Maiju - r. Harry
Noinkohan Maiju koittaa rytmittää meitä kolmen kerran jaksoihin: kolmen Lululla ja kolmen Konstalla ratsastamani tunnin jälkeen ratsuksi vaihtui Harry. En ollutkaan ratsastanut sillä kuin kaksi kertaa lähes vuosi sitten, jolloin se oli juuri tullut Primukselle.
Harry on kyllä varsinainen herrasmies. Se on koko ajan hyvällä tuulella, osallistuu ja tekee parhaansa ihan tosissaan. Vaikka Harry on tuntihevokseksi varsin korkeasti koulutettu, se ei silti anna ilmaiseksi mitään; sen kanssa käy helposti niin kuin Willenkin, että jää siihen omalle mukavuusalueelle fiilistelmään ja unohtaa ratsastaa.
Aloitimme heti alkukäynnissä veryttelyn avotaivutuksilla. Pitkille sivuille piti tehdä kolme volttia ja näin ollen kaksi erillistä päivää avoa. Hevosten piti kävellä, taivutuksen ei tarvinnut olla järin jyrkkä. Harryn kanssa on edelleen haastavaa löytää käyntiin tasainen tahti ilman, että joukkoon tulee lyhyempiä ja pidempiä askeleita. Ruuna taipuu helposti, mutta koko tunnin vaikeimmaksi asiaksi nousi rehellinen asetuksen läpisaanti etenkin vasemmassa kierroksessa. Näen asettaessani kyllä Harryn silmäkulman, mutta en sierainta. Ruunan pää on siis vinossa, ja sen suoristamiseksi sai tehdä tempun jos toisenkin. Maiju neuvoi käyttämään voimakkaasti sisäpohjetta ja sisäohjaa yhdessä, sekä tekemään tällöin aika jyrkkää avotaivutusta.
Alkuveryttelyssä mentiin aika vähän kevyttä ravia ja paljon laukka koko uralla. Laukassa sai monta kertaa lyhentää ja pidentää, koota ja ratsastaa eteen, ikään kuin palkkioksi alun käyntityöskentelystä, joss hevosia on ratsastettu enemmänkin taaksepäin. Harry reagoi hienosti, sillä oli ilo muuttaa askeleen pituutta kumpaankin suuntaan. Ruuna myös selvästi innostui, kun sai mennä välillä vähän reippaammin.
Sitten jatkoimme avotaivutusta keskihalkaisijalla. Ratsastimme ensin vain suoralla hevosella keskihalkaisijan, mikä jo itsessään on aika vaikeaa. Harry tuli hyvin linjalla, mutta kun suoraan hevoseen lisättiin asetus, sain olla todella tarkkana estääkseni takaosaa luisumasta ulos. Avotaivutus onnistui hyvin sekä käynnissä että ravissa sen jälkeen, kun Maiju ohjeisti minut vuoron perään katsomaan hevosen asetusta ja linjaa, jolla ratsastan. Näin sain molemmat toimimaan, eikä Harry pungennut takaosaa pois keskihalkaisijalta.
Ennen loppuravia kokoonnuimme vielä keskiympyrälle harjoitusraviin. Harry sai esiin minussa täsmälleen samaan virheen kuin viimeksikin sillä ratsastaessani: takakenon. Harry ravi on aika suurta, mutta sillä on erittäin miellyttävä satula, joten siitä homma ei voi jäädä kiinni. Korvaan lantion jouston takakenolla, jota koitin korjata Maijun ohjeen mukaan kääntämällä rintakehää kohti hevosen korvia. En myöskään edelleenkään osaa kääntää itseäni hevosen lapojen suuntaisesti ympyrällä, vaan painoni on liikaa ulkona, menossa suoraan.
Loppuravissa päästettiin hevoset reilusti venyttämään eteen ja alas. Harrylla olisi ollut menohaluja vielä toisellekin tunnille, niin reippaasti se pisteli menemään ravia. Jouduin ihan tosissani käyttämään ääntä, istuntaa ja uloshengitystä, että sain sen hiljenteämään ja lopulta käyntiin.
