19.1.2015 Primus Talli
Anni - r. Discus
Discus oli tallissa tutun hyväntuulisen oloinen, ja ystävällinen
kanssaratsastaja laittoi sille suitsetkin päähän ilman opettajien apua. Maiju oli joutunut tallivuoroon, joten tuntimme piti Anni. Ajattelin olevani ihan pulassa Discuksen kanssa ilman Maijun ohjeita, mutta tunti lähtikin hyvin käyntiin.
Koko tunnin pyrimme vain ratsastamaan hevoset pyöreiksi ja liikkumaan koko kropan läpi. Sain Discuksen käynnissä aika kivaksi, minkä jälkeen teimme tosi pitkän ravipätkän. Olimme kaikki viisi pääty-ympyrällä, jossa ratsastettiin ravia riittävän reippaaseen tempoon. Sitten tehtiin ympyrän vaihto välissä suoristaen, ja sama toiseen suuntaan. Tätä eräänlaista kahdeksikkokuviota hinkkasimme aika monta kertaa. Discus oli molempiin suuntiin ympyrällä tasainen ja liikkui reippaasti. Tosin Anni olisi halunnut vieläkin vähän enemmän eteen, mutta minä taas halusin hieman himmailla, koska ruuna niin helposti lähtee juoksemaan. Suunnanmuutoskin oikeasta vasempaan sujui pyöreänä, mikä oli minulle kuin pieni lottovoitto. Sen sijaan vasemmalta oikealle mentäessä Discus antoi jo vähän osviittaa tulevasta nappaamalla kuolaimen hampaiden väliin ja nostamalla päätä pilviin. Hetken se oli vahva, mutta neljäsosaympyrän asetuksen ja taivutuksen jälkeen homma toimi taas.
Kun puolen tunnin jälkeen siirryimme käyntiin, sanoin Annillekin että tämä oli selvästi meidän paras alkuverkkamme. Anni epäili sitten, että saas nähdä miten kohta käy, kun aloitetaan laukata. Minä tietenkin reippaana vastasin, että laukassahan Discus on ollut kaikkein kivoin.
Vaan eipä ollut enää. En tiedä mikä meni vikaan, mutta jo ensimmäisessä laukannostossa Discus levisi neljään suuntaan, nosti pään yläkautta melkein kypärän lippaan kiinni ja kaahotti menemään. Reaktio oli kahteen edelliseen kertaan peilattuna niin outo, että menin täysin hämilleni. En meinannut uskaltaa laukata enää ollenkaan, ja epäilemättä Discus käytti epäröintini myös hyväksi. Oikeaan sain kerran hyvän laukannoston käynnistä, ja sitä seurasi myös hyvä laukkapätkä, mutta muutoin laukkatyöskentely oli täysi katastrofi. Luulin jo, että olin jotenkin satuttanut herkkäsuista hevosta, niin erikoiselta se tuntui. Itseltä meni fiilis ihan kokonaan, enkä sitten oikein saanut enää mitään tehtyä lopputunnin aikana.
Tunnin jälkeen olin kyllä todella pettynyt. Edes alkutunnin onnistuminen ei kohentanut mielialaa. Eniten ehkä harmitti se, etten ollut vaan riittävän päättäväisesti ratsastanut Discusta edestä tuntumalle jalat lähellä (- samalla tavalla kuin Lulua, tajusin juuri!). Siten se yksi laukannostokin hyvin onnistui, niin mikseivät sitten muut. Välillä tuntuu vaan niin vaikealle ratsastaa takaa eteen hevosta, joka muutoinkin jo melkein tuntuu lentävän. No, ehkä minä vielä joskus opin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti