26.1.2015 Primus Talli
Maiju - r. Discus
Onneksi jatkoin Discusilla, sillä ilman revanssia jäänti olisi kyllä kiukuttanut. Lisähaasteen tuntiin edelliskerran epäonnistumisen lisäksi toi se, että Discusilla oli meneillään taas kuolaimeton jakso. Aloin oikein miettiä ja tulin siihen tulokseen, etten ole tainnut ikinä ratsastusurallani mennä aiemmin kuolaimettomilla suitsilla, en minkäänlaisilla, en edes hackamoreilla. Discusin versiossa turpahihnan jatkeena olevat ohjat menevät leuan alla ristiin ja painavat aina vastakkaiselta puolelta turpaa. Maiju sanoi, että niihin on tosi helppo jäädä nojaamaan, ja tarkensi tarkoittavansa sekä hevosta että ratsastajaa. Kaikkien apujen tulee olla liioitellun suuret ja selvät, myös myötäämisen
Tunnin tarkoituksena oli herätellä hevosia ottamaan myös takajalat mukaan liikkeeseen. Teimme käynnistä pysähdyksiä pitkille sivuille ja sitten melkein pysähdyksiä, eli hidastimme puolipidättein käyntiä kunnes hevonen melkein seisahtui. Sitten myötäys ja uudestaan takaa eteen. Näissä Discus oli hyvä, kun keskityin vain hevosen reaktioihin enkä niinkään muotoon.
Keskiympyrällä alkoi muotokin löytyä ravissa ja yllättäen myös vasempaan kierrokseen. Lopulta Discus tuntui edestä hämmästyttävän samalta kuin kuolaimillakin, vaikkakin reaktiot tuntuivat väkisinkin hieman hitailta. Laukassa ei ollut tällä kerralla mitään ongelmia, vaan siinä Discus oli taas helpoimman tuntuinen.
Välikäynnin jälkeen jäimme keskiympyrälle ravissa. Siitä tultiin aina sopivasta kohtaa uralle ja tehtiin lyhyellä sivulla melkein käyntisiirtyminen. Discuksen kanssa sain tehdä melkeinsiirtymisiä useamminkin, jotta se varmasti kuuntelisi ja alkaisi kerätä takajalkojaan mukaan. Muoto kyllä taas karkasi, mutta keskityin enemmän hevosen reaktioihin kuin pään asentoon.
Tämä tunti oli sellaista tasapaksua menoa ilman erityisiä huippuja tai pohjanoteerauksia. Plaah. Discusissa on yhä haastetta, ja se onkin osoittautunut hyvin palkitsevaksi ratsuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti