Ulkonäkö pettää

11.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Leo

Maiju oli jakanut minulle yhden tallin uusimmista tuntiratsuista. Leo, oikealta nimeltään Carleone, on hellyttävän näköinen suht raskastekoinen lähes musta ruuna. Ulkoisen olemuksen ja todella leppoisan käyttäytymisen perusteella voisi päätellä, että ruuna on raskas myös ratsastaa, mutta eipä voisi ulkonäkö enää enempää pettää.

Leon askeleet ovat V-A-L-T-A-V-A-T. Ja se on herkkä. S-U-P-E-R-herkkä. Tuntuma pitää olla aivan untuvankevyt, ja sitä lähes olematonta tuntumaa vasten pitäisi sitten ratsastaa pohkeella. Jalankäyttö tuntui vaan niin ristiriitaiselta, koska Leo liikkui ihan itsekseen, välillä jopa liian reippaasti. Tai sitten se vaan tuntui siltä, kun lyhyelle sivulle ei mahtunut kuin pari askelta. Maijullekin yhdellä laukkaympyrällä sanoin, että Leo tuntuu menevän ihan hirveän kovaa. Maiju sitten laski ääneen ratsuni laukan tahtia, mikä paljasti totuuden...

Jalkaa olisi tarvinnut käyttää kautta koko tunnin rohkeammin, sillä sorruin ajoittain onneksi nykyään hyvin harvinaiseen virheeseeni, ns. varoasentoon eli lievään etunojaan. Silloin jalka irtoaa kyljestä, mikä Leon tapauksessa tarkoitti juoksemista. Pitäisihän se nyt jo Lulun kanssa käydystä koulusta muistaa, että kun hevonen kiihdyttää, ei jalkoja vaan voi irroittaa kyljistä!

Teimme vielä tällä tunnilla B-merkin rataan liittyviä kuvioita, pohkeenväistöä ja muutaman koko rata leikkaa -tien. Leo osoitautui varsinaiseksi hakasti väistöissä. En muista milloin olisin viimeksi selvinnyt väistöistä tasan kahdella pohjeavulla: väistä ja lopeta. Puolipidätteillä piti vaan kontrolloida Leon askeleen pituutta, joka meinasi vähän venähtää. Tempo ei kuitenkaan hiipunut missään vaiheessa.

Koko rata leikkaa laukassa oliskin sitten jo hastavampi tehtävä. Leo nosti laukan niin voimakkaasti, että olin aina jäädä kyydistä ensimmäisellä askeleella. Diagonaalille ei montaa laukka-askelta mahtunut, ja kun ura häämötti, Leo pyri voimakkaasti oikaisemaan ja vaihtoi lennossa. Sainkin sitten luvan ottaa raviin hyvissä ajoin ja koittaa ratsastaa hallitummin kulmaan. Siinä vaiheessa vaan ratsastajan taidot taas loppuivat, kun ratsu juoksee alta ja pidättäminen saa aikaan vain vauhdin kiihtymistä. Ne jalat ja se keskivartalo...

Tämän Leolla ratsastamani tunnin jälkeen Roopen kanssa koetut pienet ymmärtämisvaikeudet tuntuvat aika mitättömiltä. Leon kanssa yhteistä säveltä kun ei löytynyt oikeastaan hetkeksikään, eikä hetkeäkään ollut sellainen tunne, että näin sitä pitää ratsastaa. Olipa haastava uusi tuttavuus!