratsastimme vain hetken suoraan ennen pohkeenväistöä uralle. Tätä toistettiin muutaman kerran. Lopulta yhdistimme tähän vielä avotaivutuksen uralle pääsyn jälkeen. Asetushan oli jo oikein pohkeenväistön jäljiltä, joten uralla piti vain taivuttaa. Jälleen hyvä harjoitus Akulle, jonka kanssa on parempi jatkuvasti tehdä vähän eri juttuja kuin jatkaa samaa pitkään. Onnistuimme tässäkin ihan kivasti.
Lopun laukka olikin sitten sitäkin kamalampaa. Maiju komensi meidät kaikki puoli metriä uran sisäpuolelle eli juuri siihen kohtaan, missä kuluneen uran harjanne on. Se on hevosille kaikkein vaikein kohta, kun ollaan lähellä seinää, mutta kuitenkin riittävän kaukana tuesta. Ja tässä kohdassa olisi pitänyt laukata oikeaan ja tehdä hyvät kulmat! Sain hädin tuskin laukkaa aikaiseksi, kulmistä ei tullut yhtään mitään. Koitin ohjeen mukaan ottaa pidätteen ennen kulmaa ja myödätä kulmaan tultaessa, mutta Akusta tuli vaan tosi vahva, enkä saanut laukkaan oikein mitään otetta. Aku putoili välillä ravillekin, kun koitin taas ratsastaa sitä niin kootusti, ettei se tulisi liian vahvaksi ja katoaisi pitkän sivun alussa kokonaan. Olipa tosi vaikeaa!
Lopun huonosta laukkatyöskentelystä huolimatta siihen asti tunti oli sujunut oikeastaan ihan hyvin. Nyt ei paljon ravattu, joten sitä unelmaravia ei juuri tullut, mutta hyvää perustyöskentelyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)