Tunnin jälkeen tuntui vähän siltä, etten ollut saanut Harrystä irti sitä, mikä otettavissa minun taidoillani on. Lisäksi oli vähän masentavaa jälkikäteen huomata, että samat virheet kaivautuvat esiin istunnastani kuin vuosi sitten. Etten vaan olisi siis jäänyt sinne mukavuusalueelleni...
Aloitimme heti alkukäynnissä veryttelyn avotaivutuksilla. Pitkille sivuille piti tehdä kolme volttia ja näin ollen kaksi erillistä päivää avoa. Hevosten piti kävellä, taivutuksen ei tarvinnut olla järin jyrkkä. Harryn kanssa on edelleen haastavaa löytää käyntiin tasainen tahti ilman, että joukkoon tulee lyhyempiä ja pidempiä askeleita. Ruuna taipuu helposti, mutta koko tunnin vaikeimmaksi asiaksi nousi rehellinen asetuksen läpisaanti etenkin vasemmassa kierroksessa. Näen asettaessani kyllä Harryn silmäkulman, mutta en sierainta. Ruunan pää on siis vinossa, ja sen suoristamiseksi sai tehdä tempun jos toisenkin. Maiju neuvoi käyttämään voimakkaasti sisäpohjetta ja sisäohjaa yhdessä, sekä tekemään tällöin aika jyrkkää avotaivutusta.
Alkuveryttelyssä mentiin aika vähän kevyttä ravia ja paljon laukka koko uralla. Laukassa sai monta kertaa lyhentää ja pidentää, koota ja ratsastaa eteen, ikään kuin palkkioksi alun käyntityöskentelystä, joss hevosia on ratsastettu enemmänkin taaksepäin. Harry reagoi hienosti, sillä oli ilo muuttaa askeleen pituutta kumpaankin suuntaan. Ruuna myös selvästi innostui, kun sai mennä välillä vähän reippaammin.
Sitten jatkoimme avotaivutusta keskihalkaisijalla. Ratsastimme ensin vain suoralla hevosella keskihalkaisijan, mikä jo itsessään on aika vaikeaa. Harry tuli hyvin linjalla, mutta kun suoraan hevoseen lisättiin asetus, sain olla todella tarkkana estääkseni takaosaa luisumasta ulos. Avotaivutus onnistui hyvin sekä käynnissä että ravissa sen jälkeen, kun Maiju ohjeisti minut vuoron perään katsomaan hevosen asetusta ja linjaa, jolla ratsastan. Näin sain molemmat toimimaan, eikä Harry pungennut takaosaa pois keskihalkaisijalta.
Ennen loppuravia kokoonnuimme vielä keskiympyrälle harjoitusraviin. Harry sai esiin minussa täsmälleen samaan virheen kuin viimeksikin sillä ratsastaessani: takakenon. Harry ravi on aika suurta, mutta sillä on erittäin miellyttävä satula, joten siitä homma ei voi jäädä kiinni. Korvaan lantion jouston takakenolla, jota koitin korjata Maijun ohjeen mukaan kääntämällä rintakehää kohti hevosen korvia. En myöskään edelleenkään osaa kääntää itseäni hevosen lapojen suuntaisesti ympyrällä, vaan painoni on liikaa ulkona, menossa suoraan.
Loppuravissa päästettiin hevoset reilusti venyttämään eteen ja alas. Harrylla olisi ollut menohaluja vielä toisellekin tunnille, niin reippaasti se pisteli menemään ravia. Jouduin ihan tosissani käyttämään ääntä, istuntaa ja uloshengitystä, että sain sen hiljenteämään ja lopulta käyntiin.
Tunnin jälkeen tuntui vähän siltä, etten ollut saanut Harrystä irti sitä, mikä otettavissa minun taidoillani on. Lisäksi oli vähän masentavaa jälkikäteen huomata, että samat virheet kaivautuvat esiin istunnastani kuin vuosi sitten. Etten vaan olisi siis jäänyt sinne mukavuusalueelleni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti