sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Toisenlainen Tino

4.11.2013 Primus Talli
Maiju - r. Tino

Eivät ole päivät veljeksiä keskenään. Siitä sain taas hyvän muistutuksen Tinon kanssa. En tiedä oliko erilainen päivä Tinolla, minulla vai molemmilla, mutta lopputulos oli tyystin toisen näköinen kuin viikkoa aiemmin.

Harjoittelimme läpi tunnin kolmikaarista kiemurauraa kaikissa askellajeissa alkukäynnistä alkaen. Tehtävä sopi joka askeleella ratsastettavalle Tinolle erittäin hyvin, koska sitä sai olla koko ajan joko asettamassa ja taivuttamassa tai suoristamassa. Maiju sanoi, että erityisesti suoristaminen ei tämän hevosen kanssa ole kovin yksinkertaista. Se kuitenkin onnistui aika hyvin, kun jätti kaarien välillä riittävästi aikaa suoristamiselle ja uuden suunnan valmistelulle, eikä vaan heittäytynyt uuteen suuntaan.

Käynnissä siis yhteispelimme toimi ihan hyvin. Kevyeen raviin siirryttäessä vähän jännitti, että noinkohan se jäkitys sieltä taas löytyy. Uskalsin kuitenkin varovasti toivoa parempaa, sillä Tinon vasen suupieli tuntui nyt huomattavasti pehmeämmältä kuin viimeksi. Jäimme onneksi melkein heti pääty-ympyröille, jossa ratsastimme sekä kevyttä ravia että laukkaa. Maiju halusi, että hevoset suorastaan lennähtävät laukkaan ja laukkaavat ensimmäisestä askeleesta alkaen kunnolla eteen. Teimme aika monia nostoja, ja siinä välillä sai ihan kunnolla ratsastaa eteen. Ravissa sain Tinon hyvin kuulolle. Sain asettaa sitä aika voimakkaasti etenkin väliaidoilla, mutta heti kun se tuli minun mukaani, pystyin tekemään selvän myötäämisen. Laukassa se ei vielä mennyt riittävän reippaasti pohkeesta eteen, jotta olisin voinut alkaa pyytää sen takajalkoja mukaan. Ilmeisesti kuitenkin reipas laukkaaminen aukoi Tinon paikkoja siiinä määrin, että jatkotyöskentely sujui aivan eri merkeissä kuin viimeksi.

Ratsastimme kolmikaarista kiemurauraa nyt myös ravissa. Nopeaan tempoon vaihtuva suunta auttoi myös harjoitusravissa, eikä Tino yllättäen edelleenkään hangoitellut lainkaan vastaan. Tinon ravi on aika miellyttävää istua sitten, kun se ravaa rehellisesti. Maiju ohjeisti siten, että oikeastaan joka toisella askeleella tein puolipidätteen ja joka toisella pyysin jalalla takajalkoja alle. Pitkällä sivulla pääsi ratsastamaan vähän lisää tempoa, jolloin sain taas itse harjoiteltua sitä lantion joustoa, joka niin kovin helposti jää vaillinaiseksi. Ja mitä enemmän pääsin liikkeeseen mukaan, sitä enemmän Tino ravasi. Tämähän on se iänikuinen noidankehä...

Kun tehtävä sujui ravissa, nostettiin ensimmäisen kaarteen jälkeen ravista laukka ja laukattiin keskimmäinen kaari. Viimeinen sitten taas ravattiin. Tino nosti ensimmäisen aika hyvin, mutta pienellä pukilla. Siksipä alkoi ilmeisesti ratsastajaa jännittää, kun koitin ratkaista ongelmaa tarjoamalla Tinolle lisää tilaa nostoon. Sehän tarkoittaa sitä, että jätän sen ilman minkäänlaista tukea päästäessäni ohjaa löysälle. Tino käytti tilaisuuden hyväkseen, ja teki pari entistä ilmavampaa nostoa. Se tuntui tosiaan. ikään kuin leviävän joka suuntaan ja jatkavan sitten ihan nätisti laukkaa. Vasta kun Maijun ohjeesta tein ihan päin vastoin eli istuin syvällä satulassa ja pidin tiukan tuntuman suuhun, nousi laukka hienosti ja ilman ylimääräisiä tanssiaskelia. Miten tämäkin asia on aina niin vaikea muistaa?

Lopuksi kokoonnuttiin vielä pääty-ympyröille ja mentiin hetki keventäen ja lopulta ravia hidastaen päästäen hevosia venyttelemään eteen ja alas. Olin tämänkin tunnin jälkeen ihan poikki, mutta huomattavasti paremmalla tuulella kuin viikkoa aiemmin. Maiju sanoi hyvin, että Sannalla oli päättäväisyystreenit. Ja sitähän se aika pitkälti Tinon kanssa onkin. Lisäksi ratsastamisesta tulee nyt jos koskaan ihan todellista aivojumppaa, kun pitää muistaa ihan joka askeleella tehdä jotain. Muutoin ratsu reipas kyllä keksii jotain muuta mielenkiintoisempaa tekemistä, vaikka naapuriuralta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti