23.2.2015 Primus Talli
Maiju - r. Boras
Kauan se Boras-tauko kestikin, toukokuusta melkein maaliskuulle! Olipa ihana päästä pitkästä aikaa Borasin selkään. Se on edelleen minulle hevonen, jonka selässä tavoitan mielenrauhan ja tyyneyden. En osaa selittää, miksi tämä kuumuva ruuna saa minut liimautumaan satulaan, olemaan rento ja päättäväinen ja jopa toteuttamaan sitä rohkeaa asioiden loppuun viemistä kuin itsestään.
Boras oli ihanan ryhdikäs ja pyöreä, sen selässä on jotenkin hyvä ja turvallista istua. Käynnissä tehtiin heti molemmille pitkille sivuille loivaa kiemurauraa tavoitteena asettuva ja taipuva hevonen. Borasilla tämä alkoi sujua verrattain pian, sain sen asettumaan ja taipumaan ilman, että se liirasi kaarevalla ulos. Ravissa jatkettiin samaa, ja Boras oli koko ajan hyvin kuulolla. Se ei hermostunut lainkaan kevennyksen vaihdosta, vaan malttoi keskittyä tehtävään.
Ympyrällä meinasi vähän keittää, kun se on varmaan oppinut, että ympyrälle kokoontuminen tietää laukkaa - jee! Nyt mentiinkin aika pitkään ravia, mikä tietenkin vähän kuumensi Borasia. Se olisi halunnut heti nostaa laukan, mutta sain sen kevennyksen tahdilla aika hyvin pidettyä aisoissa.
Laukan osasin jo nostaa niin, että mitään isompaa rykäisyä ei tullut. Vasempaan tehtiin temponvaihdoksia ja askeleen pidennystä ja lyhennystä. Maiju sanoi, että vaikka kahdeksan askelta oikein kunnolla eteen ja kahdeksan sitten kootummin. Borasin selässä en voinut kuin nauraa, kun se suorastaan ampaisi eteen pyytäessäni vähän reilummin. Tämä kuvaa hyvin suhtautumistani tähän ruunaan; monen muun selässä olisin ollut jo kauhusta kankeana kiskomassa ohjista, mutta nyt maltoin istua alas ja ratsastaa ruunan rauhallisempaan tempoon. Samaa päättäväisyyttä oli havaittavissa laukan jälkeen, kun Boras olisi mielellään jatkanut liian nopeaa ravia. Reilu pidäte, jalat lähellä ja myötäys, niin johan oli hevonen heti kuulolla.
Lopputunnista tehtiin sulkutaivutuksia uralta kohti keskihalkaisijaa. Borasia saa ihan kunnolla käskeä pohkeella, mutta kyllähän se sitten taipuukin vaikka millaiselle mutkalle.Olisin toivonut saavani sen läpi taivutuksesta hieman rennonpana, mutta itse taivutus onnistui ihan hyvin. Alan ilmeisesti pikku hiljaa oppia, että väistättävän pohkeen lisäksi sitä toistakin jalkaa tarvitaan vähintään yhtä paljon...
Borasin selässä ehdin miettiä myös omaa istuntaa. Huomasin heti, jos oma takapuoli alkoi jännittyä tai jalka nousta. Lopun laukka oikeaan oli tunnin kohokohta. Laukattiin koko uralla, Boras oli rento sopivan rennossa muodossa ja minäkin istuin niin siististi, että Maiju huomasi. Mahtava fiilis ja kokonaisuudessan ihana mielenrauhan tunti ihanan Borasin kanssa!
maanantai 9. maaliskuuta 2015
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Kikan kouluratsastuskurssi
20.-21.2.2015 Primus Talli
Kikka - r. Konsta
Vuodenvaihteessa tallin kotisivuilla ilmoitettiin, että parhaillaan Englannissa valmentautuva Kikka Suomio pitää kouluratsastuskurssin kotitallillaan tammikuussa. Arvatenkin kurssi tuli täyteen hujauksessa, eikä parin päivän miettimisajalla päässyt kuin varasijalle. Kurssipäiviä löytyi kovan kysynnän myötä kuitenkin lisää, joten minäkin pääsin mukaan nyt helmikuussa. Maiju oli jakanut minulle Konstan, jonka otin innolla vastaan. Kikka on itse ratsastanut Konstalla jonkin verran ruunan tullessa Primukselle, joten sain sen kanssa todellisia täsmäohjeita läpi koko kurssin.
Tällä kurssilla ryhmiä oli kaksi, ja minä ratsastin jälkimmäisessä. Olimme katsomassa ensimmäistä ryhmää, joka aloitti hieman veltosti. Kikasta tuntui, että hän on innostuneempi kurssista kuin ratsastajat. Siitäkös saimme oikein kunnon tsempin päälle, ja meidän ryhmämme hevoset suorastaan liisivät heti vapaasta alkukäynnistä alkaen. Konstan kanssa otin tavoitteeksi mennä ns. täysiä, eli toivoin saavani mahdollisimman vähän huomautuksia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä. Ensimmäisellä tunnilla tavoite täyttyi yli odotusten, toisella olimme molemmat jo hieman väsyneitä.
Perjantain tunti oli varmasti parasta, mitä olen pitkään aikaan millään hevosella saavuttanut. Se, että laitoin Konstan kävelemään heti ensi askeleista, ratkaisi koko lopputunnin suunnan. Sain heti käynnissä kehuja siitä, että Konsta kävelee hyvin, vaikka se on koko joukon tahmein. Myös ratsastaja onnistui tällä kerralla istumaan ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja lantio liikettä mukaillen. Mutta niinhän se on, että mitä paremmin hevonen kulkee, sitä paremmin itsekin istuu, ikuinen noidankehä...
Ravissa Konsta suorastaan liihotteli. Oikeaan sain ohjeeksi pitää pidemmän asetuksen ja ratsastaa voimakkaasti jaloilla, ja sitten myödätä hevosen lopulta myödätessä. Vasempaan taas piti olla nopeampi asetuksen ja myötäämisen kanssa, sen verran puolieroa Konstallakin on.
Laukka tehtiin ympyröillä vasempaan, ja siitä tulikin aikamoinen leikki. Konsta on oppinut, että se saa mennä hitaasti ja pitkänä, jos se aina enemmän laukkaa pyydettäessä vaihtaa, minkä jälkeen ratsastajat antavatkin sen sitten jo pudota raville. Kikka vaati, että Konsta ei saa nyt ravata, joten ympyrällä meidän tehtävämme meni kutakuinkin näin: minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen... Lopulta ruuna anoi periksi, päästi asetuksen läpi ja laukkasi reippaasti itsensä kantaen.
