Kohti kepeyttä

26.8.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta

Noinkohan oli jo toivelappuset luettu vai liekö sattumaa, mutta Lulu-putki katkesi taas Konstaan. Koska yhdellä tunnilla ei voi ratsastaa kuin yhdellä hevosella, otin vaihtelun mielelläni vastaan. Maiju kysyi satulavöitä kiristettäessä, että onko Konsta minulle ennestään tuttu. Kerroin menneeni sillä yhden tunnin kesällä, ja Maiju antoi edelleen ohjeeksi nopean pohkeen. Konsta pitäisi saada liikkumaan kepeästi itsekseen ilman, että joka askelta pitää erikseen pyytää.

Lähdimme veryttelemään käynnissä tekemällä voltit jokaiseen kulmaan. Maiju halusi, että etenkin tallista tulleille annetaan aikaa ja aloitetaan mielummin liian suurilla kuin liian pienillä volteilla. Koitin herätellä Konstaa irroitamalla jalat kokonaan kyljistä ja käyttämällä sen sijaan kevyesti raippaa, mikä tuntuu toimivan tällä hevosella hyvin. Se mikä ei toimi, on ratsastaja. Maiju sai taas muistuttaa minua siitä, että kun saan hitaan hevosen liikkeelle, minun pitäisi malttaa olla ahdistelematta sitä. Jotenkin fiksaudun siihen ajatukseen, että koko ajan pitäisi mennä vaan reippaammin, vaikka hevonen jo kävelee juuri sille kyseiselle hevoselle ihan riittävästi. Samoin on käynyt myös Myssyn ja Roopen kanssa. Pitäisi hätistelyn sijaan keskittyä tahtiin ja kokoamiseen, kun käynti on muutoin lähtenyt rullaamaan.

Teimme voltit myös kevyessä ravissa, ja Konsta ravasi ihan hyvin. Siksipä olisikin pitänyt kiinnittää enemmän huomiota niihin voltteihin, että saan koko hevosen kulkemaan samalla kaarevalla uralla. Ulkopohje osoittautui tässä korvaamattomaksi avuksi, yllätys yllätys. Alkulaukka tehtiin pääosin koko uralla vaihteeksi siten, että hevoset päästettiin vähän pidemmiksi ja annettiin laukata reipasta pyöreää laukkaa. Taas ajatuksena oli lähettää hevonen eteenpäin nopealla pohkeella ja ratsastaa niistä kevyitä ja itsekseen eteneviä. Konstalle tällainen laukkaveryttely oli aivan omiaan.

Lopputunti menikin sitten suurella keskiympyrällä, jossa väistimme hevosia avointen sivujen kohdalla joitain askelia ulos. Väistön piti taas olla helppoa ja ristiaskelien selviä. Konsta teki mitä pyysin, mutta pyysin liian vähän. Ristiaskeleet saavat olla selviä, ja lisäksi se alkoi hieman pakoilla oikaisemalla reittiä. Ympyrällä väistön aloittaminen ja lopettaminen sekä reitti siinä välillä oli siis ratsastettava vielä suoraa uraakin arkemmin.

Ravissa törmäsin tämän syksyn suurimpaan ongelmaani: käsiin. Konsta liikkui ihan mukavasti, mutta väistöön tullessa puolipidätteen sijaan teinkin varsinaisen kokopidätteen: jäin kiinni. Tapoin liikkeen ja vaadin hevosta eteen ja väistön samala, kun kiskoin ohjista taakse. Alkoi ihan tosissaan ärsyttää, että miksi en voi myödätä pidätteen ja sen jälkeen, kun Konsta kuuliaisesti väisti. Vasta sitten, kun Maiju suoraan sanoi, että myötää nyt, maltoin hellittää. Kirjoitin viimeksi, että käteni ei ole onneksi koskaan ollut kova, mutta tällä tahdilla sitä kohti ollaan kyllä kovaa vauhtia menossa.

Lopun laukassa oli tunnin paras hetki, kun Konstaa sai heti alka koota. Sen laukka on tosi makean tuntuista, ja sitä pystyy upeasti säätelemään lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Harmi vaan, että emme ehtineet työstää laukkaa enää kovin kauaa, vaan jumppasimme sen sijaan nopeasti yhden ympyrän pienennyksen ja siitä nopean väistön takaisin uralle. Johan toimi!

Konsta ei aiheuttanut tällä tunnilla samanlaisia ihastuneita huokailuja kuin viimeksi, mutta se on ehdottomasti hevonen jonka haluan toivelapullani pitää. Osaava, opettavainen ja vielä kauniskin kuin kuva. Nyt vaan erityisesti surkean käteni vuoksi tunnista jäi paljon hampaankoloon.