Rautalankaa vastarannankiiskelle

11.11.2013 Primus Talli
Maiju - r. Tino

Päivät eivät todellakaan ole veljeksiä keskenään, sillä tällä tunnilla sain taas taistella Tinon kanssa ihan urakalla. Maijukin sanoi loppupalautteessa, että jouduin vääntämään Tinolle aika paljon rautalankaa. Minä kuvasin ruunaa vastarannankiiskeksi, koska se kyseenalaisti ihan jokaisen käskyni. Lopputulos oli jotain kahden edellisen Tino-kerran välimaastosta.

Aloitimme taas kolmikaarisella kiemurauralla. Käynnissä sujui ihan yhtä hyvin kuin viimeksikin, mutta kevyessä ravissa pakka levisi heti. Tino oli taas kiinni vasemmalta, enkä saanut sitä sieltä irti koko tunnin aikana kuin ajoittain. Koitin unohtaa pään asennon ja päästellä pitkät sivut vähän reippaammin, mutta en silti saanut Tinoa liikkumaan riittävästi. Kolmikaarinen kiemuraura ravissa oli kiemuraa myös silloin, kun olisi pitänyt mennä suoraan. Laukassa pääty-ympyrällä puuskutti vain ratsastaja, kun Maiju komensi minua kannustamaan Tino reippaampaan ja isompaan laukkaan. Ei oikein irronnut siis sekään.

Koulurataharjoitusten lähestyessä teimme pätkää B-merkin kouluohjelmasta. Ensin harjoitelimme käynnissä oikeassa kierroksessa pelkkää suoraa keskihalkaisijaa (vaikeaa), sitten lisättiin siihen I:stä voltti vasemmalle (vielä vaikeampaa) ja lopulta tehtiin sama kuvio kokonaan ravissa (todella vaikeaa). Tino kiemurteli minkä ehti, mutta olipahan hyödyllistä ensin suoristaa ja sitten asettaa ja taivuttaa taas vuoron perään molempiin suuntiin. Käynnissä vielä ehdin mukaan joten kuten, mutta ravissa oli pakko koittaa vaihtaa raippaa aina sisäpuolelle. Maiju näki tuskani, ja melkein yhtä aikaa totesimmekin, että toisesta raipasta voisi olla iloa. Jos pidin raippaa oikeassa kädessä, meni voltti vasemmalle plörinäksi. Jos taas pidin raipan vasemmassa kädessä, ei suorasta linjasta tullutkaan enää mitään. Toinen raippa ratkaisi ongelman aika hyvin, ja sain myös luvan käyttää niitä kevyesti vaikka yhtäaikaa. Tino oli hieman ihmeissään, mutta lopulta etenkin ruunan suoristamisessa raipoista oli iso apu. Pikku hiljaa Tino alkoi antaa periksi, ja selviydyimme kai ihan kunnialla kuviosta.

Tunnista ei kuitenkaan jäänyt kauhean hyvä maku. Tai siis itse tunnissa tai tehtävissä ei ollut mitään vikaa, päin vastoin, mutta Tinon kanssa emme nyt kyllä oikein löytäneet samaa säveltä. Maijukin sanoi, että viikkoa aiemmin se oli ollut aika hyvä, mutta nyt tosiaan jouduin neuvottelemaan sen kanssa läpi koko tunnin.