Laukan jälkeisessä ravissa Kikka jo vähän varoitti, että Konsta alkaa näyttää siltä, että se on itseään vähän täynnä. Niin saattaa käydä, jos hevoset viritetään ihan äärimmille, ja Konsta oli kyllä aikamoisen viritetty. Se ei kuitenkaan lopulta keksinyt kumpanakaan päivänä mitään temppuja, mitä nyt lauantaina vähän väisteli katsomossa seisoen videokuvaavaa miestä.
Reippaan alkuveryttelyn jälkeen tehtiin käynnissä pohkeenväistöjä. Ryhmämme neljä ratsukkoa sai käyttää koko maneesia, ja väistö tehtiin pitkän sivun alusta sisään. Väistöä jatkettiin vain viitisen metriä, jonka jälkeen suoristettiin. Uran sisäpuolella jatkettiin suoraan niin kauan, että itsekin pystyi peilistä tarkistamaan, että hevonen on todella suora. Sitten väistö takaisin uralle. Kun tämä sujui, sai tehdä useamman väistön edestakaisin. Konstalle tämä oli lastenleikkiä. Välillä kyllä hieman naputtelin raipalla, jotta tahti pysyi yllä ja saatiin siitä huolimatta riittävät ristiaskeleet. Kikan mielestä väistömme olivat "mallikasta menoa".
Lopun laukka oikeaan oli helpompi kuin alun vasen, eikä vaihtoja tullut. Muistin jopa edelleen pitää sen asetuksen pidempään.
Samalla asenteella lähdettiin lauantain tunnille, mutta meno oli aavistuksen tahmeampaa. Konsta kyllä edelleen liikkui tavallista paremmin, mutta jouduin tekemään sen eteen enemmän töitä. Sorruin jopa vähän jatkuvaan pyytämiseen asian kerralla selväksi tekemisen sijaan. Alkutunnin laukka vasempaan oli jopa aika tuskaista, vaikka se ei ilmeisesti kovin pahalta näyttänyt. Kikka kuitenkin sanoi, että laukka kehittyi aika pitkän ja intensiivisen ympyrätyöskentelyn jälkeen.
Käynnissä jatkettiin jo alkukäynnissä tehtyjä kymmenen metrin voltteja. Nyt niihin kuitenkin lisättiin avotaivutuspätkä. Voltilla ei luonnollisestikaan saanut lainkaan oikoa, ja lisäksi Kikka oli alusta asti hyvin tarkka siitä, että käynti säily samanlaisena riippumatta siitä, missä kohdassa tehtävää oltiin. Avotaivutukset tehtiin aika itsenäisesti, ja niitä sai jatkaa niin kauan kuin oli tyytyväinen lopputulokseen. Sen jälkeen siirryttiin edellispäivän tapaan pohkeenväistöihin. Minä jäin vähän turhan pitkäksi aikaa fiilistelemään, kun kerrankin minulle itselleni jostain syystä todella vaikea liike sujui niin helposti. Kikka kuitenkin komensi meidät taivutuksista väistöihin, kun homma oli niin helppoa. Hän kertoi, että yleensä tunneilla ratsastetaan paljon samaa tehtävää samaan kierrokseen, jotta kaikki saavat onnistuneita suorituksia ja rutiinia tekemiseen. Omissa harjoituksissaan hän kuitenkin saattaa vaihtaa kierrosta useinkin, jolloin tehtävästä tulee hevoselle mielekkäämpi. Se saattaa auttaa vireyden ylläpitämisessä, ja monta kertaa hevoset tekevät vaikeamman suunnan paremmin saatuaan ensin helpon suunnan läpi.
Lopussa laukattiin ensin ympyröillä vasempaan ja sitten koko uralla tehden voltteja. Nyt Konstan laukka oli kerrassaan hienoa, ja sen kanssa ei ollut mitään vaikeuksia ympyrällä, volteilla tai koko urallakaan. Selvittiin jopa vaihdoitta, joten olisikohan edellisen päivän jumppatuokio vielä ollut muistissa Konstan korvien välissä...
Kurssin päätteeksi herkuttelimme Tirlissä palautekeskustelun parissa. Suoran palautteen ratsastuksesta Kikka oli antanut jo maneesissa, joten jutustelu liikkui enemmän yleisellä tasolla. Pohdimme, mikä tekee kustakin hyvän ratsastajan, ja minkä jokainen valitsee kevätkauden tavoitteekseen, jota toteuttaa riippumatta ratsusta, opettajasta tai tunnin tasosta.
Minä valitsin edelleen rohkeamman ratsastuksen ja sitä kautta asioiden viemisen loppuun asti. Kikka sanoi, että on varmasti sopiva teema minulle. Hyvä esimerkki oli perjantain vasen laukka tai lauantain avotaivutusten aloitus. Silloin reagoin ihan oikein Konstan laiskaan sisätakajalkaan, mutta en uskaltanut pyytää ihan loppuun asti ennen Kikan puuttumista asiaan. Itse kuitenkin on jo niin kauan ratsastanut, että ainakin silloin tällöin tuntee, että nyt pitäisi pyytää enemmän, vähemmän tai eri tavalla. Pitäisi olla rohkeutta myös toteuttaa se, eikä vaan odottaa niin kauan, että opettaja huomauttaa asiasta.
Kaikenkaikkiaan kurssi oli aivan huippu. Jos jotain olisin saanut toivoa lisää, niin hieman henkilökohtaisemman otteen lopun keskusteluun. Jokaiselle olisi voinut vaikka ehdottaa sen oman valinnan lisäksi yhtä opettajan huomaamaa kohdetta, johon kiinnittää huomiota. Tällaisenaankin olisin valmis toiseen samanlaiseen settiin vaikka vielä keväällä. Mahtavaa, että tavallisille tuntiratsastajille tarjotaan tällaisiakin mahdollisuuksia, ja että niihin voi osallistua Konstan kaltaisilla hevosilla.
lauantain kuvat: Anna de Torres
Kikka - r. Konsta
Vuodenvaihteessa tallin kotisivuilla ilmoitettiin, että parhaillaan Englannissa valmentautuva Kikka Suomio pitää kouluratsastuskurssin kotitallillaan tammikuussa. Arvatenkin kurssi tuli täyteen hujauksessa, eikä parin päivän miettimisajalla päässyt kuin varasijalle. Kurssipäiviä löytyi kovan kysynnän myötä kuitenkin lisää, joten minäkin pääsin mukaan nyt helmikuussa. Maiju oli jakanut minulle Konstan, jonka otin innolla vastaan. Kikka on itse ratsastanut Konstalla jonkin verran ruunan tullessa Primukselle, joten sain sen kanssa todellisia täsmäohjeita läpi koko kurssin.
Tällä kurssilla ryhmiä oli kaksi, ja minä ratsastin jälkimmäisessä. Olimme katsomassa ensimmäistä ryhmää, joka aloitti hieman veltosti. Kikasta tuntui, että hän on innostuneempi kurssista kuin ratsastajat. Siitäkös saimme oikein kunnon tsempin päälle, ja meidän ryhmämme hevoset suorastaan liisivät heti vapaasta alkukäynnistä alkaen. Konstan kanssa otin tavoitteeksi mennä ns. täysiä, eli toivoin saavani mahdollisimman vähän huomautuksia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä. Ensimmäisellä tunnilla tavoite täyttyi yli odotusten, toisella olimme molemmat jo hieman väsyneitä.
Perjantain tunti oli varmasti parasta, mitä olen pitkään aikaan millään hevosella saavuttanut. Se, että laitoin Konstan kävelemään heti ensi askeleista, ratkaisi koko lopputunnin suunnan. Sain heti käynnissä kehuja siitä, että Konsta kävelee hyvin, vaikka se on koko joukon tahmein. Myös ratsastaja onnistui tällä kerralla istumaan ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja lantio liikettä mukaillen. Mutta niinhän se on, että mitä paremmin hevonen kulkee, sitä paremmin itsekin istuu, ikuinen noidankehä...
Ravissa Konsta suorastaan liihotteli. Oikeaan sain ohjeeksi pitää pidemmän asetuksen ja ratsastaa voimakkaasti jaloilla, ja sitten myödätä hevosen lopulta myödätessä. Vasempaan taas piti olla nopeampi asetuksen ja myötäämisen kanssa, sen verran puolieroa Konstallakin on.
Laukka tehtiin ympyröillä vasempaan, ja siitä tulikin aikamoinen leikki. Konsta on oppinut, että se saa mennä hitaasti ja pitkänä, jos se aina enemmän laukkaa pyydettäessä vaihtaa, minkä jälkeen ratsastajat antavatkin sen sitten jo pudota raville. Kikka vaati, että Konsta ei saa nyt ravata, joten ympyrällä meidän tehtävämme meni kutakuinkin näin: minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen, Konsta vaihtaa, minä vaihdan, minä pyydän eteen... Lopulta ruuna anoi periksi, päästi asetuksen läpi ja laukkasi reippaasti itsensä kantaen.
Laukan jälkeisessä ravissa Kikka jo vähän varoitti, että Konsta alkaa näyttää siltä, että se on itseään vähän täynnä. Niin saattaa käydä, jos hevoset viritetään ihan äärimmille, ja Konsta oli kyllä aikamoisen viritetty. Se ei kuitenkaan lopulta keksinyt kumpanakaan päivänä mitään temppuja, mitä nyt lauantaina vähän väisteli katsomossa seisoen videokuvaavaa miestä.
Reippaan alkuveryttelyn jälkeen tehtiin käynnissä pohkeenväistöjä. Ryhmämme neljä ratsukkoa sai käyttää koko maneesia, ja väistö tehtiin pitkän sivun alusta sisään. Väistöä jatkettiin vain viitisen metriä, jonka jälkeen suoristettiin. Uran sisäpuolella jatkettiin suoraan niin kauan, että itsekin pystyi peilistä tarkistamaan, että hevonen on todella suora. Sitten väistö takaisin uralle. Kun tämä sujui, sai tehdä useamman väistön edestakaisin. Konstalle tämä oli lastenleikkiä. Välillä kyllä hieman naputtelin raipalla, jotta tahti pysyi yllä ja saatiin siitä huolimatta riittävät ristiaskeleet. Kikan mielestä väistömme olivat "mallikasta menoa".
Lopun laukka oikeaan oli helpompi kuin alun vasen, eikä vaihtoja tullut. Muistin jopa edelleen pitää sen asetuksen pidempään.
Samalla asenteella lähdettiin lauantain tunnille, mutta meno oli aavistuksen tahmeampaa. Konsta kyllä edelleen liikkui tavallista paremmin, mutta jouduin tekemään sen eteen enemmän töitä. Sorruin jopa vähän jatkuvaan pyytämiseen asian kerralla selväksi tekemisen sijaan. Alkutunnin laukka vasempaan oli jopa aika tuskaista, vaikka se ei ilmeisesti kovin pahalta näyttänyt. Kikka kuitenkin sanoi, että laukka kehittyi aika pitkän ja intensiivisen ympyrätyöskentelyn jälkeen.
Kurssin päätteeksi herkuttelimme Tirlissä palautekeskustelun parissa. Suoran palautteen ratsastuksesta Kikka oli antanut jo maneesissa, joten jutustelu liikkui enemmän yleisellä tasolla. Pohdimme, mikä tekee kustakin hyvän ratsastajan, ja minkä jokainen valitsee kevätkauden tavoitteekseen, jota toteuttaa riippumatta ratsusta, opettajasta tai tunnin tasosta.
Minä valitsin edelleen rohkeamman ratsastuksen ja sitä kautta asioiden viemisen loppuun asti. Kikka sanoi, että on varmasti sopiva teema minulle. Hyvä esimerkki oli perjantain vasen laukka tai lauantain avotaivutusten aloitus. Silloin reagoin ihan oikein Konstan laiskaan sisätakajalkaan, mutta en uskaltanut pyytää ihan loppuun asti ennen Kikan puuttumista asiaan. Itse kuitenkin on jo niin kauan ratsastanut, että ainakin silloin tällöin tuntee, että nyt pitäisi pyytää enemmän, vähemmän tai eri tavalla. Pitäisi olla rohkeutta myös toteuttaa se, eikä vaan odottaa niin kauan, että opettaja huomauttaa asiasta.
Kaikenkaikkiaan kurssi oli aivan huippu. Jos jotain olisin saanut toivoa lisää, niin hieman henkilökohtaisemman otteen lopun keskusteluun. Jokaiselle olisi voinut vaikka ehdottaa sen oman valinnan lisäksi yhtä opettajan huomaamaa kohdetta, johon kiinnittää huomiota. Tällaisenaankin olisin valmis toiseen samanlaiseen settiin vaikka vielä keväällä. Mahtavaa, että tavallisille tuntiratsastajille tarjotaan tällaisiakin mahdollisuuksia, ja että niihin voi osallistua Konstan kaltaisilla hevosilla.
lauantain kuvat: Anna de Torres
maanantai 23. helmikuuta 2015
Vaihteeksi tutulla tiistaitunnilla
17.2.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Jouduin pikaisen työmatkakomennukseni vuoksi myymään maanantain tuntini, mutta sain samalla istumalla ostettua korvaavan tunnin tiistailta, vieläpä samasta ryhmästä jossa aikanaan Primus Tallilla aloitin. Minulle oli merkitty Mimmi. Maijun kysyessä olenko ratsastanut Mimmillä aiemmin totesin että kerran, eikä mennyt kovin hyvin. Oli silloin aivan liian arka tekemään yhtään mitään, ja Mimmi liihotteli pitkänä pötkönä ensimmäisen puolikkaan tunnista. Maiju sanoi, että Mimmiä voi ratsastaa ihan normaalisti. Ainoastaan pitää muistaa, että se voi vähän pelätä vastaantulijoita, jos on itse ravaamassa tai laukkaamassa.
Tällä kerralla päästiinkin liikkeelle aivan eri asenteella, kiitos työntäyteisen tunnin, jonka teemana oli pysähdykset. Niitä tehtiin heti alkutunnista radan poikki kääntäen ja keskihalkaisijan kohdalla pysähtyen. Tavoitteena oli saada hevosia säpäköimmiksi ja ottamaan takajalat kunnolla alleen sekä pysähdyksessä että liikkeellelähdössä. Maiju vaati radan poikki käännettäessä selvät kulmat ja suoran linjan radan poikki, yhtään eivät saaneet hevoset oikoa. Mimmi pysähtyi aika helposti suht tasajaloin, mutta muoto vähän karkasi. Heti, kun lähti taas liikkeelle, tamma rentoutui. Sitä tosiaan sai ratsastaa ihan reilusti pohkeella ja raipallakin välillä tukea, mutta käden piti olla aika rento koko ajan.
Ravia mentiin enimmäkseen keskiympyrällä, suuntaa vaihdettiin täyskaarroin. Aika pian sai alkaa istua myös alas, ensin pieniä pätkiä, ja jos hevonen ei jännittynyt, pidempäänkin. Mimmin ravi on ihanaa istua, joten pystyin vaihtelemaan kevyen ja harjoitusravin välillä lähes koko ajan. Laukkaamaan emme ympyrällä valitettavasti päässeet, sillä Maiju ei jaksanut toistuvasti huomauttaa ympyräreitin ja etäisyyksien pitämisestä. Niinpä jouduimme tekemään laukkatyöskentelyä itsenäisesti uralla, mikä Mimmin kanssa lisää aina vähän jännitystä. Sain kuitenkin laukkaan heti hyvän rytmin, joten se lyhyt laukkapätkä minkä ehdimme tehdä, sujui ihan hyvin.
Pysähdyksiä jatkettiin lopputunnistakin, mutta nyt siirryttiin pysähdyksestä suoraan raviin. Hevosten piti edelleen olla suorana, seistä hetki hiljaa ja sitten lähteä takaa eteen ravaamaan. Liian pitkään ei saanut seistä, koska hevoset ehtivät silloin jo kyllästyä odottamaan seuraavaa käskyä ja alkaa haahuilla. Mimmiä sai ensin hieman muistuttaa raipalla napakan siirymisen aikaansaamiseksi, ja sitten suoraan menemiseksi, mutta se hoksasi nopeasti jutun juonen. Sen kanssa oli kiva tehdä tätä tehtävää, kun sai ravata uralla sopivaksi katsomansa pätkän ennen uutta käyntiin siirtymistä. Näin pystyin vähän seuraamaan naapuriuran tapahtumia ja auttamaan Mimmiä väliaitojen lähellä.
Toinenkin laukkapätkä tehtiin uralla. Nosto tehtiin lyhyen sivun keskeltä, ja jostain syystä oikeaankin kierrokseen laukka oli heti alusta asti sopivan tahdikasta. Onnistuin tarjoamaan Mimmille sen verran tekemistä, että se ei kertaakaan hätkähtänyt naapuriuran hevosia. Ainoastaan kerran se vähän alkutunnista säpsähti lantasaavin kolinaa.
Mimmi oli nyt siis oikein mukava, sopivan herkkä ja sopivan eteenpäinpyrkivä, ja malttoi sopivasti kuunnella ratsastajaakin. Ehkä sekin alkaa pikku hiljaa tottua ratsastuskouluympyröihin.
Maiju - t. Mimmi
Jouduin pikaisen työmatkakomennukseni vuoksi myymään maanantain tuntini, mutta sain samalla istumalla ostettua korvaavan tunnin tiistailta, vieläpä samasta ryhmästä jossa aikanaan Primus Tallilla aloitin. Minulle oli merkitty Mimmi. Maijun kysyessä olenko ratsastanut Mimmillä aiemmin totesin että kerran, eikä mennyt kovin hyvin. Oli silloin aivan liian arka tekemään yhtään mitään, ja Mimmi liihotteli pitkänä pötkönä ensimmäisen puolikkaan tunnista. Maiju sanoi, että Mimmiä voi ratsastaa ihan normaalisti. Ainoastaan pitää muistaa, että se voi vähän pelätä vastaantulijoita, jos on itse ravaamassa tai laukkaamassa.
Tällä kerralla päästiinkin liikkeelle aivan eri asenteella, kiitos työntäyteisen tunnin, jonka teemana oli pysähdykset. Niitä tehtiin heti alkutunnista radan poikki kääntäen ja keskihalkaisijan kohdalla pysähtyen. Tavoitteena oli saada hevosia säpäköimmiksi ja ottamaan takajalat kunnolla alleen sekä pysähdyksessä että liikkeellelähdössä. Maiju vaati radan poikki käännettäessä selvät kulmat ja suoran linjan radan poikki, yhtään eivät saaneet hevoset oikoa. Mimmi pysähtyi aika helposti suht tasajaloin, mutta muoto vähän karkasi. Heti, kun lähti taas liikkeelle, tamma rentoutui. Sitä tosiaan sai ratsastaa ihan reilusti pohkeella ja raipallakin välillä tukea, mutta käden piti olla aika rento koko ajan.
Ravia mentiin enimmäkseen keskiympyrällä, suuntaa vaihdettiin täyskaarroin. Aika pian sai alkaa istua myös alas, ensin pieniä pätkiä, ja jos hevonen ei jännittynyt, pidempäänkin. Mimmin ravi on ihanaa istua, joten pystyin vaihtelemaan kevyen ja harjoitusravin välillä lähes koko ajan. Laukkaamaan emme ympyrällä valitettavasti päässeet, sillä Maiju ei jaksanut toistuvasti huomauttaa ympyräreitin ja etäisyyksien pitämisestä. Niinpä jouduimme tekemään laukkatyöskentelyä itsenäisesti uralla, mikä Mimmin kanssa lisää aina vähän jännitystä. Sain kuitenkin laukkaan heti hyvän rytmin, joten se lyhyt laukkapätkä minkä ehdimme tehdä, sujui ihan hyvin.
Pysähdyksiä jatkettiin lopputunnistakin, mutta nyt siirryttiin pysähdyksestä suoraan raviin. Hevosten piti edelleen olla suorana, seistä hetki hiljaa ja sitten lähteä takaa eteen ravaamaan. Liian pitkään ei saanut seistä, koska hevoset ehtivät silloin jo kyllästyä odottamaan seuraavaa käskyä ja alkaa haahuilla. Mimmiä sai ensin hieman muistuttaa raipalla napakan siirymisen aikaansaamiseksi, ja sitten suoraan menemiseksi, mutta se hoksasi nopeasti jutun juonen. Sen kanssa oli kiva tehdä tätä tehtävää, kun sai ravata uralla sopivaksi katsomansa pätkän ennen uutta käyntiin siirtymistä. Näin pystyin vähän seuraamaan naapuriuran tapahtumia ja auttamaan Mimmiä väliaitojen lähellä.
Toinenkin laukkapätkä tehtiin uralla. Nosto tehtiin lyhyen sivun keskeltä, ja jostain syystä oikeaankin kierrokseen laukka oli heti alusta asti sopivan tahdikasta. Onnistuin tarjoamaan Mimmille sen verran tekemistä, että se ei kertaakaan hätkähtänyt naapuriuran hevosia. Ainoastaan kerran se vähän alkutunnista säpsähti lantasaavin kolinaa.
Mimmi oli nyt siis oikein mukava, sopivan herkkä ja sopivan eteenpäinpyrkivä, ja malttoi sopivasti kuunnella ratsastajaakin. Ehkä sekin alkaa pikku hiljaa tottua ratsastuskouluympyröihin.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Asetusharjoituksia
9.2.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Toinen tunti Ladylla oli jo paljon parempi. Pientä säpsyilyä tai lähinnä väistämisiä oli havaittavissa edelleen, mutta onnistuin itse olemaan nyt vakaampi ja luottavaisempi, mikä toivottavasti heijastui ratsuunikin. Lady kun ei missään nimessä ole ilkeä, vähän ujo vaan.
Aloitimme tutulla Kyra Kyrklyndin harjoituksella, jossa jokaiseen uran kulmaan tehdään pysähdys. Pysähdyksessä asetetaan ja vaaditaan myötäys, sitten käännetään hevonen kulmasta ulkopohkeella. Maiju auttoi kaikkia hevosia yhdessä kulmassa, koska useammallakin oli ymmärtämisvaikeuksia. Ladykin meni ensin ihan hämilleen, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Ratsastaja taas käänsi liikaa kaulaa ja unohti huolehtia, että asetus tulee niskasta ja että vain sierainkaari näkyy...
Ravi keskiympyrällä meni ihan ok, mutta laukka vasempaan oli taas aivan liian voimatointa. Jotenkin en pystynyt edes istumaan siellä kunnolla, enkä siten saanut laukkaa riittävästi eteen ja rullaamaan. Tässä riittää haastetta edelleen.
Meno kuitenkin parani loppua kohden, kun siirryimme kaikki toiselle pääty-ympyrälle testaamaan, onko asetus saatu läpi. Ensin tehtiin ympyränvaihtoja ravissa siten, että suoristuksessa tuli käyntisiirtyminen. Sitten tehtiin aika paljon ravi-laukka-siirtymisiä hyvinkin nopealla tempolla, tyyliin puoli kierrosta ravia ja kierros laukkaa. Siirtymisten tarkoituksena oli valmistella hevosia laukanvaihtoon ravin kautta ympyrää vaihdettaessa. Lady tuli tässä oikeassa kierroksessa tosi mukavaksi ja kevyeksi ja asettuikin lopulta ihan rehellisesti. Laukka nousi nätisti, rullasi, ja vaihdot vasempaankin onnistuivat ihan hyvin. Vain kerran se nosti väärän, kumma kyllä oikeaan kierrokseen, mutta syynä oli ratsastajan huolimaton valmistelu. Ravissa se oli ihan superhieno.
En tietenkään olisi millään malttanut lopettaa, kun olin saanut Ladyn niin kivaksi. Se on kyllä oikein mukava pikkutamma, ja ratsastan sillä mielelläni jatkossakin. Laukan kanssa on edelleen paljon haasteita, mutta ratsastettava - ja istuttava - ravi korvaa paljon.
Maiju - t. Lady
Toinen tunti Ladylla oli jo paljon parempi. Pientä säpsyilyä tai lähinnä väistämisiä oli havaittavissa edelleen, mutta onnistuin itse olemaan nyt vakaampi ja luottavaisempi, mikä toivottavasti heijastui ratsuunikin. Lady kun ei missään nimessä ole ilkeä, vähän ujo vaan.
Aloitimme tutulla Kyra Kyrklyndin harjoituksella, jossa jokaiseen uran kulmaan tehdään pysähdys. Pysähdyksessä asetetaan ja vaaditaan myötäys, sitten käännetään hevonen kulmasta ulkopohkeella. Maiju auttoi kaikkia hevosia yhdessä kulmassa, koska useammallakin oli ymmärtämisvaikeuksia. Ladykin meni ensin ihan hämilleen, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Ratsastaja taas käänsi liikaa kaulaa ja unohti huolehtia, että asetus tulee niskasta ja että vain sierainkaari näkyy...
Ravi keskiympyrällä meni ihan ok, mutta laukka vasempaan oli taas aivan liian voimatointa. Jotenkin en pystynyt edes istumaan siellä kunnolla, enkä siten saanut laukkaa riittävästi eteen ja rullaamaan. Tässä riittää haastetta edelleen.
Meno kuitenkin parani loppua kohden, kun siirryimme kaikki toiselle pääty-ympyrälle testaamaan, onko asetus saatu läpi. Ensin tehtiin ympyränvaihtoja ravissa siten, että suoristuksessa tuli käyntisiirtyminen. Sitten tehtiin aika paljon ravi-laukka-siirtymisiä hyvinkin nopealla tempolla, tyyliin puoli kierrosta ravia ja kierros laukkaa. Siirtymisten tarkoituksena oli valmistella hevosia laukanvaihtoon ravin kautta ympyrää vaihdettaessa. Lady tuli tässä oikeassa kierroksessa tosi mukavaksi ja kevyeksi ja asettuikin lopulta ihan rehellisesti. Laukka nousi nätisti, rullasi, ja vaihdot vasempaankin onnistuivat ihan hyvin. Vain kerran se nosti väärän, kumma kyllä oikeaan kierrokseen, mutta syynä oli ratsastajan huolimaton valmistelu. Ravissa se oli ihan superhieno.
En tietenkään olisi millään malttanut lopettaa, kun olin saanut Ladyn niin kivaksi. Se on kyllä oikein mukava pikkutamma, ja ratsastan sillä mielelläni jatkossakin. Laukan kanssa on edelleen paljon haasteita, mutta ratsastettava - ja istuttava - ravi korvaa paljon.
perjantai 20. helmikuuta 2015
Taisi molempia vähän jännittää...
2.2.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Vasta edellisellä tunnilla kyselin Maijulta, että mitä Ladylle kuuluu, kun sitä ei ole näkynyt töissä pitkään aikaan. Tamma oli vähän ontunut ja jäänyt samantien hyvin ansaitulle lomalle, eikä sitä silloin oltu vielä edes kokeiltu tunneilla. Mutta heti seuraavana tiistaina Lady oli kuulemma palannut töihin.
Olin taas itse vähän epävarma Ladyn käytöksestä, joten laitoin turvaliivin päälle. Se ei ehkä ollut taas ihan paras ratkaisu tunnilla tehtyjen istuntaharjoitusten kannalta. Maiju nimittäin tyrkkäsi kaikille käteen ylimääräiset raipat, jotka laitoimme peukaloiden alle. Raippa piti kädet paikoillaan tehokkaasti joka suunnassa, ja raipan asento paljasti heti jos nyrkit olivat eri korkeuksilla. Hieman oli haasteita pitää kahta raippaa toisessa kädessä, mutta katsoin sen oikeankin raipan olevan Ladylla tarpeen.
Tarkkailimme siis läpi tunnin omaa asentoa ja erityisesti niiden käsien paikkaa. Hevoset saattavat ensin hieman ihmetellä tasaista tuntumaa, mutta huomaavat sen pian olevan varsin mukava ja rentoutuvat. Jos käsi on koko ajan liikkeessä, hevosten on usein vaikeampi tasaantua ja ns. tulla molemmille ohjille.
Ladyn kanssa sekä käynnissä että ravissa selvisin kutakuinkin kunnialla, mutta laukka oli aikamoista räpeltämistä. Olin itse hieman jännittynyt, sillä Lady koitti säännöllisen epäsäännöllisesti väistää toisen uran hevosia ja jarrutteli milloin mistäkin kolahduksesta. Laukassa siis huijasin sen verran, että tiputin käsiä paikoillaan pitelevän raipan normiasentoon.
Pohkeenväistöt uralta kohti keskihalkaisijaa sen sijaan sujuivat hyvin. Lady väistää aika helposti, ja sain pian vaatia jyrkempia askeleita. Käynnissä se ei juurikaan välittänyt muusta maneesin liikenteestä, joten pystyin paremmin keskittymään itse tehtävään. Ihan lopuksi piti vielä tehdä kymmenen metrin voltti pitkän sivun keskelle ravissa, ja se vaatikin sitten jo vähän taistelua. Lady koitti rajusti oikaista viimeisen neljänneksen, koska uralla käveli jo hevosia. Menikin vähän pyörimiseksi, ennen kuin saatiin onnistunut voltti.
Olisin saanut olla paljon jämerämpi kautta tunnin ja yksinkertaisesti vain kertoa Ladylle, että minä olen se joka määrää mitä tehdään ja mihin mennään, eikä muita tarvitse pelätä tai välittää niistä lainkaan. Maijukin sanoi, että mitä useamin saadaan vietyä hevoset läpi epämielyttävistä tilanteista olemalla itse vakaa, sitä vähemmän ne jatkossa edes kokevat asioita epämiellyttäviksi. Oma ratsastukseni ei valitettavasti tällä tunnilla ollut ihan niin päämäärätietoista kuin olisi tarvinnut. Lähden liian helposti mukaan hevosen kotkotuksiin ja alan itsekin hötkyillä ihan turhista. Istuntaa kuitenkin ehdin hieman miettiä käynnissä ja ravissa. Miinusta tulee käsien paikasta, jotka eivät vaan pysy alhaalla Ladyn pomppiessa. Plussaa saan hyvästä asennosta harjoitusravista.
Maiju - t. Lady
Vasta edellisellä tunnilla kyselin Maijulta, että mitä Ladylle kuuluu, kun sitä ei ole näkynyt töissä pitkään aikaan. Tamma oli vähän ontunut ja jäänyt samantien hyvin ansaitulle lomalle, eikä sitä silloin oltu vielä edes kokeiltu tunneilla. Mutta heti seuraavana tiistaina Lady oli kuulemma palannut töihin.
Olin taas itse vähän epävarma Ladyn käytöksestä, joten laitoin turvaliivin päälle. Se ei ehkä ollut taas ihan paras ratkaisu tunnilla tehtyjen istuntaharjoitusten kannalta. Maiju nimittäin tyrkkäsi kaikille käteen ylimääräiset raipat, jotka laitoimme peukaloiden alle. Raippa piti kädet paikoillaan tehokkaasti joka suunnassa, ja raipan asento paljasti heti jos nyrkit olivat eri korkeuksilla. Hieman oli haasteita pitää kahta raippaa toisessa kädessä, mutta katsoin sen oikeankin raipan olevan Ladylla tarpeen.
Tarkkailimme siis läpi tunnin omaa asentoa ja erityisesti niiden käsien paikkaa. Hevoset saattavat ensin hieman ihmetellä tasaista tuntumaa, mutta huomaavat sen pian olevan varsin mukava ja rentoutuvat. Jos käsi on koko ajan liikkeessä, hevosten on usein vaikeampi tasaantua ja ns. tulla molemmille ohjille.
Ladyn kanssa sekä käynnissä että ravissa selvisin kutakuinkin kunnialla, mutta laukka oli aikamoista räpeltämistä. Olin itse hieman jännittynyt, sillä Lady koitti säännöllisen epäsäännöllisesti väistää toisen uran hevosia ja jarrutteli milloin mistäkin kolahduksesta. Laukassa siis huijasin sen verran, että tiputin käsiä paikoillaan pitelevän raipan normiasentoon.
Pohkeenväistöt uralta kohti keskihalkaisijaa sen sijaan sujuivat hyvin. Lady väistää aika helposti, ja sain pian vaatia jyrkempia askeleita. Käynnissä se ei juurikaan välittänyt muusta maneesin liikenteestä, joten pystyin paremmin keskittymään itse tehtävään. Ihan lopuksi piti vielä tehdä kymmenen metrin voltti pitkän sivun keskelle ravissa, ja se vaatikin sitten jo vähän taistelua. Lady koitti rajusti oikaista viimeisen neljänneksen, koska uralla käveli jo hevosia. Menikin vähän pyörimiseksi, ennen kuin saatiin onnistunut voltti.
