Maiju - r. Roope
Olin taas vähän harmissani nähtyäni minullle jaetun Roopen. Olin ratsastanut sillä ennen tätä tuntia neljä yksittäistä tuntia, enkä oikein ollut saanut ruunaan mitään kontaktia. Etenkin viimeisin tunti Roopella joulukuussa oli lähestulkoon katastrofi. Kun Maiju kyseli tunnin alussa, että onko tuttu hevonen, kerroin hänellekin että en ole oikein koskaan ymmärtänyt Roopea. Maiju neuvoi, että se on nyt sitten sellainen todella paljon ratsastettava hevonen, mutta joka käynnistyttyään kyllä liikkuu aivan itse ja kevyenä.
Aloitimme käynnissä, ja Maiju vaati heti kaikilta todella tarkat kulmat asetuksineen ja taivutuksineen. Lähdimme heti tekemään pysähdyksiä keskihalkaisijalla oman tahtiin. Maiju antoi meille hyvän vinkin: minun piti tehdä pieniä puolipidätteitä ja ikään kuin herättää Roope odottamaan, että mitä tapahtuu ja milloin. Välillä vain hidastin käyntiä ja välillä sitten tehtiin pysähdys. Tämä toimi Roopella todella hyvin, sillä se alkoi kuunnella ja pysähtyä hienosti tasajaloin. Liikkeellelähdöissä taas sen sai aika kivasti hereille, kun vaan vaati nopeat reaktiot pohkeisiin.
Ravissa otettiin heti alkuun parit pitkät sivut temponlisäykstä ja sitten ensin hetki pääty-ympyröillä. Roope tuntui siinä todella mukavalta, kun vaan muistin asettaa sen selvästi sisään oikealle. Se tosiaan oli aika kevyt, ja silloin Maiju antoi ohjeeksi olla ihan hiljaa. Jalalla piti toki muistuttaa heti, jos vauhti meinasi hiipua.
Ympyrällä myös laukattiin hetki oikealle, mutta sitten jatkettiin ravissa koko uraa ja pysähdyksiä samoin kuin käynnissä. Ensin Roope vähän hiihteli pysähdykseen, mutta kun työstin sitä hieman lyhyemmäksi myös ravissa, sain pysähdyksetkin onnistumaan. Liikkeellelähtö oli ravista vaikeampaa, Roopen reaktioaika kun meinasi väkisinkin vähän venyä...
Pitkin ohjin ei kävelty kuin hetki, mutta siinäkin ajassa Roope ehti jo vetelöityä. Maiju käskikin minun ikään kuin työntä Roope taas hereille. Päästelin parit pitkät sivut kevyessä ravissa vähän reippaammin, ja sain lopulta aika vähällä Roopen taas työskentelemään kanssani.
Lähdimme tekemään B-merkin ohjelmasta kuviota, jossa tullaan ravaten keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa ja tehdään voltti I:stä vasemmalle. Ensin ratsastimme käynnissä vain keskihalkaisijan, ja sitten lisäsimme siihen voltin vasemmalle. Kun nämä sujuivat, siirryimme raviin. Keskihalkaisijan alussa sai tarvittaessa tehdä ylimääräisen voltin jompaan kumpaan suuntaan, muutoin kuvio oli sama.
Roopelle tämä molempiin suuntiin taivuttelu selvästi sopi, ja pystyin sujuvasti tulemaan tehtävän monta kertaa peräkkäin ilman suurempia ongelmia. Välillä, jos vauhti hieman hidastui, kevensin pitkällä sivulla. Tarkkana sai kyllä olla, erityisesti palattessa voltilta keskihalkaisijalle, ettei mennyt ensin pitkäksi ja sitten oikealle käännyttäessä taas valunut ulos vasemmalle. En kyllä muista, milloin viimeksi olisi tuntunut näin helpolta annetun tehtävän ratsastaminen, kun Roope vaan liihotteli menemään. Ihanaa!
Lopuksi laukattiin koko uraa vasemalle. Laukassa meille jäikin Roopen kanssa eniten parannettavaa, sillä ruuna meinasi väkisin vähän venähtää. Se tarvitsi laukassa paljon jalkoja ja puolipidätteitä, mutta valitettavasti tunti loppui taas kerran kesken.
Tunnin jälkeen saatoin sitten hyvillä mielin sanoa Maijulle, että nyt löysin Roopen ja ymmärrän, miksi siitä niin kovin monet tykkäävät. Roope on aina ollut mielestäni todella kaunis, ja jos nyt vielä löysimme yhteisen sävelen tuntia pidemmäksi ajaksi, koittaa se toden teolla täyttää Mirjan ja Foxyn jättämää aukkoa suosikkihevoslistallani.
Lähdimme tekemään B-merkin ohjelmasta kuviota, jossa tullaan ravaten keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa ja tehdään voltti I:stä vasemmalle. Ensin ratsastimme käynnissä vain keskihalkaisijan, ja sitten lisäsimme siihen voltin vasemmalle. Kun nämä sujuivat, siirryimme raviin. Keskihalkaisijan alussa sai tarvittaessa tehdä ylimääräisen voltin jompaan kumpaan suuntaan, muutoin kuvio oli sama.
Roopelle tämä molempiin suuntiin taivuttelu selvästi sopi, ja pystyin sujuvasti tulemaan tehtävän monta kertaa peräkkäin ilman suurempia ongelmia. Välillä, jos vauhti hieman hidastui, kevensin pitkällä sivulla. Tarkkana sai kyllä olla, erityisesti palattessa voltilta keskihalkaisijalle, ettei mennyt ensin pitkäksi ja sitten oikealle käännyttäessä taas valunut ulos vasemmalle. En kyllä muista, milloin viimeksi olisi tuntunut näin helpolta annetun tehtävän ratsastaminen, kun Roope vaan liihotteli menemään. Ihanaa!
Lopuksi laukattiin koko uraa vasemalle. Laukassa meille jäikin Roopen kanssa eniten parannettavaa, sillä ruuna meinasi väkisin vähän venähtää. Se tarvitsi laukassa paljon jalkoja ja puolipidätteitä, mutta valitettavasti tunti loppui taas kerran kesken.
Tunnin jälkeen saatoin sitten hyvillä mielin sanoa Maijulle, että nyt löysin Roopen ja ymmärrän, miksi siitä niin kovin monet tykkäävät. Roope on aina ollut mielestäni todella kaunis, ja jos nyt vielä löysimme yhteisen sävelen tuntia pidemmäksi ajaksi, koittaa se toden teolla täyttää Mirjan ja Foxyn jättämää aukkoa suosikkihevoslistallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti