Avotaivutuksia

9.9.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta

Olin ollut viikonlopun reissussa hyvin vähillä yöunilla, ja olo oli hyvin väsynyt ennen ratsastustuntia. Ehdin jo miettiä, että tuleekohan koko touhusta mitään, mutta kummasti sitä taas hevosen selässä muut asiat unohtuivat. Pystyin jopa asettamaan itselleni tavoitteeksi sen, että Maijun ei tarvitsisi kertaakaan sanoa Konstan liikkuvan liian hitaasti. Tässä taisin jopa onnistua; ainakin se, että huolehdin eteenpäinpyrkimyksestä heti alkutunnista, siivitti meidät selvästi parhaimpaan tuntiimme.

Kaatosateesta johtuen änkeydyimme maneesiin, jossa Maiju jakoi meille jälleen remmit satulaan kiinnitettäväksi. Nyt riitti, etä remmin otti pikkusormien ympärille, ja tunnin edetessä sisäkäden sai päästää kokonaan irti. Ulkokädessä remmi pidettiin koko tunnin ajan.

Alkuveryttely ravissa ja laukassa tehtiin isommaksi osaksi ympyrällä, jotta voitiin taas kunnolla keskittyä eteenpäinpyrkimykseen ja tuntumaan remmin kanssa. Minä osasin nyt ottaa ihan itse riittävän lyhyen ohjan ja ratsastaa Konstan heti sitä vasten. Ravi tuntui heti kivalta, mutta laukaa pitää edelleen uskaltaa ratsastaa enemmän heti alkutunnista.

Kun otin välikäynnin jälkeen ohjat, huomasin taktiikkani toimineen: Maijukin kehui käyntiä ja kysyi, että liikkuuko se nyt itsekseen. Kyllähän se liikkui, ja huomasin silloin, että jalkani olivat lähes kokonaan irti kyljistä. Konstalla siis toimii sellainen andaluusimainen lähestymistapa, jossa pohkeet hädin tuskin hipaisevat kylkiä silloin, kun hevonen tekee juuri niin kuin on pyydetty.

Käänsimme kellopäädystä keskihalkaisijalle ja sen jälkeen oman valinnan mukaan kumpaankin suuntaan. Pitkät sivut tehtiin avotaivutusta siten, että lopussa piti suoristaa mutta asetus pidettiin läpi kulman aina keskihalkaisijalle asti. Maiju neuvoi, että hankalampaan suuntaan kannattaa tehdä useammin, mutta toisaalta jos hevonen jännityy tai hankala on tosi hankala, voi rentoutta ja onnistumisia hakea helpommasta suunnasta. Konstan kanssa en huomannut suurta puolieroa nytkään. Ainoastaan oikealle sai reitin kanssa olla hieman tarkempi, koska takajalat tuppasivat valahtamaan koko taivutuksena jaksi uran ulkopuolelle, vaikka vain etujalkojen olisi pitänyt siirtyä uran sisäpuolelle. Ravissa tultiin sama taivutus vain oikealle. Sen Konsta teki tosi hienosti, ja saimme heti siirtyä kevyeen raviin.

Loppupalautteen perusteella Maijukin oli huomannut, että Konsta oli ollut aika virkeä koko tunnin. Koitan muistaa tämän alun päättäväisyyteni jatkossakin, koska siten lopputunnista selviää niin paljon vähemmällä ja pystyy keskittymään muuhunkin kuin eteenratsastukseen. Remmin koin edelleen hyödylliseksi, vaikka ihan lopussa päästin siitä jo kokonaan irti. Pelkillä pikkusormilla en remmistä oikein osannut pitää kiinni, vaan otin sen suosiolla kokonaan ulkonyrkkiin ohjan kaveriksi. Nyt en kuitenkaan enää ihan hulluna kiskonut remmistä; ehkä edellisen kerran perusteella olin hoksannut, että se ei kauheasti auta...