17.2.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Jouduin pikaisen työmatkakomennukseni vuoksi myymään maanantain tuntini, mutta sain samalla istumalla ostettua korvaavan tunnin tiistailta, vieläpä samasta ryhmästä jossa aikanaan Primus Tallilla aloitin. Minulle oli merkitty Mimmi. Maijun kysyessä olenko ratsastanut Mimmillä aiemmin totesin että kerran, eikä mennyt kovin hyvin. Oli silloin aivan liian arka tekemään yhtään mitään, ja Mimmi liihotteli pitkänä pötkönä ensimmäisen puolikkaan tunnista. Maiju sanoi, että Mimmiä voi ratsastaa ihan normaalisti. Ainoastaan pitää muistaa, että se voi vähän pelätä vastaantulijoita, jos on itse ravaamassa tai laukkaamassa.
Tällä kerralla päästiinkin liikkeelle aivan eri asenteella, kiitos työntäyteisen tunnin, jonka teemana oli pysähdykset. Niitä tehtiin heti alkutunnista radan poikki kääntäen ja keskihalkaisijan kohdalla pysähtyen. Tavoitteena oli saada hevosia säpäköimmiksi ja ottamaan takajalat kunnolla alleen sekä pysähdyksessä että liikkeellelähdössä. Maiju vaati radan poikki käännettäessä selvät kulmat ja suoran linjan radan poikki, yhtään eivät saaneet hevoset oikoa. Mimmi pysähtyi aika helposti suht tasajaloin, mutta muoto vähän karkasi. Heti, kun lähti taas liikkeelle, tamma rentoutui. Sitä tosiaan sai ratsastaa ihan reilusti pohkeella ja raipallakin välillä tukea, mutta käden piti olla aika rento koko ajan.
Ravia mentiin enimmäkseen keskiympyrällä, suuntaa vaihdettiin täyskaarroin. Aika pian sai alkaa istua myös alas, ensin pieniä pätkiä, ja jos hevonen ei jännittynyt, pidempäänkin. Mimmin ravi on ihanaa istua, joten pystyin vaihtelemaan kevyen ja harjoitusravin välillä lähes koko ajan. Laukkaamaan emme ympyrällä valitettavasti päässeet, sillä Maiju ei jaksanut toistuvasti huomauttaa ympyräreitin ja etäisyyksien pitämisestä. Niinpä jouduimme tekemään laukkatyöskentelyä itsenäisesti uralla, mikä Mimmin kanssa lisää aina vähän jännitystä. Sain kuitenkin laukkaan heti hyvän rytmin, joten se lyhyt laukkapätkä minkä ehdimme tehdä, sujui ihan hyvin.
Pysähdyksiä jatkettiin lopputunnistakin, mutta nyt siirryttiin pysähdyksestä suoraan raviin. Hevosten piti edelleen olla suorana, seistä hetki hiljaa ja sitten lähteä takaa eteen ravaamaan. Liian pitkään ei saanut seistä, koska hevoset ehtivät silloin jo kyllästyä odottamaan seuraavaa käskyä ja alkaa haahuilla. Mimmiä sai ensin hieman muistuttaa raipalla napakan siirymisen aikaansaamiseksi, ja sitten suoraan menemiseksi, mutta se hoksasi nopeasti jutun juonen. Sen kanssa oli kiva tehdä tätä tehtävää, kun sai ravata uralla sopivaksi katsomansa pätkän ennen uutta käyntiin siirtymistä. Näin pystyin vähän seuraamaan naapuriuran tapahtumia ja auttamaan Mimmiä väliaitojen lähellä.
Toinenkin laukkapätkä tehtiin uralla. Nosto tehtiin lyhyen sivun keskeltä, ja jostain syystä oikeaankin kierrokseen laukka oli heti alusta asti sopivan tahdikasta. Onnistuin tarjoamaan Mimmille sen verran tekemistä, että se ei kertaakaan hätkähtänyt naapuriuran hevosia. Ainoastaan kerran se vähän alkutunnista säpsähti lantasaavin kolinaa.
Mimmi oli nyt siis oikein mukava, sopivan herkkä ja sopivan eteenpäinpyrkivä, ja malttoi sopivasti kuunnella ratsastajaakin. Ehkä sekin alkaa pikku hiljaa tottua ratsastuskouluympyröihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti