Kyran oppeja

2.9.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta

Kyra Kyrklundin klinikka keräsi sunnuntaina lähes 1000 seuraajaa Ruskeasuolle, mutta minulta koko tapahtuma oli mennyt autuaasti ohi. Pääsin kuitenkin testaamaan Kyran oppeja taas käytännössä, kun Maiju pisti meidät maanantaina käsitreeniin. Se tuli minulle kuin tilauksesta, koska sekä viimeksi Konstan että aiemmin Tinon kanssa tuskailin yhtäkkiä mielestäni liian voimakkaiden ohjasotteiden kanssa.

Kaikille laitettiin turparemmi kiinni satulaan etukaaren päälle, ja remmi otettiin ohjien kanssa käteen. Ohjat säädettiin oikean pituisiksi heti alkutunnista, ja sitten vaan oltiin. Remmi antoi liikkumavaraa noin sentin suuntaansa, joten asettamisessa, taivuttamisessa ja kääntämisessä jalkojen käytön merkitys korostui. Jalkoja tarvittiin paljon myös ihan pelkästään staattista tuntumaa vastaan ratsastamisessa, jotta hevoset ymmärsivät myödätä.

Alkuveryttely tehtiin sen kummemmitta kiemuroitta pääty-ympyrällä vain totutellen remmiin ja siihen, mitä sen kanssa ratsastaminen vaatii. Remmin kanssa pääsi paljon paremmin keskittymään omaan istuntaan, kun käsistä ei tarvinnut niin paljon välittää. Heti, kun hevoset myötäsivät kevyessä ravissa, Maiju pistikin meidät istumaan alas. Konstan ravi on aika suurta, mutta remmin avulla löysin todella helposti asennon, jossa pystyin vaivatta istumaan kierros toisensa perään. Remmistä sai ottaa reilusti tukea, koska tuntuma hevosen suuhun ei siitä muuttunut. Laukkaa työstettiin aika pitkään, ja mitä enemmän ratsastin jalalla vasten vakaata kättä, sitä paremmin Konsta meni.

Kun ohjat ja remmi otettiin vapaan käynnin jälkeen taas käteen, jäimme jokainen omalle voltillemme. Haimme siinä rauhassa ensin reitin ja käynnin tahdin. Maiju muistutti minua taas, että en saa jäädä hätistelemään hevosta kun se kävelee sille itselleen oikealla vauhdilla. Minulla on paha taipumus hitaiden hevosten kanssa pyytää aina vielä vähän enemmän, jolloin hevosparat tulevat hätäisiksi ja sotkeentuvat jalkoihinsa (näin on käynyt Konstan lisäksi myös ainakin Myssyn ja Roopen kanssa). Pitäisi muistaa, että kaikki eivät kävele luonnostaan yhtä reippaasti.

Voltilla piti tietenkin myös asettaa ja taivuttaa. Kiskoin aivan hulluna sisäohjasta, kun tuntui, ettei asetusta saanut niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta eihän sitä pelkällä ohjalla tehdä, vaan myös jaloilla! Kun muisti ratsastaa koko hevosta eikä vaan päätä, löytyi kaunis muoto. Siitä voltilta sitten pysäytimme hevoset asettuneina ja taipuneina pitkälle sivulle, jolloin hevoset seisoivat kuin ne olisi pysäytetty kesken avotaivutuksen. Ja avotaivutustahan lähdimme sitten siitä pysähdyksestä tekemään jokaiselle sivulle. Liikehän on ollut minulle itselleni aina jotenkin tosi hankala, mutta Konstan ja remmin kanssa onnistuimme ihan hyvin.

Lopun laukka sujui tasaisemin kuin alussa, mutta kevyessä ravissa alas eteen ratsastaminen oli remmin kanssa vaikeaa. Huomaan käyttäväni siinä paljon johtavia ohjasotteita, joihin nyt ei remmi riittänyt. Olisin halunnut Konstan rentoutuvan enemmän sen sijaan, että se nyt vaan pyrki nousemaan antaessani pidempää ohjaa. Koin kuitenkin remmillä ratsastamisen todella hyödylliseksi ja suorastaan ilahduin, kun Maiju lupasi jatkossakin antaa meille remmit satulaan. Sitä voi sitten aina tarpeen mukaan käyttää vaikka vaan ulkokädessä.