Olisin saanut olla paljon jämerämpi kautta tunnin ja yksinkertaisesti vain kertoa Ladylle, että minä olen se joka määrää mitä tehdään ja mihin mennään, eikä muita tarvitse pelätä tai välittää niistä lainkaan. Maijukin sanoi, että mitä useamin saadaan vietyä hevoset läpi epämielyttävistä tilanteista olemalla itse vakaa, sitä vähemmän ne jatkossa edes kokevat asioita epämiellyttäviksi. Oma ratsastukseni ei valitettavasti tällä tunnilla ollut ihan niin päämäärätietoista kuin olisi tarvinnut. Lähden liian helposti mukaan hevosen kotkotuksiin ja alan itsekin hötkyillä ihan turhista. Istuntaa kuitenkin ehdin hieman miettiä käynnissä ja ravissa. Miinusta tulee käsien paikasta, jotka eivät vaan pysy alhaalla Ladyn pomppiessa. Plussaa saan hyvästä asennosta harjoitusravista.
tiistai 10. helmikuuta 2015
Ensimmäinen kerta ilman kuolaimia
26.1.2015 Primus Talli
Maiju - r. Discus
Onneksi jatkoin Discusilla, sillä ilman revanssia jäänti olisi kyllä kiukuttanut. Lisähaasteen tuntiin edelliskerran epäonnistumisen lisäksi toi se, että Discusilla oli meneillään taas kuolaimeton jakso. Aloin oikein miettiä ja tulin siihen tulokseen, etten ole tainnut ikinä ratsastusurallani mennä aiemmin kuolaimettomilla suitsilla, en minkäänlaisilla, en edes hackamoreilla. Discusin versiossa turpahihnan jatkeena olevat ohjat menevät leuan alla ristiin ja painavat aina vastakkaiselta puolelta turpaa. Maiju sanoi, että niihin on tosi helppo jäädä nojaamaan, ja tarkensi tarkoittavansa sekä hevosta että ratsastajaa. Kaikkien apujen tulee olla liioitellun suuret ja selvät, myös myötäämisen
Tunnin tarkoituksena oli herätellä hevosia ottamaan myös takajalat mukaan liikkeeseen. Teimme käynnistä pysähdyksiä pitkille sivuille ja sitten melkein pysähdyksiä, eli hidastimme puolipidättein käyntiä kunnes hevonen melkein seisahtui. Sitten myötäys ja uudestaan takaa eteen. Näissä Discus oli hyvä, kun keskityin vain hevosen reaktioihin enkä niinkään muotoon.
Keskiympyrällä alkoi muotokin löytyä ravissa ja yllättäen myös vasempaan kierrokseen. Lopulta Discus tuntui edestä hämmästyttävän samalta kuin kuolaimillakin, vaikkakin reaktiot tuntuivat väkisinkin hieman hitailta. Laukassa ei ollut tällä kerralla mitään ongelmia, vaan siinä Discus oli taas helpoimman tuntuinen.
Välikäynnin jälkeen jäimme keskiympyrälle ravissa. Siitä tultiin aina sopivasta kohtaa uralle ja tehtiin lyhyellä sivulla melkein käyntisiirtyminen. Discuksen kanssa sain tehdä melkeinsiirtymisiä useamminkin, jotta se varmasti kuuntelisi ja alkaisi kerätä takajalkojaan mukaan. Muoto kyllä taas karkasi, mutta keskityin enemmän hevosen reaktioihin kuin pään asentoon.
Tämä tunti oli sellaista tasapaksua menoa ilman erityisiä huippuja tai pohjanoteerauksia. Plaah. Discusissa on yhä haastetta, ja se onkin osoittautunut hyvin palkitsevaksi ratsuksi.
Maiju - r. Discus
Onneksi jatkoin Discusilla, sillä ilman revanssia jäänti olisi kyllä kiukuttanut. Lisähaasteen tuntiin edelliskerran epäonnistumisen lisäksi toi se, että Discusilla oli meneillään taas kuolaimeton jakso. Aloin oikein miettiä ja tulin siihen tulokseen, etten ole tainnut ikinä ratsastusurallani mennä aiemmin kuolaimettomilla suitsilla, en minkäänlaisilla, en edes hackamoreilla. Discusin versiossa turpahihnan jatkeena olevat ohjat menevät leuan alla ristiin ja painavat aina vastakkaiselta puolelta turpaa. Maiju sanoi, että niihin on tosi helppo jäädä nojaamaan, ja tarkensi tarkoittavansa sekä hevosta että ratsastajaa. Kaikkien apujen tulee olla liioitellun suuret ja selvät, myös myötäämisen
Tunnin tarkoituksena oli herätellä hevosia ottamaan myös takajalat mukaan liikkeeseen. Teimme käynnistä pysähdyksiä pitkille sivuille ja sitten melkein pysähdyksiä, eli hidastimme puolipidättein käyntiä kunnes hevonen melkein seisahtui. Sitten myötäys ja uudestaan takaa eteen. Näissä Discus oli hyvä, kun keskityin vain hevosen reaktioihin enkä niinkään muotoon.
Keskiympyrällä alkoi muotokin löytyä ravissa ja yllättäen myös vasempaan kierrokseen. Lopulta Discus tuntui edestä hämmästyttävän samalta kuin kuolaimillakin, vaikkakin reaktiot tuntuivat väkisinkin hieman hitailta. Laukassa ei ollut tällä kerralla mitään ongelmia, vaan siinä Discus oli taas helpoimman tuntuinen.
Välikäynnin jälkeen jäimme keskiympyrälle ravissa. Siitä tultiin aina sopivasta kohtaa uralle ja tehtiin lyhyellä sivulla melkein käyntisiirtyminen. Discuksen kanssa sain tehdä melkeinsiirtymisiä useamminkin, jotta se varmasti kuuntelisi ja alkaisi kerätä takajalkojaan mukaan. Muoto kyllä taas karkasi, mutta keskityin enemmän hevosen reaktioihin kuin pään asentoon.
Tämä tunti oli sellaista tasapaksua menoa ilman erityisiä huippuja tai pohjanoteerauksia. Plaah. Discusissa on yhä haastetta, ja se onkin osoittautunut hyvin palkitsevaksi ratsuksi.
maanantai 2. helmikuuta 2015
Puoliksi oikein hyvä, puoliksi täysi katastrofi
19.1.2015 Primus Talli
Anni - r. Discus
Discus oli tallissa tutun hyväntuulisen oloinen, ja ystävällinen kanssaratsastaja laittoi sille suitsetkin päähän ilman opettajien apua. Maiju oli joutunut tallivuoroon, joten tuntimme piti Anni. Ajattelin olevani ihan pulassa Discuksen kanssa ilman Maijun ohjeita, mutta tunti lähtikin hyvin käyntiin.
Koko tunnin pyrimme vain ratsastamaan hevoset pyöreiksi ja liikkumaan koko kropan läpi. Sain Discuksen käynnissä aika kivaksi, minkä jälkeen teimme tosi pitkän ravipätkän. Olimme kaikki viisi pääty-ympyrällä, jossa ratsastettiin ravia riittävän reippaaseen tempoon. Sitten tehtiin ympyrän vaihto välissä suoristaen, ja sama toiseen suuntaan. Tätä eräänlaista kahdeksikkokuviota hinkkasimme aika monta kertaa. Discus oli molempiin suuntiin ympyrällä tasainen ja liikkui reippaasti. Tosin Anni olisi halunnut vieläkin vähän enemmän eteen, mutta minä taas halusin hieman himmailla, koska ruuna niin helposti lähtee juoksemaan. Suunnanmuutoskin oikeasta vasempaan sujui pyöreänä, mikä oli minulle kuin pieni lottovoitto. Sen sijaan vasemmalta oikealle mentäessä Discus antoi jo vähän osviittaa tulevasta nappaamalla kuolaimen hampaiden väliin ja nostamalla päätä pilviin. Hetken se oli vahva, mutta neljäsosaympyrän asetuksen ja taivutuksen jälkeen homma toimi taas.
Kun puolen tunnin jälkeen siirryimme käyntiin, sanoin Annillekin että tämä oli selvästi meidän paras alkuverkkamme. Anni epäili sitten, että saas nähdä miten kohta käy, kun aloitetaan laukata. Minä tietenkin reippaana vastasin, että laukassahan Discus on ollut kaikkein kivoin.
Vaan eipä ollut enää. En tiedä mikä meni vikaan, mutta jo ensimmäisessä laukannostossa Discus levisi neljään suuntaan, nosti pään yläkautta melkein kypärän lippaan kiinni ja kaahotti menemään. Reaktio oli kahteen edelliseen kertaan peilattuna niin outo, että menin täysin hämilleni. En meinannut uskaltaa laukata enää ollenkaan, ja epäilemättä Discus käytti epäröintini myös hyväksi. Oikeaan sain kerran hyvän laukannoston käynnistä, ja sitä seurasi myös hyvä laukkapätkä, mutta muutoin laukkatyöskentely oli täysi katastrofi. Luulin jo, että olin jotenkin satuttanut herkkäsuista hevosta, niin erikoiselta se tuntui. Itseltä meni fiilis ihan kokonaan, enkä sitten oikein saanut enää mitään tehtyä lopputunnin aikana.
Tunnin jälkeen olin kyllä todella pettynyt. Edes alkutunnin onnistuminen ei kohentanut mielialaa. Eniten ehkä harmitti se, etten ollut vaan riittävän päättäväisesti ratsastanut Discusta edestä tuntumalle jalat lähellä (- samalla tavalla kuin Lulua, tajusin juuri!). Siten se yksi laukannostokin hyvin onnistui, niin mikseivät sitten muut. Välillä tuntuu vaan niin vaikealle ratsastaa takaa eteen hevosta, joka muutoinkin jo melkein tuntuu lentävän. No, ehkä minä vielä joskus opin.
Anni - r. Discus
Discus oli tallissa tutun hyväntuulisen oloinen, ja ystävällinen kanssaratsastaja laittoi sille suitsetkin päähän ilman opettajien apua. Maiju oli joutunut tallivuoroon, joten tuntimme piti Anni. Ajattelin olevani ihan pulassa Discuksen kanssa ilman Maijun ohjeita, mutta tunti lähtikin hyvin käyntiin.
Koko tunnin pyrimme vain ratsastamaan hevoset pyöreiksi ja liikkumaan koko kropan läpi. Sain Discuksen käynnissä aika kivaksi, minkä jälkeen teimme tosi pitkän ravipätkän. Olimme kaikki viisi pääty-ympyrällä, jossa ratsastettiin ravia riittävän reippaaseen tempoon. Sitten tehtiin ympyrän vaihto välissä suoristaen, ja sama toiseen suuntaan. Tätä eräänlaista kahdeksikkokuviota hinkkasimme aika monta kertaa. Discus oli molempiin suuntiin ympyrällä tasainen ja liikkui reippaasti. Tosin Anni olisi halunnut vieläkin vähän enemmän eteen, mutta minä taas halusin hieman himmailla, koska ruuna niin helposti lähtee juoksemaan. Suunnanmuutoskin oikeasta vasempaan sujui pyöreänä, mikä oli minulle kuin pieni lottovoitto. Sen sijaan vasemmalta oikealle mentäessä Discus antoi jo vähän osviittaa tulevasta nappaamalla kuolaimen hampaiden väliin ja nostamalla päätä pilviin. Hetken se oli vahva, mutta neljäsosaympyrän asetuksen ja taivutuksen jälkeen homma toimi taas.
Kun puolen tunnin jälkeen siirryimme käyntiin, sanoin Annillekin että tämä oli selvästi meidän paras alkuverkkamme. Anni epäili sitten, että saas nähdä miten kohta käy, kun aloitetaan laukata. Minä tietenkin reippaana vastasin, että laukassahan Discus on ollut kaikkein kivoin.
Vaan eipä ollut enää. En tiedä mikä meni vikaan, mutta jo ensimmäisessä laukannostossa Discus levisi neljään suuntaan, nosti pään yläkautta melkein kypärän lippaan kiinni ja kaahotti menemään. Reaktio oli kahteen edelliseen kertaan peilattuna niin outo, että menin täysin hämilleni. En meinannut uskaltaa laukata enää ollenkaan, ja epäilemättä Discus käytti epäröintini myös hyväksi. Oikeaan sain kerran hyvän laukannoston käynnistä, ja sitä seurasi myös hyvä laukkapätkä, mutta muutoin laukkatyöskentely oli täysi katastrofi. Luulin jo, että olin jotenkin satuttanut herkkäsuista hevosta, niin erikoiselta se tuntui. Itseltä meni fiilis ihan kokonaan, enkä sitten oikein saanut enää mitään tehtyä lopputunnin aikana.
Tunnin jälkeen olin kyllä todella pettynyt. Edes alkutunnin onnistuminen ei kohentanut mielialaa. Eniten ehkä harmitti se, etten ollut vaan riittävän päättäväisesti ratsastanut Discusta edestä tuntumalle jalat lähellä (- samalla tavalla kuin Lulua, tajusin juuri!). Siten se yksi laukannostokin hyvin onnistui, niin mikseivät sitten muut. Välillä tuntuu vaan niin vaikealle ratsastaa takaa eteen hevosta, joka muutoinkin jo melkein tuntuu lentävän. No, ehkä minä vielä joskus opin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)